JW subtitle extractor

Tervetuloa
kuukausiohjelman pariin.
Joskus eteen tulee tilanteita,
jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.
Miten tasapainotella
omien tunteiden kanssa -
noina vaikeina hetkinä?
Uppoudumme Joonan kertomukseen,
joka opettaa uskollisesta rakkaudesta.
Kuuluisuus ja raha
houkuttelevat monia.
Kuulemme kokemuksen sisaresta, -
jonka piti tehdä valinta
parrasvalojen ja Jehovan välillä.
Musiikkivideosta näemme, -
miten jopa vankilassa
voi säilyttää vahvan uskon.
Tämä on JW Broadcasting.
”Älkää antako sydämenne
tulla levottomaksi.”
Näin Jeesus sanoi apostoleille
sen jälkeen, kun hän oli kertonut, -
ettei olisi enää kauaa
heidän kanssaan.
Hän huomasi apostolien
surun ja järkytyksen.
Siksi hän sanoi
Johanneksen 14:1:ssä:
Raamatussa verrataan joskus
pahoja ihmisiä levottomaan mereen.
Eikö välillä tunnukin siltä,
että huonot uutiset -
seuraavat toinen toistaan
kuin meren aallot?
Maailman tapahtumat
ja oman elämän haasteet -
vievät meiltä henkisiä voimavaroja.
Päivän päätteeksi voi tuntua siltä,
että on henkisesti aivan loppu.
Miten Jeesuksen sanat apostoleille
voivat auttaa meitä siinä, -
että käyttäisimme
henkiset voimavarat viisaasti?
Mietitään tarkemmin, mitä Jeesus sanoi
ja mitä voimme oppia siitä.
Ensinnäkin: ”Älkää antako
sydämenne tulla levottomaksi.”
Jeesuksen sanavalinta osoitti,
että apostolit voisivat -
jonkin verran
kontrolloida tunteitaan.
He voisivat joko antaa
sydämen tulla levottomaksi, -
tai toisaalta he voisivat
yrittää estää sen.
Se mitä ajattelemme,
vaikuttaa tunteisiimme.
Tunteet voivat linkittyä
johonkin asiaan tai ihmiseen -
tai tapahtumaan,
joka herättää muistoja.
Jeesuksen sanat
”älkää antako” muistuttavat, -
että tulisi pyrkiä
kontrolloimaan ajatuksia.
Jos mietimme jotain surullista,
meistä tulee surullisia.
Jos mietimme jotain riskaabelia,
meitä voi alkaa jännittää.
Mieli on kuin valtava talo,
jossa on monta huonetta.
Jokainen huone vastaa
jotain tapahtumaa elämässä.
Kun viettää aikaa
tuossa huoneessa, -
siihen tapahtumaan liittyvät
tunteet nousevat mieleen.
Apostolit olivat silloin -
”aivan kohta Jeesus jättää meidät”
-huoneessa.
Ja he olivat surullisia ja huolissaan.
Mutta Jeesus muistutti heille,
että he voisivat kontrolloida tunteita.
He voisivat käyttää kaikki
henkiset voimavarat suremiseen.
Tai he voisivat yrittää keskittyä uskoon,
joka heillä oli Jehovaan ja Jeesukseen.
Tässä on hyvä muistutus meille.
Omiin tunteisiin voi vaikuttaa sillä,
mitä päättää ajatella.
Joskus meistäkin voi tuntua,
että meidät on heitetty -
pimeään huoneeseen,
joka on täynnä surua ja ahdistusta.
Mutta muista,
että olet vain käymässä siellä.
Sinne ei tarvitse jäädä asumaan.
Toinen asia, joka auttaa
säilyttämään mielenrauhan, -
on se, että pyrkii käyttämään
henkiset voimavarat viisaasti.
Jesaja 55:2:ssa sanotaan:
Me mietimme tarkkaan,
mihin käytämme rahaa.
Samoin on mietittävä tarkkaan,
mihin käytämme henkisiä voimavaroja.
Havainnollistetaanpa.
Jos sinulla olisi
10 dollaria päivän aterioihin -
ja 8 niistä menisi aamiaiseen, -
lounasta ja illallista varten
jäisi aika vähän.
Myös henkisiä voimavaroja
on käytössä vain rajallisesti, -
ja siksi on mietittävä tarkkaan,
kuinka ne käyttää.
Mihin sinä käytät voimavarojasi?
Kysy itseltäsi: kulutanko joskus
voimavaroja turhiin asioihin -
tai johonkin vähäpätöiseen?
Miten reagoit, jos joku
kiilaa eteesi liikenteessä -
tai joku kohtelee sinua epäreilusti
tai tuottaa pettymyksen?
Tällaiset tilanteet
voivat saada meidät ärsyyntymään.
Se voi viedä paljon energiaa.
Mutta olisiko se järkevää
voimavarojen käyttöä?
Kuluuko sinulta päivittäin
paljon energiaa -
sellaiseen, mistä ei ole hyötyä?
Antaisitko jollekin lompakkosi
ja sanoisit:
”Ota niin paljon kuin haluat”?
Ehkä jollekulle
läheiselle antaisitkin.
Mutta et varmasti antaisi
lompakkoasi kelle tahansa.
Samalla tavalla haluamme
antaa henkisiä voimavaroja -
niille ihmisille ja asioille,
jotka ovat meille tärkeitä:
perheelle, veljille ja sisarille -
ja erityisesti Jehovan
palvontaan liittyville asioille.
Yhteiskunnalliset asiat,
some, viihde jne., -
monet kuluttavat niihin
kaikki voimavaransa.
Varo, ettet anna näille asioille
”lompakkoasi” vapaaseen käyttöön.
Muuten voi käydä niin,
että voimavaroja ei enää riitä -
niille, joita rakastat.
Todellisen onnellisuuden avain
onkin juuri se, -
että käyttää henkiset
voimavaransa viisaasti -
eli tärkeiden asioiden
ja ihmisten hyväksi.
Monet yrittävät löytää onnellisuuden
käyttämällä aikaa ja rahaa -
itsensä hemmottelemiseen.
Mutta itsekkyys
ei tee ketään onnelliseksi.
Jeesus sanoi, että antaminen
tekee onnellisemmaksi.
Näissä Jeesuksen sanoissa
on tärkeä opetus siitä, -
mihin omia voimia
kannattaa käyttää.
Mikä siis tekee onnelliseksi?
Voisi sanoa, että onnellisuus
seuraa siitä, että rakastaa muita.
Kuvitellaan, että sytytät nuotion.
Mitä nuotio tuottaa?
Valoa ja lämpöä.
Mutta jotta saisit valoa ja lämpöä,
ensin on sytytettävä nuotio.
Nuotion rakentaminen
ja sytyttäminen vaatii vaivaa.
Mutta kun olet tehnyt sen,
saat nauttia valosta ja lämmöstä.
Kun näemme vaivaa niiden
ihmisten hyväksi, joita rakastamme, -
hyödymme myös itse,
sillä antaminen tekee onnelliseksi.
