JW subtitle extractor

Tervetuloa katsomaan
kuukausiohjelmaa.
Tässä kuussa opimme, -
miten voimme nähdä itsemme yhtä
positiivisessa valossa kuin Jehova.
Etsimme aarteita Miikan kirjasta.
Saamme tärkeitä opetuksia
rehellisyydestä ja vaatimattomuudesta.
Näemme myös,
miten pienetkin huomaavaiset teot -
voivat tehdä suuren vaikutuksen.
Tämä on JW Broadcasting.
Onko sinulla joskus ollut
samanlaisia tunteita kuin sisarella, -
joka sanoi näin:
”Rakastanpa Jehovaa
kuinka paljon tahansa -
tai yritänpä kuinka kovasti
tahansa palvella häntä, -
minusta tuntuu aina,
ettei se riitä.”
Ikävä kyllä meidän
epätäydellinen sydämemme -
voi joskus väittää,
ettemme riitä Jehovalle, -
vaikka kuinka yritämme.
Tai vaikka tiedät, että Jehova
antaa paljon anteeksi, -
ehkä silti jokin, mitä sanoit tai teit
kauan sitten, vaivaa sinua.
Väärät sanat ja teot, jotka tapahtuivat
kaukana menneisyydessä, -
voivat jatkuvasti pyöriä
meidän mielessämme, -
ja se lannistaa ja masentaa meitä.
Tällaiset tunteet ovat varmasti
tuttuja meille jokaiselle.
Millä perusteella
voimme sanoa näin?
Sen perusteella, mitä Jehova
ohjasi Johannesta kirjoittamaan -
1. Johanneksen kirjeen 3. lukuun.
Sieltä löytyy myös
tämän puheen teema, joka on:
”Jumala on suurempi
kuin meidän sydämemme”.
3. luvun jakeissa 19 ja 20 sanotaan:
Huomaa, että Johannes puhuu
monikossa: ”meidän sydämemme”.
”Me saamme sydämeemme
varmuuden hänen edessään, – –
vaikka sydämemme
tuomitsisi meidät.”
Eli jopa Johanneksella,
joka oli apostoli, -
oli kielteisiä ajatuksia itsestään.
Hän kuitenkin antoi myös
vahvat perusteet sille, -
että Jehova ei ajattele
meistä kielteisesti.
Johannes esimerkiksi sanoo:
”[Me] tiedämme,
että olemme totuuden puolella.”
Miten sinä opit totuuden?
Mistä kaikki alkoi?
Me opimme totuuden Raamatusta
ja hyväksyimme sen.
Hyväksyimme myös Jeesuksen
ja kaiken, mitä hän opetti.
Me hylkäsimme maailman
ja kaikki sen valheet.
Olemme jäljitelleet Jeesusta,
rakastaneet ystäviä -
ja yrittäneet toimia oikein.
Siksi voidaan sanoa,
että olemme totuuden puolella.
Juuri totuus muutti
elämämme tyystin.
Sen vuoksi voimme olla
täysin varmoja siitä, -
että Jehova hyväksyy meidät
osaksi hänen perhettään.
Silti meidän sydämemme
saattaa joskus tuomita meidät.
Miksi ja miten se voisi tapahtua?
Kyse on omastatunnosta.
Useimmiten kun Raamattu
puhuu sydämestä, -
sillä tarkoitetaan sisäistä ihmistä -
eli sitä osaa meistä,
jota toiset eivät näe.
Elokuun 1997 Vartiotorni sanoi näin:
”Lisäksi Raamattu
yhdistää omantunnon -
kuvaannolliseen sydämeen,
johon liittyvät tunteemme.”
Sitten kirjoitus viittaa
Roomalaiskirjeen 2. lukuun, -
jossa kerrotaan, miten omatunto
vaikutti sellaisissakin ihmisissä, -
jotka eivät noudattaneet
Mooseksen lakia.
Roomalaiskirjeen 2:15 sanoo:
Eli omatunto on Jumalalta, -
ja se voi joko syyttää
tai puolustaa meitä.
Se voi varoittaa meitä,
jos olemme tekemässä väärin, -
tai se voi jälkikäteen vaivata meitä,
jos tulimme toimineeksi väärin.
Kun Daavid oli paossa
kuningas Saulia, -
hän leikkasi palan Saulin vaatteesta,
kun tämä oli luolassa.
1. Samuelin kirjan 24:5:ssä
sanotaan:
”Sen jälkeen Daavidin
omatunto soimasi häntä.”
Alaviitteen mukaan
Daavidin ”sydän” soimasi häntä.
Hänen omatuntonsa
syytti häntä siitä, -
että hän oli kohdellut
voideltua kuningasta sopimattomasti.
Omatunto auttaa siis arvioimaan,
olivatko tekomme oikein tai väärin.
Syyttävä omatunto voi auttaa
katumaan ja korjaamaan toimintaa.
Mutta on hyvä muistaa, että jos
omatuntomme on liian kriittinen, -
meistä voi tuntua siltä,
että Jehova ei voi -
missään nimessä
antaa meille anteeksi, -
vaikka kuinka katuisimme.
Sellainen omatunto
voi myös väittää, -
että Jehova ei hyväksy meitä,
ellemme ole täydellisiä.
Kuten Paavali sanoi
Roomalaiskirjeessä, -
omatuntomme on ikään kuin tuomari,
joka antaa meille tuomion.
Kuvittelehan siis itsesi
oikeudenkäyntiin.
Tuomari,
meidän omatuntomme, -
kuuntelee puheenvuoroja
ja todisteita, -
joita esittävät todistajat
eli meidän ajatuksemme.
Hyvä tuomari
kuuntelee molempia osapuolia -
ja tekee sen perusteella
oikeudenmukaisen päätöksen.
Mutta mitä tapahtuu,
jos tuomari kuuntelee -
pelkästään
syyttäjän lausuntoja?
Nuo syyttävät ajatuksemme
vaativat ankaraa rangaistusta.
Ne ikään kuin sanovat:
”Hän ei saa koskaan
unohtaa, mitä teki.
Hän on heikko, ja hänellä on
vain huonoja taipumuksia.
Hän joutaa telkien taakse
pitkäksi aikaa.”
Nyt tuomari, joka on kuunnellut
pelkästään syytteitä -
eikä yhtäkään puolustavaa
puheenvuoroa, antaa tuomion:
”Sinä olet syyllinen.
Kaltereiden taakse vaan!”
Samalla tavoin
jos omaatuntoa ei valmenna, -
se voi olla kuin tuo ankara tuomari.
Se voi tuomita meidät
kielteisten ajatusten vankilaan.
Olemme
lannistuneisuuden loukussa, -
ja tuntuu, ettemme koskaan
pääse vapaaksi syyllisyydestä.
Millainen tuomari
omatuntosi siis on?
Muista, että valmennettu omatunto
voi myös puolustaa meitä, -
jos olemme
liian ankaria itsellemme.
Valmennettu omatunto tuntee
ne lait, jotka Jehova on antanut, -
mutta sen lisäksi se tuntee myös
persoonan noiden lakien takana.
Tammikuun 1977 Vartiotornissa
kirjoituksessa -
”Omantuntomme valmentaminen
toimimaan paremmin hyväksemme” -
sanotaan:
Tämä on tärkeä muistaa.
Raamattu opettaa,
että Jehova on oikeudenmukainen, -
mutta kun hän tuomitsee,
hän on siinä tasapainoinen.
Hän on täynnä armoa
ja uskollista rakkautta.
Rakkaus motivoi kaikkea,
mitä hän tekee.
Kun tiedämme,
millainen persoona Jehova on, -
se auttaa meidän omaatuntoamme
toimimaan tasapainoisesti.
Se ei salli tai selittele väärintekoa
mutta toisaalta ei myöskään -
tuomitse meitä ankarasti
tai epäoikeudenmukaisesti.
Palataanpa oikeussaliin.
Hyvä tuomari,
joka tuntee Jehovan, -
kuuntelee myös
meidän puolustustamme.
Nuo ajatukset voisivat sanoa:
”Arvon tuomari, -
tämän henkilön kohdalla
täytyy huomioida muutakin.
On aika antaa hänelle jo anteeksi.
Virhe on hyvitetty.
Hän on kantanut syyllisyyttä
tarpeeksi kauan.
Hänhän on katunut.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi,
mutta katso, millainen hän on nyt.
Hän on aivan uusi ihminen.”
Kun tunnemme Jehovan,
tiedämme, -
että hän haluaa auttaa meitä
ja antaa meille anteeksi, -
”sillä vaikka sydämemme
tuomitsisi meidät jostain, -
[Jehova] on suurempi
kuin meidän sydämemme -
ja tietää aivan kaiken”.
Eikö olekin lohduttavaa?
Jehova tuntee sydämemme
ja tietää meistä aivan kaiken.
Hän näkee kyllä virheemme,
mutta hän näkee myös -
motiivimme, tunteemme, -
sen, että haluamme toimia oikein,
ja sen, mihin pystymme.
Hän näkee, miten olosuhteet
vaikuttavat tekoihimme, -
ja sen, mikä rooli on
meidän geeniperimällämme -
ja epätäydellisyydellä.
Opas-kirjassa hakusanan “Armo” alla
sanotaan Jehovan armosta näin:
”Ihmisten suurin
ja pääasiallinen vajavaisuus -
johtuu selvästikin synnistä, -
jonka he ovat perineet
esi-isältään Aadamilta.
Kaikki ovat siitä syystä
säälittävässä tilassa – –.
Jumala on toiminut armollisesti – –
järjestäessään ihmisille keinon, -
jonka avulla he voivat vapautua
tästä suuresta vajavaisuudesta.”
Jehova siis näkee, kuinka vajavaisia
ja epätäydellisiä me olemme, -
ja se saa hänet
osoittamaan armoa.
Otetaan yksi esimerkki siitä, -
miten Jehova on suurempi
kuin meidän sydämemme.
Mietitään Pietarin tapausta.
Elämänsä synkimpänä hetkenä
hän kielsi Jeesuksen kolmeen kertaan -
ja sanoi, ettei edes
tuntenut koko miestä.
Tuona yönä Jeesus kääntyi
katsomaan kohti Pietaria, -
ja heidän katseensa kohtasivat.
Pystyisikö Pietari koskaan
unohtamaan tuota hetkeä?
Olikohan niin, että joka kerta,
kun Pietari kuuli kukon kiekuvan, -
hän muisti tuon hetken?
Ehkä hänen mielensä täyttyi
tuskallisista muistoista, -
kun hän oli kieltänyt Jeesuksen:
”En tunne sitä miestä.
En tunne häntä.”
Emme tiedä.
Se on mahdollista.
Sen kuitenkin tiedämme,
että Jeesus auttoi Pietaria -
pääsemään yli
syyllisyydentunteista.
Samana päivänä
kun Jeesus herätettiin, -
hän tapasi Pietarin
kahden kesken -
ja ilmeisesti antoi tälle
mahdollisuuden pyytää anteeksi.
Emme tiedä,
miten keskustelu eteni, -
mutta pystyiköhän Pietari koskaan
unohtamaan tuota hetkeä?
Johanneksen luvussa 21
kerrotaan, -
että myöhemmin Jeesus antoi
Pietarille mahdollisuuden -
kolmesti vakuuttaa
rakkautensa häneen -
toisten apostolien edessä.
Samassa tilanteessa -
Jeesus antoi Pietarille
vastuullisen erikoistehtävän.
Eli sen sijaan että Pietarin
täytyisi toistella mielessään:
”En tunne sitä miestä”, -
hänellä oli nyt uusi, kaunis muisto,
jota hän voisi mietiskellä.
Poikansa välityksellä
Jehova siis vakuutti Pietarille, -
että hän oli suurempi
kuin tämän sydän.
Mitä olemme tänään oppineet?
Hyvä omatunto ei ole liian salliva
mutta ei myöskään liian ankara.
Meidän täytyy nähdä itsemme
niin kuin Jehova näkee -
ja luottaa siihen, että hän arvostaa
sitä kun teemme parhaamme -
ja että hän tuomitsee
meitä armollisesti.
Jehova todellakin on suurempi kuin
meidän epätäydellinen sydämemme.
Otetaan siis avosylin vastaan -
kaikki se apu ja rakkaus,
jota saamme Jehovalta, -
ja palvellaan häntä iloisin mielin.
Katsotaan nyt, miten jotkut ystävät -
ovat oppineet selviytymään
arvottomuuden tunteiden kanssa.
On tosi vaikeeta, kun kärsii
sellaisesta ongelmasta, -
jota kukaan muu ei pysty näkemään,
mutta jonka itse tuntee.
Meidän elämä oli tosi mukavaa.
Meillä oli kaksi lasta, -
ja mun mies oli vanhin,
ja mä olin tienraivaaja.
Mutta sitten aivan yllättäen
mun mies kuoli.
Musta tuli yhdessä hetkessä leski.
Mä vihasin sitä sanaa.
Se kuulosti niin heikolta.
Mä en enää tiennyt,
kuka oikein olen.
Tuntui, että mä en ole
yhtään mitään.
Kun mä olin lapsi, se ihminen,
jonka olis pitänyt huolehtia musta -
ja olla kuin isä, ei ollut sitä.
