JW subtitle extractor

Tämän päivän teksti puhuu
vieraanvaraisuudesta.
Siihen sisältyy myös
avokätinen anteliaisuus.
Tekstin selityksessä
esitettiin hyvin tärkeä ajatus:
vieraanvaraisuuden osoittaminen on
parhaita vastalääkkeitä yksinäisyyteen.
Onko tuttu tunne?
Oletko ollut yksinäinen?
Se voi olla hyvin raskasta.
Ihminen voi olla yksinäinen,
vaikka ympärillä olisi muita.
Joku sanoi, että yksin oleminen
on miellyttävää, yksinäisyys ei.
Eräs toinen totesi,
että yksinäisyys on kuin olisi sateessa -
eikä ympärillä näy
muuta kuin lisää sadepilviä.
Eräs sisar totesi, että yksinäisyys
on kuin valuisi kuoppaan -
ja mitä alemmas valuu,
sen synkempää tulee.
Mikä voisi estää meitä
luisumasta syvälle yksinäisyyteen?
Minkä avulla
voisimme nousta kuopasta -
tai työntää sadepilvet etäämmälle?
Tekstin selityksessä sanottiin,
että vieraanvaraisuus ja anteliaisuus -
ovat parhaita
vastalääkkeitä yksinäisyyteen.
Miksi? Etsitään Raamatusta
kolme perustetta tälle väitteelle.
Ensimmäinen löytyy
Apostolien tekojen 20:35:stä.
Apostolien teot 20:35.
Ensimmäinen peruste.
”Olen kaikin tavoin
osoittanut teille, -
että teidän täytyy tällä tavalla
kovasti työskennellen auttaa heikkoja -
ja muistaa
Herran Jeesuksen omat sanat:
’Antaminen tekee
onnellisemmaksi kuin saaminen.’ ”
Eli ensinnäkin
antaminen tekee meidät onnellisiksi.
Paavali lainaa tässä Jeesuksen sanoja.
Huomaatko, että Jeesus ei sano, -
että annamme, kun olemme onnellisia
tai siksi että olemme onnellisia.
Ei, vaan se on päin vastoin.
Juuri antaminen tekee onnelliseksi, -
jopa silloin, kun olemme
anteliaita, vaikka ei huvittaisi.
Antaminen tekee aina onnelliseksi.
Tutkijat vahvistavat sen,
minkä Jeesus tiesi jo silloin.
He ovat todenneet, että antaminen
vapauttaa aivoissa endorfiineja, -
jotka tekevät olon
rauhalliseksi ja tyytyväiseksi.
Eli ensimmäiseksi
antaminen tekee onnelliseksi.
Toinen peruste löytyy
Heprealaiskirjeen luvusta 13.
Heprealaisille 13:16.
”Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää
ja jakaa toisille sitä, mitä teillä on, -‏‏‎‏
sillä sellaiset uhrit
miellyttävät Jumalaa.”
Toinen perusteemme on se, -
että anteliaisuus
tekee meistä rakkaita Jehovalle.
Anteliaisuutemme
miellyttää häntä kovasti.
Mutta miten hän reagoi siihen?
Filippiläiskirjeen 4:18, 19:ssä
Paavali kiittää Filippin seurakuntaa, -
koska he olivat
häntä kohtaan todella anteliaita.
Paavali kirjoitti, että siksi Jehova
vuorostaan täytti kaikki heidän tarpeensa.
Eli anteliaisuus tekee
meistä rakkaita Jehovalle.
Hän lupaa täyttää kaikki tarpeemme,
myös tunneperäiset tarpeet.
Joku voi ehkä sanoa:
”Totta. Kun olen antelias ja
vieraanvarainen, olen hetken iloinen.
Mutta sitten
yksinäisyys iskee jälleen.”
Tarkoittaako se, että tämä
Raamatun periaate ei toimi?
Muista Jeesuksen sanat
Matteuksen 6:25, 33:ssa:
älkää olko huolissanne siitä,
mitä söisitte tai joisitte, -
koska Jehova antaa kaiken,
mitä tarvitsette.
Tähän me luotamme.
Tarkoittaako se sitä,
että jos meillä on vaikea tilanne -
ja Jehova auttaa meitä
ja järjestää meille ruokaa, -
meillä ei koskaan enää ole nälkä?
Ei. Meillä on nälkä samana iltana!
Opetus on, että Jehova antaa
mitä tarvitsemme silloin kun tarvitsemme.
Sama pätee tunneperäisiin tarpeisiin.
Jehova ei lupaa, ettemme olisi
koskaan yksinäisiä tai allapäin.
Sen sijaan, jos olemme
anteliaita ja vieraanvaraisia, -
hän pitää huolen siitä,
että meillä on sen verran, -
että voimme olla tyytyväisiä.
Eli toinen peruste on se,
että antaminen miellyttää Jehovaa -
ja hän on luvannut
pitää meistä huolta.
Kolmas peruste löytyy
Luukkaan 6:38:sta.
Täällä luvataan, että saamme Jehovalta
aina enemmän kuin mitä itse annamme.
Täällä sanotaan: ”Pitäkää tapananne
antaa, niin teille annetaan.
Syliinne kaadetaan runsas mitta, -
tiiviiksi painettu,
ravisteltu ja kukkurainen.
Sillä mitalla, jolla te mittaatte toisille,
mitataan teille takaisin.”
