JW subtitle extractor

Tervetuloa
katsomaan kuukausiohjelmaa!
Tässä jaksossa meillä onkin
kiinnostava teema.
Me tullaan miettimään,
minkälainen Isä Jehova on -
ja miksi Jehovan perheessä
on turvallista olla.
Me tavataan tänään sisar,
joka on pitänyt kiinni Jehovasta, -
vaikka hänellä on ollut elämässä
todella rankkoja tilanteita.
Aarteita etsitään tällä kertaa
Nahumin kirjasta.
Lisäksi kaksi uutta videosarjaa
näkee tänään päivänvalon.
Ensimmäinen kertoo siitä,
miten Jehova valmentaa, -
jos pystyy palvelemaan
kokoaikaisesti.
Toisessa sarjassa
päästään kurkistamaan, -
millaista on elämä
erilaisissa palvelustehtävissä.
Tämä on JW Broadcasting.
Mitä sinulle tulee mieleen,
kun kuulet sanan ”isä”?
Ehkä mies,
joka rakastaa perhettään -
ja pitää siitä huolta.
Tai mies, joka ei välitä perheestään
tai kohtelee sitä jopa huonosti.
Mielikuva riippuu pitkälti siitä,
millainen isä meillä itsellä on ollut.
Miksi tässä nyt sitten
puhutaan isästä?
Sen takia, että Raamattu
kuvailee Jehovaa Isäksi.
Raamatussa käytetään Jehovasta
monia eri nimityksiä.
Mutta Jeesus kutsui Jehovaa
usein Isäksi.
Juuri sellainen kuva
meillä pitäisi olla hänestä.
Myös Jeesuksesta käytetään
monia nimityksiä, -
esimerkiksi taitava työntekijä,
Sana ja ylienkeli Mikael.
Mutta ennen kaikkea
hänet tunnetaan Jehovan Poikana.
Ja Jeesuksen
lunastusuhrin perusteella -
Jehova pitää myös meitä
omina lapsinaan, -
vaikka olemme epätäydellisiä.
Jehova haluaa,
että myös sinulla on -
lämmin ja läheinen
”isä ja lapsi” -suhde hänen kanssaan.
Nimitys ”Isä”
korostaa Jehovan tunteita.
Perhe on tosi tärkeä Jehovalle.
Tämä tulee kauniisti esille
Jesajan 64:8:ssa:
Eikö ollut lämpimät sanat?
”Sinä, Jehova,
olet meidän Isämme.”
Riippumatta siitä,
millainen oma isämme on ollut, -
Jehova on upea Isä.
Se näkyy aivan kaikessa
läpi koko Raamatun.
Ajattele, että jos luetaan
pelkästään evankeliumeja, -
niissä Jeesus kutsuu Jehovaa
Isäksi yli 160 kertaa.
Mistä se kertoo?
Siitä, että me ollaan
Jehovan perhettä.
Mitä enemmän me opitaan siitä,
millainen Isä Jehova on, -
ja nähdään, miten hän rakastaa
ja on kiinnostunut meistä, -
sitä läheisempi
hänestä tulee meille -
ja me luotetaan
häneen enemmän.
Mutta mitä sanoisit,
mikä on perusta sille, -
että meillä voi olla
suhde Jehovaan?
Mietitään
1. Mooseksen kirjan 1:26:ta.
Tässä tilanteessa Jehova puhuu
Jeesuksen kanssa siitä, -
millaiseksi ihminen luotaisiin:
”Sitten Jumala sanoi:
’Tehkäämme ihminen
kuvaksemme, kaltaiseksemme.’ ”
Jehova loi ihmisen
omaksi kuvakseen.
Se on loogista.
Lapsissa on usein samoja piirteitä
kuin vanhemmissa.
Mitä samoja piirteitä on
meissä ja Jehovassa?
Ne ei liity ulkonäköön,
koska Jehova on henki.