Hän sai mut tuntemaan,
että mä en oo riittävän hyvä.
Että mä en osaa mitään
enkä kelpaa mihinkään.
Nämä tunteet on seuranneet mua
aikuisikään asti, -
ja mä edelleenkin joudun
kamppailemaan niiden kanssa.
22-vuotiaana mulla diagnosoitiin
pakko-oireinen häiriö eli OCD, -
ja siksi mulla on
jatkuvasti sellaisia epäilyjä.
Mielessä pyörii koko ajan,
että on tehnyt jotain kauheeta, -
ja joskus tuntuu siltä, että pitää
soittaa poliisille ja tunnustaa.
Se on tosi ahdistavaa, -
koska sellaisista ajatuksista
ei millään pääse eroon.
Mun täytyy koko ajan
suitsia negatiivista ajattelua.
Joudun taistelemaan
tämän kanssa joka päivä.
Mä halusin pystyä sanomaan, -
että mä pärjään ihan hyvin,
mutta en mä pärjännyt.
Ilman Jehovan apua
ja ystävien tukea -
riittämättömyyden tunteet
voisi saada luovuttamaan.
Mulla on ystävä,
jolla myös on OCD.
Kun sain kuulla, että meillä
molemmilla on sama tilanne, -
samanlaisia pakkoajatuksia
ja pelkoja, se oli mulle iso helpotus.
Tuntui niin kuin se veli
olisi ollut lahja Jehovalta.
Kun laitoin viestin,
että oon tänään tosi surullinen -
ja että haluaisin puhua, -
niin ne sanoi, että
”anna tulla, me kuunnellaan”.
Joskus kun valmistaudun johonkin
tehtävään seurakunnassa, -
musta tuntuu, että mä en ole
paras tai pätevin veli siihen.
Enkä varmaan olekaan.
Mutta mä tiedän,
että Jehova näkee, että mä yritän.
Ilmestyksen 4:11:ssä sanotaan,
että Jehova ansaitsee kaiken sen -
ylistyksen, kunnian ja voiman,
mitä me pystytään antamaan.
Ja hän arvostaa sitä.
Hän on iloinen siitä,
että me yritetään parhaamme, -
vaikka meistä itsestä tuntuisi,
että me ollaan mitättömiä.
On tosi tärkeää mennä salille -
ja olla kokouksessa
yhdessä ystävien kanssa -
siitäkin huolimatta,
että itkisi koko kokouksen -
tai ainakin laulujen ajan.
Se on ihan ok.
Ei haittaa, vaikka jonkun aikaa
olisi tosi herkillä.
Se todella kannattaa, koska siten
pääsee lähemmäs ystäviä ja Jehovaa.
Mä yritän joka päivä nähdä itseni
niin kuin Jehova näkee mut.
Rukoilemisesta on iso apu.
Ja siitä, että mä tiedän, -
että Jehova ymmärtää,
mitä mä käyn läpi.
Kun mulla joskus tulee
tosi ahdistava olo, -
mä rukoilen Jehovaa, että hän
auttaisi mua taas rauhoittumaan.
On ollut uskomatonta nähdä, -
millä tavalla Jehova on
vastannut mun rukouksiin.
Kun mä ajattelenkin sitä,
niin tulee vedet silmiin.
Joskus, kun olin tarvinnut jotain -
ja olin puhunut siitä
vaan Jehovalle, -
niin sitten joku ystävä teki jotain
tai antoi just sen, mitä olin tarvinnut.
Se oli selvä vastaus.
Jehova oli mun tukena.
On tärkeää tuntea,
että Jehova on oma Isä.
Ennen kuin Jeesus teloitettiin,
hän puhui Jehovalle hyvin avoimesti.
Siitä rukouksesta, joka on
Johanneksen luvussa 17, -
näkyy hyvin se,
miten läheisiä he on.
Mä halusin, että mulla olisi
yhtä läheinen suhde Jehovaan.
Mä luin kaiken,
mitä Raamatussa kerrotaan -
Jehovan suhtautumisesta leskiin.
Ajan kanssa olen tajunnut,
että Jehovan näkemys leskistä -
on ihan erilainen
kuin tämän maailman näkemys.
Jehova antoi Israelin kansalle lakeja
siitä, miten leskiä pitäisi kohdella.
Se on saanut mut vakuuttumaan siitä,
että Jehova pitää musta huolta.
Sana ”leski” ei kuulosta musta
enää rumalta.
Mä tiedän, että mulla on aivan
erityinen paikka Jehovan sylissä.
Jehova arvostaa meitä enemmän
kuin me pystytään edes kuvittelemaan.
Ja hänen avulla me voidaan oppia
arvostamaan myös itse itseämme.
Jehovan rakkaus voi tehdä
rikkinäisestä ihmisestä ehjän.
Hänen ajatukset
on meidän ajatuksia korkeammat.
Hän on täysin perillä siitä,
millaisia tunteita meillä on, -
olipa meidän elämässä
ahdistusta tai ilonaiheita.
Muista, että Jehova rakastaa sinua.
Jehovalta saa apua sekä rukouksen
että toisten ystävien välityksellä.
Sisar Wood sanoi, että hänellä on
erityinen paikka Jehovan sylissä.
Kuulemme lisää hänen
kokemuksestaan haastattelusta, -
joka julkaistaan
myöhemmin tässä kuussa.
Kun joku on ystävällinen
meitä kohtaan, -
mekin haluamme olla
ystävällisiä muille.
”Rauta hioo rautaa” -sarjan
uudesta jaksosta näemme, -
miten voi jäljitellä Jehovaa
ja olla ystävällinen.
Hei, olen Jonathan,
ja tämä on ”Rauta hioo rautaa”.
Tänään käsittelemme ominaisuutta,
joka veti Jeesuksen puoleen -
esimerkiksi lapsia,
sairaita ja syntisiä.
Se on ystävällisyys.
Jehovan tavoin Jeesus oli
ystävällinen hyville ja pahoille.
Jeesuksen ystävällisyys
ei riippunut siitä, -
miten muut kohtelivat häntä
tai mitä he ajattelivat hänestä.
Sen sijaan hän oli
aina ystävällinen.
Hän ymmärsi sen,
miten se vaikutti ihmisiin -
ja sen, että se toi
kunniaa Jehovalle.
Kenelle me voisimme
osoittaa ystävällisyyttä ja milloin?
Vierailuaika on ohi,
ja teidän pitäisi lähteä.
Okei, anteeksi.
Onko kello jo niin paljon?
Se on viittä vaille.
Ei se haittaa.
Harmi, meidän pitää nyt mennä, -
mutta me tullaan uudestaan.
Sisar teki fiksusti, kun hän päätti,
että he lähtisivät rauhassa pois, -
vaikka vierailuaikaa
olisi vielä ollut.
Olisiko hän voinut tehdä
vielä muutakin?
Tästä pääsemmekin
ensimmäiseen vinkkiin.
Asetu toisen asemaan ja mieti,
millaisia huolia hänellä on -
ja mitä hän voisi tarvita.
Sitten kuuntele häntä.
Niin osoitat, että välität.
Menkää te vaan edeltä,
mä käyn vielä tuossa.
Moi.
- Moi.
Halusin vaan kiittää sua.
Te pidätte niin hyvää huolta
mun kaverista. - Eipä kestä.
Sori että mä sanoin
niin napakasti.
Meiltä on tosi monta hoitajaa
poissa just tänään.
Huomasitko, mikä vaikutus
kiitoksella voi olla?
Se taisi tulla oikeaan aikaan.
Kun joku sitten
purkaa meille tunteitaan, -
silloin on hyvä puhua
lämpimästi ja kunnioittavasti.
Se on toinen vinkki.
Kun haluamme aidosti auttaa,
se myös kuuluu siitä, miten puhumme.
Kiinnitä huomiota
sanavalintoihin ja äänensävyyn -
ja vältä sanomasta
mitään loukkaavaa.
Meiltä on tosi monta hoitajaa
poissa just tänään.
Joo, mä ymmärrän.
Ei mitään hätää.
Te hoitajat teette
tosi arvokasta työtä, -
mutta se on kyllä
varmaan aika rankkaa.
Tänään on ollut kauhea päivä.
On sulla sentään
kuppi kuumaa tuossa.
Oispa. Se just kaatu.
Eikä mulla ole aikaa hakea uutta.
Eikä. Sulla on kyllä
oikeasti huono päivä.
Mä oon muuten Mandi.
- Ja mä oon Mari.
Kiva, kun tulit juttelemaan.
- Tsemppiä työpäivään.
Olipa kiva, miten sisar
piristi toisen päivää.
Nyt kun he ovat tutustuneet,
voisiko sisar auttaa jotenkin?
Se onkin kolmas vinkki.
Ystävällisyys on paitsi ajatuksia
ja sanoja, myös tekoja.
Joten etsi tilaisuuksia,
joissa voit auttaa muita.
Se tietysti vaatii aikaa,
energiaa ja uhrauksia.
Mutta voit olla varma,
että se on sen arvoista.
Hei, sä taidat tarvita tätä.
- Voi. Ei sun olisi tarvinnut.
No niin. Mut mä nyt halusin.
- Kiitos ihan kauheasti.
Saanko kysyä yhtä juttua?
Tuolla Ninalla käy
tosi paljon vieraita.
Mistä te oikein tunnette toisenne?
Nina on meidän hyvä ystävä.
Melkein kuin perhettä.
Me ollaan Jehovan todistajia.
Te ootte kyllä
aina niin mukavia.
Voi kiitos. Me on oltu
Ninan kanssa ystäviä pitkään.
Ystävällisyyden motiivina pitäisi
olla se, että välitämme ihmisistä.
Voi käydä niin, ettei keskustelu
etene hengellisiin asioihin.
Mutta muista, että ihmiset
kuuntelevat todennäköisemmin, -
jos he huomaavat,
että välitämme heistä.
Joten kerrataan lyhyesti
kolme vinkkiä, joita käsittelimme.
Ensinnäkin
asetu ihmisen asemaan.
Mieti, millaisia huolia
toisella voisi olla.
Ja jos joku purkaa
tunteitaan, kuuntele.
Toiseksi puhu lämpimästi
ja kunnioittavasti.
Se että välitämme toisesta, kuuluu
sanavalinnoista ja äänensävystä.
Ja kolmanneksi ole avulias.
Etsi tilaisuuksia auttaa.
Se saattaa avata
mahdollisuuden todistaa.
Tärkeintä on kuitenkin se, -
että jäljittelemme Jeesusta
ja rakastamme ihmisiä, -
koska Raamatussa sanotaan,
että rakkaus on huomaavainen.
Ystävällisyyttä voi kehittää, -
kun antaa Jumalan sanan
vaikuttaa omaan sydämeen.
Etsitään nyt yhdessä
aarteita Miikan kirjasta.
Katsotaan, mitä Raamatun
jakeista voi saada irti, -
kun niitä tutkii pala palalta.
Eli Miikan kirja.
Mitä sulle tuli siitä mieleen?
Mä tiesin vaan, että äitin
lempiraamatunkohta on Miika 6:8, -
mut en tiennyt,
miten se liittyy Raamatun teemaan.
Sama mulla. Mistä näkökulmasta
sä aloit tutkia sitä?
Mä mietin, millaiset olosuhteet
oli silloin, kun se kirjoitettiin.
Joo. Tausta on tärkeä ymmärtää.
Mistä sä löysit tietoa?
Mä aloitin
rinnakkaispaikkaviitteistä.
Mä päädyin
2. Aikakirjan lukuihin 27–29.
Siitä sai hyvän kuvan, että
millaisessa maailmassa Miika eli.
Sen aikana hallitsi kolme kuningasta:
Jotam, Ahas ja Hiskia.
Ahasin hallitusaika
oli kyllä kauheeta aikaa.
Joo, sehän oli ihan hirveetä.
Ahas uhrasi jopa omia lapsiaan.
Eikä kansan toimintakaan
ollut yhtään parempaa.
Raamattu kertoo, että hyvienkin
kuninkaiden, kuten Jotamin, aikana -
kansa toimi väärin.
Ja Miikan tehtävä
oli antaa siitä tuomio.
Se profetoi, että Samaria
ja Jerusalem tultais tuhoamaan.
Totta. Mutta Jehova on aina
valmis antamaan toivoa.
Joo, Jehova on superkärsivällinen.
Mutta onhan hänelläkin rajansa.
Jehova on oikeudenmukainen,
ja hän halusi suojella viattomia.
Siksi Jehovan oli
pakko puuttua asioihin.
Jehova ei silti
luovuttanut Israelin suhteen.
Profetia sisälsi toivon paremmasta,
koska Jehova halusi, -
että asiat korjaantuisi.
- Niinpä.
Eli Miika totteli ja kertoi kansalle
Jehovan painavan sanoman.
Huomasitko, että se on
samantyyppinen kuin Jesajan profetia?
Esimerkiksi Miika 4:1–3 -
on melkein sanasta sanaan
sama kuin Jesaja 2:2–4.
Mä en ollut ennen huomannut tätä.
Onpa kiinnostavaa. Oli tosi hyvä idea
vertailla Raamatun kertomuksia.
Mä kokeilen samaa jonkun toisen
raamatunkirjan kanssa.
