JW subtitle extractor

Teemaraamatunkohta on
2. Korinttilaiskirjeen 1:3, 4:
Syntymästä saakka me kaikki
olemme tarvinneet lohdutusta.
Emme varmasti muista
ensimmäistä kertaa, kun itkimme, -
koska olimme nälkäisiä
tai halusimme syliin.
Mutta todennäköisesti muistamme, -
milloin viimeksi
kaipasimme lohdutusta.
Ja on selvää, että monet tarvitsevat
lohdutusta juuri tällä hetkellä.
Eikä se ole mikään ihme.
Psalmissa 90:10 kuvaillaan
epätäydellisen ihmisen elämää:
Monet eri asiat voivat aiheuttaa -
pettymyksen tunteita,
surua tai tuskaa.
Jotkin vastoinkäymiset ovat tuttuja
kaikille epätäydellisille ihmisille:
sairastuminen, vanheneminen
tai rakkaan ihmisen kuolema.
Ahdistusta voivat aiheuttaa myös
täysin odottamattomat tapahtumat:
onnettomuus, talousvaikeudet,
avioliiton hajoaminen, -
luonnonkatastrofi, kaltoinkohtelu tai
muun rikoksen uhriksi joutuminen, -
levottomuudet tai sota.
Siihenkin, että olemme Jehovan
palvelijoita, voi liittyä haasteita.
Ehkä perheenjäsenemme
eivät palvele Jehovaa -
tai meitä vainotaan
tai joudumme vankilaan.
Meitä saatetaan pilkata
koulussa tai työpaikalla.
Voi olla, että perheenjäsen
tai läheinen ystävä jättää totuuden.
Myös katuvat väärintekijät,
jotka palaavat seurakuntaan, -
tarvitsevat lohdutusta.
Aiheuttaapa meille
murhetta tai ahdistusta -
mikä tahansa edellä
mainituista ongelmista, -
tosiasia on,
että lohdutusta tarvitaan.
Sitä tarvitsevat kaikki.
1. Pietarin kirjeen 5:9:n mukaisesti
veljiemme joukko kokee -
kaikkialla maailmassa
samanlaisia kärsimyksiä.
Mutta onneksi
lohdutusta on saatavilla, -
kuten nähdään jakeista 6 ja 7,
missä sanotaan:
Jehova on aina ollut
ylivertainen lohduttaja.
Mooses oli vakuuttunut siitä, että
Jehova tukisi ja lohduttaisi häntä, -
tulipa eteen
millaisia vaikeuksia tahansa.
Hän sanoikin
5. Mooseksen kirjan 33:27:ssä:
Kun olemme alamaissa
emmekä jaksa nousta, -
Jehova kannattelee meitä
käsivarsillaan -
ja nostaa meidät hellästi ylös,
niin että pääsemme taas jaloillemme.
Psalmeissa puhutaan toistuvasti -
Jehovan hellästä huolenpidosta
ja lohdutuksesta.
Esimerkiksi psalmin 94:19 kirjoittaja
kiitti Jehovaa ja sanoi:
Roomalaiskirjeen 15:4:ssä
sanotaan:
Ahdistuksen aiheita
on monenlaisia, -
mutta niihin kaikkiin löytyy
lohdutusta Raamatusta.
Kirjan ”Raamatunkohtia
elämän eri tilanteisiin” -
yhtenä aiheena on ”Lohdutus”, -
ja sen alla on eri syitä
lannistuneisuuteen.
Raamatunkohtaviitteet korostavat
Jehovan lämmintä huolenpitoa.
Lisäksi mainitaan esimerkkejä
Raamatun henkilöistä -
ja siitä, miten Jehova auttoi heitä,
kun heillä oli samoja vaikeuksia.
Yksi parhaista tavoista
saada lohdutusta Jehovalta -
on pyytää sitä häneltä.
Psalmissa 145
kuningas Daavid ylisti Jehovaa, -
koska hän kuulee rukoukset
ja vastaa niin.
