JW subtitle extractor

Tervehdys, veljet ja sisaret.
Viime tilannepäivityksen jälkeen
on pidetty kaksi erikoiskonventtia, -
molemmat niistä Chilessä.
Niihin tuli yli 4 700 delegaattia
21 maasta.
Konventeissa oli läsnä
yhteensä yli 17 000 ja 123 kastettiin.
Erikoiskonventti teki
lähtemättömän vaikutuksen moniin, -
esimerkiksi
delegaattiin nimeltä Jonathan.
Hän sanoi: ”Tällä konventtimatkalla
rakkautenne on näkynyt joka asiassa:
lämpimästä vastaanotosta
lentokentällä ja aktiviteeteissa, -
hienoista lahjoista
ja ihanista ystävistä -
konventissa ja hotellin aulassa.
Kaikki on ollut aivan uskomatonta.
Olemme kiitollisia Jehovalle siitä, -
että hän antoi meille
mahdollisuuden kokea tämän. Kiitos!”
Jésica-niminen delegaatti sanoi:
”Kiitos siitä,
että saimme maistiaisia paratiisista.”
Valitettavasti viime aikoina on ollut
monia luonnononnettomuuksia.
Syyskuussa Boris-myrsky riehui
Keski-Euroopassa -
ja aiheutti rankkasateita
ja rajuja tuulia.
Sadat ystävät joutuivat
lähtemään kodeistaan, -
ja heille annettiin katastrofiapua.
Toisaalta Etelä-Afrikassa kärsitään
ennennäkemättömästä kuivuudesta.
Eri haaratoimistot,
kuten Malawi, Mosambik ja Zimbabwe, -
ovat auttaneet kymmeniätuhansia
ystäviä saamaan ruokaa.
Syyskuun lopussa ja lokakuun alussa
hurrikaanit Helene ja Milton -
runnoivat Yhdysvaltojen kaakkoisosia.
Niistä seurasi suuria tulvia
ja vaarallisia maanvyörymiä.
On surullista,
että kolme ystävää kuoli.
Yli 11 000 todistajaa
joutui lähtemään kodistaan.
Myrskyissä vaurioitui tai tuhoutui
17 valtakunnansalia -
ja yli 2 500 ystävien kotia.
Rukoilemme kaikkien puolesta,
joihin katastrofit ovat vaikuttaneet.
Olemme kiitollisia niille,
jotka ovat olleet antamassa hätäapua.
Ja tietenkin arvostamme lahjoituksia,
jotka mahdollistavat avun antamisen, -
kun jotain tällaista ikävää tapahtuu.
27.9.2024 poliisit tunkeutuivat
Eritreassa ystävien kotiin, -
jossa pidettiin
Jehovan todistajien kokousta.
Poliisi pidätti 24 veljeä ja sisarta,
joista kaksi oli alaikäisiä lapsia.
Myöhemmin lapset vapautettiin.
Tämä tapahtui
noin 30 vuotta sen jälkeen, -
kun Eritrean presidentti peruutti
todistajilta kansalaisuuden vuonna 1994.
Tilanne on edelleen sama, -
ja se estää useimpia ystäviä
tekemästä normaaleja asioita, -
kuten omistamasta kiinteistöjä
tai yritystä, tai edes löytämästä työtä.
Ratsian jälkeen poliisi pidätti ja vangitsi
85-vuotiaan sisar Letebrhan Tesfayn.
Hän oli ensimmäisiä, jotka alkoivat
tutkia todistajien kanssa Eritreassa.
Hänet kastettiin 1957.
Hänen 8 lastaan ja 8 lastenlastaan
palvelevat Jehovaa.
Hänen tyttärensä Hadassa Zerisenay
on vangittuna hänen kanssaan.
Myös sisar Saron Ghebru
ja hänen miehensä pidätettiin.
Saron on kuudennella kuulla raskaana.