Tiedämme hyvin, että saamme Jehovalta
aina enemmän kuin annamme itse.
Mutta meillä kaikilla on ollut tilanteita,
joissa annamme ja annamme, -
ehkä seurakunnassa, perheessä
tai jossain muussa tilanteessa, -
emmekä saa mitään takaisin.
Onko tässä jakeessa siis tyhjä lupaus?
Ei. Katso, mitä Jeesus
tarkkaan ottaen sanoi:
”Pitäkää tapananne antaa,
niin teille annetaan.”
Tässä ei sanota, kuka antaa.
”Sillä mitalla,
jolla te mittaatte toisille, -
– – [jotkut toiset mittaavat]
teille takaisin.”
Toisin sanoen Jehova lupaa,
että jos olemme anteliaita, -
autamme ystäviä
ja olemme vieraanvaraisia, -
hän varmistaa sen,
että tavalla tai toisella -
saamme häneltä
rohkaisua ja voimaa jatkaa.
Toimiiko tämä kaava? Kyllä toimii.
Otetaan esimerkiksi sisar.
Kutsutaan häntä vaikka Lidiaksi.
Hän oli naimaton tienraivaaja.
Vaikka hänelläkin
oli huonoja päiviä, -
yleisesti ottaen hän oli
antelias ja vieraanvarainen.
Hänellä kävi paljon vieraita.
Usein hän kutsui koko kenttäryhmän
luokseen aamiaiselle ennen kenttää.
Hän järjesti mukavaa tekemistä
seurakunnan iäkkäille.
Mutta sitten tuli suuri shokki.
Hän sairastui syöpään,
ja hänet jouduttiin leikkaamaan.
Hän masentui niin vakavasti,
että vanhimmat ja ystävät -
olivat huolissaan siitä,
toipuuko hän koskaan.
Kaksi vanhinta
teki hänelle paimennuskäynnin, -
ja he lukivat hänelle Luukkaan 6:38:n,
saman jakeen, jonka luimme äsken.
He muistuttivat, miten paljon iloa
hän oli saanut vieraanvaraisuudesta.
Hän oli samaa mieltä,
mutta hän sanoi:
”En vain pysty enää
olemaan toisten ihmisten kanssa.”
Veljet esittivät hänelle
ystävällismielisen haasteen:
Kokeile,
miltä vieraanvaraisuus tuntuu, -
vaikka vain pari kuukautta.
Pyydä Jehovalta apua.
Kaikkien yllätykseksi hän kokeili!
Oli kuin pilvet olisivat hälvenneet,
ja vanha Lidia palasi.
Tästä on jo vuosia,
ja hänelläkin on välillä huonoja päiviä, -
mutta hän on taas
iloinen ja ahkera Jehovan palvelija.
Opimme, että antaminen,
vieraanvaraisuus ja anteliaisuus -
ovat mainio vastalääke
yksinäisyyttä vastaan.
Jos antaa, Jehova lupaa,
että se tulee kyllä takaisin.
Raamatussa on
hieno kertomus siitä, -
että emme voi
päihittää Jehovaa antamisessa.
Se löytyy 2. Aikakirjan luvusta 25.
Eli 2. Aikakirja 25.
Jakeesta 5 alkaen
puhutaan Amasjasta.
Hän oli 25-vuotias Juudan kuningas, -
joka oli lähdössä
taisteluun edomilaisia vastaan.
Jakeessa 5 kerrotaan,
että hän kokosi Juudan -
ja luetteloi 300 000 koulutettua
soturia palvelemaan armeijassa.
Mutta se ei riittänyt hänelle.
Jakeessa 6 hän palkkaa Israelista -
100 000 soturia 100 talentilla hopeaa.
Jakeessa 7 tosi Jumalan mies
käski lähettää nuo 100 000 pois, -
koska Jehova ei ole Israelin kanssa.
Pidä ne 300 000, niin hän on kanssasi.
2. Aikakirjan 25:9:ssä Amasja sanoi:
”Mutta entä ne 100 talenttia?”
Se oli sievoinen summa!
Raamatun B14-liitteen mukaan
nuo 100 hopeatalenttia -
vastaisivat noin puoltatoista miljoonaa
dollaria nykypäivän rahassa.
Melkoinen sijoitus kuninkaalta.
Nyt profeetta vain
käski lähettää ne pois.
Seuraavat sanat liittyvät siihen,
mistä tänään puhumme.
Jakeen 9 loppuosassa sanotaan:
”Tosi Jumalan mies vastasi:
’Jehova voi antaa sinulle
paljon enemmän kuin ne.’ ”
Älä murehdi. Jehova voi antaa
sinulle paljon enemmän kuin ne.
Et voi päihittää häntä.
Otetaan lyhyt yhteenveto.
Jehova on luvannut, että jos olemme
anteliaita ja vieraanvaraisia, -
olemme myös onnellisia.
Hän on luvannut huolehtia tarpeistamme
– myös tunneperäisistä –
ja hän voi toisten avulla antaa meille
enemmän kuin me annamme heille.
Ota tavoitteeksi olla jatkossa entistä
vieraanvaraisempi ja anteliaampi.
Sillä saat
yksinäisyyden pilvet hälvenemään, -
ja saat itse aina enemmän kuin annat.

Robert Luccioni: ”Älkää unohtako vieraanvaraisuutta” (Hepr. 13:2)