JW subtitle extractor

Tämä mies vaikutti moniin eläessään
ja vielä kuolemansa jälkeenkin.
Mitä kaikkea me voimme oppia
Johannes Kastajan elämästä?
Katsotaanpa.
Otetaan esille Johanneksen 3:27, 28.
Eli jakeet 27 ja 28:
”Johannes vastasi:
’Ihminen ei voi saada yhtään mitään, -
ellei sitä ole
annettu hänelle taivaasta.
Te itse todistatte, että minä sanoin:
”Minä en ole Kristus, -
vaan minut on lähetetty
hänen edellään.” ’ ”
Johannes puhui opetuslapsilleen,
ja hän halusi, että he ymmärtäisivät, -
että hänellä oli oma tehtävänsä, -
kuten hän oli sanonut aiemmin
Luukkaan 3:16:ssa.
Tässä äsken hän sanoi:
”Ihminen ei voi saada yhtään mitään.”
Mutta mitä hän oli saanut?
Hänet oli lähetetty edellä.
Johannes oli yksi osa
isoa kokonaisuutta.
Hänellä oli oma tehtävänsä.
Mikä se sitten oli?
Johanneksen tehtävä tiedettiin
jo ennen hänen syntymäänsä.
Se oli kerrottu hänen isälleen.
Johannes olisi ”[ääni, joka] huutaa”,
niin kuin Jesaja ennusti, -
ja hän olisi ”profeetta Elia”,
josta Malakia oli puhunut.
Mutta missä hän suorittaisi
näin merkittävän profeetantehtävän?
Helposti tulisi mieleen,
että tietysti Jerusalemissa.
Mutta ei. Johannes suorittaisi
oman tehtävänsä erämaassa.
Hän olisi se,
joka ”huutaisi erämaassa”.
Johannes oli nasiiri, -
joten hänen täytyi vastustaa
monenlaisia houkutuksia, -
niin että hän voisi olla
täysin keskittynyt tehtäväänsä.
Hänen piti kieltäytyä joistakin
sellaisista tavallisista asioista, -
joista muut ihmiset nauttivat.
Mitä Johanneksen tehtävä
piti sisällään?
Hän oli profeetta, mutta hän
ei tehnyt mitään ihmetekoja.
Hän teki jotain
ehkä vieläkin tärkeämpää.
Ennustuksen mukaan Johannes
”kääntäisi [ihmisten] sydämen takaisin”.
Laki johti Kristukseen,
ja Johanneksen tehtävä oli -
auttaa kansaa palaamaan
takaisin Jehovan luo -
ja olemaan valmiit Messiaan tuloon.
Mitä Johannes Kastajan esimerkki
opettaa meille?
Kun saat tehtävän,
ota se innokkaasti vastaan, -
pysy siinä uskollisesti
ja tee aina parhaasi.
Jatketaan Johanneksen 3:29, 30:stä.
Johanneksen opetuslapset olivat
aiemmin tulleet sanomaan hänelle, -
että kaikki menevät Jeesuksen luo.
Opetuslapset eivät pitäneet siitä,
että Johannes jäi Jeesuksen varjoon.
Miten Johannes tähän reagoi?
Jakeessa 29
hän käytti vertausta ja sanoi:
”Se jolla on morsian, on sulhanen.
Mutta kun sulhasen ystävä -
seisoo hänen vieressään
ja kuuntelee häntä, -
hän iloitsee suuresti sulhasen äänestä.
Samoin minäkin olen täynnä iloa.”
Täynnä iloa.
Johannes sai iloa siitä osasta,
joka hänellä oli.
Hän oli todella nöyrä,
eikä hän kilpaillut Jeesuksen kanssa.
Vaikka Jeesuksen osa oli suurempi,
Johanneksen osa oli silti tärkeä.
Johannes osasi olla tyytyväinen
omaan osaansa.
Kun on nöyrä ja kiitollinen,
on helpompi olla tyytyväinen.
Opettele olemaan iloinen
toisten kanssa, -
iloitsemaan toisten puolesta.
Jakeessa 30 Johannes jatkaa:
”Hänen täytyy tulla suuremmaksi
mutta minun pienemmäksi.”
Pienemmäksi.
Johannes tiesi, että hänen tehtävänsä
tulisi loppumaan.
Se päättyisi aikanaan.
Hänen erityistehtävällään oli ollut alku,
ja sillä olisi myös loppu.
Meidänkin kannattaa muistaa,
että kaikki loppuu aikanaan.
On hyvä olla tyytyväinen siihen,
jos voi tukea toisia omalla työllään.
Johanneksen tehtävä siis loppuisi, -
mutta voi olla,
että hän ei tiennyt kuinka pian.
Johanneksen työn huippukohta,
Jeesuksen kaste, -
tapahtui noin puoli vuotta
tehtävän alkamisen jälkeen.
Puoli vuotta myöhemmin
Herodes Antipas heitti hänet vankilaan.
Ja siihen kaikki loppui.
Vai loppuiko?
Otetaan esille Markus 6:20.
Tässä Johannes Kastaja
on vankilassa. Jae 20:
”Herodes näet pelkäsi Johannesta,
koska tiesi tämän olevan -
oikeamielinen ja pyhä mies,
ja hän piti tätä turvassa.