Saronin veli Henok on Eritreassa
vangittuna olevista ystävistä -
ollut pisimpään vankilassa.
Hänet pidätettiin tammikuussa 2005.
1. marraskuuta on vangittuna
64 eritrealaista ystävää.
Vankilassa on 223 veljeä ja sisarta
eri puolilla maailmaa, -
ja me rukoilemme
heidän kaikkien puolesta.
Vuosikokouksessa 5. lokakuuta
kuultiin innostava ilmoitus.
Hallintoelimeen nimitettiin
kaksi uutta veljeä.
He ovat Jody Jedele
ja Jacob Rumph.
Meillä on nyt mahdollisuus
haastatella näitä veljiä.
On mukavaa oppia tuntemaan heitä
vähän paremmin.
Tervetuloa! Teillä olisi varmasti
vaikka mitä kerrottavaa.
Aloitetaan siitä,
miten te aloitte palvella Jehovaa.
Jody, kertoisitko jotain
omasta taustastasi?
Kasvoin todistajaperheessä,
ja isäni kastettiin 1940-luvulla.
Hän palveli uskollisesti
kuolemaansa asti.
Äiti kastettiin 1950-luvulla.
Heidän syvä rakkaus Jehovaan
ja hänen järjestöään kohtaan -
kannusti minua ja siskoani luomaan
läheisen suhteen Jehovaan.
Ajan mittaan opin totuuden,
ja se tuntui loogiselta.
Se mikä vakuutti siitä,
että tämä on paras elämäntapa, -
oli veljien ja sisarten rakkaus.
Kesälomien aikaan veljet ja sisaret
tuli eri puolilta maata meille päin -
tekemään kenttää tarvealueella.
Me ei tunnettu heitä entuudestaan.
Mutta heti kun he tulivat,
me oltiin yhtä perhettä, -
koska me palvottiin Jehovaa.
Se teki vaikutuksen.
Mun vanhemmat tunsi totuuden,
mutta äiti oli jäänyt toimettomaksi.
Ja kun asuin kotona,
isäkään ei ollut todistaja.
Emme olleet juurikaan tekemisissä
seurakunnan kanssa, -
mutta äiti opetti meille
Raamatun perusopetuksia, -
kuten että Jumalan nimi on Jehova
ja että vain häntä tulee rukoilla -
ja että maasta tulee paratiisi.
Kävin kerran pari vuodessa
isoäidin luona.
Hän oli tosi hieno sisar.
Se mitä kuulin häneltä
ja miten miellyttävä ihminen hän oli, -
herätti minussa halun
oppia tuntemaan Jehova.
13-vuotiaana kysyin äidiltä,
saisinko alkaa tutkia Raamattua.
Ajattelin, että jos tämä on totuus,
minäkin haluan olla Jehovan todistaja.
Ja vaikkei se olisikaan totuus,
minusta tulisi silti parempi ihminen.
Äitikin mietti siinä vaiheessa
seurakunnan toimintaan palaamista.
Siitä tuli meille yhteinen projekti.
Tajusin pian,
että oppimani asiat olivat totta.
Äiti aloitti taas kenttätyön, -
ja seuraavassa kuussa minusta tuli
kastamaton julistaja.
Nykyään koko meidän perhe
on aktiivinen totuudessa.
Heidän esimerkkinsä
rohkaisee minua tosi paljon.
Mikä sai sinut aloittamaan
kokoaikaisen palveluksen?
Iso rooli oli kokeneilla ystävillä,
joille tienraivaus oli elämänura.
Oli myös hienoa,
että monet kierrosvalvojat -
huomioivat minua ja osoittivat
henkilökohtaista kiinnostusta.
Näin, että he olivat onnellisia
ja heillä oli hienoja kokemuksia.
Monet olivat voineet lähteä
jopa ulkomaille kenttäilemään.
Kaikki tämä sytytti minussa halun
tulla lähetystyöntekijäksi.
