JW subtitle extractor

Oletko joskus kokenut
epäoikeudenmukaisuutta tai sortoa?
Oletko suuttunut joskus jonkun
sanoista tai teoista? Kukapa ei olisi.
Sellaisessa tilanteessa ihminen,
joka ei tunne Jehovaa, -
reagoi yleensä
kaikkea muuta kuin rauhallisesti.
Hän kostaa, taistelee
ja maksaa takaisin.
Me taas tiedämme, että Jehova
näkee kaiken ja voi oikaista asiat.
Meidän kannattaa muistaa,
mitä Jeesus sanoi.
”Onnellisia ovat lempeät.”
”Onnellisia ovat rauhantekijät.”
Raamattu kertoo miehestä,
joka pyrki säilyttämään rauhan -
hyvinkin hankalissa
ja stressaavissa tilanteissa.
Toistuvasti hän valitsi rauhan tien
sen sijaan että olisi alkanut taistella.
Tuo mies oli Jaakob.
Hyvänä esimerkkinä Jaakobille
oli hänen oma isänsä Iisak.
Kun maassa oli nälänhätää,
Iisak muutti perheineen Gerariin, -
jonka hallitsijana oli Abimelek,
filistealaisten kuningas.
Luetaan, millaisia ongelmia heräsi
ja miten Iisak niihin suhtautui.
Ota esiin 1. Mooseksen kirjan 26:12.
Iisak alkoi kylvää siementä
siinä maassa, -
ja sinä vuonna hän
korjasi satakertaisen sadon, -
koska Jehova siunasi häntä.
Hänestä tuli varakas,
ja hän vaurastui jatkuvasti, -
kunnes hänestä tuli hyvin rikas.
Hän hankki paljon
lampaita ja nautakarjaa -
sekä suuren joukon palvelijoita, niin että
filistealaiset alkoivat kadehtia häntä.
Niinpä filistealaiset täyttivät
maa-aineksella kaikki kaivot, -
jotka Iisakin isän Abrahamin palvelijat
olivat kaivaneet Abrahamin eläessä.
Abimelek sanoi sitten Iisakille:
”Muuta pois täältä, -
koska sinusta on tullut
paljon mahtavampi kuin me.”
Iisak muutti sieltä
ja leiriytyi Gerarin laaksoon, -
jonne hän asettui asumaan.
Hän kaivoi uudestaan kaivot, -
jotka oli kaivettu
hänen isänsä Abrahamin päivinä -
mutta jotka filistealaiset olivat
tukkineet tämän kuoleman jälkeen, -
ja hän käytti niistä
isänsä antamia nimiä.
Ollessaan kaivamassa laaksossa -
Iisakin palvelijat löysivät
puhdasvetisen kaivon.
Gerarin paimenet alkoivat riidellä
Iisakin paimenten kanssa sanoen:
”Vesi kuuluu meille!”
Siksi hän antoi kaivolle nimeksi Esek, -
koska he olivat
riidelleet hänen kanssaan.
Iisakin palvelijat ryhtyivät
kaivamaan toista kaivoa, -
ja siitäkin tuli riitaa.
Siksi hän antoi sille nimeksi Sitna.
Myöhemmin hän siirtyi sieltä pois
ja kaivoi vielä yhden kaivon, -
mutta siitä he eivät riidelleet.
Siksi hän antoi
sille nimeksi Rehobot ja sanoi:
”Nyt Jehova on antanut meille
runsaasti tilaa -
ja tehnyt meidät hedelmällisiksi
tässä maassa.”
Sen jälkeen hän
meni sieltä ylös Beersebaan.
Sinä yönä Jehova
näyttäytyi hänelle ja sanoi:
”Minä olen isäsi Abrahamin Jumala.
Älä pelkää,
sillä minä olen sinun kanssasi.
Minä siunaan sinua
ja annan sinulle paljon jälkeläisiä -
palvelijani Abrahamin vuoksi.”
Filistealaiset alkavat
kadehtia Iisakia -
ja tukkivat kaivot,
jotka Abraham aikanaan kaivoi.
Niinpä kuningas pyytää
Iisakia muuttamaan muualle.
Iisakin täytyy tehdä ratkaisu.
Ehkä jotkut kehottavat
häntä jäämään.
He ovat saattaneet sanoa:
”Et ole tehnyt mitään väärää!