Kun Herodes oli kuunnellut Johannesta,
hän ei tiennyt, mitä tehdä, -
mutta halusi silti
kuunnella häntä jatkuvasti.”
Näyttää siis siltä,
että Herodes piti Johanneksesta -
ja kuunteli tätä mielellään.
Hän tajusi, että Johannes ei ollut
tavallinen mies.
Mistäköhän Johannes ja Herodes
oikein puhuivat keskenään?
Mitä Johannes sanoi hänelle?
Johannes käytti varmasti
kaikki tilaisuudet puhua totuudesta.
Hän ei miettinyt, mitä Herodes voisi
tehdä hänen hyväkseen, -
vaan mitä hän voisi
tehdä Herodeksen hyväksi.
Johannes oli edelleen
ääni, joka huutaa erämaassa.
Johannes halusi auttaa Herodesta,
jotta tämä katuisi, -
saisi Jumalan armon,
hyväksyisi Kristuksen ja saisi elämän.
Hän oli vieläkin ääni,
joka huutaa erämaassa.
Olosuhteet voivat siis vaihdella.
Kerro kuitenkin aina totuudesta,
ja hoida oma tehtäväsi uskollisesti.
Sen perusteella,
mitä Raamattuun on kirjoitettu, -
näyttää siltä, että Jeesus puhui
Johannes Kastajasta -
enemmän hänen kuolemansa jälkeen
kuin silloin, kun Johannes vielä eli.
Katsotaan, mitä Jeesus sanoi
Johanneksesta, -
kun tämä oli ollut vuoden vankilassa,
Matteuksen luvusta 11.
Matteus 11:7:
”Kun he olivat menneet pois, -
Jeesus alkoi puhua
ihmisjoukoille Johanneksesta:
’Mitä te lähditte erämaahan katsomaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?’ ”
”Ruokoa.” Ruokoja riitti
Jordanin rantapenkereillä.
Jeesus tarkoitti, että Johannes
ei ollut mikään tavallinen mies.
Kukaan tavallinen ihminen
ei saa väkijoukkoja liikkeelle.
Mutta Johannes Kastaja
oli niin erityinen mies, -
että ihmiset olivat valmiita
seuraamaan häntä -
sankoin joukoin erämaahan.
Huojuttiko tuuli Johannesta? Ei.
Hän oli luja, vakaa, horjumaton.
Tämän lisäksi
Jeesus sanoi jakeessa 11:
”Minä vakuutan teille:
naisista syntyneiden joukossa -
ei ole ketään suurempaa
kuin Johannes Kastaja.”
Johanneksen palvelus päättyi,
mutta se ei päättynyt yhtä ylevästi -
kuin vaikka Elian
tai Mooseksen palvelus.
Hänet teloitettiin
vain alle vuoden päästä siitä, -
kun Jeesus sanoi nämä sanat.
Tämä muistuttaa tärkeästä asiasta.
Rakkaat tehtävät voivat loppua.
Tehtävät, joille olemme antaneet
koko elämämme.
Ehkä sinua muistellaan
ja sinusta puhutaan hyvää, -
mutta et ole kuulemassa sitä.
Se ei haittaa,
koska se ei ollut motiivisi.
Olet kuitenkin
jättänyt jälkeesi perinnön.
Otetaan vielä esille yksi kohta
täältä Johanneksen luvusta 10.
Luku 10.
Täällä kerrotaan, että Jeesus pakeni,
koska hänet yritettiin tappaa.
Jae 40 sanoo:
”Hän meni – – Jordanin toiselle puolelle
paikkaan, jossa Johannes – – kastoi.”
Tunnillahan puhuttiin siitä,
että se oli tärkeä paikka Jeesukselle.
Se muistutti Johanneksesta
ja tämän tekemästä työstä.
Se muistutti häntä ystävästä.
Luetaan jakeesta 41: ”Monet tulivat
hänen luokseen ja sanoivat:
’Johannes ei tehnyt
yhtään ainoaa ihmettä, -
mutta kaikki, mitä Johannes sanoi
tästä miehestä, on ollut totta.’
Monet uskoivat Jeesukseen.”
Ääni erämaassa.
Johannes Kastajan perintö
vaikutti edelleen ihmisiin.
Sen ansiosta,
mitä Johannes oli saanut aikaan, -
monet ihmiset
uskoivat nyt Kristukseen.
Hänen työnsä, hänen ilonsa
ja jopa hänen kuolemansa, -
koko Johanneksen
poikkeuksellinen elämä, -
opettaa meitä palvelemaan
uskollisesti Jumalaa hyvillä mielin -
missä tahansa tehtävässä, -
kestipä se pitkään
tai lyhyemmän aikaa.
Johanneksen esimerkkiin
kannattaa todella perehtyä, -
ja sitä kannattaa jäljitellä.
Jeesus sanoi, että Johannes oli
”palava ja loistava lamppu”.
Pyhä henki
sai Johanneksen loistamaan.
Hän johdatti ihmisiä Kristuksen luo
ja toi kunniaa Jumalalle.
Tällaisen perinnön jätti
suurin epätäydellinen ihminen, -
joka koskaan on elänyt.

Trent Lippold: Suurin epätäydellinen ihminen joka koskaan on elänyt (Gileadin 158. kurssin päättäjäiset)