JW subtitle extractor

Hei kaikille!
Tässä ohjelmassa kerrotaan
joitain tilannetietoja -
niistä veljistä ja sisarista,
jotka ovat vangittuina -
eri puolilla maailmaa
uskonsa vuoksi.
Mutta ensin kuullaan tämän vuoden
alue- ja erikoiskonventeista.
Joissain osissa maailmaa
ollaan niin pitkällä, -
että Kerro hyvää uutista! -konventit
ovat jo alkaneet.
Konventin ohjelma on todella hieno.
Tässä ajatuksia joiltain,
jotka ovat jo nähneet sen.
Monille ei ollut helppoa
tulla tänne paikan päälle, -
mutta ovat silti täällä.
Mun piti kysyä vapaata töistä.
Meidän piti pyytää
vapaata koulusta.
Herättiin aikaisin.
Kaikki ponnistelut
on olleet vaivan arvoisia.
Ei tätä voi mitata rahassa.
Täällä myös näkee ystäviä,
joita harvemmin näkee.
Kun on paikan päällä, saa haleja.
Mä rakastan haleja.
Etähalit on ok,
mutta oikeet on parempia.
Konventin katsominen kotona
on eri juttu kuin täällä oleminen.
Paikan päällä pääsee paremmin
konventtitunnelmaan.
Mä rakastan laulamista.
Siinä on mahtavaa voimaa,
kun me kaikki lauletaan yhdessä.
Se on rohkaisevaa.
Siitä saa virtaa.
Oli upeaa päästä näkemään -
Hyvä uutinen Jeesuksen mukaan
-sarjan 1. osa.
Nyt jos lukee evankeliumeja,
on helpompi kuvitella tilanteet -
ja ymmärtää niiden merkitys.
Vaikuttavaa oli se, että olen kyllä
lukenut nuo jakeet monta kertaa, -
mutta en ole koskaan herkistynyt.
Kertomukset heräsivät eloon,
ja minä itkin.
Tuntuu kuin olisi itse siellä.
Nämä ovat juhlapäiviä, jotka antavat
runsaasti hengellistä voimaa.
Haluaisin päästä
tähän konventtiin vielä uudestaan.
Ei ole mitään parempaa kuin olla
Jehovan palvelijoiden keskuudessa.
Tämä auttaa muistamaan, miten iso
ja kaunis hengellinen perhe on.
Veljet ja sisaret tekee mut iloiseksi.
Ei tästä halua jäädä paitsi.
Toivottavasti mahdollisimman monet
voivat tulla seuraamaan -
konventin hienoa ohjelmaa
paikan päälle.
Silloin voitte nauttia
puheiden ja videoiden lisäksi -
veljien ja sisarten
rohkaisevasta seurasta, -
ehkä niidenkin, joita ette ole
nähneet moneen vuoteen.
On mahtavaa olla konventissa
yhdessä ystävien kanssa.
On tietysti ymmärrettävää,
että korkean iän -
tai heikon terveyden takia joidenkin
pitää seurata ohjelmaa tallenteelta.
Tämän vuoden kohokohtiin kuuluvat
15 erikoiskonventtia, -
jotka järjestetään
eri puolilla maailmaa.
Ensimmäinen niistä oli jo
Guadeloupessa 7.–9. kesäkuuta.
Veljet Jeff Winder ja Clive Martin
olivat siellä päätoimiston edustajina.
Delegaatteja tuli 11 maasta,
ja läsnäolijahuippu oli 8 602.
Lauantaina kastettiin
74 uutta veljeä ja sisarta.
Ystävien rakkaus ja yksimielisyys
tekee aina lähtemättömän vaikutuksen.
Mutta nyt puhutaan seuraavaksi siitä,
mitä kuuluu veljille ja sisarille, -
jotka ovat vankilassa uskonsa vuoksi.
Tämä auttaa meitä toimimaan
Heprealaiskirjeen 13:3:ssa -
olevan viisaan ohjeen mukaan.
Se kuuluu näin:
17. kesäkuuta yli 199 veljeä ja sisarta
oli vankilassa vakaumuksensa takia.
Missä he ovat?
9 on vangittuna Krimin alueella, -
39 Eritreassa, 8 Singaporessa
ja yli 17 muissa maissa.