1. Johanneksen kirjeen 4:8:ssa
on yksi vihje tähän:
Me ollaan Jumalan kuvia siten,
että meillä on samoja ominaisuuksia, -
esimerkiksi kyky rakastaa.
Jehova on lämmin ja huolehtiva Isä,
ja hän rakastaa perhettään.
Ja koska me Jehovan lapsina
muistutetaan häntä, -
me pystytään tuntemaan se rakkaus
ja myös rakastamaan häntä.
Tosiaan rakkaus on perusta
meidän suhteelle Jehovan kanssa.
Mietitään nyt kolmea asiaa,
joista näkyy, -
että Jehova rakastaa meitä.
Ensinnäkin hän on hyvä Isä,
joka huolehtii omista lapsistaan.
1. Pietarin kirjeen 5:7:ssä
sanotaan:
Huolehtimiseen sisältyy se,
että pitää huolta jonkun -
fyysisestä hyvinvoinnista.
Se on tärkeää.
Mutta rajoittuuko Jehovan huolenpito
pelkästään fyysiseen hyvinvointiin?
Ei.
2. Korinttilaiskirjeen 1:3, 4:ssä
sanotaan:
Jehova on ”hellän armollinen Isä
ja kaiken lohdutuksen Jumala”.
Ajattele, hän varmistaa, että meillä
on aineellisesti kaikki tarvittava, -
mutta hän tekee
paljon enemmänkin.
Jehova haluaa lohduttaa meitä.
Hänellä on tunteet mukana,
kun hän huolehtii meistä.
Hän pitää meistä huolta fyysisesti,
henkisesti ja hengellisesti.
Kuvitellaanpa, että sinulle sattuu
pieni onnettomuus ja menet lääkäriin.
Lääkäri kertoo,
että tarvitset tietynlaista hoitoa, -
ja vakuuttaa sinulle,
että olet hyvissä käsissä.
Mutta entä jos hän ei ole
pelkästään kokenut lääkäri -
vaan sinun oma isä?
Silloin sinusta tulee
hänen tärkein potilas.
Tiedät, että hän ei hoida sinua
vain vastaanotolla, -
vaan hän huolehtii sinusta
päivästä päivään.
Hän tekee niin,
koska hän rakastaa sinua.
Sen tietäminen rauhoittaa mieltä.
Jehova on sellainen.
Hän on erittäin taitava lääkäri.
Tulevaisuudessa hän poistaa
kaiken tuskan ja kärsimyksen.
Mutta hän tekee enemmänkin.
Hän on hellän armollinen Isä
ja kaiken lohdutuksen Jumala.
Hän on aidosti
kiinnostunut meistä, -
ja hän huolehtii meistä
päivästä päivään -
ennen kuin tämä aikakausi loppuu
ja tietenkin myös sen jälkeen.
Onko Jehova lohduttanut sinua
ja huolehtinut sinusta hellästi?
Ehkä hän on käyttänyt siinä
seurakunnan ystäviä, -
hengellisiä veljiä ja sisaria,
jotka jäljittelevät hänen rakkautta.
Tai Jehova on lohduttanut jonkun
Raamatun kertomuksen avulla.
Tai jokin raamatunkohta avasi jotain
Jehovan lupausta uudella tavalla.
Jehovan lämmin huolenpito kertoo
siitä, että hän rakastaa meitä.
Ja koska tuo rakkaus on ikuista, -
hän tulee aina
pitämään meistä huolta.
Millä toisella tavalla
Jehova on rakastava Isä?
Hän antaa meidän puhua hänelle
täysin avoimesti.
Avoin kommunikointi on ydinasia,
jotta perhe voi olla onnellinen.
Esimerkiksi ruokapöydässä
on kiva jutella päivän tapahtumista.
1. Pietarin kirjeen 5. luvussa -
Jehova kannustikin meitä
heittämään kaikki huolet hänelle.
Mutta Jehova on taivaassa.
Miten kommunikointi onnistuu?