Jeesuksen sanoissa ”älkää antako
sydämenne tulla levottomaksi” -
on kaksi tärkeää opetusta.
Tunteisiin voi vaikuttaa sillä,
mitä päättää ajatella.
Ja henkisiä voimavaroja
tulee käyttää viisaasti:
perheen, veljien ja sisarten -
sekä Jehovan palvontaan
liittyvien asioiden hyväksi.
Katsotaan seuraavaksi loppuosaa
Johanneksen 14:1:stä.
Siinä sanotaan:
Jeesus ei siis vain sanonut:
”Uskokaa”, -
ikään kuin usko ei liittyisi
kehenkään tai mihinkään.
Sen sijaan hän kehotti uskomaan
nimenomaan häneen ja Jehovaan.
Kun sinulla on huolia, -
muista, että Jehova ja Jeesus
tietävät, miltä sinusta tuntuu, -
ja he tulevat ratkaisemaan
kaikki ongelmat.
Ajattele, että he ovat
viereisessä huoneessa.
Kun pidät rukouksen
tai mietiskelet heitä, -
ikään kuin piipahdat
heidän luonaan.
Jehova sekä haluaa että voi
ratkoa kaikki ongelmat, -
ja sen miettiminen
rauhoittaa mieltä ja tunteita.
Ihmisillä on taipumus ajatella,
että kaikesta täytyy selviytyä itse.
Jeesus tiesi sen.
Hän sanoi vuorisaarnassa:
”Lakatkaa olemasta huolissanne – –
[sillä] taivaallinen Isänne tietää,
että te tarvitsette kaikkea tätä.”
Uskotko, että Jehova näkee sinut
ja sen, mitä tarvitset?
Usko siihen voi antaa sinulle
mielenrauhaa.
Huolemme vain kasvavat,
jos yritämme ratkoa ongelmia, -
jotka pitäisi jättää
Jehovan käsiin.
Me emme voi esimerkiksi
poistaa köyhyyttä, -
ikääntymistä, rikollisuutta,
sotia tai levottomuuksia.
On selvää, että me emme pysty
korjaamaan tuollaisia ongelmia.
Mutta tiedämme, että Jumalan
valtakunta tulee korjaamaan ne.
Siksi usko Jehovaan ja Jeesukseen -
on paras keino
tunteiden tasapainottamiseksi -
erityisesti silloin,
kun elämässä on vaikea tilanne.
Minä olen monesti ollut huolissani
siitä, mitä ystäville tapahtuu -
esimerkiksi Eritreassa ja Venäjällä.
Todennäköisesti monet muutkin
ovat tunteneet samanlaista huolta.
Miten silloin voi estää
sydäntään tulemasta levottomaksi?
Minua on auttanut sen miettiminen,
onko seurakunta tehnyt parhaansa.
Entä haaratoimisto ja päätoimisto?
Ja olenko minä rukoillut
heidän puolestaan?
Jos näin on, voin todeta:
”Jehova, me olemme
tehneet kaikkemme, -
ja asia on sinun käsissäsi.”
Psalmissa 112 kerrotaan, -
miten Jehovan palvelija
voi suhtautua huonoihin uutisiin:
Eli kun saamme huonoja uutisia, -
voimme luottaa siihen,
että Jehova auttaa meitä.
Kun jokin tilanne tuntuu
ylitsepääsemättömältä, muista, -
että Jehova on luvannut antaa
voimaa, joka ylittää tavanomaisen.
Luota siihen,
että hän antaa sitä myös sinulle.
Jehova kuuntelee, kun kerromme,
miltä meistä tuntuu, -
ja auttaa meitä pääsemään
tilanteen tasalle.
Hän ei välttämättä
poista tuota ongelmaa, -
mutta hän varmasti auttaa meitä
selviytymään siitä.
Roomalaisille 12:11 sanoo, -
että meidän pitäisi olla
”hengestä palavia”.
Minulle tulee mieleen yksi kivilaji,
jolla on mielenkiintoinen ominaisuus.
Kun sitä valaisee
ultraviolettilampulla, -
se hohtaa, ikään kuin palaa.
Muuten se näyttää
tavalliselta kivenmurikalta, -
mutta tämän lampun valossa
se muuttuu täysin.
Samalla tavalla Jehovan henki
voi vaikuttaa meihin.
Jehovan pyhä henki vahvistaa
ja voimistaa meitä joka päivä.
Voisi sanoa, että se ikään kuin
sytyttää meidät.
Jos pieni lapsi pelästyy jotain yöllä,
mitä hän usein tekee?
Hän menee turvaan
äidin ja isän huoneeseen.
Kun me rukoilemme,
me ikään kuin menemme turvaan -
Jehovan huoneeseen.
Hän lohduttaa meitä henkensä,
Raamatun ja ystävien välityksellä.
Voisi sanoa,
että hän valaisee meitä -
ja antaa voimaa,
joka ylittää tavanomaisen.
Kun kohtaat tilanteen,
joka aiheuttaa levottomuutta, -
muista, että se ei ole
ainoa huone.
Kun rukoilet Jehovaa
ja luet Raamattua, kuvittele, -
että Jehova ikään kuin vie sinut
kädestä pitäen toiseen huoneeseen -
ja on kanssasi siellä.
Surun huoneesta hän vie sinut
ylösnousemuksen huoneeseen.
Sairauden huoneesta
täydellisen terveyden huoneeseen.
Huonon omantunnon huoneesta
anteeksiannon huoneeseen.
Voitko kuvitella,
miltä apostoleista tuntui, -
kun Jeesus oli herätetty?
He olivat päässeet -
”kohta Jeesus jättää meidät”
-huoneesta -
”Jeesus on taas meidän kanssamme”
-huoneeseen.
Heidän uskonsa Jehovaan
ja Jeesukseen palkittiin.
Kerrataan vielä,
mitä Johanneksen 14:1:ssä olevista -
Jeesuksen sanoista voi oppia.
Sanat ”älkää antako sydämenne
tulla levottomaksi” osoittavat, -
että voimme vaikuttaa
positiivisesti tunteisiimme -
sillä, mitä ajattelemme.
Lisäksi meidän täytyy käyttää
henkiset voimavarat viisaasti:
perheen, ystävien -
ja erityisesti Jehovan palvontaan
liittyvien asioiden hyväksi.
Jeesus sanoi myös:
”Uskokaa Jumalaan,
uskokaa myös minuun.”
Luota siihen, että he korjaavat
kaiken, mihin et itse pysty.
Jehovalla on pysyvä ratkaisu
kaikkiin ongelmiin, joita kohtaamme.
Voit luottaa myös siihen,
että nyt Jehova antaa voimaa, -
joka ylittää tavanomaisen.
Sen avulla voit selvitä mistä tahansa
nykyisistä vaikeuksista.