Jesaja siis alkoi profetoida
ennen Miikaa.
Molemmat miehet totteli
uskollisesti Jehovan ohjeita.
Mutta tulikohan siinä semmoinen olo,
että tässä hoetaan samoja asioita?
Ajattelikohan se kansa:
”Hei haloo, Miika.
Jesaja just sanoi noi samat jutut.”
Niinpä. Mut ehkä Miika tajusi,
että tässä onkin kyse siitä, -
että Jehova rakastaa näitä ihmisiä
ja haluaa, että ne ymmärtäisi tämän.
Tässä on opetus mulle.
Pitäis yrittää jäljitellä Miikaa -
ja jatkaa todistamista, vaikka välillä
tuntuis, että toistaa itseään.
Mitä kiinnostavaa sä löysit?
Mulla pisti silmään erityisesti yksi jae.
Mun pitää lukea se sulle.
Se oli luvun 3 jae 5:
Okei...
Eikös ollut jännä kohta?
- No joo.
Tällaiset jakeet, jotka ei heti aukea,
on tosi hyviä, -
koska silloin on pakko hidastaa
ja pysähtyä miettimään niitä.
Jos mä en tajuu jotain jaetta
tai siinä ei ole paljon viitteitä, -
mä yritän miettiä pala kerrallaan,
että mitä mikäkin osa tarkoittaa.
Toi on tosi hyvä.
Mä kirjoitan sen ylös.
Eli eka pala oli se, että Jehova
tuomitsee ne profeetat, -
jotka julistaa ”Rauha!” samalla kun
he pureskelee hampaillaan.
Aluks mä ajattelin,
että ne on tekopyhiä, -
kun ne julistaa rauhaa
mut puree samalla.
Mut alaviitteen mukaan
se voi tarkoittaa -
”silloin kun heillä
on jotain, mitä purra”.
Joo, täähän alkaa
pikkuhiljaa aueta.
Niin kauan kun ihmiset ruokki
profeettoja, ne puhui niille rauhasta.
Just näin. Silloin kun profeetat
sai ihmisiltä jotain hyvää, -
esimerkiksi ruokaa,
ne julisti rauhaa.
Jos ne ei saanu ihmisistä
mitään hyötyä, ne julisti sotaa.
Ihmiset on nykyään
ihan samanlaisia.
Ne miettii vaan sitä,
miten itse voisi hyötyä.
Tää muistuttaa siitä, että Jehova
on kiinnostunut mun motiiveista -
ja siitä, miten mä kohtelen toisia.
Ja että hän huomaa kaiken.
Se sai mut miettimään,
että teenkö toisille hyvää siksi, -
että mä oikeesti välitän niistä
vai että saisin siitä itse hyötyä.
Tai kun ajattelee kenttätyötä,
oonko tosi mukavuudenhaluinen?
Vai oonko valmis käyttämään
aikaa ja voimia siihen, -
että opiskelisin uutta kieltä -
tai kävisin kentällä,
kun ihmiset on kotona?
Ne väärät profeetat
ei olis miettineet tommosta.
Ne ei ymmärtäneet,
että on kunnia saada palvoa Jehovaa.
Jehova tuomitsi ne,
koska ne ei hoitaneet vastuitaan.
Tää pistää miettimään
omaa toimintaa.
Samalla on lohduttavaa, että Jehova
välittää omista palvelijoistaan.
Joo, ja siitä tulee mieleen tää
äidin lempiraamatunkohta:
Tää on ihana jae.
Jehova vähän niin kuin sanoo:
”Älä tee asioista liian vaikeita.
Tässä on sulle hyvän elämän resepti.”
Joo, se on hieno ajatus.
Siinä kiteytyy kaikki se,
mistä me ollaan puhuttu.
Jehova lähetti Miikan sinne,
koska ihmiset -
ei toimineet oikeudenmukaisesti,
vaan ne oli itsekkäitä.
Miika toisaalta rakasti
Jehovaa ja uskollisuutta.
Se ei havitellut kunniaa ihmisiltä,
vaan se pysyi vaatimattomana.
Kylläpä Miikan kirjasta
löytyi hienoja aarteita.
Niinpä. Kaikki tää löytyi,
kun me tutkittiin taustoja, -
vertailtiin Raamatun kertomuksia, -
ja hidastettiin vähän vauhtia
ja mietittiin jakeita pala palalta.
Oli kyllä tosi kiva tutkia yhdessä.
Katsotaanko vielä muutamaa kohtaa?
Ilman muuta. Täältä löytyy
vaikka mitä mielenkiintoista.
Raamatun kertomuksista
löytyy uusia ulottuvuuksia, -
kun niitä mietiskelee.
Mitähän Miikan kirjasta
voisi vielä löytyä?
Tässä aamupalvontapuheessa
veli Malenfant käsittelee sitä, -
mitä hyötyä meille on Jehovan
rakkauden mietiskelemisestä.
Jeesuksen kuoleman muistojuhla
on hieno muistutus rakkaudesta, -
jota Jehova ja Jeesus
ovat osoittaneet meitä kohtaan.
Me haluamme vastata
heidän rakkauteensa, -
koska olemme kiitollisia siitä,
mitä he ovat tehneet puolestamme.
Arvostamme lunnaita todella paljon
ja haluamme myös näyttää sen.
2. Korinttilaiskirjeen 5:14:n ajatus
on hyvin kiinnostava.
Otetaan se nyt yhdessä esille.
2. Korinttilaisille 5:14, 15.
Täällä sanotaan näin:
”Rakkaus, joka Kristuksella on,
pakottaa meitä, -
koska olemme tulleet siihen tulokseen,
että yksi kuoli kaikkien puolesta.
Niinpä kaikki olivat kuolleet.
Hän kuoli kaikkien puolesta,
jotta ne, jotka elävät, -
eivät eläisi enää itselleen vaan
hänelle, joka kuoli heidän puolestaan -
ja joka herätettiin eloon.”
Huomasitko,
että jakeissa sanottiin, -
että rakkaus, joka Kristuksella on,
pakottaa meitä, -
emmekä elä enää vain itsellemme.
Tämä ilmaus ”pakottaa meitä”
ei tarkoita sitä, -
että Jehova pakottaisi meidät
palvomaan itseään -
tai että se olisi meille
vain jokin velvollisuus.
Ei, siihen liittyy paljon muutakin.
Erään sanakirjan mukaan
tämä ilmaus ”pakottaa” -
voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, -
että ihmisessä herää
jokin vahva tunne tai reaktio.
Juuri näin tapahtuu,
kun mietimme Jeesuksen lunastusuhria.
Meissä herää voimakas
arvostuksen tunne sitä kohtaan.
Reaktiomme on se,
että käytämme koko elämämme -
Jehovan tahdon tekemiseen.
Kiitollisuus tätä Jehovan lahjaa kohtaan
saa meidät toimimaan.
Paavalissa heräsi
juuri tällaisia tunteita, -
kun hän mietti Jeesuksen lunastusuhria
ja sitä, miten se vaikutti häneen.
Paavali kertoo noista tunteista
hyvin avoimesti -
täällä Galatalaiskirjeen luvussa 2.
Otetaan esille ja luetaan
Galatalaisille 2:20.
Paavali puhuu siitä, mitä hän ajatteli
Jeesuksen lunastusuhrista:
”Minut on naulittu paaluun
Kristuksen kanssa.
Enää en elä minä,
vaan minun yhteydessäni elää Kristus.
Sitä elämää, jota nyt elän ihmisenä,
elänkin sen uskon mukaan, -
joka minulla on Jumalan Poikaan, -
joka rakasti minua
ja luovutti itsensä minun puolestani.”
Paavali siis piti Jeesuksen uhria
henkilökohtaisena lahjana itselleen.
Sitä se olikin.
Jeesus antoi elämänsä
meidän jokaisen puolesta, -
jotta meidän ei tarvitsisi kuolla
syntiemme takia.
Jeesuksen lunastusuhri on myös
erittäin voimakas todiste siitä, -
miten antelias Jehova on.
Tämäkin on kaunis ajatus.
Jehova tosiaan antoi
oman Poikansa lunnaiksi.
Hän on siis koko kaikkeuden
anteliain persoona.
Me olemme saaneet häneltä
kaikista upeimman lahjan.
Sitä kuvaillaan täällä
2. Korinttilaiskirjeen luvussa 9.
Jakeessa 15 sanotaan:
”Kiitos Jumalalle -
hänen sanoin kuvaamattomasta
ilmaisesta lahjastaan!”
Eli lunnaat ovat
sanoin kuvaamaton ilmainen lahja.
Ne ovat jotain niin ihmeellistä,
ettemme pysty täysin ymmärtämään -
kaikkia niitä hyötyjä,
joita saamme lunnaiden ansiosta.
Vuoden 2017 Vartiotornin
levitettävässä numerossa 2 sivulla 6 -
puhutaan lunnaista
erittäin kauniilla tavalla.
Täällä sanotaan: ”Mitään toista lahjaa
ei ole koskaan annettu -
yhtä korkealta taholta
tai yhtä suuresta rakkaudesta.
Kukaan ei ole koskaan tehnyt
niin suurta uhrausta puolestamme -
kuin Jehova Jumala.
Mikään toinen lahja ei voi täyttää
suurempaa tarvetta -
ja vapauttaa meitä
synnistä ja kuolemasta.
Yksikään lahja ei yllä lähellekään -
Jeesuksen lunastusuhrin
sanoin kuvaamatonta arvoa.”
Se oli kyllä todella hienosti sanottu.
Sen lisäksi, että lunastusuhrin
ansiosta me voimme pelastua, -
me voimme saada myös
paljon muita hienoja siunauksia.
Esimerkiksi kaikki sairaudet
tullaan parantamaan.
Koko maapallo muutetaan
kauniiksi paratiisiksi.
Ja tietysti hienoin siunaus on se, -
että kuolleet voivat saada
ylösnousemuksen.
Jeesuksen uhri on todellakin
sanoin kuvaamaton, ilmainen lahja.
Myös apostoli Pietari
kirjoitti tästä aiheesta.
Katsotaan 1. Pietarin kirjeestä, -
miten arvostus lunnaita kohtaan
saa meidät toimimaan.
Luetaan 1. Pietarin kirjeen 1:8, 9.
Pietari kirjoittaa
todella kiinnostavasti:
”Vaikka ette ole koskaan nähneet häntä”
– mekään emme ole nähneet Jeesusta –
”te rakastatte häntä.
Vaikka ette näe häntä nykyään,
te uskotte häneen ja iloitsette suuresti -
sanoin kuvaamattomalla
ja suurenmoisella ilolla, -
sillä saavutatte
uskonne päämäärän, pelastuksenne.”
Se on totta. Me tunnemme
sanoin kuvaamatonta iloa, -
kun pysähdymme miettimään sitä,
mitä Jehova on tehnyt hyväksemme -
ja mitä hän tulee tekemään
tulevaisuudessa.
Pyhän henkensä avulla
Jehova auttaa meitä, -
niin että voimme palvoa häntä,
tuottaa hänelle kunniaa -
ja nauttia elämästä jo nyt.
Se on todella upeaa.
Kun pysähdymme mietiskelemään
kaikkea sitä, mitä Jehova on tehnyt -
ja mitä hän tulee tekemään
meidän hyväksemme, -
voimme tuntea todella syvää iloa
ja saada mielenrauhan.
Jumalan henki täyttää meidät
sanoin kuvaamattomalla ilolla -
ja kiitollisuudella.
Se saa meidät myös
luottamaan Jehovaan.
Roomalaiskirjeen 15:13:ssa
sanotaankin:
”Täyttäköön Jumala, joka antaa toivon,
teidät suurella ilolla ja rauhalla, -
koska luotatte häneen, -
niin että pyhän hengen
voiman välityksellä -
olisitte täynnä toivoa.”
Se on hieno ajatus.
Kaikki nämä asiat, joita Jehova
ja Jeesus ovat tehneet hyväksemme, -
saavat aikaan sen, että me haluamme
tuottaa kunniaa Jehovan nimelle -
ja tehdä hänen tahtonsa.
Juuri tästä tunteesta puhui myös
eräs psalminkirjoittaja.
Otetaan yhdessä esille
psalmi 116.
Luetaan täältä jakeet 12 ja 14.
Jakeessa 12 sanotaan:
”Miten maksan takaisin Jehovalle
kaiken, mitä hän on tehnyt hyväkseni?”
Sitten jakeessa 14 puhutaan siitä,
mikä on meidän osamme:
”Minä täytän Jehovalle antamani
juhlalliset lupaukset” -
– esimerkiksi vihkiytymislupauksen –
”koko hänen kansansa edessä.”
Mikä on siis vastauksemme
kysymykseen:
miten maksamme Jehovalle takaisin
sen, mitä hän on tehnyt hyväksemme?
Me teemme Jehovan tahdon -
ja tuomme kunniaa hänelle
ja Jeesukselle.
Se on paras tapa, jolla me voimme
käyttää oman elämämme.
Miten maksan takaisin Jehovalle?
Claude ja Sandra Sauvageau
ovat miettineet usein tätä kysymystä.
Katsotaan, miten se on ohjannut
heidän elämänvalintojaan.