Jehovahan sanoi, että sinä ja jälkeläisesi
saatte omaksenne tämän maan.
Sinulla ei ole pelättävää.
Sinulla on paljon palvelijoita,
voimakkaampia kuin filistealaiset.
Sinulla on oikeus kostaa.
Hehän ovat pilanneet kaivosi!”
Vaikea tilanne. Mitä sinä tekisit?
Iisak haluaa olla rauhantekijä.
Hän päättää lähteä toiseen paikkaan.
Se ei ole helppoa.
Iisakilla on monia palvelijoita
ja paljon lampaita ja nautakarjaa.
Hän on viljellyt maata,
ja maa on tuottanut runsaan sadon.
Hän kuitenkin jättää sen taakseen
ja lähtee eteenpäin.
Mutta ongelmat eivät lopu siihen.
Uudessa paikassa palvelijat kaivavat
kaivoja ja löytävät puhdasta vettä.
Mutta tuon alueen paimenet sanovat:
”Vesi kuuluu meille!”
Iisak kaivaa uuden kaivon,
mutta paimenet haastavat riitaa siitäkin.
Nytkään Iisak ei ryhdy riitelemään.
Hän päättää muuttaa, -
ja lopulta hän löytää paikan,
jossa hän voi asua rauhassa.
Jaakob näki, että isän pyrkiminen
rauhaan tuotti hyviä tuloksia, -
ja tiesi, että Iisakin toiminta
miellytti Jehovaa.
Mitä opimme?
Vanhemmat, älkää koskaan
aliarvioiko sitä, -
miten suuri vaikutus hyvällä
esimerkillänne voi olla lapsiinne.
Jaakobilla on kaksoisveli, Esau.
Heistä kahdesta
Esau on syntynyt ensin, -
mutta Jehova kertoo ennalta,
että vastoin yleistä tapaa -
Esau tulee palvelemaan
nuorempaa veljeään Jaakobia.
Jehova näkee ennalta,
millaisia heistä tulee luonteeltaan, -
ja tietää, ettei Esau juurikaan
arvosta hengellisiä asioita.
Tämä käy hyvin selväksi, -
kun Esau vaihtaa esikoisoikeutensa
kulholliseen muhennosta -
ja vieläpä vahvistaa asian valalla.
Todellisuudessa Esau luopuu muustakin.
Kun hän myy esikoisoikeutensa, -
hän luopuu oikeudesta saada
profeetallinen siunaus isältään.
Vuodet kuluvat.
Iisak on tullut vanhaksi.
Hän päättää, että hänen on
aika siunata esikoispoikansa.
Hän ei ehkä tiedä, että Esau
on myynyt esikoisoikeutensa.
Joka tapauksessa hän
lupaa Esaulle siunata hänet.
Ensin hän pyytää Esauta
metsästämään riistaa -
ja valmistamaan siitä hänelle
herkullisen aterian.
Kaksosten äiti Rebekka
kuulee miesten keskustelun.
Hän kehottaa Jaakobia
tekeytymään Esauksi, -
kun tämä on metsästämässä.
Heidän suunnitelmansa onnistuu.
Iisak siunaa tietämättään Jaakobin.
Kun Esau saa tietää,
hän on raivoissaan.
Jatketaan lukemista
luvun 27 jakeesta 41.
Esau hautoi kuitenkin
vihaa Jaakobia kohtaan -
sen siunauksen takia, jonka
hänen isänsä oli antanut Jaakobille, -
ja sanoi toistuvasti itsekseen:
”Kohta tulevat ne päivät,
jolloin isääni surraan.
Sen jälkeen
minä tapan veljeni Jaakobin.”
Kun Rebekalle kerrottiin hänen
vanhemman poikansa Esaun sanat, -
hän lähetti heti hakemaan nuoremman
poikansa Jaakobin luokseen -
ja sanoi hänelle:
”Veljesi Esau aikoo
tappaa sinut kostoksi.
Tee niin kuin sanon, poikani. Lähde
pakoon veljeni Labanin luo Haraniin.
Jää hänen luokseen joksikin aikaa,
kunnes veljesi leppyy, -
kunnes hänen suuttumuksensa
laantuu ja hän unohtaa, -
mitä olet tehnyt hänelle.
Sitten lähetän noutamaan sinut sieltä.
Miksi minun pitäisi menettää
teidät molemmat samana päivänä?”