Seuraavan kerran kun sinusta tuntuu,
että olet aivan loppu, -
muista, mitä Jeesus sanoi
tämän päivän teemajakeessamme:
Joona palvoi Jehovaa, -
mutta hänen piti kasvattaa
luottamustaan tähän.
Kun Joona teki niin, hän pystyi
hallitsemaan tunteitaan paremmin.
Katsotaan, mitä muuta
voimme oppia häneltä -
sarjan Aarteiden etsintää
uudesta jaksosta.
Iskä, tää Joona-video on
superhieno.
Se on ehkä yks mun lemppari.
- Se on kyllä tosi hyvä.
Joonan tapauksesta
saa vieläkin enemmän irti, -
kun miettii, mitä se
opettaa Jehovasta.
Okei, mä kirjotan ton.
- Tuleeks sulla jotain mieleen?
Jehova oli tosi kärsivällinen
ja antoi anteeksi.
Joo. Joonalla oli paljon opittavaa.
Joonan 3:1:ssä sanotaan:
Vaikka Joona oli tehnyt virheitä,
Jehova ei hylännyt sitä.
Myöhemmin
hän oikaisi sitä lempeästi.
Se oli ihme, että Joona sai
uuden mahdollisuuden.
Niinpä. Itse asiassa
Jehova osoitti tässä -
sellaista ominaisuutta
kuin uskollinen rakkaus.
Muistatko mitä se on?
- No ehkä.
Jos ei ole varma,
mitä joku ilmaus tarkoittaa, -
sen voi selvittää
esimerkiksi Sanastosta.
Kirjoitapa ”uskollinen rakkaus”
Raamatun hakukenttään.
Siinä on heti linkki Sanastoon.
- Ootas, joo.
Lukisitko sä sen?
- Tässä sanotaan, että se on:
Jehova kohteli Joonaa just näin
ja yritti auttaa sitä.
Mutta Joona ei oikein tajunnut.
Se oli ollut myrskyssä,
kolme päivää kalan vatsassa, -
ja nähnyt, että niniveläiset katui,
mutta silti se ajatteli vain itseä.
Kun Jehova ei tuhonnutkaan Niniveä,
niin Joona suuttui.
Ehkä se pelkäsi, että muut ajattelee,
että se oli valehdellut.
Siitä ois ollut parempi,
että niniveläiset ois kuollu -
kuin että ne olisi ajatellu,
että se on väärässä.
Joonalla ei mennyt
kaikki ihan nappiin, -
mutta miten Jehova reagoi?
- Ainakin paremmin kuin minä olisin.
Joona ei kaikesta huolimatta
ollut paha ihminen.
Siksi Jehova opetti sitä
pullokurpitsakasvin avulla.
Siitä kerrotaan
luvun 4 jakeessa 6.
Tässä sanotaan,
että Jehova antoi sen kasvin, -
että Joona voisi olla varjossa
ja sen olisi parempi olla.
Se oli reilua, vaikka Joona
oli ollut aika kauhea.
Sitten sanotaan,
että Joona oli hyvin iloinen.
Selvästi Jehovan uskollinen rakkaus
sai Joonan asenteen jo muuttumaan.
Siitä oli hyvä jatkaa valmennusta.
- Jehova opetti sille toisenkin jutun.
Jehova lähetti
kasvin kimppuun madon.
Ja se kuoli.
Ei siis kukaan ihminen vaan kasvi.
Ja Joona?
- Se suuttui taas.
Sitten Jehova pääsee
asian ytimeen.
Nää viimeiset jakeet
on ihan parhaat.
Jehova kysyi Joonalta,
että jos sä säälit tätä kasvia, -
niin enkö mä säälisi
Niniven ihmisiä ja eläimiä?
Ja koko kertomus päättyy siihen.
Joonalla ei ollut Jehovan sanoihin
mitään lisättävää.
Joona oppi suhtautumaan ihmisiin
samalla tavalla kuin Jehova.
Niin, Jehova ei koskaan
jättänyt Joonaa yksin -
vaan osoitti uskollista rakkautta.
Mietitään vielä, osoittiko Jehova
rakkautta tässä muitakin kohtaan.
Jäljittele heidän uskoaan -kirjassa
oli tällainen vinkki:
Osaatko kuvitella,
miltä Joonasta tuntui, -
kun se näki, miten merimiehet
huusi turhaan jumalia avuksi?
Ja vaikka merimiehille selvisi,
ettei syy ollut heidän vaan Joonan, -
ne ei olisi halunneet
heittää sitä laidan yli.
Ne teki kaiken,
että Joona ei kuolisi.
Jehova halusi Joonan näkevän,
että ne oli oikeesti hyviä ihmisiä, -
vaikka ne palvoi epäjumalia,
ja että niitä pelotti.
Mitä luulet, alkoiko Joona nähdä ne
samalla tavalla kuin Jehova?
Miksi Jehova ylipäätään
lähetti Joonan -
sellaisten ihmisten luo,
jotka palvoi muita jumalia?
Että niilläkin olisi mahdollisuus.
Että ne vois muuttua.
Eli keitä kaikkia kohtaan
Jehova osoitti rakkautta?
Jehova näytti
uskollista rakkautta Joonalle, -
mut Jehova myös halusi,
että niniveläiset -
ja ne merimiehet pelastuisi.
- Se on ihan totta.
Ja ajattele, vaikka Joona
teki ison virheen, -
Jehova opetti myöhemmin
sen avulla -
jotain tosi tärkeää
omasta pojastaan Jeesuksesta.
Jeesus mainitsi Joonan nimeltä
ja jopa vertasi itseään häneen.
Mieti, kun Joona ylösnousemuksen
jälkeen kuulee siitä. - Aika siistiä.
Jehova on täydellinen
esimerkki rakkaudesta.
Mutta miten me voitais
ottaa mallia hänestä?
Tuli mieleen, että kentällä käyminen
voi olla välillä vähän vaikeaa.
Välillä tuntuu, ettei kukaan
ees halua kuunnella meitä.
Pitäis yrittää muistaa, -
että se miltä musta tuntuu,
ei ole tärkeintä.
Jehova haluaa antaa
kaikille mahdollisuuden -
ja auttaa niitä.
Ja niin meidänkin pitäisi.
Toi oli kyllä erittäin hyvä ajatus.
Sä oot oikeesti ymmärtänyt pointin.
Mä itse mietin sitä, -
kun mä oon joskus saanut
jonkun vaikean tehtävän.
Mä en oo ehkä reagoinut kovin hyvin
ja oon sanonut jotain tyhmää.
Jälkikäteen mä oon alkanut
syyttää siitä itseäni.
Mut on huojentavaa tietää, -
että Jehova ei muistele
meidän huonoja hetkiä.
Jehova näkee, mitä me oikeasti ollaan,
ja auttaa edistymään.
Tässä oppii paljon uutta, kun miettii,
mitä tämä opettaa Jehovasta, -
mitä jotkut vaikeat sanat tarkoittaa,
ja kun kuviteltiin niitä tapahtumia.
Joonan kirjassa riittää tilanteita,
joihin voidaan kuvitella itsemme.