Mä opin jo lapsena
tykkäämään kenttätyöstä -
mun vanhempien ansiosta.
Kerran pari viikossa
isällä oli tapana töiden jälkeen -
vaan vaihtaa vaatteet
ja viedä mut kentälle.
Mä opin totuuden sen ansiosta,
että mun äiti alkoi tutkia.
Äiti jätti julkaisuja esille,
ja mäkin aloin lukea niitä.
Mä mietin heti että vau,
tää on ihan mahtava juttu.
Tätä mäkin haluan.
Me oltiin just menty naimisiin,
eikä meillä ollut -
mitään sen kummempaa,
mikä olisi sitonut meitä.
Joten me ajateltiin, että me voitais
tehdä enemmän palveluksessa.
Se tunne kasvoi siihen pisteeseen,
että me päätettiin hakea Gileadiin.
Gileadista meidät lähetettiin
Keski-Afrikan tasavaltaan.
Siellä me opeteltiin uusi kieli.
Raamattukurssille
oli halukkaita ihan jonoksi asti.
Se oli mahtavaa.
Mutta sitten mä sairastuin.
Lopulta lääkäri sanoi meille,
että paras ratkaisu olisi, -
että me palattais takaisin kotiin.
Täytyy sanoa,
että se oli tosi kova paikka, -
että joutui lähtemään.
Siinä unelma meni murskaksi.
Eikä oikein tiennyt, mitä seuraavaksi.
Yhdessä kierroskonventissa, -
johon me mentiin pian sen jälkeen,
kun me oltiin palattu takaisin, -
me tavattiin yksi
tuttu kierrosvalvoja.
Mä olin tuntenut hänet
pikkutytöstä asti.
Hän huomasi,
että mä olin vähän allapäin, -
ja tuli juttelemaan.
Hän sanoi mulle:
”Sä oot saanut hyvää koulutusta.
Hyödynnä sitä.
Älä keskity siihen,
mitä sä et pysty enää tekemään, -
vaan siihen,
mihin sä tällä hetkellä pystyt.”
Se oli mulle käännekohta.
Pikkuhiljaa mun terveys
alkoi kohenemaan, -
ja me pystyttiin taas
jatkamaan tienraivausta.
Sitten mun töiden takia meidän piti
muuttaa tänne Yhdysvaltoihin.
Ja me saatiin päättää,
mentäisiinkö englanninkieliseen, -
ranskankieliseen
vai espanjankieliseen seurakuntaan.
Se espanjankielinen
oli vasta perustettu.
Me mietittiin, että nyt me voitais
hyödyntää sitä koulutusta, -
jota meille on annettu.
Meillä olisi mahdollisuus tukea
tätä uutta seurakuntaa.
Sandralla ei mennyt kauaa,
että hän oppi espanjan.
Mutta mä olen
vähän tällainen puupää.
Piti tankata ja tankata sanoja.
Nyt me ollaan oltu espanjankielisessä
seurakunnassa 25 vuotta.
Ja nyt me puhutaan espanjaa,
tai ainakin mä yritän.
Ja me ollaan kyllä
tykätty tosi paljon.
Kun tulee tähän ikään, niin sitä on
ihan uudenlaisia haasteita.
Ja ne myös huolettaa
ihan eri tavalla.
Mutta Jehova on aina
pitänyt meistä hyvää huolta.
Eikä hän odota meidän antavan
enempää kuin mihin me pystytään.
Kun avautui uusia ovia palveluksessa,
me tartuttiin tilaisuuteen.
Me oltiin viisissäkymmenissä -
ja tehtiin hommia
alueelliselle rakennuskomitealle.
Sitten Warwickin projekti alkoi, -
ja tosi monet veljet ja siskot
ilmoittautui mukaan.
Ne oli niin iloisia,
kun ne tuli takaisin sieltä.
Mutta ne kertoi,
että se oli fyysisesti tosi raskasta.
Joten mä ajattelin,
että mun täytyy treenata.
Tuohon liittyen yksi juttu.
Sandra hommasi
porrastikkaat olohuoneeseen, -
ja siinä hän sitten treenasi
ylös, alas, ylös, alas, eestaas.
Jotain 15 minuuttia kerrallaan,
että se alkoi sujua.
Sitä touhua
oli hauska seurata vierestä.
Mut se oli hyvää treeniä ja se toimi.
Yhteenlaskettuna me ollaan
palveltu Jehovaa yli sata vuotta.
Me ollaan oltu PSR:n projekteilla -
ja osallistuttu satamakenttään
ja vankilakenttään.
Me ollaan huomattu, että jos Jehovalle
pystyy itse antamaan jotain, -
niin hän kyllä palkitsee
moninkertaisesti.
Se on paras mahdollinen tapa
käyttää elämä.
Meillä edelleen riittää
intoa ja paloa Jehovan työssä.
Me toivotaan, että nuoretkin
innostuisivat yhtä lailla.
Jehovan palveluksesta
ei tarvitse jäädä eläkkeelle.
Se on parasta, mitä voi tehdä,
joten miksi lopettaa?
Antaa palaa vaan!
Claude ja Sandra haluavat
edelleen antaa kaikkensa Jehovalle.
Tähän sopii hyvin
tämän kuun musiikkivideo, -
joka kertoo kauniisti
Jehovan anteliaisuudesta.
Tyyni järvenselkä kimmeltää,
ja pajulintu viheltää
Tää kaunis kesäpäivä lumoaa
En voi kuin kiittää Jehovaa
Maistaa saan hänen hyvyyttään
Tää kaikki on hänen kädestään
Hän antaa hyviä lahjojaan,
ja niistä pääsee jokainen nauttimaan
Niin paljon lahjoja on Jehovalla kaikille
Hän antaa runsaasti eikä yhtään nuukaile
Mä tahdon itsekin olla kuin Jehova
ja luoda iloa ja päivänpaistetta
Mä tahdon olla kuin hän
ja antaa toisille
Ja antaa toisille
En voisi edes kuvitellakaan
mun elämääni ilman Jehovaa
Oppia oon saanut totuuden,
mä lahjaksi oon saanut sen
Ei sellaista saa pitää itsellään,
millä voi toisiakin piristää
Kun kerron hyvää uutista,
se paras on kaikista lahjoista
Paljon, niin paljon lahjoja on
Jehovalla kaikille
Hän antaa runsaasti eikä yhtään nuukaile
Mä tahdon itsekin olla kuin Jehova
ja luoda iloa ja päivänpaistetta
Mä tahdon olla kuin hän
ja antaa toisille
Ja antaa toisille
Ja antaa toisille
Ja antaa toisille
Niin paljon lahjoja on Jehovalla kaikille
Hän antaa runsaasti eikä yhtään nuukaile
Mä tahdon itsekin olla kuin Jehova
ja luoda iloa ja päivänpaistetta
Mä tahdon olla kuin hän
ja antaa toisille
Ja antaa toisille
Ja antaa toisille
On helppo tuntea olevansa lähellä
näin anteliasta Jumalaa.
Hän on antanut meille
Sanansa Raamatun, -
joka on täynnä hienoja opetuksia.
Hän auttaa meitä olemaan ystävällisiä
ja empaattisia toisia kohtaan.
Ja hän muistuttaa meitä siitä,
että olemme arvokkaita.
Seuraavaksi on vuorossa
jotain aivan erityistä, -
nimittäin kutsu tämän vuoden
aluekonventtiin, jonka teema on -
Onnellisuus joka kestää.
Onnellisuus.
Monien mielestä se tulee
hyvistä asioista elämässä.
Mutta mitä jos tapahtuu
jotain odottamatonta?
Onko kestävää onnellisuutta
mahdollista saavuttaa?
Parituhatta vuotta sitten
Jeesus opetti, -
että ihminen voi olla
aidosti onnellinen, -
kun hänellä on merkityksellinen
suhde Luojansa kanssa.
Onnellisia ovat ne, jotka ymmärtävät,
että heillä on hengellisiä tarpeita.
Onnellisia ovat lempeät.
Onnellisia ovat armolliset.
Onnellisia ovat puhdassydämiset.
Onnellisia ovat rauhantekijät.
Nämä ajatukset
ovat edelleen valtavan arvokkaita.
Jehovan todistajien vuoden 2026
Onnellisuus joka kestää -konventissa -
saat tietää, miten ne voivat
vaikuttaa sinun elämääsi.
Siellä on Raamattuun perustuvia
puheita, haastatteluja ja videoita, -
joissa kerrotaan,
miten Jeesuksen opetukset -
tekevät elämästä onnellisempaa.
Konventteja on joka puolella maailmaa,
ja osallistuminen on ilmaista.
Tapahtumapaikat
löytyvät osoitteesta jw.org.
Tervetuloa!
Kutsutaan tuttuja ja sukulaisia
tähän hienoon konventtiin.
On myös ilo julkaista
vuoden 2026 konventtilaulu, -
jonka nimi on
Onnellisuuden avaimet.
Laulun ja sen sanat voi nyt ladata
JW Librarysta ja jw.orgista.
Kannattaa harjoitella
tätä laulua kotona, -
niin että sinun on mukava
laulaa sitä konventissa.
Jos Onnellisuuden avaimet -laulun
sanat ovat saatavilla sinun kielelläsi, -
se lauletaan viikkokokouksen lopussa
20. huhtikuuta alkavalla viikolla.
Tämän kuun videopostikortti tulee
saarelta, joka on Karibianmeren -
suosituin vierailukohde,
Dominikaanisesta tasavallasta.
Täältä löytyy Karibian
korkein vuorenhuippu -
sekä arvokasta sinistä meripihkaa.
Vuoristossa ja vesiputousten lomassa
patikoidessa saattaa törmätä -
sellaisiin harvinaisiin eläimiin
kuin sarvikuonoleguaani, -
haitinalmikki -
tai palmulainen, jonka tunnistaa
sen voimakkaasta äänestä.
Paikalliset asukkaat
ovat iloisia ja ystävällisiä, -
ja he saavat vieraat
tuntemaan olonsa kotoisaksi.
Kun ystävät kokoontuvat yhteen, -
ruokapöydässä on todennäköisesti
paikallista pataruokaa, sancochoa.
Merengue on Dominikaanisesta
tasavallasta peräisin oleva -
musiikki- ja tanssityyli,
joka on tärkeä osa kulttuuria.
Dominikaanisen tasavallan lippu
on ainoa valtionlippu, -
jossa on kuvattuna Raamattu.
Siinä on Johanneksen 8:32:n
sanat: ”Totuus vapauttaa teidät.”
Nämä Jeesuksen sanat ovat
toteutuneet, kun monet paikalliset -
ovat oppineet Raamatun totuuden -
ja vapautuneet vääristä opetuksista
ja kansallismielisyydestä.
Kenttätyö alkoi huhtikuussa 1945,
kun lähetystyöntekijät -
Lennart ja Virginia Johnson
tulivat maahan.
Jo samana päivänä
kun he saapuivat, -
he alkoivat tutkia Raamattua
joidenkin paikallisten kanssa.
Myöhemmin
lähetystyöntekijöitä tuli lisää.
Monet alkoivat käydä kokouksissa,
joita pidettiin lähetyskodissa.
Vain kolmen vuoden päästä
julistajia oli jo 110.
Myös muut huomasivat
tämän kasvun.
Ystäviä vainottiin ankarasti
Rafael Trujillon diktatuurin aikana.
Trujillolla oli Vatikaanin tuki takanaan.
Kaikissa saaren kirkoissa
piti olla kyltti, jossa luki:
”Jumala taivaassa,
Trujillo maan päällä.”
Mutta ystävät pysyivät
uskollisina Jehovalle.
Valtio kielsi todistajien työn
ensin vuonna 1950 -
ja sitten toistamiseen
vuonna 1957.
Ystävät näyttivät hienoa esimerkkiä
kestävyydestä noina vuosina.
He kertoivat hyvää uutista varovasti
ja painoivat julkaisuja salaa, -
kuten näemme
tästä dramatisoidusta videosta.
Kiellosta huolimatta
todistajien määrä kasvoi runsaasti -
Dominikaanisessa tasavallassa.
Toinen kielto päättyi vuonna 1960.
Nykyään maassa on
yli 38 000 julistajaa.
He johtavat yli 45 000:ta
raamattukurssia.
Kokouksia pidetään espanjaksi,
haitinkreoliksi, -
amerikkalaisella viittomakielellä,
englanniksi, kiinaksi ja venäjäksi.
Noin 150 kilometrin päässä
pääkaupungista, vuoriston keskellä, -
sijaitsee pieni kaupunki
nimeltä Constanza.
Pääsemme vielä lopuksi tutustumaan
Los Laurelesin seurakuntaan.
Seurakunnassa on 134 julistajaa,
joista 36 on vakituisia tienraivaajia.
Ystävät johtavat yli 170:tä
raamattukurssia joka kuussa.
Heidän kenttäalueellaan on
upeiden vuoristomaisemien lisäksi -
paljon vilpittömiä ihmisiä, jotka
haluavat oppia tuntemaan Jehovan.
Veljet ja sisaret
Los Laureles-Constanzan seurakunnasta -
lähettävät teille kaikille
rakkaat terveisensä.
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.

