JW subtitle extractor

Tervehdys, veljet ja sisaret.
Monissa maissa aluekonventit
ovat jo päässeet alkamaan.
Itse asiassa heinäkuun alussa
”Kärsivällisyys palkitaan!” -konventteihin -
oli osallistunut jo
yli 2,3 miljoonaa ihmistä.
Olemme iloinneet siitä, että olemme
tavanneet vanhoja rakkaita ystäviä -
ja tutustuneet uusiin.
Konventin ohjelma on tosiaan
ollut ruokaa oikeaan aikaan.
Ne, jotka ovat jo olleet konventissa,
ovat pitäneet siitä.
Ja tekin, joilla konventti on vielä edessä,
tulette varmasti nauttimaan.
1.6. monissa Beteleissä
aloitettiin taas kiertokäynnit.
Siitä ovat olleet innoissaan
sekä vierailijat että beteliläiset.
Tuntui hienolta,
kun ekat vieraat saapui.
He oli nähneet paljon vaivaa
tullakseen tänne.
Vaikea sanoa,
ketkä olivat iloisempia, -
beteliläiset vai vieraat!
Kaikki oli meitä aulassa vastassa
halaamassa ja vilkuttamassa.
Se oli ihana yllätys.
Oli uskomaton vastaanotto.
Monet tuli juttelemaan.
Lapset on seuranneet jw.orgista
Chelmsfordin projektin etenemistä.
Nyt me päästiin viimeinkin tänne.
Betel-kierroksia on pidetty kuukauden.
Se on ollut huikeeta.
Me ollaan Filippiineiltä,
mutta nyt me asutaan Kanadassa.
Tänne Warwickiin ajoi meiltä
noin 8 tuntia.
Meidän piti tulla Warwickiin
kierrokselle vuonna 2020.
Täällä me nyt ollaan.
Oltiin päätetty, että tänä vuonna
täytyy käydä Betelissä.
Suosittelen tätä kaikille perheille.
Tää on hengellisesti virkistävää, -
ja lapset tulee muistamaan tän pitkään.
Näyttelyiden yksityiskohdista
iso osa meni ekalla kerralla ohi.
Toivottavasti päästään uudestaankin.
Nämä ajatukset tuovat mieleen sen,
mitä Daavid sanoi psalmissa 122:1.
Tule sinäkin käymään Betelissä sitten,
kun se on alueellasi mahdollista.
Kiertokäynnin voi varata
jw.org-sivustolla.
Lisää tietoa saa
Betelin kiertokäynnit -välilehdeltä -
tai ottamalla yhteyttä
paikalliseen haaratoimistoon.
Kuten jw.orgissa kerrottiin
28.6.2023, -
Ramapon rakennusprojekti on
saanut tärkeän hyväksynnän.
Kaupungin kaavoituslautakunta
hyväksyi yksimielisesti -
rakennushankkeen aluesuunnitelman.
Vaikka useita yksityiskohtia
joudutaan vielä viimeistelemään, -
projektissa voidaan nyt
edetä seuraavaan vaiheeseen.
Olemme kiitollisia
kaavoituslautakunnalle -
ja kaikille veljille ja sisarille,
jotka tekevät töitä kulissien takana.
Kaikesta näkyy, että Jehova
on ollut mukana projektissa.
Toukokuussa 2022 veli
Dennis Christensen vapautui vankilasta.
Pian sen jälkeen haastattelimme
häntä ja hänen vaimoaan Irinaa.
Kun katsot tätä haastattelua,
huomaa, mikä auttoi heitä kestämään -
ja pysymään uskollisina.
Me oltiin kokouksessa
meidän seurakunnassa Orjolissa.
Yhtäkkiä eräs avustava palvelija
juoksi mun luo ja sanoi, -
että mun pitäis mennä eteiseen.
Kun menin sinne,
siellä oli naamioituneita miehiä.
Ne oli poliiseja ja FSB:n porukkaa.
Ne näytti virkamerkkejä
ja sanoi tekevänsä etsinnän salilla.
Poliiseilla oli paperi,
jota ne näytti mulle.
Siinä sanottiin,
että olin tapauksen pääsyytetty -
ja mut pidätettäis kahdeksi päiväksi.
Ajattelin, että kaksi päivää
ei ole kovin paha.