Koulun jälkeen
aloitinkin tienraivauksen.
Minulla on samantyyppinen tarina.
Se että ympärillä oli
kokoajanpalvelijoita, auttoi minua.
Vanhemmillani oli tienraivaushenki.
Molemmat oli tienraivaajia,
kunnes meitä lapsia alkoi tulla.
Äiti aloitti myöhemmin uudestaankin
ja on jatkanut tähän asti.
Kesäisin koko perhe oli
osa-ajantienraivaajina.
Käytiin kentällä kierrosvalvojan kanssa,
ja monena kesänä me käytiin Betelissä.
Kaikki tämä auttoi näkemään,
että kokoajanpalvelus -
on antoisaa ja palkitsevaa
ja siitä saa iloa.
Koulun jälkeen aloin tienraivauksen
ja 19-vuotiaana sain kutsun Beteliin.
Myös siskoni palveli Betelissä
miehensä kanssa.
Millaisia tehtäviä teillä on ollut,
ja miten ne ovat muovanneet teitä?
Wallkillin Betelissä
olin aluksi siivousosastolla.
Se oli huippuporukka.
Meillä oli hauskaa yhdessä.
Se että oli eri tehtävissä
eri ystävien kanssa, -
opetti joustavuuden tärkeyttä.
Näin työt saadaan tehtyä.
Pari vuotta myöhemmin
sain siirron terveysosastolle.
Sain auttaa myös lähetystyöntekijöitä
terveyskysymyksissä.
Myöhemmin minä ja Damaris
mentiin naimisiin.
Meidät siirrettiin Brooklyniin,
missä jatkoin terveysasioiden parissa.
2005 lähdimme Betelistä
auttamaan vanhempiamme.
Olimme tienraivaajia, ja minä palvelin
sairaalayhteyskomiteassa -
ja alueellisessa rakennuskomiteassa.
Me palattiin Beteliin
8 vuotta myöhemmin -
parin viikon keikalle
Warwickin projektille.
Mutta ne pari viikkoa venähti.
Edelleen ollaan täällä.
2015 me siirryttiin Pattersonille
PSR:n alaisuuteen.
Se oli juuri aloittanut toimintansa.
2018 PSR muutti Wallkilliin,
ja meidän osalta ympyrä sulkeutui.
2021 minut siirrettiin
sairaalatieto-osastolle.
2022 meidät siirrettiin Warwickiin
palvelemaan sairaalatietopalvelussa.
Joka tehtävässä on ollut hienoa
oppia veljiltä ja sisarilta.
On ollut hienoa nähdä, miten veljet,
joilla on paljon vastuuta järjestössä, -
ovat kuitenkin ystävällisiä ja nöyriä.
He eivät panttaa tietoa nuoremmilta.
Betelin ulkopuolella olemme nähneet -
vanhempien hienon työn
kasvattaessaan lapsensa.
Ja millaisella rakkaudella ystävät
tukevat teokraattista toimintaa.
Jehovan kansa on ainutlaatuinen,
ja nämä esimerkit ovat arvokkaita.
1998 aluekonventissa oli puhe
palveluksen laajentamisesta.
Siinä mainittiin maita,
joissa oli tarve tienraivaajista.
Yksi maa oli Ecuador.
Rukoilin, mietin tilannettani,
selvittelin asioita -
ja kirjoitin Ecuadorin haaratoimistoon
saadakseni lisää tietoa.
Kävin paikan päällä ja Jehovan avulla
pystyin muuttamaan sinne.
Kenttä siellä oli fantastista.
Ihmiset janosivat totuutta.
Unelmasta olla lähetystyöntekijä
tuli totta.
Erityinen siunaus oli,
että löysin Ecuadorista vaimon, Ingan.
Me mentiin naimisiin
ja jatkettiin yhdessä Ecuadorissa.
Muutaman vuoden päästä
meistä tuli erikoistienraivaajia, -
ja myöhemmin aloitimme
kierrostyön.
