JW subtitle extractor

Moses Maphoto: Nyt olen oikeasti onnellinen!

Video Other languages Share text Share link Show times

Yhtenä yönä
poliisit tuli meidän talolle.
Ne potki ovet auki
ja rikkoi ikkunat.
Ne sanoi,
että ne ottaa meidän talon -
ja että meidän pitää lähteä.
Sen tapauksen jälkeen
mä olin täynnä vihaa.
Mä päätin tehdä kaikkeni -
oikeudenmukaisuuden
ja vapauden puolesta.
Apartheid
erotti ihmiset toisistaan.
Valkoisille oli omat koulunsa
ja mustille omat.
Mustien kouluissa
opetuksen taso oli tosi huono.
Valtion budjetissa suurin osa varoista
meni aina valkoisille.
Jos esimerkiksi vertasi
mustien ja valkoisten kouluja, -
mustien kouluissa luokissa oli
ihan liikaa oppilaita.
Jo nuorena päätin,
että opiskelisin juristiksi.
Siten pystyisin taistelemaan
apartheidia vastaan laillisesti.
Mutta sen jälkeen, kun meiltä oli
niin julmasti viety meidän koti, -
muutin mieleni täysin.
Halusin toimia ja tehdä jotakin,
mikä toisi nopeasti -
rauhan, vapauden ja oikeuden.
Niinpä liityin
yhteen poliittiseen järjestöön.
Matkustin naapurimaahan,
jossa sain sotilaallista koulutusta.
Sen poliittisen järjestön alaisuudessa
toimi vapaustaistelijoita, -
ja musta tehtiin niiden komentaja.
Komentajana mulla oli
erilaisia tehtäviä.
Niihin kuului esimerkiksi se,
että järjestin sopivia paikkoja, -
mihin me voitiin
piilottaa aseita.
Koulutin myös järjestöön liittyneitä
uusia jäseniä.
Me koulutettiin niitä
käymään sissisotaa.
Me opetettiin, miten käytetään
erilaisia aseita ja räjähteitä.
Musta tuli tosi julma ihminen.
En kunnioittanut ketään
enkä pelännyt mitään.
Olin ajatellut,
että me oltais yhtenäisiä, -
koska meillä oli sama tavoite.
Mutta se ei todellakaan ollut niin.
Olin pettynyt, -
koska sen järjestön jäsenet
vihasivat toisiaan.
Niillä oli ennakkoluuloja,
ja ne riiteli.
Mun vaimo oli jo siihen aikaan
Jehovan todistaja.
Kerran hän sitten ehdotti, -
että joku vois tulla juttelemaan
myös mun kanssa Raamatusta.
Eräs sisar tuli meidän luo
ja alkoi kertoa Jumalan valtakunnasta.
Kun kuulin, että Jumalan valtakunta
murskaisi muut valtakunnat, -
myös mun poliittisen järjestön,
mä suutuin.
Vaikka mä olin raivoissani, -
se sisar ei antanut
samalla mitalla takaisin -
eikä alkanut huutaa.
Se vaan hymyili.
Se oli tosi yllättävää
ja teki muhun ison vaikutuksen.
He kutsui mut valtakunnansalille,
ja mä menin.
Huomasin, että kaikki,
jotka oli siellä kokouksessa, -
osallistui aktiivisesti.
Jopa lapset viittasi
ja vastasi omin sanoin.
Näki selvästi, että kaikki oli
valmistautuneet kokoukseen hyvin.
Jokainen löysi nopeasti
raamatunkohdat.
Vaikka mä opiskelin yliopistossa,
en pysynyt yhtään perässä.
Ajattelin, että haluan olla
samanlainen kuin nämä ihmiset.
Huomasin, että Jehovan järjestössä
koulutus oli erittäin laadukasta.
Se oli ihan eri tasolla
kuin se koulutus, -
mitä me oltiin saatu
apartheidin takia.
Olen omasta kokemuksesta
huomannut, -
että ihmisiin luottaminen
on tuulen tavoittelua.
Kun luottaa Jehovaan,
voi olla oikeasti onnellinen.
Nuoresta asti olen tavoitellut
vapautta ja rauhaa -
ja halunnut elää
onnellista elämää, -
mutta vasta sitten kun menin
valtakunnansalille, tajusin, -
mikä on todellista vapautta
ja oikeudenmukaisuutta.
Mä tunsin iloa ja näin,
mitä aito rakkaus on.
Mun elämä on muuttunut täysin.
Nykyään mulla on
läheinen suhde Jehovaan.
Sen ansiosta
musta on tullut empaattinen -
ja mä oon kiinnostunut
toisten hyvinvoinnista.
Yritän kovasti olla nöyrä
ja säilyttää rauhan toisten kanssa.
Mä oon tosiaankin pukeutunut
uuteen persoonallisuuteen.