JW Broadcasting – huhtikuu 2026
- 

JW Broadcasting – huhtikuu 2026

Tervetuloa katsomaan
kuukausiohjelmaa.
Tässä kuussa opimme, -
miten voimme nähdä itsemme yhtä
positiivisessa valossa kuin Jehova.
Etsimme aarteita Miikan kirjasta.
Saamme tärkeitä opetuksia
rehellisyydestä ja vaatimattomuudesta.
Näemme myös,
miten pienetkin huomaavaiset teot -
voivat tehdä suuren vaikutuksen.
Tämä on JW Broadcasting.
Onko sinulla joskus ollut
samanlaisia tunteita kuin sisarella, -
joka sanoi näin:
”Rakastanpa Jehovaa
kuinka paljon tahansa -
tai yritänpä kuinka kovasti
tahansa palvella häntä, -
minusta tuntuu aina,
ettei se riitä.”
Ikävä kyllä meidän
epätäydellinen sydämemme -
voi joskus väittää,
ettemme riitä Jehovalle, -
vaikka kuinka yritämme.
Tai vaikka tiedät, että Jehova
antaa paljon anteeksi, -
ehkä silti jokin, mitä sanoit tai teit
kauan sitten, vaivaa sinua.
Väärät sanat ja teot, jotka tapahtuivat
kaukana menneisyydessä, -
voivat jatkuvasti pyöriä
meidän mielessämme, -
ja se lannistaa ja masentaa meitä.
Tällaiset tunteet ovat varmasti
tuttuja meille jokaiselle.
Millä perusteella
voimme sanoa näin?
Sen perusteella, mitä Jehova
ohjasi Johannesta kirjoittamaan -
1. Johanneksen kirjeen 3. lukuun.
Sieltä löytyy myös
tämän puheen teema, joka on:
”Jumala on suurempi
kuin meidän sydämemme”.
3. luvun jakeissa 19 ja 20 sanotaan:
Huomaa, että Johannes puhuu
monikossa: ”meidän sydämemme”.
”Me saamme sydämeemme
varmuuden hänen edessään, – –
vaikka sydämemme
tuomitsisi meidät.”
Eli jopa Johanneksella,
joka oli apostoli, -
oli kielteisiä ajatuksia itsestään.
Hän kuitenkin antoi myös
vahvat perusteet sille, -
että Jehova ei ajattele
meistä kielteisesti.
Johannes esimerkiksi sanoo:
”[Me] tiedämme,
että olemme totuuden puolella.”
Miten sinä opit totuuden?
Mistä kaikki alkoi?
Me opimme totuuden Raamatusta
ja hyväksyimme sen.
Hyväksyimme myös Jeesuksen
ja kaiken, mitä hän opetti.
Me hylkäsimme maailman
ja kaikki sen valheet.
Olemme jäljitelleet Jeesusta,
rakastaneet ystäviä -
ja yrittäneet toimia oikein.
Siksi voidaan sanoa,
että olemme totuuden puolella.
Juuri totuus muutti
elämämme tyystin.
Sen vuoksi voimme olla
täysin varmoja siitä, -
että Jehova hyväksyy meidät
osaksi hänen perhettään.
Silti meidän sydämemme
saattaa joskus tuomita meidät.
Miksi ja miten se voisi tapahtua?
Kyse on omastatunnosta.
Useimmiten kun Raamattu
puhuu sydämestä, -
sillä tarkoitetaan sisäistä ihmistä -
eli sitä osaa meistä,
jota toiset eivät näe.
Elokuun 1997 Vartiotorni sanoi näin:
”Lisäksi Raamattu
yhdistää omantunnon -
kuvaannolliseen sydämeen,
johon liittyvät tunteemme.”
Sitten kirjoitus viittaa
Roomalaiskirjeen 2. lukuun, -
jossa kerrotaan, miten omatunto
vaikutti sellaisissakin ihmisissä, -
jotka eivät noudattaneet
Mooseksen lakia.
Roomalaiskirjeen 2:15 sanoo:
Eli omatunto on Jumalalta, -
ja se voi joko syyttää
tai puolustaa meitä.
Se voi varoittaa meitä,
jos olemme tekemässä väärin, -
tai se voi jälkikäteen vaivata meitä,
jos tulimme toimineeksi väärin.
Kun Daavid oli paossa
kuningas Saulia, -
hän leikkasi palan Saulin vaatteesta,
kun tämä oli luolassa.
1. Samuelin kirjan 24:5:ssä
sanotaan:
”Sen jälkeen Daavidin
omatunto soimasi häntä.”
Alaviitteen mukaan
Daavidin ”sydän” soimasi häntä.
Hänen omatuntonsa
syytti häntä siitä, -
että hän oli kohdellut
voideltua kuningasta sopimattomasti.
Omatunto auttaa siis arvioimaan,
olivatko tekomme oikein tai väärin.
Syyttävä omatunto voi auttaa
katumaan ja korjaamaan toimintaa.
Mutta on hyvä muistaa, että jos
omatuntomme on liian kriittinen, -
meistä voi tuntua siltä,
että Jehova ei voi -
missään nimessä
antaa meille anteeksi, -
vaikka kuinka katuisimme.
Sellainen omatunto
voi myös väittää, -
että Jehova ei hyväksy meitä,
ellemme ole täydellisiä.
Kuten Paavali sanoi
Roomalaiskirjeessä, -
omatuntomme on ikään kuin tuomari,
joka antaa meille tuomion.
Kuvittelehan siis itsesi
oikeudenkäyntiin.
Tuomari,
meidän omatuntomme, -
kuuntelee puheenvuoroja
ja todisteita, -
joita esittävät todistajat
eli meidän ajatuksemme.
Hyvä tuomari
kuuntelee molempia osapuolia -
ja tekee sen perusteella
oikeudenmukaisen päätöksen.
Mutta mitä tapahtuu,
jos tuomari kuuntelee -
pelkästään
syyttäjän lausuntoja?
Nuo syyttävät ajatuksemme
vaativat ankaraa rangaistusta.
Ne ikään kuin sanovat:
”Hän ei saa koskaan
unohtaa, mitä teki.
Hän on heikko, ja hänellä on
vain huonoja taipumuksia.
Hän joutaa telkien taakse
pitkäksi aikaa.”
Nyt tuomari, joka on kuunnellut
pelkästään syytteitä -
eikä yhtäkään puolustavaa
puheenvuoroa, antaa tuomion:
”Sinä olet syyllinen.
Kaltereiden taakse vaan!”
Samalla tavoin
jos omaatuntoa ei valmenna, -
se voi olla kuin tuo ankara tuomari.
Se voi tuomita meidät
kielteisten ajatusten vankilaan.
Olemme
lannistuneisuuden loukussa, -
ja tuntuu, ettemme koskaan
pääse vapaaksi syyllisyydestä.
Millainen tuomari
omatuntosi siis on?
Muista, että valmennettu omatunto
voi myös puolustaa meitä, -
jos olemme
liian ankaria itsellemme.
Valmennettu omatunto tuntee
ne lait, jotka Jehova on antanut, -
mutta sen lisäksi se tuntee myös
persoonan noiden lakien takana.
Tammikuun 1977 Vartiotornissa
kirjoituksessa -
”Omantuntomme valmentaminen
toimimaan paremmin hyväksemme” -
sanotaan:
Tämä on tärkeä muistaa.
Raamattu opettaa,
että Jehova on oikeudenmukainen, -
mutta kun hän tuomitsee,
hän on siinä tasapainoinen.
Hän on täynnä armoa
ja uskollista rakkautta.
Rakkaus motivoi kaikkea,
mitä hän tekee.
Kun tiedämme,
millainen persoona Jehova on, -
se auttaa meidän omaatuntoamme
toimimaan tasapainoisesti.
Se ei salli tai selittele väärintekoa
mutta toisaalta ei myöskään -
tuomitse meitä ankarasti
tai epäoikeudenmukaisesti.
Palataanpa oikeussaliin.
Hyvä tuomari,
joka tuntee Jehovan, -
kuuntelee myös
meidän puolustustamme.
Nuo ajatukset voisivat sanoa:
”Arvon tuomari, -
tämän henkilön kohdalla
täytyy huomioida muutakin.
On aika antaa hänelle jo anteeksi.
Virhe on hyvitetty.
Hän on kantanut syyllisyyttä
tarpeeksi kauan.
Hänhän on katunut.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi,
mutta katso, millainen hän on nyt.
Hän on aivan uusi ihminen.”
Kun tunnemme Jehovan,
tiedämme, -
että hän haluaa auttaa meitä
ja antaa meille anteeksi, -
”sillä vaikka sydämemme
tuomitsisi meidät jostain, -
[Jehova] on suurempi
kuin meidän sydämemme -
ja tietää aivan kaiken”.
Eikö olekin lohduttavaa?
Jehova tuntee sydämemme
ja tietää meistä aivan kaiken.
Hän näkee kyllä virheemme,
mutta hän näkee myös -
motiivimme, tunteemme, -
sen, että haluamme toimia oikein,
ja sen, mihin pystymme.
Hän näkee, miten olosuhteet
vaikuttavat tekoihimme, -
ja sen, mikä rooli on
meidän geeniperimällämme -
ja epätäydellisyydellä.
Opas-kirjassa hakusanan “Armo” alla
sanotaan Jehovan armosta näin:
”Ihmisten suurin
ja pääasiallinen vajavaisuus -
johtuu selvästikin synnistä, -
jonka he ovat perineet
esi-isältään Aadamilta.
Kaikki ovat siitä syystä
säälittävässä tilassa – –.
Jumala on toiminut armollisesti – –
järjestäessään ihmisille keinon, -
jonka avulla he voivat vapautua
tästä suuresta vajavaisuudesta.”
Jehova siis näkee, kuinka vajavaisia
ja epätäydellisiä me olemme, -
ja se saa hänet
osoittamaan armoa.
Otetaan yksi esimerkki siitä, -
miten Jehova on suurempi
kuin meidän sydämemme.
Mietitään Pietarin tapausta.
Elämänsä synkimpänä hetkenä
hän kielsi Jeesuksen kolmeen kertaan -
ja sanoi, ettei edes
tuntenut koko miestä.
Tuona yönä Jeesus kääntyi
katsomaan kohti Pietaria, -
ja heidän katseensa kohtasivat.
Pystyisikö Pietari koskaan
unohtamaan tuota hetkeä?
Olikohan niin, että joka kerta,
kun Pietari kuuli kukon kiekuvan, -
hän muisti tuon hetken?
Ehkä hänen mielensä täyttyi
tuskallisista muistoista, -
kun hän oli kieltänyt Jeesuksen:
”En tunne sitä miestä.
En tunne häntä.”
Emme tiedä.
Se on mahdollista.
Sen kuitenkin tiedämme,
että Jeesus auttoi Pietaria -
pääsemään yli
syyllisyydentunteista.
Samana päivänä
kun Jeesus herätettiin, -
hän tapasi Pietarin
kahden kesken -
ja ilmeisesti antoi tälle
mahdollisuuden pyytää anteeksi.
Emme tiedä,
miten keskustelu eteni, -
mutta pystyiköhän Pietari koskaan
unohtamaan tuota hetkeä?
Johanneksen luvussa 21
kerrotaan, -
että myöhemmin Jeesus antoi
Pietarille mahdollisuuden -
kolmesti vakuuttaa
rakkautensa häneen -
toisten apostolien edessä.
Samassa tilanteessa -
Jeesus antoi Pietarille
vastuullisen erikoistehtävän.
Eli sen sijaan että Pietarin
täytyisi toistella mielessään:
”En tunne sitä miestä”, -
hänellä oli nyt uusi, kaunis muisto,
jota hän voisi mietiskellä.
Poikansa välityksellä
Jehova siis vakuutti Pietarille, -
että hän oli suurempi
kuin tämän sydän.
Mitä olemme tänään oppineet?
Hyvä omatunto ei ole liian salliva
mutta ei myöskään liian ankara.
Meidän täytyy nähdä itsemme
niin kuin Jehova näkee -
ja luottaa siihen, että hän arvostaa
sitä kun teemme parhaamme -
ja että hän tuomitsee
meitä armollisesti.
Jehova todellakin on suurempi kuin
meidän epätäydellinen sydämemme.
Otetaan siis avosylin vastaan -
kaikki se apu ja rakkaus,
jota saamme Jehovalta, -
ja palvellaan häntä iloisin mielin.
Katsotaan nyt, miten jotkut ystävät -
ovat oppineet selviytymään
arvottomuuden tunteiden kanssa.
On tosi vaikeeta, kun kärsii
sellaisesta ongelmasta, -
jota kukaan muu ei pysty näkemään,
mutta jonka itse tuntee.
Meidän elämä oli tosi mukavaa.
Meillä oli kaksi lasta, -
ja mun mies oli vanhin,
ja mä olin tienraivaaja.
Mutta sitten aivan yllättäen
mun mies kuoli.
Musta tuli yhdessä hetkessä leski.
Mä vihasin sitä sanaa.
Se kuulosti niin heikolta.
Mä en enää tiennyt,
kuka oikein olen.
Tuntui, että mä en ole
yhtään mitään.
Kun mä olin lapsi, se ihminen,
jonka olis pitänyt huolehtia musta -
ja olla kuin isä, ei ollut sitä.