Kierrokseen kuului seurakuntia
Amazonin sademetsän alueelta, -
ja sieltä meillä on hienoja muistoja.
2011 meidät kutsuttiin
Gileadin kurssille 132, -
ja se oli molempien mielestä
todella hieno kokemus.
Sen jälkeen meille on tapahtunut
paljon kiinnostavaa.
Olemme olleet eri puolilla maailmaa
monenlaisissa tehtävissä.
Olemme oppineet, että kannattaa
tehdä parhaansa tehtävässä, -
jonka Jehova kulloinkin antaa,
ja iloita siitä -
eikä stressata asioita,
joille ei voi mitään.
Olemme oppineet myös, -
että se, missä palvelemme,
ei ole tärkeää, vaan kenen kanssa.
Ihmiset tekee tästä erityistä.
Me ollaan tavattu
paljon hienoja ystäviä.
Nyt kun aloitatte uudessa tehtävässä, -
mikä Raamatun ajatus on ollut
erityisen rohkaiseva?
Minua auttaa Joosuan esimerkki,
se mitä Jehova sanoi hänelle, -
kun hän sai
uuden tehtävämääräyksen.
Hän oli palvellut Jehovaa
rohkeasti jo kymmeniä vuosia.
Hän oli Punaisenmeren ylityksessä,
johti taistelua amalekilaisia vastaan -
ja hän oli vakooja.
Hän oli vuosia Mooseksen apuna
haastavissa tilanteissa.
Kuitenkin Joosuan 1:9:ssä
Jehova muistuttaa häntä:
Seuraavaksi Jehova kertoo
menestyksen avaimen, -
kun Joosua tarttuu
uuteen tehtävään.
Tämä on asian ydin.
Jehova on kanssamme,
kun otamme vastaan uusia tehtäviä.
Jehova on auttanut minua aiemmin,
joten voin olla varma, -
että hän auttaa tälläkin kertaa.
Jehova lupasi olla Joosuan kanssa.
Hän olisi siis henkilökohtaisesti
tukemassa Joosuaa.
Kyse ei ole minun kyvyistäni
vaan Jehovan kyvyistä, -
ja hän pystyy tekemään mitä vaan.
Hän tukee jokaista palvelijaansa
henkilökohtaisesti.
Voin siis luottaa,
että hän tukee myös minua.
Tämä ajatus rohkaisee
nyt tässä uudessa tilanteessa.
Minusta on tuntunut vähän samalta
kuin Gideonista, kun hän sai tehtävän.
Hän koki olevansa tavallinen ihminen
tavallisesta perheestä, -
eikä hänestä olisi mihinkään
suuriin saavutuksiin.
Jehova muistutti häntä asiasta,
joka on Tuomarien kirjan 6:14:ssä:
Eikä Gideon omassa voimassaan
paljon pystynytkään tekemään.
Jehova vakuutti, että kun Gideon
tekee oman osansa, hän hoitaa loput.
Olihan tämä uusi tehtävä pelottava
niin minun kuin vaimonikin mielestä.
Mutta me yritetään jäljitellä Gideonia.
Me tehdään, mitä voidaan,
ja annetaan Jehovan huolehtia lopusta.
Tämä on hänen työtään.
Hän huolehtii, että se tulee tehtyä.
Kiitos teille, veljet.
Muistan, kun 30 vuotta sitten
aloitin tässä tehtävässä, -
että minulla oli
samankaltaisia tunteita.
Olen varma,
että Jehova auttaa teitäkin.
On hienoa saada teidät mukaan
hallintoelimeen.
Toivotamme Jehovan siunausta,
kun palvelette tehtävässänne.
Ystävät, me rakastamme
teitä kaikkia hyvin paljon.
Mainitsemme teidät usein
rukouksissamme.
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.

Hallintoelimen tilannepäivitys nro 7/2024