Miltä tuntuisi olla
yksin kalan vatsassa -
ja rukoilla Jehovalta apua?
Ja niniveläisille saarnaaminen
ei ollutkaan -
niin kauheata
kuin Joona oli kuvitellut.
Siitäkin voi oppia paljon.
Mulla tuli esimerkiksi mieleen...
Olipa tärkeitä opetuksia.
Joonan reaktio ei tarkoittanut,
että hän on huono ihminen.
Jehovan rakkaudessa
Joonaa ja niniveläisiä kohtaan -
riittää paljon tutkittavaa.
Seurakunnat ympäri maailman -
odottavat innokkaasti sitä,
että kierrosvalvoja, -
ja jos hän on naimisissa,
hänen vaimonsa, -
tulevat vierailemaan.
Katsotaan, miten heidän työnsä
on muuttunut historian saatossa.
Kierrosvalvojan vierailu seurakunnassa
on viikko, jota kaikki odottavat.
Luvassa on kenttäilyä, puheita
ja mukavaa yhdessäoloa.
Miten kierrostyö sai alkunsa,
ja miten se on muuttunut?
Saat vastaukset tästä jaksosta.
Matkavalvojia oli jo
ensimmäisellä vuosisadalla.
Paavali, Barnabas, Timoteus ja muut
lähetettiin rohkaisemaan seurakuntia.
Samaa mallia alettiin seurata
vuonna 1894, -
kun järjestö alkoi lähettää edustajia
rohkaisemaan raamatuntutkijoiden ryhmiä.
Heitä kutsuttiin saarnaajaveljiksi.
He kulkivat
seurakunnasta seurakuntaan -
ja rohkaisivat ystäviä
yhden tai kahden päivän ajan.
Mutta matkanteko
oli kaikkea muuta kuin helppoa.
Kuvittele, että teet samanlaisen matkan
kuin saarnaajaveli Edward Brenisen, -
kun hän vieraili pienessä kylässä
Yhdysvaltojen länsilaidalla.
Ensin istut junassa,
sitten yön yli postivaunuissa, -
ja lopuksi matkustat kauas vuorille
tärisevillä hevosrattailla.
Saarnaajaveljien täytyi olla
erinomaisia opettajia -
mutta myös nöyriä.
Esimerkiksi veli Alexander Graham
oli innostava puhuja, -
mutta joskus hänen puheensa
venyivät tuntitolkulla.
Kun veli Russell kuuli tästä, -
hän kirjoitti veli Grahamille
ja antoi joitakin neuvoja:
”Veljeni, tiedän, että rakastat
Raamatun totuutta -
ja puhut siitä mielelläsi, -
mutta joskus intosi saa sinut
ehkä kadottamaan ajantajun.”
Veli otti neuvosta vaarin,
ja hänestä tuli pidetty saarnaajaveli, -
joka piti kiinnostavia
mutta hieman lyhyempiä puheita.
Saarnaajaveljien tehtävä oli
pääasiassa puheiden pitämistä, -
mutta siihen tuli muutos 1920-luvulla.
Päätehtäväksi tuli ovelta ovelle -työ
ja sen organisoiminen.
Heidät nimettiin
piiripalvelustyönjohtajiksi -
ja myöhemmin piiripalvelijoiksi.
Heidän tehtävänään oli tukea
paikallisia veljiä.
Sitten tuli vielä suurempien
muutosten aika.
Työtä vastustettiin 1930-luvulla, -
joten jotkut seurakunnat
yhdistivät voimansa -
ja jatkoivat saarnaamista rohkeasti.
Tämä lähensi ystäviä toisiinsa.
Siksi työtä alettiin
organisoida paremmin -
ja muodostettiin
noin 20 seurakunnan alueita.
Näissä seurakunnissa vieraili
alueenpalvelija.
Lisäksi järjestettiin säännöllisesti
alueenkonventteja, -
jotka nykyään tunnetaan
kierroskonventteina.
1940-luvulla matkavalvojat saivat
uuden nimen ”veljienpalvelija”.
Yksi heistä oli Angelo Catanzaro,
joka nimitettiin tehtävään 19-vuotiaana.
Hän kutsui itseään ”sananpalvelijaksi,
joka oli yhtä mittaa tien päällä”.
Hän kiersi seurakuntia
vaimonsa kanssa yli 60 vuotta.
He vierailivat
lähes joka osassa Yhdysvaltoja -
ja auttoivat tuhansia
edistymään hengellisesti.
Myöhemmin matkavalvojia
alettiin kutsua kierrospalvelijoiksi -
ja nykyään kierrosvalvojiksi.
Vuosien varrella kierrosvalvojat
ja heidän vaimonsa -
ovat auttaneet ystäviä
tinkimättömästi.
He ovat olleet valmiita
luopumaan omasta kodistaan -
ja olemaan pitkiä aikoja
tien päällä.
Esimerkiksi Winston ja Pam Payne
aloittivat kierrostyön -
eteläisellä Tyynellämerellä
alle 30-vuotiaina.
Elämä saarilla vaati tottumista
kovaan kuumuuteen, moskiittoihin -
ja jopa ruoan puutteeseen.
He kuitenkin oppivat
nauttimaan tuosta työstä -
ja ihailivat
ystävien lämpöä ja rakkautta.
Kierrosvalvojia
on nykyään tuhansia.
Heitä valmennetaan Kierrosvalvojien
ja heidän vaimojensa koulussa, -
jota on pidetty vuodesta 1999.
Rakkailla kierrosvalvojilla
on ollut monta nimeä, -
mutta yksi asia on pysynyt samana:
Paavalin ja muiden tavoin
kierrosvalvojat ja heidän vaimonsa -
ovat olleet valmiita
kuluttamaan itsensä toisten hyväksi.
He ovat valmentaneet
ystäviä kentälle, -
rohkaisseet nuoria
ja vahvistaneet seurakuntia.
Kun he seuraavan kerran
saapuvat seurakuntaasi, -
mieti, miten voit näyttää,
että arvostat heidän työtään.
Nähdään ensi kerralla,
kun opimme lisää -
Jehovan kansan historiasta.
Olemme kiitollisia Jehovalle
kierrosvalvojien ja heidän vaimojensa -
ahkeruudesta
ja uhrautuvuudesta.
Millaisia muistoja
sinulle on jäänyt, -
kun kierrosvalvoja
on vieraillut seurakunnassasi?
Ehkä hänen esimerkkinsä
on kannustanut sinua -
tekemään enemmän palveluksessa.
Me kaikki emme tietenkään
voi olla kierrosvalvojia, -
mutta voimme jäljitellä
heidän rakkauttaan.
Katsotaan, miten jotkut ovat
laajentaneet palvelustaan -
olemalla valmiita joustamaan.
Kun me nähtiin,
miten paljon täällä tarvittiin apua, -
tuntui kuin Jehova olisi sanonut:
”Muuttakaa tänne.”
Me ollaan nyt oltu
neljä vuotta tässä seurakunnassa.