Sen jälkeen Rebekka
sanoi yhä uudelleen Iisakille:
”Minä inhoan tätä elämää
Heetin tyttärien takia.
Jos Jaakob joskus ottaa
vaimon Heetin tyttäristä, -
sellaisen kuin nämä tämän maan tyttäret,
mitä minun hyödyttää elää?”
Sen tähden Iisak kutsui Jaakobin, -
siunasi hänet ja käski häntä sanoen:
”Et saa ottaa vaimoa
Kanaanin tyttäristä.
Mene Paddan-Aramiin
äitisi isän Betuelin kotiin -
ja ota sieltä itsellesi vaimo
enosi Labanin tyttäristä.
Kaikkivaltias Jumala siunaa sinua,
tekee sinut hedelmälliseksi -
ja antaa sinulle paljon jälkeläisiä, -
ja sinusta tulee varmasti
kansoista koostuva joukko.
Hän antaa sinulle Abrahamin siunauksen,
sinulle ja jälkeläisillesi, -
jotta ottaisit haltuusi
Jumalan Abrahamille antaman maan, -
jossa olet asunut muukalaisena.”
Sitten Iisak lähetti
Jaakobin matkaan, -
ja tämä lähti kohti Paddan-Aramia
Labanin luo, -
joka oli aramealaisen Betuelin poika -
sekä Jaakobin ja Esaun
äidin Rebekan veli.
Jaakobin vanhemmat käskivät hänen
matkustaa enonsa Labanin luo -
ja etsiä sieltä vaimon.
Pohjimmaisena syynä ovat
tietysti ongelmat Esaun kanssa.
Muistamme, että Iisakilla oli
filistealaisten kanssa ongelma, -
jota ei ehkä olisi voitu
ratkaista rauhanomaisin keinoin, -
joten mitä Iisak teki?
Hän muutti pois.
Nyt Jaakob on
samanlaisessa tilanteessa.
Hänen veljensä Esau
kiehuu raivosta, -
joten hän päättää lähteä.
Hän joutuu jättämään
kotinsa ja perheensä, -
ja edessä on pitkä matka
kaukaiseen maahan.
Jaakob olisi voinut päättää,
ettei lähde.
Esikoisoikeushan oli nyt hänen!
Hän olisi voinut väittää vastaan:
”En ole mikään lapsi vaan 77-vuotias!”
Mutta Jaakob ei tee niin.
Raamattu sanoo: ”Jaakob totteli
isäänsä ja äitiään ja lähti.”
Mitä opimme?
Kun joudumme tilanteeseen,
joka ei ratkea rauhanomaisesti, -
meidän ei luultavasti tarvitse
paeta kauas henkemme edestä.
Joskus on kuitenkin viisasta
lähteä pois tilanteesta.
Sananlaskujen 17:14 sanoo:
”Riidan aloittaminen
on kuin avaisi sulkuportin.”
Lähde pois ennen kuin riita puhkeaa.
Kun Jaakob matkaa enonsa Labanin luo,
Jehova näyttäytyy hänelle unessa.
Hän lupaa tukea ja suojella Jaakobia.
Tämä ei tarkoita sitä,
että Jaakobin ongelmat olisivat ohi.
Kun hän pääsee perille,
hän jää asumaan enonsa perheeseen.
Myöhemmin syntyy jälleen tilanne, -
joka osoittaa Jaakobin
rakastavan rauhaa.
Jatketaan lukemista
luvun 29 jakeesta 16.
Labanilla oli kaksi tytärtä.
Vanhemman nimi oli Lea
ja nuoremman Raakel.
Lean silmät eivät olleet kirkkaat, -
kun taas Raakelista oli tullut
hyvin kaunis ja viehättävä nainen.
Jaakob oli rakastunut Raakeliin,
joten hän sanoi:
”Olen halukas palvelemaan sinua
seitsemän vuotta -
nuoremman tyttäresi Raakelin vuoksi.”
Tähän Laban sanoi:
”Minun on parempi antaa hänet
sinulle kuin jollekin toiselle miehelle.
Jää asumaan luokseni.”
Jaakob palveli seitsemän vuotta
Raakelin vuoksi, -
mutta ne tuntuivat hänestä
vain muutamalta päivältä, -
koska hän rakasti häntä.
Sitten Jaakob sanoi Labanille:
”Anna minulle vaimoni,
sillä olen palvellut sovitun ajan.