Hän sai mut tuntemaan,
että mä en oo riittävän hyvä.
Että mä en osaa mitään
enkä kelpaa mihinkään.
Nämä tunteet on seuranneet mua
aikuisikään asti, -
ja mä edelleenkin joudun
kamppailemaan niiden kanssa.
22-vuotiaana mulla diagnosoitiin
pakko-oireinen häiriö eli OCD, -
ja siksi mulla on
jatkuvasti sellaisia epäilyjä.
Mielessä pyörii koko ajan,
että on tehnyt jotain kauheeta, -
ja joskus tuntuu siltä, että pitää
soittaa poliisille ja tunnustaa.
Se on tosi ahdistavaa, -
koska sellaisista ajatuksista
ei millään pääse eroon.
Mun täytyy koko ajan
suitsia negatiivista ajattelua.
Joudun taistelemaan
tämän kanssa joka päivä.
Mä halusin pystyä sanomaan, -
että mä pärjään ihan hyvin,
mutta en mä pärjännyt.
Ilman Jehovan apua
ja ystävien tukea -
riittämättömyyden tunteet
voisi saada luovuttamaan.
Mulla on ystävä,
jolla myös on OCD.
Kun sain kuulla, että meillä
molemmilla on sama tilanne, -
samanlaisia pakkoajatuksia
ja pelkoja, se oli mulle iso helpotus.
Tuntui niin kuin se veli
olisi ollut lahja Jehovalta.
Kun laitoin viestin,
että oon tänään tosi surullinen -
ja että haluaisin puhua, -
niin ne sanoi, että
”anna tulla, me kuunnellaan”.
Joskus kun valmistaudun johonkin
tehtävään seurakunnassa, -
musta tuntuu, että mä en ole
paras tai pätevin veli siihen.
Enkä varmaan olekaan.
Mutta mä tiedän,
että Jehova näkee, että mä yritän.
Ilmestyksen 4:11:ssä sanotaan,
että Jehova ansaitsee kaiken sen -
ylistyksen, kunnian ja voiman,
mitä me pystytään antamaan.
Ja hän arvostaa sitä.
Hän on iloinen siitä,
että me yritetään parhaamme, -
vaikka meistä itsestä tuntuisi,
että me ollaan mitättömiä.
On tosi tärkeää mennä salille -
ja olla kokouksessa
yhdessä ystävien kanssa -
siitäkin huolimatta,
että itkisi koko kokouksen -
tai ainakin laulujen ajan.
Se on ihan ok.
Ei haittaa, vaikka jonkun aikaa
olisi tosi herkillä.
Se todella kannattaa, koska siten
pääsee lähemmäs ystäviä ja Jehovaa.
Mä yritän joka päivä nähdä itseni
niin kuin Jehova näkee mut.
Rukoilemisesta on iso apu.
Ja siitä, että mä tiedän, -
että Jehova ymmärtää,
mitä mä käyn läpi.
Kun mulla joskus tulee
tosi ahdistava olo, -
mä rukoilen Jehovaa, että hän
auttaisi mua taas rauhoittumaan.
On ollut uskomatonta nähdä, -
millä tavalla Jehova on
vastannut mun rukouksiin.
Kun mä ajattelenkin sitä,
niin tulee vedet silmiin.
Joskus, kun olin tarvinnut jotain -
ja olin puhunut siitä
vaan Jehovalle, -
niin sitten joku ystävä teki jotain
tai antoi just sen, mitä olin tarvinnut.
Se oli selvä vastaus.
Jehova oli mun tukena.
On tärkeää tuntea,
että Jehova on oma Isä.
Ennen kuin Jeesus teloitettiin,
hän puhui Jehovalle hyvin avoimesti.
Siitä rukouksesta, joka on
Johanneksen luvussa 17, -
näkyy hyvin se,
miten läheisiä he on.
Mä halusin, että mulla olisi
yhtä läheinen suhde Jehovaan.
Mä luin kaiken,
mitä Raamatussa kerrotaan -
Jehovan suhtautumisesta leskiin.
Ajan kanssa olen tajunnut,
että Jehovan näkemys leskistä -
on ihan erilainen
kuin tämän maailman näkemys.
Jehova antoi Israelin kansalle lakeja
siitä, miten leskiä pitäisi kohdella.
Se on saanut mut vakuuttumaan siitä,
että Jehova pitää musta huolta.
Sana ”leski” ei kuulosta musta
enää rumalta.
Mä tiedän, että mulla on aivan
erityinen paikka Jehovan sylissä.
Jehova arvostaa meitä enemmän
kuin me pystytään edes kuvittelemaan.
Ja hänen avulla me voidaan oppia
arvostamaan myös itse itseämme.
Jehovan rakkaus voi tehdä
rikkinäisestä ihmisestä ehjän.
Hänen ajatukset
on meidän ajatuksia korkeammat.
Hän on täysin perillä siitä,
millaisia tunteita meillä on, -
olipa meidän elämässä
ahdistusta tai ilonaiheita.
Muista, että Jehova rakastaa sinua.
Jehovalta saa apua sekä rukouksen
että toisten ystävien välityksellä.
Sisar Wood sanoi, että hänellä on
erityinen paikka Jehovan sylissä.
Kuulemme lisää hänen
kokemuksestaan haastattelusta, -
joka julkaistaan
myöhemmin tässä kuussa.
Kun joku on ystävällinen
meitä kohtaan, -
mekin haluamme olla
ystävällisiä muille.
”Rauta hioo rautaa” -sarjan
uudesta jaksosta näemme, -
miten voi jäljitellä Jehovaa
ja olla ystävällinen.
Hei, olen Jonathan,
ja tämä on ”Rauta hioo rautaa”.
Tänään käsittelemme ominaisuutta,
joka veti Jeesuksen puoleen -
esimerkiksi lapsia,
sairaita ja syntisiä.
Se on ystävällisyys.
Jehovan tavoin Jeesus oli
ystävällinen hyville ja pahoille.
Jeesuksen ystävällisyys
ei riippunut siitä, -
miten muut kohtelivat häntä
tai mitä he ajattelivat hänestä.
Sen sijaan hän oli
aina ystävällinen.
Hän ymmärsi sen,
miten se vaikutti ihmisiin -
ja sen, että se toi
kunniaa Jehovalle.
Kenelle me voisimme
osoittaa ystävällisyyttä ja milloin?
Vierailuaika on ohi,
ja teidän pitäisi lähteä.
Okei, anteeksi.
Onko kello jo niin paljon?
Se on viittä vaille.
Ei se haittaa.
Harmi, meidän pitää nyt mennä, -
mutta me tullaan uudestaan.
Sisar teki fiksusti, kun hän päätti,
että he lähtisivät rauhassa pois, -
vaikka vierailuaikaa
olisi vielä ollut.
Olisiko hän voinut tehdä
vielä muutakin?
Tästä pääsemmekin
ensimmäiseen vinkkiin.
Asetu toisen asemaan ja mieti,
millaisia huolia hänellä on -
ja mitä hän voisi tarvita.
Sitten kuuntele häntä.
Niin osoitat, että välität.
Menkää te vaan edeltä,
mä käyn vielä tuossa.
Moi.
- Moi.
Halusin vaan kiittää sua.
Te pidätte niin hyvää huolta
mun kaverista. - Eipä kestä.
Sori että mä sanoin
niin napakasti.
Meiltä on tosi monta hoitajaa
poissa just tänään.
Huomasitko, mikä vaikutus
kiitoksella voi olla?
Se taisi tulla oikeaan aikaan.
Kun joku sitten
purkaa meille tunteitaan, -
silloin on hyvä puhua
lämpimästi ja kunnioittavasti.
Se on toinen vinkki.
Kun haluamme aidosti auttaa,
se myös kuuluu siitä, miten puhumme.
Kiinnitä huomiota
sanavalintoihin ja äänensävyyn -
ja vältä sanomasta
mitään loukkaavaa.
Meiltä on tosi monta hoitajaa
poissa just tänään.
Joo, mä ymmärrän.
Ei mitään hätää.
Te hoitajat teette
tosi arvokasta työtä, -
mutta se on kyllä
varmaan aika rankkaa.
Tänään on ollut kauhea päivä.
On sulla sentään
kuppi kuumaa tuossa.
Oispa. Se just kaatu.
Eikä mulla ole aikaa hakea uutta.
Eikä. Sulla on kyllä
oikeasti huono päivä.
Mä oon muuten Mandi.
- Ja mä oon Mari.
Kiva, kun tulit juttelemaan.
- Tsemppiä työpäivään.
Olipa kiva, miten sisar
piristi toisen päivää.
Nyt kun he ovat tutustuneet,
voisiko sisar auttaa jotenkin?
Se onkin kolmas vinkki.
Ystävällisyys on paitsi ajatuksia
ja sanoja, myös tekoja.
Joten etsi tilaisuuksia,
joissa voit auttaa muita.
Se tietysti vaatii aikaa,
energiaa ja uhrauksia.
Mutta voit olla varma,
että se on sen arvoista.
Hei, sä taidat tarvita tätä.
- Voi. Ei sun olisi tarvinnut.
No niin. Mut mä nyt halusin.
- Kiitos ihan kauheasti.
Saanko kysyä yhtä juttua?
Tuolla Ninalla käy
tosi paljon vieraita.
Mistä te oikein tunnette toisenne?
Nina on meidän hyvä ystävä.
Melkein kuin perhettä.
Me ollaan Jehovan todistajia.
Te ootte kyllä
aina niin mukavia.
Voi kiitos. Me on oltu
Ninan kanssa ystäviä pitkään.
Ystävällisyyden motiivina pitäisi
olla se, että välitämme ihmisistä.
Voi käydä niin, ettei keskustelu
etene hengellisiin asioihin.
Mutta muista, että ihmiset
kuuntelevat todennäköisemmin, -
jos he huomaavat,
että välitämme heistä.
Joten kerrataan lyhyesti
kolme vinkkiä, joita käsittelimme.
Ensinnäkin
asetu ihmisen asemaan.
Mieti, millaisia huolia
toisella voisi olla.
Ja jos joku purkaa
tunteitaan, kuuntele.
Toiseksi puhu lämpimästi
ja kunnioittavasti.
Se että välitämme toisesta, kuuluu
sanavalinnoista ja äänensävystä.
Ja kolmanneksi ole avulias.
Etsi tilaisuuksia auttaa.
Se saattaa avata
mahdollisuuden todistaa.
Tärkeintä on kuitenkin se, -
että jäljittelemme Jeesusta
ja rakastamme ihmisiä, -
koska Raamatussa sanotaan,
että rakkaus on huomaavainen.
Ystävällisyyttä voi kehittää, -
kun antaa Jumalan sanan
vaikuttaa omaan sydämeen.
Etsitään nyt yhdessä
aarteita Miikan kirjasta.
Katsotaan, mitä Raamatun
jakeista voi saada irti, -
kun niitä tutkii pala palalta.
Eli Miikan kirja.
Mitä sulle tuli siitä mieleen?
Mä tiesin vaan, että äitin
lempiraamatunkohta on Miika 6:8, -
mut en tiennyt,
miten se liittyy Raamatun teemaan.
Sama mulla. Mistä näkökulmasta
sä aloit tutkia sitä?
Mä mietin, millaiset olosuhteet
oli silloin, kun se kirjoitettiin.
Joo. Tausta on tärkeä ymmärtää.
Mistä sä löysit tietoa?
Mä aloitin
rinnakkaispaikkaviitteistä.
Mä päädyin
2. Aikakirjan lukuihin 27–29.
Siitä sai hyvän kuvan, että
millaisessa maailmassa Miika eli.
Sen aikana hallitsi kolme kuningasta:
Jotam, Ahas ja Hiskia.
Ahasin hallitusaika
oli kyllä kauheeta aikaa.
Joo, sehän oli ihan hirveetä.
Ahas uhrasi jopa omia lapsiaan.
Eikä kansan toimintakaan
ollut yhtään parempaa.
Raamattu kertoo, että hyvienkin
kuninkaiden, kuten Jotamin, aikana -
kansa toimi väärin.
Ja Miikan tehtävä
oli antaa siitä tuomio.
Se profetoi, että Samaria
ja Jerusalem tultais tuhoamaan.
Totta. Mutta Jehova on aina
valmis antamaan toivoa.
Joo, Jehova on superkärsivällinen.
Mutta onhan hänelläkin rajansa.
Jehova on oikeudenmukainen,
ja hän halusi suojella viattomia.
Siksi Jehovan oli
pakko puuttua asioihin.
Jehova ei silti
luovuttanut Israelin suhteen.
Profetia sisälsi toivon paremmasta,
koska Jehova halusi, -
että asiat korjaantuisi.
- Niinpä.
Eli Miika totteli ja kertoi kansalle
Jehovan painavan sanoman.
Huomasitko, että se on
samantyyppinen kuin Jesajan profetia?
Esimerkiksi Miika 4:1–3 -
on melkein sanasta sanaan
sama kuin Jesaja 2:2–4.
Mä en ollut ennen huomannut tätä.
Onpa kiinnostavaa. Oli tosi hyvä idea
vertailla Raamatun kertomuksia.