Jakeissa 18 ja 19 Daavid kirjoitti:
Aivan niin kuin rakastava äiti tai isä
auttaa lastaan, joka itkee, -
samoin Jehova on myötätuntoinen
ja vastaa meille, -
kun pyydämme häneltä apua.
1. Samuelin kirjan luvuissa 1 ja 2
kerrotaan Hannasta, joka oli lapseton.
Hän oli sen takia niin epätoivoinen,
että hän ei pystynyt edes syömään.
Kun hän meni pyhäkköteltalle, -
hän alkoi rukoilla Jehovaa
ja itkeä hillittömästi.
Jehova kuunteli Hannaa
ja vastasi hänen nöyrään rukoukseensa.
Sen jälkeen Hanna meni pois ja söi,
eikä hän enää näyttänyt alakuloiselta.
Jehova lohduttaa meitäkin, -
kun kerromme hänelle avoimesti
murheistamme ja huolistamme.
Kaiken tämän valossa
voidaan sanoa, -
että teemaraamatunkohtamme
sanat pitävät paikkansa.
Luetaan ne vielä uudestaan
2. Korinttilaiskirjeen luvusta 1.
Mietitään nyt erityisesti sitä, -
miten nämä sanat auttavat meitä
lohduttamaan toisia, -
vaikka itsellämmekin olisi paljon
stressiä näinä kriittisinä aikoina.
Eli luetaan
2. Korinttilaiskirjeen 1:3, 4:
Ilmaukseen ”hellän armollinen”
sisältyy ajatus siitä, -
että tuntee surua,
kun näkee jonkun toisen kärsivän.
Jehovalla on siis helliä tunteita
niitä palvelijoitaan kohtaan, -
joilla on ahdistavaa.
Paavali sanoi myös, että Jehova on
”kaiken lohdutuksen Jumala”.
Eli kaikki lohdutus
on lähtöisin hänestä.
Jakeessa 4 esitetään erityinen tapa,
jolla Jehova lohduttaa.
Hän käyttää siinä veljiä ja sisaria.
Tässähän sanottiin:
”[Jehova] lohduttaa meitä
kaikissa koettelemuksissamme, -
jotta me voisimme lohduttaa toisia
sillä lohdutuksella, -
jota saamme Jumalalta, olipa heillä
millaisia koettelemuksia tahansa.”
Huomasitko, miten lohdutus,
jota me saamme, liittyy siihen, -
että me pystymme
lohduttamaan toisia?
Jehova lohduttaa ensin meitä, -
ja koska meidät on luotu
hänen kuvikseen, me voimme -
hänen pyhän henkensä tuella
lohduttaa samalla tavalla myös toisia.
Tämän takia kristittyjä
ei ole jaettu kahteen ryhmään, -
niihin, jotka lohduttavat,
ja niihin, joita lohdutetaan.
Ei, vaan meillä kaikilla on
velvollisuus lohduttaa muita, -
vaikka me itsekin tietysti
tarvitsemme lohdutusta.
Miten voimme onnistua siinä?
Mietitäänpä Paavalia.
Kun hän oli ensimmäistä kertaa
vankina Roomassa, -
hän kiitti monia veljiä ja sanoi, -
että heistä oli tullut hänelle
runsaan lohdutuksen lähde.
Kolossalaiskirjeen luvussa 4
hän mainitsee joitakin nimeltä, -
esimerkiksi Aristarkoksen,
Tykikoksen ja Markuksen.
Näistä veljistä puhutaan vielä
lisää tässä ohjelmassa.
Paavali oli kiitollinen siitä,
että veljet kävivät hänen luonaan -
ja että he rohkaisivat ja
auttoivat häntä käytännön asioissa.
Mutta Paavali ei kuitenkaan
ajatellut vain itseään.
Vangittunakin hän rohkaisi niitä,
jotka kävivät hänen luonaan.
Hän myös kirjoitti
kannustavia kirjeitä seurakuntiin.