Mun nimi on Fernando.
- Ja mä oon Micaela.
Me ollaan bolivian-
ketšuankielisessä seurakunnassa, -
Ingeniero Huergossa,
Argentiinassa.
Monissa osissa Boliviaa -
on vaikea ansaita tarpeeksi rahaa
perheen elättämiseen.
Siksi monet muuttavat tänne,
töihin viljelmille.
Se on fyysisesti tosi raskasta työtä.
Työpäivät ovat pitkiä
ja venyvät joskus puoleenyöhön.
Viljelmillä täytyy tehdä
kaikenlaisia töitä.
Paras aika todistaa on iltapäivällä,
juuri ennen kuin työt alkaa.
Silloin voi olla tosi kuuma,
jopa 40 astetta.
Se on välillä haastavaa.
Usein me tutkitaan
työntekijöiden kanssa -
samalla kun he tekevät töitä.
Jos he esimerkiksi korjaa satoa
tai tekee jotain muuta, -
me kuljetaan perässä ja luetaan
kappaleita tai raamatunkohtia.
Me voidaan näyttää,
mikä Jumalan nimi on.
He ei todennäköisesti tiedä sitä.
Kun he kuulee jotain mielenkiintoista,
he pysähtyy pieneksi hetkeksi.
Siitä huomaa, että asia kiinnostaa,
vaikka töitä onkin pakko jatkaa.
Monesti he pyysi meitä odottamaan,
että työpäivä päättyisi.
Me päätettiin auttaa
niin että työt valmistuisi nopeammin.
Aluksi he oli ihmeissään
ja yritti vastustella.
He sanoi: ”Ette kai te ole tosissanne?
Teillä menee vaatteetkin likaiseksi.”
Mutta meistä oli mukava auttaa,
ja siitä oli hyvät tulokset.
Meistä tuli ystäviä.
Sehän on ideanakin, -
että me ystävystytään
oppilaiden kanssa.
Se auttaa heitä edistymään.
Siitä voi nähdä,
että me ihan oikeesti välitetään.
Kenttätyössä
palkitsevinta on se, -
kun näkee,
miten totuus vaikuttaa ihmisiin.
Mulle kentällä käyminen ei ole uhraus,
koska rakastan sitä.
Olen Toni Marrero.
- Ja minä olen Maryluz.
Me ollaan muutettu Espanjasta
tänne Paraguayhin.
Pandemian aikana piti pysyä kotona.
- Koko elämä meni uusiksi.
Puhelintyö ja se että joutui
puhumaan jollekin, jota ei näe, -
se tuntui ihan kauhealta.
Tarjosin yhdelle miehelle
raamattukurssia ensimmäisellä soitolla.
Yllätyin, kun se sanoi, että sopii.
Kysyin, että voisinko lähettää
seuraavana päivänä viestillä -
kysymyksen mietittäväksi.
Sekin oli ok.
Mutta kun vastausta ei heti kuulunut,
ajattelin, ettei hän olekaan kiinnostunut.
Illalla hän vastasi.
Se oli oikeesti tosi kiireinen mies.
Liioittelematta voi sanoa,
että hän oli aina töissä, -
oli kellonaika mikä tahansa.
Kun tajusin sen,
yritin ottaa sen huomioon.
Kerran kysyin, haluaisiko hänen
vaimokin tulla mukaan tutkimaan.
Halusihan se.
Mutta monta kuukautta
se oli yhtä odottelua.
Me oltiin valmiustilassa.
- Koko ajan.
Me ei tiedetty, olisiko ne valmiita
klo 21, 22 vai 23.
Jossain vaiheessa tuli viesti,
että menee viisi minuuttia.
Kun me aloitettiin videopuhelu, -
se mies kävi sanomassa,
että hän vaihtaa vielä vaatteet.
Vasta sitten alettiin tutkia.
Siinä piti joustaa.
Se ei ollut helppoa.
Mutta pikkuhiljaa siitä alkoi tulla
suorastaan mukavaa.
Aina kun me oltiin tutkittu,
me oltiin kumpikin tosi iloisia.
Aina kun videopuhelu loppui,
me katsottiin toisiamme -
ja mietittiin, että onko tää totta.
- Just niin.
Ja että onko he oikeesti
näin kiinnostuneita.
Kyllä ne oli.
Ne todella arvosti totuutta -
ja sovelsi sitä nopeasti
käytäntöön.
Noin vuoden kuluttua
molemmat meni kasteelle.
Mä oon tosi onnellinen
ja kiitän Jehovaa joka päivä.
Se oli kaikkien uhrausten arvoista.
Olen niin kiitollinen.
Toisten aikataulun
ja olosuhteiden huomioiminen -
voi vaatia uhrauksia.
Mutta kun näkee, että joku
pääsee lähelle Jehovaa, -
uhraukset tuntuvat
mitättömiltä.
Reilu 20 vuotta sitten
Herätkää!-lehdessä kerrottiin -
Rosalía Phillipsin elämästä.
Miten päätös palvella Jehovaa
on vaikuttanut häneen itseensä -
ja ihmisiin hänen ympärillään?
Monet mun sukulaisista oli kuuluisia
laulajia ja näyttelijöitä.
Mun isä, Germán Valdés eli Tin Tán,
oli varmaan kaikkein tunnetuin.
Musiikki on aina ollut
osa mun elämää.
Jo pikkutyttönä mä otin usein kitaran
ja aloin säveltää omaa kappaletta.
En kuitenkaan koskaan ajatellut
tulla ammattimuusikoksi.
En haaveillut mistään sellaisesta.
Mutta isän kuoleman jälkeen -
meidän perheellä
oli taloudellisesti tiukkaa, -
joten tuntui, että mun pitäisi
löytää jotain töitä.
Liityin yhteen orkesteriin, -
ja sen myötä musta tuli
melko kuuluisa laulaja ja näyttelijä.
Mutta viihdemaailma ja sen ilmapiiri
ei ollut kovin rakentava.
Monet oli epärehellisiä.
Lopulta mä menetin
luottamuksen ihmisiin.
Sitten kun aloin tutkia Raamattua, -
opin tuntemaan ihania ihmisiä,
jotka oikeasti välitti musta.
Huomasin, että aloin itsekin
muuttua ihmisenä.
Musta tuli elämänmyönteinen
ja iloinen.
Kun me palattiin takaisin Meksikoon,
me pelättiin mun miehen kanssa, -
että meidän lapset haluaisivat
luoda uraa viihdemaailmassa.
Me yritettiin tehdä parhaamme,
että niin ei kävisi.
Kun meidän tyttö Gianna oli 17,
hän tuli mun mukaan Mexico Cityyn -
yhteen tapaamiseen
ison televisioyhtiön kanssa.
Yksi kykyjenetsijä huomasi Giannan.
Hän kysyi: ”Laulatko sinäkin?”
Gianna vastasi laulavansa.
He pyysi, että hän laulaisi heille,
ja he ihastui ääneen niin paljon, -
että he halusi heti
jutella hänen kanssaan.