Olihan muut veljet ja sisaret
ollu vankilassa ennen mua.
Tiesin, ettei Jehova jättäis mua yksin.
Vaikeinta mulle oli olla erossa
mun vaimosta Irinasta.
Tutkintavankila on rakennettu niin,
ettei vankeja pysty näkemään helposti.
Yritin löytää jonkun paikan,
josta näkisin Dennisin ikkunan -
ja josta Dennis näkis hyvin mut,
ja sellainen löytyi.
Sovittiin, että tulisin aina sinne,
ja Dennis kertoi, mihin aikaan.
Se oli mulle päivän paras hetki.
En malttanut odottaa kello yhtä,
että saisin nähdä Irinan.
Me pystyttiin olemaan siinä
joka päivä vain muutama minuutti.
Me tehtiin sitä kaksi vuotta.
Irina tuli joka ikinen päivä.
Kovalla pakkasella, sateella
tai kuumana kesäpäivänä.
Oli sää mikä tahansa,
Irina ei jättänyt koskaan tulematta.
Se oli meidän pikku salaisuus,
joka me voidaan kertoa vasta nyt.
Mutta niinä kahtena vuotena
me ei hiiskuttu tästä kellekään.
Tein kaikkeni, et olisin hyvä aviomies.
Tutkintavankilassa ollessa yritin
soittaa kahdesti kuukaudessa, -
mutta viitenä päivänä viikossa
kirjoitin kirjeitä Irinalle.
Sain ystäviltä valtavasti tukea.
Monet tuli käymään mun luona tai
lähetti mulle tai Dennisille postia.
Monet sanoi, että niihin vois ottaa yhteyttä,
kun on paha olo, ja he tulis käymään.
Mua autettiin monilla tavoilla,
ja oon siitä kiitollinen.
Sitten tuli oikeudenkäynnin aika.
Mulle on jäänyt erityisesti mieleen
veljien ja sisarten tuki.
Se oli aivan fantastista.
Niinhän siinä kävi, että sain
kuuden vuoden vankeustuomion.
Sinä päivänä tosi monet ystävät
oli tulleet mukaan oikeudenkäyntiin.
Miten selvisin?
En antanut asenteen lipsua
negatiivisen puolelle, -
koska tiesin,
mitä Sananlaskuissa sanotaan.
Jos lannistuu, niin voimatkin häviää.
Tiesin, että siitä tulis pitkä taistelu,
ja halusin pysyä vahvana.
Yritin lukea Raamattua joka päivä
ja mietiskellä sitä.
Sitten mulla oli vihko, johon kirjoitin
sellaisia Raamatun ajatuksia, -
jotka antais voimaa vaikealla hetkellä.
Palautin usein mieleen sen,
mitä sanotaan Jesajan 30:15:ssä.
”Te olette voimakkaita, jos pysytte
tyyninä ja luotatte täysin Jehovaan.”
Se on paras keino saada voimaa.
Rukoilin usein,
että mulla olis rauhallinen mieli -
ja että vaikka tapahtuu ikäviä juttuja,
voisin olla iloinen, -
koska en halunnut vajota epätoivoon.
Mietin, että joo, voitte kyllä
viedä multa mun vapauden -
ja voitte estää mua näkemästä
mun perhettä ja halaamasta niitä, -
mutta mun sisäistä rauhaa
ja iloa ette voi viedä.
Tuli mitä tuli, haluan olla iloinen.
Mähän palvelen Jehovaa,
ja koska hän on onnellinen Jumala -
ja mä tottelen häntä,
mäkin olen onnellinen.
Kerran Dennis kirjoitti: ”Jos haluat olla
onnellinen, tee toiset onnelliseksi.”
Se oli mulle tärkeä ajatus.
Niinpä pidin itseni kiireisenä
auttamalla toisia.
Kävin tervehtimässä ystäviä,
kävin toisten puolesta kaupassa, -
ja kävin katsomassa sairaita.
Vankilassa yksi työntekijä sanoi mulle:
”Dennis, miten ihmeessä
sä olet aina niin iloinen?”
Sanoin, että pian pääsen vapaaksi
ja ajatuksissani olen jo vapaa.
Oikeastaan en ole täällä
vaan jo tuolla ulkopuolella.