Rukoilemalla.
Rukouksessa Jehovalle voi kertoa
kaikesta, mikä on itselle tärkeää:
huolista, ilonaiheista,
omista tavoitteista -
ja siitä, mistä on
kiitollinen hänelle.
Jehova kuuntelee meitä, -
aivan niin kuin hyvä isä
kuuntelee omaa lastaan.
Sen lisäksi, että Jehova
kuuntelee meidän rukouksia, -
hän myös vastaa niihin.
Jehova sai raamatunkirjoittajat
kirjoittamaan hänen ajatuksia meille.
Kun lukee
ja mietiskelee Raamattua -
ja uskollisen ja ymmärtäväisen orjan
valmistamia julkaisuja, -
Jehova ohjaa pyhän hengen avulla
meidän ajatukset siihen, -
mitä meidän pitää kuulla.
Eli hän ohjaa meidän huomion
hänen ajatuksiin.
Hän voi myös
vastata jonkun ystävän -
tai jopa jonkun sellaisen kautta,
joka ei vielä ole todistaja.
Meidän täytyy tunnistaa,
miten Jehova vastaa rukouksiin.
Voisi olla hyvä idea
kirjoittaa vastauksia muistiin.
Miksi joskus voi tuntua siltä,
että vastausta joutuu odottamaan?
Eikö meidän asia ole
Jehovan mielestä tärkeä?
Onko se työnnetty
pakan alimmaiseksi?
Kyse ei ole siitä.
Voi olla, että meidän pitää
olla vain kärsivällisempiä.
Tai ehkä Jehova on jo vastannut, -
mutta vastaus ei ollut se,
mikä meillä oli mielessä.
Kuvitellaanpa sellaista tilannetta,
että perhe on matkalla mummolaan.
Äiti ja isä tietää, että matkaan
menee kymmenen tuntia.
Mitä takapenkiltä kuuluu?
”Koska ollaan perillä?”
Totta kai kaikki haluaa,
että matka menee nopeasti.
Mutta matka on mikä on.
Siihen menee kymmenen tuntia.
Sitten ollaan perillä.
Lasten pitää vain olla kärsivällisiä
ja keksiä jotain tekemistä.
Meidän harras rukous on se,
että loppu tulisi.
Monen mielestä
se saisi tulla vaikka jo tänään.
Mekin ikään kuin kysytään Jehovalta:
”Koska ollaan perillä?”
Se on hyvä,
että rukoilee lopun tuloa.
Mutta meidän täytyy
olla kärsivällisiä, -
aivan niin kuin noiden
matkalla olevien lasten.
Sekin on hyvä pitää mielessä,
että lapset eivät ole matkalla yksin.
Vanhemmat on mukana.
Sama pitää paikkansa
myös meistä.
Meidän Isä Jehova on mukana
matkalla uuteen maailmaan.
Loppu kyllä tulee.
Se on aivan varmaa.
Kun keskittyy Jehovan palvelukseen,
aika kuluu paljon nopeammin.
Joskus voi olla, että Jehovan vastaus
meidän rukoukseen onkin ei.
Sekin on mahdollista.
Rakastavat vanhemmatkaan ei voi
aina suostua lapsen pyyntöön.
Ajattele Paavalia.
Hänellä oli jokin ongelma,
mitä hän kutsui ”piikiksi lihassa”.
Jehova kyllä antoi Paavalille
kyvyn tehdä ihmeitä toisten hyväksi.
Mutta vaikka Paavali pyysi
kolme kertaa, että piikki poistuisi, -
Jehovan vastaus oli ei.
Hän sanoi, että hänen ansaitsematon
hyvyytensä riittää Paavalille.
Jehova ei aikonut poistaa piikkiä, -
mutta hän lupasi
antaa Paavalille voimaa, -
niin että tämä pystyisi
jatkamaan eteenpäin.
Jehova auttaa myös meitä
kestämään vaikeita ongelmia.
