JW subtitle extractor

Monet eläimet tekevät
havaintoja ympäristöstä -
pääasiassa silmillään.
Mutta mitä jos näkeminen on vaikeaa
tai miltei mahdotonta?
Osa eläimistä turvautuu
kaikuluotainsuunnistukseen, -
eli ne suunnistavat äänen avulla.
Useimmat lepakot
hallitsevat tämän, -
mutta isoissa parvissa
ja ahtaissa elinympäristöissä -
se on aika mutkikasta.
Miten ne pystyvät
jatkuvasti hahmottamaan, -
mitä ympärillä tapahtuu?
Ne tykittävät äännähdyksiä
kurkun tai kielen lihaksilla, -
jotka supistuvat huippunopeasti.
Sitten ne kuuntelevat.
Ne eivät vain kuule kaikuja
vaan analysoivat niitä.
Sen mukaan, miten nopeasti
ääni kimpoaa takaisin, -
lepakko voi paikantaa kohteita
hämmästyttävän tarkasti, -
jopa alle millimetrin tarkkuudella.
Tähän pystyy esimerkiksi
amerikanpohjanlepakko.
Kaskelotin ääni
ei lähde sen kurkusta -
vaan valtavasta päästä.
Kun se on vetänyt
keuhkot täyteen ilmaa, -
se voi päästää ääniä, -
joiden voimakkuudeksi
on mitattu 230 desibeliä.
Se on kovempi ääni
kuin suihkukoneen jylinä.
Ilma saa eräänlaiset
äänihuulet naksumaan.
Mutta ilmapussista
ääni lähtee ensin taaksepäin -
kaskelotin otsaonteloon.
Sitten toisesta ilmapussista
ääni kimmahtaa eteenpäin -
ontelon alapuolella olevan
rasvakudoksen läpi.
Näin kaskelotti voi kohdistaa äänen
ja käyttää sitä kuin valonheitintä.
40-tonninen valas
ei pysähdy noin vain.
Mutta kaikuluotauksen ansiosta
se ei törmää esteisiin -
tai merenpohjaan.
Myös lähempänä pintaa uiskentelevat
delfiinit luottavat kaikuluotaukseen.
Ne ja muut hammasvalaat -
eivät tarvitse ulkokorvia
kaikujen kuulemiseen.
Delfiinin alaleuassa
on rasvakudosta, -
joka johtaa äänen
suoraan sisäkorvaan.
Delfiinit havaitsevat kohteita
yli 650 metrin päästä.
Aavalla merellä, vesien syvyyksissä
sekä pilkkopimeässä -
jotkut eläimet näkevät
äänen avulla, -
vieläpä hyvin tarkasti.
Onko tämä uskomaton kyky
evoluution vai suunnittelun tulos?

Suunnittelun tulos? Kaikuluotainsuunnistus