Mä kokeilen samaa jonkun toisen
raamatunkirjan kanssa.
Jesaja siis alkoi profetoida
ennen Miikaa.
Molemmat miehet totteli
uskollisesti Jehovan ohjeita.
Mutta tulikohan siinä semmoinen olo,
että tässä hoetaan samoja asioita?
Ajattelikohan se kansa:
”Hei haloo, Miika.
Jesaja just sanoi noi samat jutut.”
Niinpä. Mut ehkä Miika tajusi,
että tässä onkin kyse siitä, -
että Jehova rakastaa näitä ihmisiä
ja haluaa, että ne ymmärtäisi tämän.
Tässä on opetus mulle.
Pitäis yrittää jäljitellä Miikaa -
ja jatkaa todistamista, vaikka välillä
tuntuis, että toistaa itseään.
Mitä kiinnostavaa sä löysit?
Mulla pisti silmään erityisesti yksi jae.
Mun pitää lukea se sulle.
Se oli luvun 3 jae 5:
Okei...
Eikös ollut jännä kohta?
- No joo.
Tällaiset jakeet, jotka ei heti aukea,
on tosi hyviä, -
koska silloin on pakko hidastaa
ja pysähtyä miettimään niitä.
Jos mä en tajuu jotain jaetta
tai siinä ei ole paljon viitteitä, -
mä yritän miettiä pala kerrallaan,
että mitä mikäkin osa tarkoittaa.
Toi on tosi hyvä.
Mä kirjoitan sen ylös.
Eli eka pala oli se, että Jehova
tuomitsee ne profeetat, -
jotka julistaa ”Rauha!” samalla kun
he pureskelee hampaillaan.
Aluks mä ajattelin,
että ne on tekopyhiä, -
kun ne julistaa rauhaa
mut puree samalla.
Mut alaviitteen mukaan
se voi tarkoittaa -
”silloin kun heillä
on jotain, mitä purra”.
Joo, täähän alkaa
pikkuhiljaa aueta.
Niin kauan kun ihmiset ruokki
profeettoja, ne puhui niille rauhasta.
Just näin. Silloin kun profeetat
sai ihmisiltä jotain hyvää, -
esimerkiksi ruokaa,
ne julisti rauhaa.
Jos ne ei saanu ihmisistä
mitään hyötyä, ne julisti sotaa.
Ihmiset on nykyään
ihan samanlaisia.
Ne miettii vaan sitä,
miten itse voisi hyötyä.
Tää muistuttaa siitä, että Jehova
on kiinnostunut mun motiiveista -
ja siitä, miten mä kohtelen toisia.
Ja että hän huomaa kaiken.
Se sai mut miettimään,
että teenkö toisille hyvää siksi, -
että mä oikeesti välitän niistä
vai että saisin siitä itse hyötyä.
Tai kun ajattelee kenttätyötä,
oonko tosi mukavuudenhaluinen?
Vai oonko valmis käyttämään
aikaa ja voimia siihen, -
että opiskelisin uutta kieltä -
tai kävisin kentällä,
kun ihmiset on kotona?
Ne väärät profeetat
ei olis miettineet tommosta.
Ne ei ymmärtäneet,
että on kunnia saada palvoa Jehovaa.
Jehova tuomitsi ne,
koska ne ei hoitaneet vastuitaan.
Tää pistää miettimään
omaa toimintaa.
Samalla on lohduttavaa, että Jehova
välittää omista palvelijoistaan.
Joo, ja siitä tulee mieleen tää
äidin lempiraamatunkohta:
Tää on ihana jae.
Jehova vähän niin kuin sanoo:
”Älä tee asioista liian vaikeita.
Tässä on sulle hyvän elämän resepti.”
Joo, se on hieno ajatus.
Siinä kiteytyy kaikki se,
mistä me ollaan puhuttu.
Jehova lähetti Miikan sinne,
koska ihmiset -
ei toimineet oikeudenmukaisesti,
vaan ne oli itsekkäitä.
Miika toisaalta rakasti
Jehovaa ja uskollisuutta.
Se ei havitellut kunniaa ihmisiltä,
vaan se pysyi vaatimattomana.
Kylläpä Miikan kirjasta
löytyi hienoja aarteita.
Niinpä. Kaikki tää löytyi,
kun me tutkittiin taustoja, -
vertailtiin Raamatun kertomuksia, -
ja hidastettiin vähän vauhtia
ja mietittiin jakeita pala palalta.
Oli kyllä tosi kiva tutkia yhdessä.
Katsotaanko vielä muutamaa kohtaa?
Ilman muuta. Täältä löytyy
vaikka mitä mielenkiintoista.
Raamatun kertomuksista
löytyy uusia ulottuvuuksia, -
kun niitä mietiskelee.
Mitähän Miikan kirjasta
voisi vielä löytyä?
Tässä aamupalvontapuheessa
veli Malenfant käsittelee sitä, -
mitä hyötyä meille on Jehovan
rakkauden mietiskelemisestä.
Jeesuksen kuoleman muistojuhla
on hieno muistutus rakkaudesta, -
jota Jehova ja Jeesus
ovat osoittaneet meitä kohtaan.
Me haluamme vastata
heidän rakkauteensa, -
koska olemme kiitollisia siitä,
mitä he ovat tehneet puolestamme.
Arvostamme lunnaita todella paljon
ja haluamme myös näyttää sen.
2. Korinttilaiskirjeen 5:14:n ajatus
on hyvin kiinnostava.
Otetaan se nyt yhdessä esille.
2. Korinttilaisille 5:14, 15.
Täällä sanotaan näin:
”Rakkaus, joka Kristuksella on,
pakottaa meitä, -
koska olemme tulleet siihen tulokseen,
että yksi kuoli kaikkien puolesta.
Niinpä kaikki olivat kuolleet.
Hän kuoli kaikkien puolesta,
jotta ne, jotka elävät, -
eivät eläisi enää itselleen vaan
hänelle, joka kuoli heidän puolestaan -
ja joka herätettiin eloon.”
Huomasitko,
että jakeissa sanottiin, -
että rakkaus, joka Kristuksella on,
pakottaa meitä, -
emmekä elä enää vain itsellemme.
Tämä ilmaus ”pakottaa meitä”
ei tarkoita sitä, -
että Jehova pakottaisi meidät
palvomaan itseään -
tai että se olisi meille
vain jokin velvollisuus.
Ei, siihen liittyy paljon muutakin.
Erään sanakirjan mukaan
tämä ilmaus ”pakottaa” -
voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, -
että ihmisessä herää
jokin vahva tunne tai reaktio.
Juuri näin tapahtuu,
kun mietimme Jeesuksen lunastusuhria.
Meissä herää voimakas
arvostuksen tunne sitä kohtaan.
Reaktiomme on se,
että käytämme koko elämämme -
Jehovan tahdon tekemiseen.
Kiitollisuus tätä Jehovan lahjaa kohtaan
saa meidät toimimaan.
Paavalissa heräsi
juuri tällaisia tunteita, -
kun hän mietti Jeesuksen lunastusuhria
ja sitä, miten se vaikutti häneen.
Paavali kertoo noista tunteista
hyvin avoimesti -
täällä Galatalaiskirjeen luvussa 2.
Otetaan esille ja luetaan
Galatalaisille 2:20.
Paavali puhuu siitä, mitä hän ajatteli
Jeesuksen lunastusuhrista:
”Minut on naulittu paaluun
Kristuksen kanssa.
Enää en elä minä,
vaan minun yhteydessäni elää Kristus.
Sitä elämää, jota nyt elän ihmisenä,
elänkin sen uskon mukaan, -
joka minulla on Jumalan Poikaan, -
joka rakasti minua
ja luovutti itsensä minun puolestani.”
Paavali siis piti Jeesuksen uhria
henkilökohtaisena lahjana itselleen.
Sitä se olikin.
Jeesus antoi elämänsä
meidän jokaisen puolesta, -
jotta meidän ei tarvitsisi kuolla
syntiemme takia.
Jeesuksen lunastusuhri on myös
erittäin voimakas todiste siitä, -
miten antelias Jehova on.
Tämäkin on kaunis ajatus.
Jehova tosiaan antoi
oman Poikansa lunnaiksi.
Hän on siis koko kaikkeuden
anteliain persoona.
Me olemme saaneet häneltä
kaikista upeimman lahjan.
Sitä kuvaillaan täällä
2. Korinttilaiskirjeen luvussa 9.
Jakeessa 15 sanotaan:
”Kiitos Jumalalle -
hänen sanoin kuvaamattomasta
ilmaisesta lahjastaan!”
Eli lunnaat ovat
sanoin kuvaamaton ilmainen lahja.
Ne ovat jotain niin ihmeellistä,
ettemme pysty täysin ymmärtämään -
kaikkia niitä hyötyjä,
joita saamme lunnaiden ansiosta.
Vuoden 2017 Vartiotornin
levitettävässä numerossa 2 sivulla 6 -
puhutaan lunnaista
erittäin kauniilla tavalla.
Täällä sanotaan: ”Mitään toista lahjaa
ei ole koskaan annettu -
yhtä korkealta taholta
tai yhtä suuresta rakkaudesta.
Kukaan ei ole koskaan tehnyt
niin suurta uhrausta puolestamme -
kuin Jehova Jumala.
Mikään toinen lahja ei voi täyttää
suurempaa tarvetta -
ja vapauttaa meitä
synnistä ja kuolemasta.
Yksikään lahja ei yllä lähellekään -
Jeesuksen lunastusuhrin
sanoin kuvaamatonta arvoa.”
Se oli kyllä todella hienosti sanottu.
Sen lisäksi, että lunastusuhrin
ansiosta me voimme pelastua, -
me voimme saada myös
paljon muita hienoja siunauksia.
Esimerkiksi kaikki sairaudet
tullaan parantamaan.
Koko maapallo muutetaan
kauniiksi paratiisiksi.
Ja tietysti hienoin siunaus on se, -
että kuolleet voivat saada
ylösnousemuksen.
Jeesuksen uhri on todellakin
sanoin kuvaamaton, ilmainen lahja.
Myös apostoli Pietari
kirjoitti tästä aiheesta.
Katsotaan 1. Pietarin kirjeestä, -
miten arvostus lunnaita kohtaan
saa meidät toimimaan.
Luetaan 1. Pietarin kirjeen 1:8, 9.
Pietari kirjoittaa
todella kiinnostavasti:
”Vaikka ette ole koskaan nähneet häntä”
– mekään emme ole nähneet Jeesusta –
”te rakastatte häntä.
Vaikka ette näe häntä nykyään,
te uskotte häneen ja iloitsette suuresti -
sanoin kuvaamattomalla
ja suurenmoisella ilolla, -
sillä saavutatte
uskonne päämäärän, pelastuksenne.”
Se on totta. Me tunnemme
sanoin kuvaamatonta iloa, -
kun pysähdymme miettimään sitä,
mitä Jehova on tehnyt hyväksemme -
ja mitä hän tulee tekemään
tulevaisuudessa.
Pyhän henkensä avulla
Jehova auttaa meitä, -
niin että voimme palvoa häntä,
tuottaa hänelle kunniaa -
ja nauttia elämästä jo nyt.
Se on todella upeaa.
Kun pysähdymme mietiskelemään
kaikkea sitä, mitä Jehova on tehnyt -
ja mitä hän tulee tekemään
meidän hyväksemme, -
voimme tuntea todella syvää iloa
ja saada mielenrauhan.
Jumalan henki täyttää meidät
sanoin kuvaamattomalla ilolla -
ja kiitollisuudella.
Se saa meidät myös
luottamaan Jehovaan.
Roomalaiskirjeen 15:13:ssa
sanotaankin:
”Täyttäköön Jumala, joka antaa toivon,
teidät suurella ilolla ja rauhalla, -
koska luotatte häneen, -
niin että pyhän hengen
voiman välityksellä -
olisitte täynnä toivoa.”
Se on hieno ajatus.
Kaikki nämä asiat, joita Jehova
ja Jeesus ovat tehneet hyväksemme, -
saavat aikaan sen, että me haluamme
tuottaa kunniaa Jehovan nimelle -
ja tehdä hänen tahtonsa.
Juuri tästä tunteesta puhui myös
eräs psalminkirjoittaja.
Otetaan yhdessä esille
psalmi 116.
Luetaan täältä jakeet 12 ja 14.
Jakeessa 12 sanotaan:
”Miten maksan takaisin Jehovalle
kaiken, mitä hän on tehnyt hyväkseni?”
Sitten jakeessa 14 puhutaan siitä,
mikä on meidän osamme:
”Minä täytän Jehovalle antamani
juhlalliset lupaukset” -
– esimerkiksi vihkiytymislupauksen –
”koko hänen kansansa edessä.”
Mikä on siis vastauksemme
kysymykseen:
miten maksamme Jehovalle takaisin
sen, mitä hän on tehnyt hyväksemme?
Me teemme Jehovan tahdon -
ja tuomme kunniaa hänelle
ja Jeesukselle.
Se on paras tapa, jolla me voimme
käyttää oman elämämme.
Miten maksan takaisin Jehovalle?
Claude ja Sandra Sauvageau
ovat miettineet usein tätä kysymystä.
Katsotaan, miten se on ohjannut
heidän elämänvalintojaan.