Anna minun yhtyä häneen.”
Silloin Laban kutsui koolle
kaikki paikkakuntalaiset ja piti juhlat.
Mutta illan kuluessa
hän ottikin tyttärensä Lean -
ja toi hänet Jaakobin luo,
jotta tämä yhtyisi häneen.
Lisäksi Laban antoi naispalvelijansa
Silpan tyttärelleen Lealle palvelijaksi.
Aamulla Jaakob huomasi,
että nainen olikin Lea!
Siksi hän sanoi Labanille:
”Mitä oletkaan tehnyt minulle!
Enkö palvellut sinua Raakelin vuoksi?
Miksi olet petkuttanut minua?”
Tähän Laban sanoi:
”Täällä ei ole tapana antaa
nuorempaa naista ennen esikoista.
Vietä tämän naisen kanssa
juhlaa tämä viikko.
Sen jälkeen saat tämän toisenkin
naisen vastineeksi siitä, -
että palvelet minua
vielä toiset seitsemän vuotta.”
Jaakob teki niin ja vietti naisen kanssa
juhlaa tuon viikon, -
minkä jälkeen Laban antoi hänelle
tyttärensä Raakelin vaimoksi.
Lisäksi Laban antoi
naispalvelijansa Bilhan -
tyttärelleen Raakelille palvelijaksi.
Jaakobilla on hyvä syy olla vihainen.
Oli sovittu, että hän tekisi seitsemän
vuotta töitä saadakseen Raakelin.
Seitsemän vuoden kuluttua pidetään häät.
Hunnutettu nainen,
joka tuodaan hänen luokseen, -
ei olekaan Raakel vaan Lea.
Kuvittele, miten järkyttynyt
Jaakob on huomatessaan sen!
Eikä Laban edes myönnä petosta
vaan puolustelee tekoaan.
Mitä Jaakobin mielessä mahtaa liikkua?
Ajatteleeko hän, että Jehova ehkä -
toteuttaa näin lupauksensa siitä, -
että Jaakobin jälkeläisiä tulisi olemaan
yhtä paljon kuin maan tomuhiukkasia?
Me emme tiedä.
Joka tapauksessa Lea synnyttää
ajan myötä Jaakobille kuusi poikaa, -
muun muassa Leevin ja Juudan, -
joista polveutuu kaksi
Israelin huomattavinta heimoa.
Jaakob ei tietenkään
voinut tietää tätä etukäteen, -
mutta koska hän on rauhantekijä,
hän ottaa Lean vaimokseen -
ja mukautuu Labanin
röyhkeään vaatimukseen -
ja lupaa tehdä työtä
vielä seitsemän vuotta Raakelin vuoksi.
Mitä opimme?
On turhauttavaa, kun joku ei
pidä kiinni siitä, mitä on sovittu.
Mitä teemme? Yritämmekö
Jaakobin tavoin antaa anteeksi -
ja löytää keinon säilyttää rauha?
Jaakob palvelee Labania 14 vuotta
kahden vaimonsa tähden, -
sitten vielä kuusi vuotta
saadakseen oman lammaskatraan.
Viimein, Jehovan ohjauksessa, -
Jaakob kokoaa perheensä,
laumat ja karjan, -
ja kertomatta mitään Labanille
hän lähtee kotimatkalle.
Kun Laban saa tietää siitä,
hän on raivoissaan.
Hän lähtee takaa-ajoon
ja saavuttaa Jaakobin.
Tilanne on kriittinen ja voisi
helposti muuttua väkivaltaiseksi.
Kuvittele tuo tilanne mielessäsi.
Jaakob on saapunut vuoristoalueelle.
On ehkä aamu, ja on vielä viileää.
Ilma on täynnä tuoksuja, -
ja vuoristossa kaikuvat
lampaiden, aasien ja kamelien äänet.
Palvelijat valmistelevat eläimiä
päivän matkaa varten.
Mutta yhtäkkiä kuuluu hätähuutoja!
Laban on tullut, eikä hän ole yksin.
Mukana on joukko voimakkaita miehiä.
He laskeutuvat kamelien selästä.
Tämä ei ole mikään
ystävällinen vierailu.
Miehet tekevät mitä vain Laban käskee.
Jaakobin palvelijat
kiirehtivät paikalle.