Hän sanoi: ”Kuule Christensen,
sä et oo koskaan ollutkaan täällä.
Oot ollut iloinen ja hyväntuulinen
kuin olisit aina ollutkin vapaa mies.”
Kuvittelin monta kertaa sitä,
miten lähden ulos vankilan ovista -
ja näen taas ystävät ja perheen
ja pääsen halaamaan heitä.
Olin tosi liikuttunut, kun näin
monet ystävät vankilan ulkopuolella.
Monet oli tulleet kaukaa.
Me tiedettiin etukäteen,
että muutama ystävä -
haluaisi tulla vastaan
Kööpenhaminan lentokentälle.
Siellä meitä odottikin yllätys!
Semmoinen määrä -
iloisia veljiä ja sisaria
toivottamassa tervetulleeksi!
Mä halasin niitä kaikkia.
Sitä oli odotettu pitkään,
ja se oli todella tunteellinen hetki.
Nyt me ollaan taas Tanskassa.
Meidän piti aloittaa uusi elämä
melkeinpä tyhjästä.
Me ollaan koettu jotakin
todella poikkeuksellista.
Nyt meillä on mahdollisuus
käyttää sitä toisten auttamiseen.
Vankila on hyvä koulu, jossa voi
hioa hengellisiä ominaisuuksia.
Oon iloinen siitä,
että oon nyt vapaa, -
mutta en ole unohtanut niitä
veljiä ja sisaria, jotka on vankilassa, -
vaan rukoilen niiden puolesta
entistäkin enemmän, -
koska tiedän, miten vaikeeta siellä on.
Mutta oli heillä millaisia vaikeuksia
tahansa, Jehova auttaa heitä -
niin kuin hän auttoi muakin.
Oon varma siitä.
Veli ja sisar Christensen, kiitos,
että kerroitte kokemuksenne.
Kärsivällisyytenne ja kestävyytenne
rohkaisee meitä.
Tulee mieleen, kun vuosia sitten
autoin ystäviä rautaesiripun takana.
Heillä oli samanlaista
uskoa ja päättäväisyyttä.
Heidän esimerkkinsä
koskettaa minua edelleen.
Eikö olekin rohkaisevaa
kuulla kokemuksia ystäviltä, -
jotka jatkavat työtä maissa,
joissa meitä vainotaan?
Voimme oppia paljon
heidän uskollisuudestaan Jehovalle.
Tällä hetkellä yli 180 veljeä ja sisarta
on uskonsa vuoksi vangittuna eri maissa.
Rukoilemme jatkuvasti heidän puolestaan.
Huomasitko, mikä auttoi
Christensenejä kestämään?
Veli sanoi, että luki Raamattua
joka päivä ja mietiskeli lukemaansa.
Hän kirjoitti vihkoon
rohkaisevia Raamatun ajatuksia.
He auttoivat toisiaan
lähettämällä paljon kirjeitä -
ja puhumalla puhelimessa.
Myös se, että he näkivät toisensa, -
vaikka vain pikaisesti ja matkan päästä,
antoi heille voimaa.
Lisäksi heille oli tärkeää, että veljet
ja sisaret olivat heidän tukenaan.
He eivät kuitenkaan tyytyneet
vain ottamaan vastaan tukea -
vaan halusivat itsekin
auttaa ja rohkaista toisia.
Muistatko,
mitä Dennis kirjoitti Irinalle?
”Jos haluat olla onnellinen,
tee toiset onnelliseksi.”
Apostolien tekojen 20:35:ssä
on samanlainen Jeesuksen ajatus:
”Antaminen tekee onnellisemmaksi
kuin saaminen.”
Yksi raamatunkohta, joka auttoi
Dennisiä, oli Jesajan 30:15.
Siinä sanotaan:
Christensenien haastattelu tullaan
julkaisemaan kokonaisuudessaan -
jw.orgissa jolloinkin lähiaikoina.
Aivan niin kuin Jehova auttoi
heitä selviytymään vaikeuksista, -
hän antaa meillekin voimaa kestää,
kunhan meillä on vahva luottamus häneen.
Te veljet ja sisaret olette
hyviä esimerkkejä kestävyydestä.
Älkää unohtako,
että rakastamme teitä todella paljon.
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.