Kuulin, että he sanoi Giannalle:
”Sulla olis mahdollisuus
tehdä hieno ura televisiossa.
Susta tulisi kuuluisa.
Laaditaan sopimus.
Tule maanantaina
allekirjoittamaan se.”
Mua jännitti,
mitä Gianna oli vastannut.
Mä kysyin:
”Mitä sä sanoit niille?”
Hän sanoi: ”Äiti, Jehovan palveleminen
on mulle tärkeintä, -
ja mä rakastan tienraivausta.
En mä voinut mitenkään suostua.”
Yllättäin viikkoa myöhemmin
Giannalle soitettiin Betelistä.
Häntä pyydettiin avustamaan
yhdessä järjestön musiikkiprojektissa.
Edelleenkin hän käyttää kaunista
ääntään Jehovan palveluksessa.
Me ollaan Giannan kanssa
saatu tehdä vuosien varrella -
myös yhdessä joitain
musiikkiprojekteja Betelissä.
Silloin tällöin Paholainen on yrittänyt
heittää kapuloita rattaisiin.
Mua on pyydetty mukaan
mun isään liittyviin projekteihin.
Mutta ne veisi tosi paljon aikaa,
ja se haittaisi mun tienraivausta.
Sen takia olen kieltäytynyt niistä.
Jehova on ollut mulle todella hyvä
näiden vuosien aikana.
Aina kun olen kieltäytynyt
jostain sopimuksesta, -
tuntuu niin kuin Jehova olis antanut
jotain mahtavaa tilalle.
Olen esimerkiksi päässyt keittiöhommiin
joihinkin järjestön kouluihin.
Elämän haasteet on opettaneet mua
luottamaan Jehovaan.
Paavali sanoi:
Mä tykkään erityisesti tehdä
kenttätyötä mun äidin kanssa.
Hän on jo yli 90-vuotias.
Äitikin on mukana
monissa eri työmuodoissa.
Vuosien mittaan monet mun sukulaiset
on halunneet tutkia Raamattua.
Joistakin heistä on tullut
Jehovan todistajia.
Niistä hetkistä nautin erityisesti,
kun me mun äidin ja tytön kanssa -
lauletaan, soitetaan ja pidetään hauskaa
yhdessä ystävien kanssa.
Odotan innolla isän tapaamista
uudessa maailmassa.
Saan toivottaa hänet tervetulleeksi,
ja hän pääsee tapaamaan mun lapset -
ja mun äidin uudelleen.
Ehkä me ollaan merenrannalla.
Sitten me voidaan taas laulaa
isän kanssa yhdessä -
niin kuin aina aikaisemminkin.
Mä oon päättänyt pysyä ikuisesti
uskollisena Jehovalle.
Olipa hieno kokemus.
Rosalía luotti Jehovaan,
ja sen ansiosta -
häntä ja hänen perhettään
on siunattu monin tavoin.
Jehova haluaa,
että mekin luotamme häneen, -
erityisesti silloin,
kun meillä on vaikeaa.
Seuraavassa aamupalvonnassa
veli Lett puhuu siitä, -
miten voi luottaa Jehovaan
vainon aikana.
Ajattelin tänään puhua
sellaisesta aiheesta kuin -
”Pyhä henki auttaa meitä
kestämään vainoa”.
Päivän tekstin selityksessä
on mainittu monia eri tapoja, -
joilla Jumalan kansaa vainotaan.
Mutta tämän päivän teksti
Sakarjan 4:6 vakuuttaa, -
että voimme kestää
millaista vainoa tahansa, -
kunhan vain luotamme
pyhän hengen apuun.
Mikä on Saatanan tarkoitus,
kun hän vainoaa Jehovan palvelijoita?
Hän haluaa, että antaisimme periksi
ja luovuttaisimme, -
että lakkaisimme
palvomasta Jehovaa.
Mietitään kirjaimellista leijonaa.
Saatanaahan on verrattu leijonaan,
joka etsii, kenet niellä.
Kun leijona nielee jotain,
mitä ruoalle tapahtuu?
Se sulautuu leijonaan.
Siitä tulee osa sitä.
Saatana haluaa juuri tätä.
Hän haluaa, että Jehovan palvojista
tulisi osa hänen maailmaansa.
Toisin sanoen hän haluaa,
että meistä tulisi osa häntä.
Mutta me emme anna sen tapahtua,
koska luotamme pyhään henkeen.
Millä eri tavoilla Jehovan kansaa
on vainottu ja vainotaan edelleen?
Käsitellään lyhyesti viittä tapaa.
Emme tietenkään tiedä,
millaista vainoa perheemme -
tai me itse joudumme kohtaamaan
ennen Harmageddonia.
Mutta voimme olla varmoja siitä, -
että kohtaammepa
millaista vainoa tahansa, -
me voimme pysyä uskollisina
ja voimme auttaa myös toisia siinä.
Otetaan ensimmäinen tapa.
Meidän työmme voidaan kieltää.
Eri puolilla maailmaa
erilaiset valtiot ja hallitukset -
ovat asettaneet kieltoja
tai rajoituksia meidän työllemme.
Tämä on ollut tilanne
yli sadassa maassa.
Näin tapahtui esimerkiksi
jo vuonna 522 eaa., -
kun temppelin rakentaminen
kiellettiin.
Ensimmäisellä vuosisadalla
Jeesuksen opetuslapsia kiellettiin -
saarnaamasta hyvää uutista
eri paikoissa.
Mutta koska he jatkoivat
saarnaamista, -
heitä vietiin kuninkaiden
ja käskynhaltijoiden eteen.
Miten pyhä henki auttoi heitä
tuossa vaikeassa tilanteessa?
Ja miten se auttaa meitä nykyään?
Katsotaan vastaus
Matteuksen 10:19:stä.
Täältä näemme,
miten pyhä henki auttaa meitä.
Tässä on Jeesuksen sanat:
”Mutta kun he luovuttavat teitä, -
älkää olko huolissanne siitä,
miten tai mitä puhua.”
Ei siis tarvitse murehtia sitä,
mitä pitäisi sanoa. Miksi?
”Sanat, jotka teidän tulee puhua,
annetaan teille sillä hetkellä, -
sillä puhumassa ette ole vain te, -
vaan Isänne henki
puhuu teidän kauttanne.”
Eli me emme ole yksin.
Teemme tietysti oman osamme, -
mutta tässä jakeessa luvattiin,
että pyhä henki auttaa meitä, -
niin että osaamme
valita sanamme oikein.
Toinen tapa, jolla meitä vainotaan,
on vangitseminen.
Ensimmäisen vuosisadan kristittyjä
vangittiin usein, -
kuten Jeesus oli varoittanut
Luukkaan 21:12:ssa. Hän sanoi:
”Teihin käydään käsiksi
ja teitä – – heitetään vankiloihin.”
Näin on todella tapahtunut.