Katseet kiinnittyvät Labaniin
ja Jaakobiin, jotka kiistelevät.
Edellisyönä Jehova oli unessa
käskenyt Labania -
miettimään tarkkaan,
mitä tämä sanoisi Jaakobille.
Silti Laban on vihainen
ja aggressiivinen.
Laban esittää kaksi syytöstä.
Ensin hän sanoo:
”Mitä oikein olet tehnyt?
Miksi harhautit minua -
ja veit tyttäreni pois
kuin miekan avulla otetut vangit?
Miksi pakenit salaa ja harhautit minua
sanomatta minulle mitään?”
Syy on itsestään selvä.
Jaakob vastaa Labanille:
”Lähdin, koska olin peloissani.
Ajattelin, että saattaisit
riistää minulta tyttäresi.”
Laban syyttää Jaakobia myös
kotijumaliensa varastamisesta.
Raakel oli varastanut jumalat,
mutta Jaakob ei tiedä siitä mitään.
Laban etsii jumalia,
mutta niitä ei löydy mistään.
Sitten Jaakob alkaa puolustautua.
Jatketaan lukemista
luvusta 31 ja jakeesta 36.
Silloin Jaakob suuttui ja alkoi
moittia Labania. Hän sanoi tälle:
”Mitä väärää olen tehnyt, ja minkä
synnin takia ajat minua kiivaasti takaa?
Nyt kun olet tutkinut kaikki tavarani,
mitä talouteesi kuuluvaa olet löytänyt?
Pane se tähän minun veljieni
ja omien veljiesi eteen, -
ja annetaan heidän ratkaista
tämä minun ja sinun välinen asia.
Niinä 20 vuotena, jotka olin luonasi, -
lampaasi ja vuohesi eivät saaneet
yhtään keskenmenoa -
enkä koskaan syönyt pässejä katraastasi.
En tuonut sinulle
yhtään raadeltua eläintä.
Minä kärsin menetyksen aina itse.
Varastettiinpa eläin päivällä tai yöllä,
sinä vaadit korvauksen minulta.
Päivällä kärsin helteestä ja yöllä
kylmästä, ja uni kaikkosi silmistäni.
Asuin luonasi 20 vuotta.
Palvelin sinua 14 vuotta
kahden tyttäresi tähden -
ja 6 vuotta katraasi tähden, -
ja sinä muutit palkkaani
kymmenen kertaa.
Jos isäni Jumala – Abrahamin Jumala
ja Hän, jota Iisak pelkää –
ei olisi ollut puolellani, olisit nyt
lähettänyt minut luotasi tyhjin käsin.
Jumala on nähnyt ahdinkoni
ja kovan uurastukseni, -
ja siksi hän ojensi sinua viime yönä.”
Laban vastasi Jaakobille:
”Tyttäret ovat minun tyttäriäni
ja lapset minun lapsiani -
ja katras minun katrastani, ja kaikki,
mitä katselet, on minun ja tyttärieni.
Minkä minä mahdan tänään heitä
tai heidän synnyttämiään lapsia vastaan?
Tule nyt, niin tehdään liitto
keskenämme, sinä ja minä, -
ja se on todistajana välillämme.”
Silloin Jaakob otti kiven ja
nosti sen pystyyn muistomerkiksi.
Sitten hän sanoi veljilleen:
”Kerätkää kiviä!”
Niin he ottivat kiviä
ja pinosivat niitä.
Sen jälkeen he söivät
pinottujen kivien ääressä.
Laban alkoi kutsua niitä Jegar-
Sahadutaksi mutta Jaakob Galediksi.
Sitten Laban sanoi: ”Nämä pinotut kivet
ovat tänään todistajana välillämme.”
Siksi ne saivat nimeksi Galed
ja Vartiotorni, sillä hän sanoi:
”Jehovan on pidettävä
vartiota välillämme, -
kun olemme poissa toistemme silmistä.
Jos kohtelet huonosti tyttäriäni ja
alat ottaa vaimoja heidän lisäkseen, -
muista, että Jumala on
todistajana välillämme, -
vaikka kukaan ihminen ei olisi.”
Laban sanoi vielä Jaakobille:
”Tässä ovat pinotut kivet -
ja tässä muistomerkki,
jonka olen pystyttänyt välillemme.