Kaikkein eniten
vangittuja ystäviä on Venäjällä, -
missä heitä on kaiken kaikkiaan 126.
Entä Etelä-Korea?
Vaikka eteläkorealaiset veljet
eivät enää yleensä saa -
vankeustuomiota
puolueettomuutensa takia, -
valitettavasti vaihtoehtoinen palvelus
on siellä melkoisen ankaraa.
Sen pituus on peräti kolme vuotta, -
ja sen aikana täytyy asua
ja työskennellä pelkästään vankilassa.
Mark Sanderson kävi katsomassa
kahta veljien ryhmää vankiloissa, -
joissa he suorittavat palvelustaan.
Toivottavasti veljien tilanne
Etelä-Koreassa tulee helpottumaan.
Me rukoilemme sekä heidän
että heidän perheidensä puolesta.
Olisi ehkä helppoa ajatella,
että vangitut ystävät ovat aina veljiä.
Mutta itse asiassa
Eritreassa on 12 sisarta, -
jotka ovat vankilassa
vakaumuksensa vuoksi.
Venäjällä 8 sisarta
on tällä hetkellä vankilassa.
Nämä rakkaat sisaret
tarvitsevat jatkuvasti rukouksiamme.
Lisäksi joidenkin ystävien
vankeustuomiot ovat hyvin pitkiä, -
ja heitä saatetaan jopa
kohdella väkivaltaisesti.
Yksi esimerkki on venäläinen veli
Rinat Kiramov.
Tämän vuoden huhtikuussa
monet vangit vaativat, -
että tämä veli paljastaisi
toisten Jehovan todistajien nimiä.
Mutta hän kieltäytyi päättäväisesti.
Toiset vangit hakkasivat
ja kiduttivat häntä neljä päivää -
esimerkiksi etälamauttimella.
Muistamme edelleen rukouksissamme
veli Kiramovia -
ja kaikkia 199 veljeä ja sisarta,
jotka ovat vankilassa uskonsa vuoksi.
Emme halua unohtaa myöskään
heidän perheitään.
Vangittujen ystävien uskollisuudesta
tulee mieleen se, -
mitä sanotaan
Roomalaiskirjeen 12:21:ssä.
He joutuvat kokemaan vastustusta
ja ankaria uskonkoetuksia, -
mutta he eivät ole antaneet näiden
vaikeuksien lannistaa itseään.
Sen sijaan he voittavat jatkuvasti
pahan hyvällä.
Nämä ystävät tosiaan ansaitsevat
rakkautemme ja kunnioituksemme.
On kiinnostavaa, että kaikkien näiden
kovien koettelemusten keskellä -
he saavat myös hienoja tilaisuuksia
kertoa toisille hyvää uutista.
Näin tapahtui vuonna 2018
veljille ja sisarille, -
jotka asuvat Birobidžanin kaupungissa
Venäjällä.
Viranomaiset tekivät ratsian
22 kotiin saman päivän aikana.
Kun katsot seuraavaa videota,
huomaa, miten ystävät pystyivät -
antamaan hyvää todistusta
ja samalla säilyttämään ilonsa.
Millä tavalla he voittivat jatkuvasti
pahan hyvällä?
Aikaisin aamulla
17. toukokuuta 2018 -
me herättiin siihen,
että joku koputti kovaa oveen.
Kysyin oven läpi, kuka siellä on,
ja sieltä vastattiin ”poliisi”.
Se oli tosi stressaavaa.
Me alettiin tietysti
heti rukoilla hiljaa Jehovaa.
Myöhemmin saimme tietää, että
operaation nimi oli ”Tuomiopäivä”.
Siinä oli mukana noin 150 poliisia.
Kun mua vastaan nostettiin rikossyyte,
kaikki tilini jäädytettiin.
Niinpä minun piti käydä
asioimassa monissa pankeissa.
Monesti, kun menin sisään,
työntekijöitä alkoi heti hymyilyttää.
He sanoivat: ”Sieltä se meidän
pikku ekstremisti tulee.”
He oli tosi ystävällisiä.
Kerran, kun menin FSB:n rakennukseen
kuulusteluun, tilasin taksin.
Taksikuski kysyi: ”Mikä osoite tää on?