Nykyäänkin vuosikymmenten aikana -
Jehovan palvelijoita
on laitettu vankilaan.
Todistajia on vangittu paljon
esimerkiksi Venäjällä -
ja maissa,
jotka ovat sen liittolaisia.
Näin on tapahtunut tietysti
monissa muissakin maissa.
Näitä ystäviä kannattaa
muistaa rukouksessa.
Meitä onkin kannustettu
rukoilemaan niiden puolesta, -
jotka ovat vangittuina
esimerkiksi Eritreassa, -
Turkmenistanissa tai Venäjällä.
Heprealaiskirjeen 13:3:ssa
sanotaan:
”Pitäkää mielessänne
vankilassa olevat, -
ikään kuin olisitte vangittuina
heidän kanssaan.”
Vaikka emme olisi nyt vankilassa,
tulevaisuudessa voi käydä niin.
Silloin olemme varmasti iloisia,
jos ystävät rukoilevat puolestamme, -
ikään kuin he olisivat
meidän kanssamme.
Kolmas tapa,
jolla meitä vainotaan, -
on se kun todistajalapsia
erotetaan koulusta.
Saatana tietää,
että kun hän vainoaa lapsia, -
hän koskee
vanhempien silmäterään.
Hän toivoo, että se saisi
vanhemmat hylkäämään Jehovan.
Monet todistajaperheet
kohtasivat tämän ongelman -
Yhdysvalloissa 1940-luvulla, -
ja tietysti todistajien lapsia
on erotettu kouluista -
myös muissa maissa
vuosikymmenten varrella.
Tästä tulee mieleen se nuori mies, -
jonka fariseukset
erottivat synagogasta, -
koska hän uskoi Jeesukseen.
Neljäs tapa,
jolla Saatana vainoaa meitä, -
löytyy Ilmestyskirjan 13:16, 17:stä.
Tässä kerrotaan, että peto -
eli Saatanan maailman
poliittinen järjestelmä -
yrittää painostaa kaikkia ottamaan
merkin käteensä tai otsaansa.
Muuten ei voi ostaa tai myydä mitään.
Eli neljäs vainon muoto on se, -
että Saatana aiheuttaa
taloudellista painetta ystäville, -
niin että he sen takia
luopuisivat puolueettomuudestaan.
Tämä on taas keino, jota Saatana
on käyttänyt todella paljon.
Puolueettomuuden takia ystäviä
on irtisanottu työpaikoista -
tai heidän omistamiaan
yrityksiä on boikotoitu.
Näin tapahtui ystäville
esimerkiksi Malawissa.
Heitä vainottiin ankarasti,
koska he eivät ostaneet -
25 senttiä maksavaa puoluekorttia.
Tuon kortin
rahallinen arvo oli pieni, -
mutta hengellinen vahinko
olisi ollut mittaamaton.
Siksi he kieltäytyivät.
Viides ja viimeinen vainon muoto,
jota tänään käsittelemme, -
löytyy Matteuksen 5:11:stä.
Jeesus sanoi: ”Onnellisia olette te, -
kun ihmiset minun takiani
häpäisevät ja vainoavat teitä -
ja kertovat teistä
kaikenlaisia ilkeitä valheita.”
Kyse on panettelusta.
Meitä mustamaalataan usein
esimerkiksi mediassa.
Jeesuksestakin puhuttiin pahaa.
Häntä sanottiin demonien riivaamaksi,
rienaajaksi, ahmatiksi ja juopoksi.
Myös ensimmäisen vuosisadan
kristittyjä paneteltiin.
Apostolien tekojen 28:22:ssa
kerrotaan siitä, -
kun juutalaiset johtajat
tulivat Paavalin luo ja sanoivat:
”Me tiedämme, että tätä lahkoa
vastaan puhutaan kaikkialla.”
Heitä todella mustamaalattiin.
Mutta me tiedämme, -
että voimme kestää sellaista
pyhän hengen avulla.
Tässä oli viisi eri tapaa,
joilla meitä vainotaan:
työn kieltäminen, vangitseminen,
lasten erottaminen koulusta, -
taloudellinen paine, joka voisi saada
tinkimään puolueettomuudesta, -
ja panettelu.
Niitä on paljon muitakin, -
mutta olipa kyseessä
millainen vaino tahansa, -
me voimme kestää, -
kunhan vain luotamme aina
pyhän hengen tukeen.
Mutta nyt tärkeä kysymys:
millä tavalla voimme saada
pyhää henkeä Jehovalta?
Mietitään kolmea tapaa lyhyesti.
Luukkaan 11:13:ssa Jeesus sanoi,
että ”taivaassa oleva Isä -
antaa pyhää henkeä niille,
jotka pyytävät häneltä”.
Eli rukous.
Toinen tapa on se,
että noudatamme hengen ohjausta.
Käymme kokouksissa ja kentällä
ja luemme säännöllisesti Raamattua.
Ja kolmanneksi
Efesolaiskirjeen luvussa 4 -
varoitetaan
murehduttamasta pyhää henkeä.
Eli pyrimme välttämään kaikkea, -
mikä estäisi pyhää henkeä
vaikuttamasta elämässämme.
Eli pyydämme sitä,
toimimme sen mukaan -
ja vältämme kaikin tavoin
murehduttamasta sitä.
Kun teemme niin,
maailmankaikkeuden vahvin voima -
tukee ja auttaa meitä
neljällä eri tavalla.
Kolme niistä löytyy
Johanneksen 14:26:sta.
Ensinnäkin se on auttaja.
Toiseksi pyhä henki opettaa meitä.
Kolmanneksi se palauttaa mieleen
asioita, joita Jeesus opetti.
Se on tavallaan mieleenpalauttaja.
Tämä kannattaa aina muistaa.
Kun sinua vainotaan, pyydä Jehovaa,
että hän pyhän henkensä avulla -
auttaisi sinua muistamaan
kaikki ne asiat, -
joita tarvitset tuolla hetkellä.
Neljäs tapa, jolla pyhä henki auttaa,
löytyy Johanneksen 16:13:sta.
Pyhä henki
”opastaa – – koko totuuteen”.
Eli nuo neljä tapaa olivat:
pyhä henki toimii auttajana, -
opettajana,
mieleenpalauttajana ja oppaana.
Jos sinun pitäisi
ylittää miinakenttä, -
eikö olisi hyvä,
että kanssasi olisi opas, -
joka voisi viedä sinut
ehjin nahoin perille?
Mikä tästä kaikesta on
lopputuloksena?
Olipa vaino millaista tahansa,
Saatana ei pysty nielaisemaan meitä.
Meistä ei tule osa maailmaa,
vaan pysymme siitä erossa.
Voimme sanoa tämän päivän
tekstinä olevat Jehovan sanat:
”Ei sotaväellä eikä voimalla”,
vaan Jehovan pyhällä hengellä -
me voimme kestää
minkä tahansa vainon.
Minusta on mahtavaa ajatella,
että me voimme aina turvautua -
maailmankaikkeuden suurimpaan
voimanlähteeseen.