Eteläafrikkalainen sisar Clodean
jäljitteli Paavalin esimerkkiä, -
kun hänelle oli tehty iso leikkaus.
Koronapandemian takia kukaan
ei voinut vierailla hänen luonaan.
Mutta Clodean päätti,
ettei hän jää säälittelemään itseään.
Hän pyysi, että Jehova antaisi
hänelle voimaa lohduttaa toisia.
Niinpä Clodean otti yhteyttä naiseen,
joka oli aiemmin tutkinut.
Hän alkoikin tutkia uudelleen
ja osallistua myös Zoom-kokouksiin.
Sitten Clodean alkoi tutkia
naisen pikkusiskon kanssa, -
joka kertoi vielä neljästä muusta
naisesta, jotka halusivat tutkia.
Clodean halusi lohduttaa toisia,
vaikka hänellä oli terveysongelmia, -
ja sen ansiosta hän aloitti
kaikkiaan 16 raamattukurssia.
Joskus ne,
jotka tarvitsisivat lohdutusta, -
voivat olla haluttomia
ottamaan vastaan apua.
Esimerkiksi kun Mooses
kertoi israelilaisille, -
että Jehova vapauttaisi
heidät Egyptistä, -
nämä eivät aluksi kuunnelleet,
koska he olivat lannistuneita.
Mutta myöhemmin he kuuntelivat.
Noomi taas, jonka nimen
merkitys on ”miellyttävyyteni”, -
asui vieraassa maassa,
koska Israelissa oli nälänhätä.
Hän jäi leskeksi, ja myös hänen
kaksi poikaansa kuolivat.
Kun hän aikanaan palasi Israeliin,
Betlehemin naiset kyselivät:
”Onko tuo Noomi?”
Koska Noomista tuntui, -
että Jehova oli aiheuttanut hänelle
vastoinkäymisiä, hän sanoi naisille:
”Älkää kutsuko minua Noomiksi.
Kutsukaa minua Maaraksi, -
sillä Kaikkivaltias on tehnyt
elämästäni hyvin katkeraa.”
Pian Noomi kuitenkin
otti vastaan sen avun, -
jota muut Jehovan palvelijat
mielellään antoivat.
Hänen katkeruutensa
muuttui iloksi.
Jos sinulla on ahdistava tilanne, -
vastusta taipumusta eristäytyä,
vaikka se tuntuisi houkuttelevalta.
Se ei ehkä ole helppoa,
mutta kokemus on osoittanut, -
että kannattaa yrittää olla
toisten seurassa.
Silloin Jehova voi auttaa meitä
myötätuntoisten ystävien avulla.
Heidän sanansa ja tekonsa
voivat lohduttaa meitä.
Kun olemme kokeneet, miten Jehova
lohduttaa vaikeassa tilanteessa, -
osaamme herkemmin
huomioida toisten tarpeet.
Se onkin ensimmäinen askel
toisten lohduttamisessa.
Meidän on tärkeää huomata
ystävät, jotka tarvitsevat lohdutusta.
Monissa tapauksissa
se on aivan ilmiselvää.
Joku on joutunut onnettomuuteen,
menettänyt työpaikan, -
tai sitten joku läheinen
ihminen on kuollut.
Joskus taas meiltä vaaditaan
enemmän havaintokykyä.
Ehkä ystävän käytös on muuttunut -
tai näemme hänen ilmeestään,
että joku asia vaivaa häntä.
Emme utele, mutta ehkä voimme
saada hänet avautumaan, -
kun olemme ystävällisiä.
Voi mennä jonkin aikaa -
ennen kuin ystävä haluaa
kertoa tunteistaan, -
joten vaaditaan kärsivällisyyttä.
Toinen askel on rukoilla Jehovalta, -
että hän auttaisi näkemään,
mitä voimme tehdä.
Yleensä emme pysty poistamaan
ystävän ahdistuksen syytä.
Esimerkiksi eräs lähetystyöntekijä,
jonka vaimo kuoli, sanoi, -
että hän ei edes halua
päästä siitä yli.