Pinotut kivet
ja muistomerkki todistavat, -
etten kulje näiden pinottujen kivien
ohi vahingoittaakseni sinua -
etkä sinä kulje niiden
ja tämän muistomerkin ohi -
vahingoittaaksesi minua.
Abrahamin Jumala ja Nahorin Jumala, -
heidän isänsä Jumala,
tuomitkoon välillämme.”
Jaakob vannoi Hänen kauttaan,
jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.
Sen jälkeen Jaakob uhrasi vuorella uhrin
ja kutsui veljensä syömään leipää.
Niin he söivät ja jäivät vuorelle yöksi.
Laban kuitenkin nousi varhain aamulla, -
suuteli lastenlapsiaan ja tyttäriään
ja siunasi heidät.
Sitten hän lähti matkaan
ja palasi kotiin.
Jaakob oli palvellut Labania
uskollisesti 20 vuotta, -
vaikka Laban oli
pettänyt ja riistänyt häntä.
Laban ei myönnä sitä
vaan väittää epärehellisesti, -
että hän omistaa kaiken sen,
mitä Jaakobilla on.
Sitten Laban ehdottaa,
että he solmivat rauhan liiton, -
joka takaisi sen, että kumpikaan
perhe ei vahingoita toistaan.
Labanin motiivi ei ole rakkaus rauhaan.
Hän haluaa ehkä varmistaa,
että kun hän on kuollut, -
Jaakob ei palaa kotijumalat mukanaan
viedäkseen perinnön hänen pojiltaan.
Joka tapauksessa Jaakob
suostuu Labanin ehdotukseen.
Tilanne laukeaa
ja yhteenotolta vältytään.
He pystyttävät muistomerkin
todisteeksi tekemästään sopimuksesta.
Vaikka Jaakobia
on sorrettu monta vuotta, -
hän on valmis tekemään rauhan liiton.
Hän ei kanna kaunaa
eikä haudo kostoa.
Tämä kriisi on vihdoin selvitetty,
mutta edessä on uusi ongelma.
Jaakob lähettää viestinviejiä
veljensä luo.
He sanovat, että Jaakob on tulossa
ja haluaa tehdä sovinnon Esaun kanssa.
Viestinviejät palaavat ja kertovat,
että Esau on matkalla tapaamaan häntä -
mukanaan 400 miestä.
Voi ei! Onko Esau vieläkin vihainen?
On ymmärrettävää,
että Jaakob on huolissaan.
Hän ei halua taistella veljensä kanssa.
Katsotaan, miten hän hoitaa tilanteen.
Ota esiin luku 32 ja jae 13.
Jaakob jäi sinne yöksi.
Sitten hän otti siitä, mitä hänellä oli,
lahjaksi veljelleen Esaulle -
200 naarasvuohta,
20 pukkia, 200 naaraslammasta, -
20 pässiä, 30 imettävää kamelia,
40 lehmää, 10 sonnia, -
20 aasitammaa
ja 10 täysikasvuista aasioria.
Hän antoi lauman toisensa jälkeen
palvelijoidensa huostaan -
ja sanoi heille: ”Menkää yli edelläni, -
ja teidän pitää jättää välimatkaa
laumojen välille.”
Lisäksi hän käski ensimmäistä:
”Mikäli veljeni Esau
tulee sinua vastaan -
ja kysyy sinulta, kenen palvelija olet,
minne olet menossa -
ja kenen nämä edelläsi kulkevat
eläimet ovat, -
sinun on sanottava:
’Palvelijasi Jaakobin.
Tämä on herralleni Esaulle
lähetetty lahja, -
ja Jaakob on itsekin perässämme.’ ”
Hän käski myös toista, kolmatta -
ja kaikkia niitä,
jotka seurasivat laumoja:
”Näin teidän pitää sanoa Esaulle
kohdatessanne hänet.
Teidän on lisättävä:
’Palvelijasi Jaakob on perässämme.’ ”
Jaakob nimittäin sanoi itsekseen:
”Jos saan hänet leppymään
lähettämällä edelläni lahjan, -
hän ehkä ottaa minut ystävällisesti
vastaan, kun näen hänet.”
Jaakob haluaa saada aikaan
rauhan veljensä kanssa.
Siksi hän lähettää edellään
anteliaan lahjan, monta sataa eläintä.
Onko hän pelkurimainen arkajalka,
joka ei uskalla kohdata veljeään? Ei!