Mä opin jo lapsena
tykkäämään kenttätyöstä -
mun vanhempien ansiosta.
Kerran pari viikossa
isällä oli tapana töiden jälkeen -
vaan vaihtaa vaatteet
ja viedä mut kentälle.
Mä opin totuuden sen ansiosta,
että mun äiti alkoi tutkia.
Äiti jätti julkaisuja esille,
ja mäkin aloin lukea niitä.
Mä mietin heti että vau,
tää on ihan mahtava juttu.
Tätä mäkin haluan.
Me oltiin just menty naimisiin,
eikä meillä ollut -
mitään sen kummempaa,
mikä olisi sitonut meitä.
Joten me ajateltiin, että me voitais
tehdä enemmän palveluksessa.
Se tunne kasvoi siihen pisteeseen,
että me päätettiin hakea Gileadiin.
Gileadista meidät lähetettiin
Keski-Afrikan tasavaltaan.
Siellä me opeteltiin uusi kieli.
Raamattukurssille
oli halukkaita ihan jonoksi asti.
Se oli mahtavaa.
Mutta sitten mä sairastuin.
Lopulta lääkäri sanoi meille,
että paras ratkaisu olisi, -
että me palattais takaisin kotiin.
Täytyy sanoa,
että se oli tosi kova paikka, -
että joutui lähtemään.
Siinä unelma meni murskaksi.
Eikä oikein tiennyt, mitä seuraavaksi.
Yhdessä kierroskonventissa, -
johon me mentiin pian sen jälkeen,
kun me oltiin palattu takaisin, -
me tavattiin yksi
tuttu kierrosvalvoja.
Mä olin tuntenut hänet
pikkutytöstä asti.
Hän huomasi,
että mä olin vähän allapäin, -
ja tuli juttelemaan.
Hän sanoi mulle:
”Sä oot saanut hyvää koulutusta.
Hyödynnä sitä.
Älä keskity siihen,
mitä sä et pysty enää tekemään, -
vaan siihen,
mihin sä tällä hetkellä pystyt.”
Se oli mulle käännekohta.
Pikkuhiljaa mun terveys
alkoi kohenemaan, -
ja me pystyttiin taas
jatkamaan tienraivausta.
Sitten mun töiden takia meidän piti
muuttaa tänne Yhdysvaltoihin.
Ja me saatiin päättää,
mentäisiinkö englanninkieliseen, -
ranskankieliseen
vai espanjankieliseen seurakuntaan.
Se espanjankielinen
oli vasta perustettu.
Me mietittiin, että nyt me voitais
hyödyntää sitä koulutusta, -
jota meille on annettu.
Meillä olisi mahdollisuus tukea
tätä uutta seurakuntaa.
Sandralla ei mennyt kauaa,
että hän oppi espanjan.
Mutta mä olen
vähän tällainen puupää.
Piti tankata ja tankata sanoja.
Nyt me ollaan oltu espanjankielisessä
seurakunnassa 25 vuotta.
Ja nyt me puhutaan espanjaa,
tai ainakin mä yritän.
Ja me ollaan kyllä
tykätty tosi paljon.
Kun tulee tähän ikään, niin sitä on
ihan uudenlaisia haasteita.
Ja ne myös huolettaa
ihan eri tavalla.
Mutta Jehova on aina
pitänyt meistä hyvää huolta.
Eikä hän odota meidän antavan
enempää kuin mihin me pystytään.
Kun avautui uusia ovia palveluksessa,
me tartuttiin tilaisuuteen.
Me oltiin viisissäkymmenissä -
ja tehtiin hommia
alueelliselle rakennuskomitealle.
Sitten Warwickin projekti alkoi, -
ja tosi monet veljet ja siskot
ilmoittautui mukaan.
Ne oli niin iloisia,
kun ne tuli takaisin sieltä.
Mutta ne kertoi,
että se oli fyysisesti tosi raskasta.
Joten mä ajattelin,
että mun täytyy treenata.
Tuohon liittyen yksi juttu.
Sandra hommasi
porrastikkaat olohuoneeseen, -
ja siinä hän sitten treenasi
ylös, alas, ylös, alas, eestaas.
Jotain 15 minuuttia kerrallaan,
että se alkoi sujua.
Sitä touhua
oli hauska seurata vierestä.
Mut se oli hyvää treeniä ja se toimi.
Yhteenlaskettuna me ollaan
palveltu Jehovaa yli sata vuotta.
Me ollaan oltu PSR:n projekteilla -
ja osallistuttu satamakenttään
ja vankilakenttään.
Me ollaan huomattu, että jos Jehovalle
pystyy itse antamaan jotain, -
niin hän kyllä palkitsee
moninkertaisesti.
Se on paras mahdollinen tapa
käyttää elämä.
Meillä edelleen riittää
intoa ja paloa Jehovan työssä.
Me toivotaan, että nuoretkin
innostuisivat yhtä lailla.
Jehovan palveluksesta
ei tarvitse jäädä eläkkeelle.
Se on parasta, mitä voi tehdä,
joten miksi lopettaa?
Antaa palaa vaan!
Claude ja Sandra haluavat
edelleen antaa kaikkensa Jehovalle.
Tähän sopii hyvin
tämän kuun musiikkivideo, -
joka kertoo kauniisti
Jehovan anteliaisuudesta.
Tyyni järvenselkä kimmeltää,
ja pajulintu viheltää
Tää kaunis kesäpäivä lumoaa
En voi kuin kiittää Jehovaa
Maistaa saan hänen hyvyyttään
Tää kaikki on hänen kädestään
Hän antaa hyviä lahjojaan,
ja niistä pääsee jokainen nauttimaan
Niin paljon lahjoja on Jehovalla kaikille
Hän antaa runsaasti eikä yhtään nuukaile
Mä tahdon itsekin olla kuin Jehova
ja luoda iloa ja päivänpaistetta
Mä tahdon olla kuin hän
ja antaa toisille
Ja antaa toisille
En voisi edes kuvitellakaan
mun elämääni ilman Jehovaa
Oppia oon saanut totuuden,
mä lahjaksi oon saanut sen
Ei sellaista saa pitää itsellään,
millä voi toisiakin piristää
Kun kerron hyvää uutista,
se paras on kaikista lahjoista
Paljon, niin paljon lahjoja on
Jehovalla kaikille
Hän antaa runsaasti eikä yhtään nuukaile
Mä tahdon itsekin olla kuin Jehova
ja luoda iloa ja päivänpaistetta
Mä tahdon olla kuin hän
ja antaa toisille
Ja antaa toisille
Ja antaa toisille
Ja antaa toisille
Niin paljon lahjoja on Jehovalla kaikille
Hän antaa runsaasti eikä yhtään nuukaile
Mä tahdon itsekin olla kuin Jehova
ja luoda iloa ja päivänpaistetta
Mä tahdon olla kuin hän
ja antaa toisille
Ja antaa toisille
Ja antaa toisille
On helppo tuntea olevansa lähellä
näin anteliasta Jumalaa.
Hän on antanut meille
Sanansa Raamatun, -
joka on täynnä hienoja opetuksia.
Hän auttaa meitä olemaan ystävällisiä
ja empaattisia toisia kohtaan.
Ja hän muistuttaa meitä siitä,
että olemme arvokkaita.
Seuraavaksi on vuorossa
jotain aivan erityistä, -
nimittäin kutsu tämän vuoden
aluekonventtiin, jonka teema on -
Onnellisuus joka kestää.
Onnellisuus.
Monien mielestä se tulee
hyvistä asioista elämässä.
Mutta mitä jos tapahtuu
jotain odottamatonta?
Onko kestävää onnellisuutta
mahdollista saavuttaa?
Parituhatta vuotta sitten
Jeesus opetti, -
että ihminen voi olla
aidosti onnellinen, -
kun hänellä on merkityksellinen
suhde Luojansa kanssa.
Onnellisia ovat ne, jotka ymmärtävät,
että heillä on hengellisiä tarpeita.
Onnellisia ovat lempeät.
Onnellisia ovat armolliset.
Onnellisia ovat puhdassydämiset.
Onnellisia ovat rauhantekijät.
Nämä ajatukset
ovat edelleen valtavan arvokkaita.
Jehovan todistajien vuoden 2026
Onnellisuus joka kestää -konventissa -
saat tietää, miten ne voivat
vaikuttaa sinun elämääsi.
Siellä on Raamattuun perustuvia
puheita, haastatteluja ja videoita, -
joissa kerrotaan,
miten Jeesuksen opetukset -
tekevät elämästä onnellisempaa.
Konventteja on joka puolella maailmaa,
ja osallistuminen on ilmaista.
Tapahtumapaikat
löytyvät osoitteesta jw.org.
Tervetuloa!
Kutsutaan tuttuja ja sukulaisia
tähän hienoon konventtiin.
On myös ilo julkaista
vuoden 2026 konventtilaulu, -
jonka nimi on
Onnellisuuden avaimet.
Laulun ja sen sanat voi nyt ladata
JW Librarysta ja jw.orgista.
Kannattaa harjoitella
tätä laulua kotona, -
niin että sinun on mukava
laulaa sitä konventissa.
Jos Onnellisuuden avaimet -laulun
sanat ovat saatavilla sinun kielelläsi, -
se lauletaan viikkokokouksen lopussa
20. huhtikuuta alkavalla viikolla.
Tämän kuun videopostikortti tulee
saarelta, joka on Karibianmeren -
suosituin vierailukohde,
Dominikaanisesta tasavallasta.
Täältä löytyy Karibian
korkein vuorenhuippu -
sekä arvokasta sinistä meripihkaa.
Vuoristossa ja vesiputousten lomassa
patikoidessa saattaa törmätä -
sellaisiin harvinaisiin eläimiin
kuin sarvikuonoleguaani, -
haitinalmikki -
tai palmulainen, jonka tunnistaa
sen voimakkaasta äänestä.
Paikalliset asukkaat
ovat iloisia ja ystävällisiä, -
ja he saavat vieraat
tuntemaan olonsa kotoisaksi.
Kun ystävät kokoontuvat yhteen, -
ruokapöydässä on todennäköisesti
paikallista pataruokaa, sancochoa.
Merengue on Dominikaanisesta
tasavallasta peräisin oleva -
musiikki- ja tanssityyli,
joka on tärkeä osa kulttuuria.
Dominikaanisen tasavallan lippu
on ainoa valtionlippu, -
jossa on kuvattuna Raamattu.
Siinä on Johanneksen 8:32:n
sanat: ”Totuus vapauttaa teidät.”
Nämä Jeesuksen sanat ovat
toteutuneet, kun monet paikalliset -
ovat oppineet Raamatun totuuden -
ja vapautuneet vääristä opetuksista
ja kansallismielisyydestä.
Kenttätyö alkoi huhtikuussa 1945,
kun lähetystyöntekijät -
Lennart ja Virginia Johnson
tulivat maahan.
Jo samana päivänä
kun he saapuivat, -
he alkoivat tutkia Raamattua
joidenkin paikallisten kanssa.
Myöhemmin
lähetystyöntekijöitä tuli lisää.
Monet alkoivat käydä kokouksissa,
joita pidettiin lähetyskodissa.
Vain kolmen vuoden päästä
julistajia oli jo 110.
Myös muut huomasivat
tämän kasvun.
Ystäviä vainottiin ankarasti
Rafael Trujillon diktatuurin aikana.
Trujillolla oli Vatikaanin tuki takanaan.
Kaikissa saaren kirkoissa
piti olla kyltti, jossa luki:
”Jumala taivaassa,
Trujillo maan päällä.”
Mutta ystävät pysyivät
uskollisina Jehovalle.
Valtio kielsi todistajien työn
ensin vuonna 1950 -
ja sitten toistamiseen
vuonna 1957.
Ystävät näyttivät hienoa esimerkkiä
kestävyydestä noina vuosina.
He kertoivat hyvää uutista varovasti
ja painoivat julkaisuja salaa, -
kuten näemme
tästä dramatisoidusta videosta.
Kiellosta huolimatta
todistajien määrä kasvoi runsaasti -
Dominikaanisessa tasavallassa.
Toinen kielto päättyi vuonna 1960.
Nykyään maassa on
yli 38 000 julistajaa.
He johtavat yli 45 000:ta
raamattukurssia.
Kokouksia pidetään espanjaksi,
haitinkreoliksi, -
amerikkalaisella viittomakielellä,
englanniksi, kiinaksi ja venäjäksi.
Noin 150 kilometrin päässä
pääkaupungista, vuoriston keskellä, -
sijaitsee pieni kaupunki
nimeltä Constanza.
Pääsemme vielä lopuksi tutustumaan
Los Laurelesin seurakuntaan.
Seurakunnassa on 134 julistajaa,
joista 36 on vakituisia tienraivaajia.
Ystävät johtavat yli 170:tä
raamattukurssia joka kuussa.
Heidän kenttäalueellaan on
upeiden vuoristomaisemien lisäksi -
paljon vilpittömiä ihmisiä, jotka
haluavat oppia tuntemaan Jehovan.
Veljet ja sisaret
Los Laureles-Constanzan seurakunnasta -
lähettävät teille kaikille
rakkaat terveisensä.
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.


-