Mihin sä oot menossa?”
Sanoin: ”Se on FSB.”
Hän kysyi, olenko siellä töissä.
Sanoin: ”En, vaan olen menossa
sinne kuulusteluun.”
Hän ei voinut uskoa sitä
ja oli tosi hämmästynyt.
Sain kertoa olevani
Jehovan todistaja -
ja että mua vastaan on nostettu
rikossyyte, koska palvelen Jumalaa.
Muutaman päivän päästä oli
toinen kuulustelu ja soitin taksin.
Ihme kyllä, sieltä tuli taas se
sama auto ja sama kuski.
Sain kertoa Raamatun ennustuksista,
jotka täyttyvät parhaillaan.
Meillä oli tosi kiva keskustelu.
Tämän prosessin aikana me haluttiin
olla ystävällisiä kuulustelijoille -
ja näyttää sanoin ja teoin,
ettemme ole mitään ekstremistejä, -
vaan että Jehovan todistajat
on mukavia ihmisiä.
Sitten kun tutkinta oli ohi,
me tehtiin heille kortit.
Me haluttiin sanoa heille
jotain myönteistä -
ja kiittää henkilökohtaisesti siitä,
mikä oli mennyt hyvin.
Asianajaja sanoi,
että hän on tosi huolissaan -
ja että me ollaan hyviä ihmisiä,
eikä meidän pitäis olla vankilassa.
Hän sanoi:
”Teidän Jumala auttaa teitä.
Artur, älä vaan anna periksi
ja luovu tästä asiasta.
Pysy lujana loppuun asti.”
Kun meidän oikeudenkäynti alkoi,
me kaikki neljä siskoa -
päädyttiin saman tuomarin eteen.
Hän oli ennakkoluuloinen
ja nihkeä meitä kohtaan.
Hän keskeytti meidät usein,
sanoi kouluttamattomaksi porukaksi -
ja nöyryytti meitä muutenkin.
Me ihmeteltiin, että eikö Jehova tuonut
meidät tänne antamaan todistusta.
Miten voi todistaa sellaiselle,
joka ei anna sanoa yhtään mitään?
Me rukoiltiin Jehovaa
pehmittämään häntä, -
jotta voisimme lopulta
todistaa hänelle.
Yritimme myös olla mahdollisimman
tahdikkaita ja kohteliaita.
Tervehdimme häntä aina.
Tavoitteeni oli saada
hyväntahtoisuus näkymään -
äänensävystä,
sananvalinnoista ja ilmeistä.
Sitten jossain kohtaa
jotain tapahtui, -
ja asiat alkoi mennä
paljon paremmin.
Se tuomari alkoi vähitellen
kuunnella ja tervehtiä meitä.
Kun me oltiin siellä oikeudessa
ja katsottiin jotain kokousvideota, -
tuomari teki muistiinpanoja ja kysyi:
”Mistä tuo oikein luettiin?”
Aluksi mulla löi tyhjää
ja sanoin vaan, että Raamatusta.
Hän vastasi: ”Totta kai Raamatusta,
mutta sano nyt tarkemmin, mistä.”
Kun sanoin, että Jobista, hän kysyi:
”Ai mistä?”
”Jobista.”
Sitten asianajajakin huusi: ”Jobista!”
Tuomari tajusi ja kirjoitti muistiin.
Huikkasin vielä: ”42:10.”
Kun hän luki meille tuomiota,
hän kysyi vielä monta kertaa:
”Irina, lausunko minä nyt
Jumalan nimen oikein?”
Sanoin Jehovalle rukouksessa:
”Tänään julistetaan tuomio, -
ja haluaisin sinun nimellesi
mahdollisimman paljon kunniaa.
Anna tuomarin
lausua nimesi oikein 10 kertaa -
ja laittaa paino oikealle tavulle.”
Siinä oli ollut pieniä vaikeuksia.
Ja kuinkas kävikään?
Kun tuomio oli julistettu, -
hän oli lausunut Jumalan nimen oikein
tasan 10 kertaa.
Sinä päivänä, kun sain tuomioni,
monet ystävät olivat paikalla tukena.
Sain ihan hirveesti kukkia.
Sitten yksi nainen
ja sen kaksi kaveria tuli kysymään:
”Mitkäs juhlat teillä on,
kun sinä oot niin nättinä?”