Hallintoelimen tilannepäivitys nro 5/2023
- 

Hallintoelimen tilannepäivitys nro 5/2023

Tervehdys, veljet ja sisaret.
Monissa maissa aluekonventit
ovat jo päässeet alkamaan.
Itse asiassa heinäkuun alussa
”Kärsivällisyys palkitaan!” -konventteihin -
oli osallistunut jo
yli 2,3 miljoonaa ihmistä.
Olemme iloinneet siitä, että olemme
tavanneet vanhoja rakkaita ystäviä -
ja tutustuneet uusiin.
Konventin ohjelma on tosiaan
ollut ruokaa oikeaan aikaan.
Ne, jotka ovat jo olleet konventissa,
ovat pitäneet siitä.
Ja tekin, joilla konventti on vielä edessä,
tulette varmasti nauttimaan.
1.6. monissa Beteleissä
aloitettiin taas kiertokäynnit.
Siitä ovat olleet innoissaan
sekä vierailijat että beteliläiset.
Tuntui hienolta,
kun ekat vieraat saapui.
He oli nähneet paljon vaivaa
tullakseen tänne.
Vaikea sanoa,
ketkä olivat iloisempia, -
beteliläiset vai vieraat!
Kaikki oli meitä aulassa vastassa
halaamassa ja vilkuttamassa.
Se oli ihana yllätys.
Oli uskomaton vastaanotto.
Monet tuli juttelemaan.
Lapset on seuranneet jw.orgista
Chelmsfordin projektin etenemistä.
Nyt me päästiin viimeinkin tänne.
Betel-kierroksia on pidetty kuukauden.
Se on ollut huikeeta.
Me ollaan Filippiineiltä,
mutta nyt me asutaan Kanadassa.
Tänne Warwickiin ajoi meiltä
noin 8 tuntia.
Meidän piti tulla Warwickiin 
kierrokselle vuonna 2020.
Täällä me nyt ollaan.
Oltiin päätetty, että tänä vuonna
täytyy käydä Betelissä.
Suosittelen tätä kaikille perheille.
Tää on hengellisesti virkistävää, -
ja lapset tulee muistamaan tän pitkään.
Näyttelyiden yksityiskohdista
iso osa meni ekalla kerralla ohi.
Toivottavasti päästään uudestaankin.
Nämä ajatukset tuovat mieleen sen,
mitä Daavid sanoi psalmissa 122:1.
Tule sinäkin käymään Betelissä sitten,
kun se on alueellasi mahdollista.
Kiertokäynnin voi varata
jw.org-sivustolla.
Lisää tietoa saa
Betelin kiertokäynnit -välilehdeltä -
tai ottamalla yhteyttä
paikalliseen haaratoimistoon. 
Kuten jw.orgissa kerrottiin
28.6.2023, -
Ramapon rakennusprojekti on
saanut tärkeän hyväksynnän.
Kaupungin kaavoituslautakunta
hyväksyi yksimielisesti -
rakennushankkeen aluesuunnitelman.
Vaikka useita yksityiskohtia
joudutaan vielä viimeistelemään, -
projektissa voidaan nyt
edetä seuraavaan vaiheeseen.
Olemme kiitollisia
kaavoituslautakunnalle -
ja kaikille veljille ja sisarille,
jotka tekevät töitä kulissien takana.
Kaikesta näkyy, että Jehova
on ollut mukana projektissa.
Toukokuussa 2022 veli
Dennis Christensen vapautui vankilasta.
Pian sen jälkeen haastattelimme
häntä ja hänen vaimoaan Irinaa.
Kun katsot tätä haastattelua,
huomaa, mikä auttoi heitä kestämään -
ja pysymään uskollisina.
Me oltiin kokouksessa
meidän seurakunnassa Orjolissa.
Yhtäkkiä eräs avustava palvelija
juoksi mun luo ja sanoi, -
että mun pitäis mennä eteiseen.
Kun menin sinne,
siellä oli naamioituneita miehiä.
Ne oli poliiseja ja FSB:n porukkaa.
Ne näytti virkamerkkejä
ja sanoi tekevänsä etsinnän salilla.
Poliiseilla oli paperi,
jota ne näytti mulle.
Siinä sanottiin,
että olin tapauksen pääsyytetty -
ja mut pidätettäis kahdeksi päiväksi.