Ehkä muistat, että ennen kuin
Jaakob tapaa Esaun, -
hän painii enkelin kanssa koko yön -
saadakseen varmistuksen,
että Jehova on hänen kanssaan.
Mitä tapahtuu, kun veljekset tapaavat?
Ota esiin 1. Mooseksen kirjan 33:1.
Nostaessaan katseensa Jaakob näki, -
että Esau oli tulossa
mukanaan 400 miestä.
Sen vuoksi hän jakoi lapset
Lealle, Raakelille -
ja molemmille naispalvelijoille.
Hän pani naispalvelijat
lapsineen etummaisiksi, -
Lean lapsineen heidän jälkeensä -
ja Raakelin ja Joosefin takimmaisiksi.
Itse hän kulki heidän edellään -
ja kumartui maahan seitsemän
kertaa lähestyessään veljeään.
Mutta Esau juoksi häntä vastaan
ja halasi ja suuteli häntä, -
ja he puhkesivat itkuun.
Nostaessaan katseensa Esau
näki naiset ja lapset ja kysyi:
”Keitä sinulla on mukanasi?”
Jaakob vastasi:
”Lapset, jotka Jumala on
hyvyydessään antanut palvelijallesi.”
Silloin naispalvelijat lapsineen
astuivat esiin ja kumartuivat syvään, -
ja myös Lea lapsineen astui esiin,
ja he kumartuivat syvään.
Sitten Joosef astui esiin Raakelin kanssa,
ja he kumartuivat syvään.
Esau kysyi: ”Mitä tarkoitusta varten -
olet lähettänyt kaiken tämän väen,
joka tuli minua vastaan?”
Jaakob vastasi:
”Saadakseni herrani suosion.”
Silloin Esau sanoi:
”Minulla on yllin kyllin omaisuutta,
veljeni. Pidä vain omasi.”
Mutta Jaakob sanoi:
”Ei, vaan jos olen saanut suosiosi, -
sinun on otettava minulta lahjani, koska
toin sen siksi, että näkisin kasvosi.
Nyt olen nähnyt kasvosi ikään kuin
olisin nähnyt Jumalan kasvot, -
kun otit minut ystävällisesti vastaan.
Ole hyvä ja ota tämä hyvästä tahdostani
kertova lahja, joka sinulle tuotiin, -
koska Jumala on osoittanut
minulle suosiota ja minulla on kaikkea.”
Kun hän pyyteli Esauta hartaasti,
tämä otti sen.
Eikö ollutkin onnellinen loppu!
Jälleennäkeminen on iloinen,
eikä vihamielisyydestä ole jälkeäkään.
Miehet puhkeavat kyyneliin
ja halaavat toisiaan.
Jaakob osoittaa jälleen
olevansa rauhantekijä.
Miten se näkyi? Hän rukoili
ja toimi rukoustensa mukaisesti.
Hän lähetti lahjoja,
osoitti kunnioitusta veljeään kohtaan, -
kutsui häntä herraksi
ja kumartui seitsemän kertaa.
Mitä opimme?
Sen, miten pitkälle meidän
pitäisi olla valmiita menemään -
säilyttääksemme rauhan
veljien ja sisarten kanssa.
Opimme Jaakobilta paljon siitä,
miten voimme rakentaa rauhaa.
Kun Esau aiemmin uhkaili häntä,
hän muutti pois kotoa.
Kun Laban petti häntä,
hän mukautui tilanteeseen.
Kun Laban ajoi häntä takaa
ja syytti häntä väärin, -
hän suostui tekemään
rauhan liiton hänen kanssaan.
Kun hän kohtasi Esaun,
hän tarjosi tälle lahjan.
Ja muista, että missään tilanteessa
Jaakob ei ollut syyllinen osapuoli.
Silti läpi elämänsä
Jaakob rakasti rauhaa.
Hän luotti aina Jehovaan,
ja Jehova tuki häntä.
Jehova ei unohtanut Jaakobia -
eikä sitä, miten hän rakensi rauhaa
kaikkien ihmisten kanssa.
Kun toimimme samoin
ja pyrimme rauhaan -
– vaikka kokisimme sortoa
tai vaikka meitä vainottaisiin –
niin pienissä kuin suurissa asioissa,
Jehova ei unohda meitäkään.
Hän siunaa meitä runsaasti,
jos rakastamme rauhaa niin kuin Jaakob.