Hymyilin ja vastasin:
”Olen Jehovan todistaja -
ja sain tänään kaksi ja puoli vuotta
ehdollista vankeutta.”
Ei ne osanneet sanoa mitään.
Ne vaan hymyili vaivaantuneesti.
Teen töitä kotona,
joten mulle tuli sinne asiakkaita.
Ne näki, että oon saanut
paljon kukkia. Ne kysyi:
”Mistä ne on tulleet?
Onko teillä ollut jotkut juhlat?”
Sain tilaisuuden kertoa,
että se on oikeastaan yhtä juhlaa, -
kun on ympärillä niin paljon
hyviä ystäviä, jotka rakastaa.
23 veljeä ja sisarta
joutui syytteeseen.
Heistä neljä vangittiin,
ja he on nyt rangaistussiirtolassa.
Kun me saatiin tietää,
että meidän miehet kuljetettais sinne, -
me mentiin tietysti
asemalle hyvästelemään.
Junassa heiltä kysyttiin,
että keitä nämä iloiset ihmiset oli, -
jotka tuli heitä katsomaan.
Oliko se joku tukiryhmä?
Näytti varmaan oudolta, kun
hyvästelijöillä oli hymy herkässä -
ja he lauloi lauluja.
Näin jälkikäteen mulla on kyllä
jotenkin tosi kiitollinen olo.
Tilanne ei ollut mitenkään helppo,
mutta Jehova auttoi kestämään sen.
Oli sellainenkin aika kun tuntui,
että usko oli heikkenemässä.
Kysyin Arturilta: ”Miks mulla on fiilis,
ettei Jehova yhtään auta mua?”
Onneksi Artur puhui mulle järkeä.
”Jo se, että sä oot nyt tässä
ja oot kestänyt -
kertoo, että Jehova on tukenut sua.
Sä et oo jättänyt häntä -
etkä oo lakannut
palvelemasta häntä.
Siitä näkyy, että hän on ollut
sun kanssa joka askeleella.”
Siinä oli vain muutama sana,
mutta ne todella vahvisti mun uskoa.
Silloin tajusin, että Saatana yrittää
saada mut lannistumaan.
Mun piti oppia luottamaan
vielä enemmän Jehovaan ja siihen, -
että hän tukee meitä
vaikeissa tilanteissa.
Saatana haluaisi viedä meiltä ilon.
Mutta eihän se onnistu,
koska ilo kuuluu Jehovalle.
Se on lähtöisin hänestä,
ja hän omistaa sen.
Mitä Saatana sitten yrittää?
Hän haluaisi piilottaa ilon, -
ettei me ollenkaan nähtäis sitä.
Mutta ei sekään onnistu.
Jehova on luotettava, ja hän on aina
auttanut huomaamaan ilonaiheet.
Meidät yritettiin saada hiljaiseksi,
ettei me puhuttaisi Jehovasta toisille.
Mutta Jehova käänsi sen toisin päin,
niin että he todellisuudessa -
antoikin meille lisää
tilaisuuksia puhua hänestä.
Heidän ilonsa ja intonsa
on hämmästyttävää.
He ovat päättäneet kertoa edelleen
hyvää uutista ja pysyä uskollisina.
Heillä on ollut
ainutlaatuisia todistustilaisuuksia, -
ja he ovat luottaneet siihen,
että Jehova auttaa heitä aina.
Olemme tietysti hyvin selvillä siitä,
että teillä kaikilla on vaikeuksia.
Varmasti nämä kokemukset
rohkaisevat ja kannustavat meitä -
turvautumaan edelleen Jehovaan
ja hänen voimaansa -
ja jatkamaan kenttätyötä,
tuleepa eteemme mitä tahansa.
Kun Jehova auttaa meitä,
jokainen meistä pystyy -
voittamaan jatkuvasti pahan hyvällä.
Veljet ja sisaret, pitäkää mielessänne
vankilassa olevat, -
ikään kuin olisitte
vangittuina heidän kanssaan.
Teidän kestävyytenne ja intonne
ovat meille ylpeyden aihe.
Me rakastamme teitä hyvin paljon.
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.

Hallintoelimen tilannepäivitys nro 4/2024