Ajattelin, että kaksi päivää
ei ole kovin paha.
Olihan muut veljet ja sisaret
ollu vankilassa ennen mua.
Tiesin, ettei Jehova jättäis mua yksin.
Vaikeinta mulle oli olla erossa
mun vaimosta Irinasta.
Tutkintavankila on rakennettu niin,
ettei vankeja pysty näkemään helposti.
Yritin löytää jonkun paikan,
josta näkisin Dennisin ikkunan -
ja josta Dennis näkis hyvin mut,
ja sellainen löytyi.
Sovittiin, että tulisin aina sinne,
ja Dennis kertoi, mihin aikaan.
Se oli mulle päivän paras hetki.
En malttanut odottaa kello yhtä,
että saisin nähdä Irinan.
Me pystyttiin olemaan siinä
joka päivä vain muutama minuutti.
Me tehtiin sitä kaksi vuotta.
Irina tuli joka ikinen päivä.
Kovalla pakkasella, sateella
tai kuumana kesäpäivänä.
Oli sää mikä tahansa,
Irina ei jättänyt koskaan tulematta.
Se oli meidän pikku salaisuus,
joka me voidaan kertoa vasta nyt.
Mutta niinä kahtena vuotena
me ei hiiskuttu tästä kellekään.
Tein kaikkeni, et olisin hyvä aviomies.
Tutkintavankilassa ollessa yritin
soittaa kahdesti kuukaudessa, -
mutta viitenä päivänä viikossa
kirjoitin kirjeitä Irinalle.
Sain ystäviltä valtavasti tukea.
Monet tuli käymään mun luona tai
lähetti mulle tai Dennisille postia.
Monet sanoi, että niihin vois ottaa yhteyttä,
kun on paha olo, ja he tulis käymään.
Mua autettiin monilla tavoilla,
ja oon siitä kiitollinen.
Sitten tuli oikeudenkäynnin aika.
Mulle on jäänyt erityisesti mieleen
veljien ja sisarten tuki.
Se oli aivan fantastista.
Niinhän siinä kävi, että sain
kuuden vuoden vankeustuomion.
Sinä päivänä tosi monet ystävät
oli tulleet mukaan oikeudenkäyntiin.
Miten selvisin?
En antanut asenteen lipsua
negatiivisen puolelle, -
koska tiesin,
mitä Sananlaskuissa sanotaan.
Jos lannistuu, niin voimatkin häviää.
Tiesin, että siitä tulis pitkä taistelu,
ja halusin pysyä vahvana.
Yritin lukea Raamattua joka päivä
ja mietiskellä sitä.
Sitten mulla oli vihko, johon kirjoitin
sellaisia Raamatun ajatuksia, -
jotka antais voimaa vaikealla hetkellä.
Palautin usein mieleen sen,
mitä sanotaan Jesajan 30:15:ssä.
”Te olette voimakkaita, jos pysytte
tyyninä ja luotatte täysin Jehovaan.”
Se on paras keino saada voimaa.
Rukoilin usein,
että mulla olis rauhallinen mieli -
ja että vaikka tapahtuu ikäviä juttuja,
voisin olla iloinen, -
koska en halunnut vajota epätoivoon.
Mietin, että joo, voitte kyllä
viedä multa mun vapauden -
ja voitte estää mua näkemästä
mun perhettä ja halaamasta niitä, -
mutta mun sisäistä rauhaa
ja iloa ette voi viedä.
Tuli mitä tuli, haluan olla iloinen.
Mähän palvelen Jehovaa,
ja koska hän on onnellinen Jumala -
ja mä tottelen häntä,
mäkin olen onnellinen.
Kerran Dennis kirjoitti: ”Jos haluat olla
onnellinen, tee toiset onnelliseksi.”
Se oli mulle tärkeä ajatus.
Niinpä pidin itseni kiireisenä
auttamalla toisia.
Kävin tervehtimässä ystäviä,
kävin toisten puolesta kaupassa, -
ja kävin katsomassa sairaita.
Vankilassa yksi työntekijä sanoi mulle:
”Dennis, miten ihmeessä
sä olet aina niin iloinen?”
Sanoin, että pian pääsen vapaaksi
ja ajatuksissani olen jo vapaa.
Oikeastaan en ole täällä
vaan jo tuolla ulkopuolella.