Tämän kuun
musiikkivideossa nähdään, -
millä tavoilla pyhä henki
auttaa nuorta veljeä -
pitämään toivonsa kirkkaana,
kun hänellä on vaikeaa.
Voin kestää mitä vaan
Voin uskon säilyttää
Sun ystävää kun sorretaan
et katsomaan vain jää
On hetkiä, kun huokailen,
miks joudun kärsimään
Mut kostoa mä haudo en
Oottamaan sua jään
Lohduttavaa on tietää
vääryydet korjataan
Rauha mielen täyttää
Oikeus voiton saa
Jos huonosti mua kohdellaan
tai kaikki riistetään
et sallia voi enempää
kuin pystyn kestämään
Oon päättänyt jo aikanaan,
en aio luovuttaa
Oon vahvempi kuin milloinkaan,
kun sulta voimaa saan
Lohduttavaa on tietää
vääryydet korjataan
Rauha mielen täyttää
Oikeus voiton saa
Oikeus ei oo haave vaan
kun Jehovaa odottaa
Oikeus kohta täyttää maan
Pian kahleet katkeaa
Hän vangit vapauttaa
Lohduttavaa on tietää
vääryydet korjataan
Rauha mielen täyttää
Oikeus voiton saa
Edes vankilan muurit
eivät himmentäneet veljen toivoa.
Hän ei keskittynyt siihen,
miten vaikeassa tilanteessa hän oli, -
vaan mietti asioita,
jotka rohkaisivat:
kenttätyötä, kokouksia
ja ystävien seuraa.
Mitä sellaista tässä jaksossa oli,
joka voi auttaa -
pysymään lujana
tulevaisuudessa?
Näimme, miten tärkeää on
käyttää voimavaroja viisaasti.
Yksi parhaista tavoista
on toisten auttaminen.
Näimme, millaista iloa ystävät saivat,
kun he sovittivat aikataulunsa -
raamattukurssioppilaiden
aikatauluun.
Löysimme myös monia
tärkeitä opetuksia Joonan kirjasta.
Tämän kuun postikortti
tulee Montenegrosta.
Montenegro tarkoittaa ”mustaa vuorta”
Venetsian alueella puhutulla kielellä.
Se viittaa todennäköisesti
tummiin metsiin, -
jotka peittävät
Montenegron vuoria.
Nimestään huolimatta Montenegro
on värikäs ja täynnä elämää.
Se on kuin jalokivi
Adrianmeren rannalla.
Tara-joen kanjoni on yksi
Euroopan syvimmistä kanjoneista.
Skutarijärvi on Balkanin suurin järvi
ja merkittävä lintujen pesimäalue.
Siellä esiintyy lähes 280 eri lajia.
Kotorin kaupungin historia
ulottuu kauas menneisyyteen.
Matkailijat vaeltelevat mielellään
sen kauniilla kujilla -
tai pyöräilevät sen
kuuluisalla serpentiinitiellä.
Montenegron historiaan on kuulunut
sotia ja erilaisia vaikeuksia.
Serbien, kroaattien
ja sloveenien kuningaskunta -
liitti Montenegron itseensä
vuonna 1918.
Vuonna 1929 maan nimeksi tuli
Jugoslavian kuningaskunta.
Se käsitti nykyisten
Bosnia ja Hertsegovinan, -
Kroatian, Kosovon,
Pohjois-Makedonian, -
Montenegron,
Serbian ja Slovenian alueet.
2. maailmansodan jälkeen siitä tuli
Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta, -
joka hajosi 1900-luvun lopulla.
Vuonna 2006 Montenegro
itsenäistyi Serbiasta.
Montenegrolaiset
ovat kokeneet kovia.
Sen takia heidän kulttuurissaan
arvostetaan rehellisyyttä, -
nöyryyttä, uhrautuvaisuutta
ja toisten kunnioittamista.
1920-luvulla
nuori serbimies Franz Brand -
kuuli hyvästä uutisesta Itävallassa.
Hän oli siellä puhetilaisuudessa,
jonka häiriköt keskeyttivät.
Se mitä hän kuuli,
teki häneen vaikutuksen, -
ja hän totesi,
että hänen pitäisi saarnata.
Kun Franz palasi
kotikaupunkiinsa, -
hän ja toiset Raamatusta kiinnostuneet
alkoivat tutkia yhdessä.
Myöhemmin hän muutti
Mariboriin Sloveniaan, -
jossa hän työskenteli parturina
ja saarnasi asiakkailleen.
He kuuntelivat hievahtamatta,
kun hän ajoi heidän partaansa.
Toisaalla Alfred Tuček,
erään sotilasorkesterin kapellimestari, -
sai julkaisujamme kollegaltaan.
Hän jätti hyväpalkkaisen työnsä,
ja hänestä tuli -
yksi entisen Jugoslavian
ensimmäisistä tienraivaajista.
1930-luvun alussa
hän oli toisten veljien mukana -
esittämässä ”Kuvanäytös Luomista”.
Vaimonsa Fridan kanssa
he kertoivat hyvää uutista -
nykyisten Kroatian,
Pohjois-Makedonian, -
Montenegron
ja Serbian alueilla -
käyttämällä pyöriä
ja moottoripyöriä.
Nykyään Montenegrossa on
432 innokasta julistajaa -
– neljän prosentin kasvu
vuodesta 2024.
Lähes kolmasosa heistä
palvelee tienraivaajina.
Aivan niin kuin
maasto on vaihtelevaa, -
niin vaihtelevat myös
julistajien kenttätyömenetelmät.
Montenegron pääkaupungin
Podgorican pohjoisen seurakunnan -
alue on valtava.
Jotkut ystävät asuvat melkein
100 km päässä valtakunnansalista.
Kokousmatkoihin voi mennä
lähes kaksi tuntia.
Kerran pari kuussa
Podgorican julistajat järjestävät -
kenttäreissun kaukaisiin kyliin.
He pyrkivät paikallisten ystävien kanssa
tavoittamaan mahdollisimman monia.
Päivä voi alkaa
kenttäkokouksella puistossa.
Kenttäpäivän jälkeen he osallistuvat
kokoukseen videoyhteydellä -
ja yöpyvät
paikallisten ystävien luona.
Kotimatkalle lähdetään
seuraavana päivänä.
Maan eteläosissa
on kauniita hiekkarantoja.
Joinain vuodenaikoina
turisteja voi olla -
jopa tuplasti enemmän
kuin paikallisia.
Turistikaudella julistajat keskittyvät
julkiseen todistamiseen.
Muina aikoina tehdään enemmän
ovelta ovelle -työtä ja liikekenttää.
Työ tuottaa tulosta.
Vuonna 2024 Jeesuksen kuoleman
muistojuhlassa oli läsnä 759.
Herceg Novin seurakunnan
37 julistajaa lähettävät -
rakkaat terveisensä veljille
ja sisarille kaikkialla maailmassa.
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.

JW Broadcasting – maaliskuu 2026