Hän haluaa vain oppia
elämään surun kanssa.
Meidän on tärkeää noudattaa
Sananlaskujen 3:27:n neuvoa.
Siinä sanotaan:
”Älä jätä tekemättä hyvää niille, -
joille tulisi tehdä hyvää,
jos pystyt auttamaan.”
Meistä voi tuntua, että emme
oikein tiedä, mitä sanoa tai tehdä.
Mutta silloin on hyvä muistaa, -
mitä ”lohdutukseksi” käännetty
kreikan sana tarkoittaa.
Se merkitsee kirjaimellisesti
”kutsu vierelle”.
Kolmas askel onkin se,
että ilmaisemme ystävällemme, -
että haluamme auttaa.
Meillä ei tarvitse olla
paljon sanottavaa.
Tärkeintä on, että ystävä tuntee,
että hänestä välitetään.
Jo se, että olemme hänen kanssaan,
voi lohduttaa.
Ehkä hän kaipaa vain
kuulevaa korvaa.
Jos näin on, kuuntele häntä.
Voisitte myös lukea yhdessä
raamatunkohtia, jotka muistuttavat, -
että Jehova tuntee
empatiaa häntä kohtaan.
Tärkeintä ei ole se,
mitä sanomme tai teemme, -
vaan se, että meistä näkyy,
että ymmärrämme ystävää -
ja tunnemme myötätuntoa
häntä kohtaan.
Eräs sisar, joka palvelee
päätoimistossa, -
menetti pandemian aikana
molemmat vanhempansa.
Kun hän oli ollut koko päivän
saattokodissa äitinsä luona, -
hän löysi kotiin tullessaan
suuren hedelmäkorin, -
jonka toiset beteliläiset
olivat tuoneet. Hän sanoi:
”Hedelmät itsessään eivät olleet
niin suuri asia, -
tai se, että kori oli erittäin kaunis.
Mutta siitä näkyi, -
että ystävät rakastivat
ja ajattelivat minua, -
ja sillä oli valtava merkitys
tuona aikana, -
joka oli minulle
äärimmäisen raskas.”
Kun Japaniin iski maanjäristys
ja tsunami maaliskuussa 2011, -
ystävät Japanissa ja muualla
reagoivat välittömästi.
Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin
me vierailimme vaimoni kanssa -
monissa tuon alueen seurakunnissa.
Yksi seurakunta oli saanut
viestejä nepalilaisilta ystäviltä.
Toisessa seurakunnassa
meille näytettiin viestejä, -
joita heille oli lähetetty
Filippiineiltä. He sanoivat:
”Vaikka emme osaa tuota kieltä,
tiedämme kyllä, mitä he sanovat.”
Vaikka nuo viestit olivat lyhyitä,
ne lohduttivat valtavasti.
Samaan aikaan kun olimme Japanissa,
supertaifuuni Haiyan runteli Filippiinejä.
Japanilaiset
veljet ja sisaret sanoivat:
”Nyt on meidän vuoromme lohduttaa
Filippiineillä asuvia ystäviä.”
Mitä vaikeammiksi nämä
kriittiset viimeiset päivät menevät, -
sitä enemmän
me tarvitsemme lohdutusta.
Olemme kiitollisia siitä,
että Jehova on -
”hellän armollinen Isä
ja kaiken lohdutuksen Jumala”.
Me voimme lähestyä häntä
vapaasti rukouksessa.
Saamme paljon lohdutusta
hänen Sanastaan, -
ja veljet ja sisaret
ovat meidän tukenamme.
Samalla kun hyödynnämme itse
Jehovan järjestelyjä, -
yritetään huomata toiset,
jotka tarvitsevat lohdutusta.
Mietitään, miten voimme
käytännössä auttaa, -
ja lohdutetaan toisia
parhaamme mukaan, -
vaikka itsekin joudumme elämään
näitä kriittisiä aikoja.

James Mantz: Toisten lohduttaminen omista haasteista huolimatta