Hän sanoi: ”Kuule Christensen,
sä et oo koskaan ollutkaan täällä.
Oot ollut iloinen ja hyväntuulinen
kuin olisit aina ollutkin vapaa mies.”
Kuvittelin monta kertaa sitä,
miten lähden ulos vankilan ovista -
ja näen taas ystävät ja perheen
ja pääsen halaamaan heitä.
Olin tosi liikuttunut, kun näin
monet ystävät vankilan ulkopuolella.
Monet oli tulleet kaukaa.
Me tiedettiin etukäteen,
että muutama ystävä -
haluaisi tulla vastaan
Kööpenhaminan lentokentälle.
Siellä meitä odottikin yllätys!
Semmoinen määrä -
iloisia veljiä ja sisaria
toivottamassa tervetulleeksi!
Mä halasin niitä kaikkia.
Sitä oli odotettu pitkään,
ja se oli todella tunteellinen hetki.
Nyt me ollaan taas Tanskassa.
Meidän piti aloittaa uusi elämä
melkeinpä tyhjästä.
Me ollaan koettu jotakin
todella poikkeuksellista.
Nyt meillä on mahdollisuus
käyttää sitä toisten auttamiseen.
Vankila on hyvä koulu, jossa voi
hioa hengellisiä ominaisuuksia.
Oon iloinen siitä,
että oon nyt vapaa, -
mutta en ole unohtanut niitä
veljiä ja sisaria, jotka on vankilassa, -
vaan rukoilen niiden puolesta
entistäkin enemmän, -
koska tiedän, miten vaikeeta siellä on.
Mutta oli heillä millaisia vaikeuksia
tahansa, Jehova auttaa heitä -
niin kuin hän auttoi muakin.
Oon varma siitä.
Veli ja sisar Christensen, kiitos,
että kerroitte kokemuksenne.
Kärsivällisyytenne ja kestävyytenne
rohkaisee meitä.
Tulee mieleen, kun vuosia sitten
autoin ystäviä rautaesiripun takana.
Heillä oli samanlaista
uskoa ja päättäväisyyttä.
Heidän esimerkkinsä
koskettaa minua edelleen.
Eikö olekin rohkaisevaa
kuulla kokemuksia ystäviltä, -
jotka jatkavat työtä maissa,
joissa meitä vainotaan?
Voimme oppia paljon
heidän uskollisuudestaan Jehovalle.
Tällä hetkellä yli 180 veljeä ja sisarta
on uskonsa vuoksi vangittuna eri maissa.
Rukoilemme jatkuvasti heidän puolestaan.
Huomasitko, mikä auttoi
Christensenejä kestämään?
Veli sanoi, että luki Raamattua
joka päivä ja mietiskeli lukemaansa.
Hän kirjoitti vihkoon
rohkaisevia Raamatun ajatuksia.
He auttoivat toisiaan
lähettämällä paljon kirjeitä -
ja puhumalla puhelimessa.
Myös se, että he näkivät toisensa, -
vaikka vain pikaisesti ja matkan päästä,
antoi heille voimaa.
Lisäksi heille oli tärkeää, että veljet
ja sisaret olivat heidän tukenaan.
He eivät kuitenkaan tyytyneet
vain ottamaan vastaan tukea -
vaan halusivat itsekin
auttaa ja rohkaista toisia.
Muistatko,
mitä Dennis kirjoitti Irinalle?
”Jos haluat olla onnellinen,
tee toiset onnelliseksi.”
Apostolien tekojen 20:35:ssä
on samanlainen Jeesuksen ajatus:
”Antaminen tekee onnellisemmaksi
kuin saaminen.”
Yksi raamatunkohta, joka auttoi
Dennisiä, oli Jesajan 30:15.
Siinä sanotaan:
Christensenien haastattelu tullaan
julkaisemaan kokonaisuudessaan -
jw.orgissa jolloinkin lähiaikoina.
Aivan niin kuin Jehova auttoi
heitä selviytymään vaikeuksista, -
hän antaa meillekin voimaa kestää,
kunhan meillä on vahva luottamus häneen.
Te veljet ja sisaret olette
hyviä esimerkkejä kestävyydestä.
Älkää unohtako, 
että rakastamme teitä todella paljon.
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.


-