Meidän kestävyys
on selvä todiste rakkaudesta -
ja luottamuksesta Jehovaan.
Vaikka vastausta rukoukseen
joutuisi odottamaan, -
tai vaikka vastaus olisi kieltävä,
Jehovan rakkauteen voi luottaa.
On hyvä muistaa se, mitä sanotaan
Johanneksen 14:21:ssä.
Tässä on Jeesuksen sanat:
Eli kun me parhaamme mukaan
yritetään jäljitellä Jeesusta, -
Jehova rakastaa meitä.
Ja kun Jehova sanoo,
että hän rakastaa, -
hän tarkoittaa sitä.
On uskomattoman hienoa,
että me voidaan -
vapaasti kommunikoida
meidän Isän Jehovan kanssa.
Mietitään vielä yhtä tapaa, -
jolla Jehova osoittaa,
että hän on hyvä Isä.
Hän tekee kovasti työtä
oman perheen hyväksi.
Lasten kasvattaminen
on palkitsevaa.
Mutta on siinä myös työtä
siinäkin tapauksessa, -
että lapset on tottelevaisia.
Kukapa meistä ei olisi
joskus aiheuttanut -
omille vanhemmille
harmaita hiuksia?
Mutta ajattele, mitä kaikkea
vanhemmat antaa lapsilleen:
esimerkiksi ruoan, vaatteet, kodin
ja mukavaa tekemistä.
He järjestää koulutuksen
ja vie tarvittaessa lääkäriin -
ja myös ojentaa lapsia.
Mutta onko se hyvä asia?
Ojentamisesta ehkä tulee mieleen
vain ne ikävät seuraukset, -
jotka vanhemmat määrää
väärästä toiminnasta.
Mutta itse asiassa Raamatussa
ojentamiseen sisältyy myös -
ohjaaminen, opettaminen
ja valmentaminen.
Eli ojentaminen on hyvä asia.
Se on osa valmennusta,
ja se ohjaa lapsia oikeaan suuntaan.
Jehova haluaa,
että me eletään ikuisesti.
Sen takia hän
välillä ojentaa meitä.
Eli käytännössä hän opettaa,
valmentaa ja antaa selviä neuvoja.
Hänen tavoitteensa on se,
että me edistytään hengellisesti.
Hän käyttää siinä Raamattua,
uskolliselta orjalta tulevaa opetusta -
ja kypsiä seurakunnan ystäviä.
Tämä kaikki auttaa meitä
hiomaan itseämme.
Lasten kasvatus
on tosiaan melkoinen urakka.
Jehova arvostaa sitä,
että teette sen mielellänne -
ja huolehditte hyvin lapsista.
Jehovakin tekee
kovasti työtä meidän hyväksi.
Itse asiassa hän on tehnyt
paljon kaikkea meitä varten -
jo tuhansia vuosia.
Mieti, mistä Jehovan
luomistöistä sinä pidät.
Kaunis auringonlasku,
hyvä ruoka, -
musiikki ja laulaminen, -
tuoksuvat kukat,
ystävät ja oma perhe.
Puhumattakaan kaikista
hengellisistä aarteista.
Kaikki nämä asiat ovat lahjoja
meidän Isältä Jehovalta.
Miksi Jehova näkee
niin paljon vaivaa?
Koska hän rakastaa meitä.
Tämän puheen alussa oli kysymys:
mitä sinulle tulee mieleen,
kun kuulet sanan ”isä”?
Siihen tosiaan vaikuttaa paljon se,
millainen meidän oma isä on ollut.
Mutta mitä jos et ole koskaan
edes tavannut omaa isää?
Psalmissa 68 on nämä
lämpimät sanat sinulle.
Jakeessa 5 Jehovasta sanotaan:
Eli pyhästä asunnostaan taivaasta
Jehova näkee sinun tilanteen -
ja vakuuttaa nimenomaan sinulle,
että olet tärkeä osa hänen perhettä.
Jakeessahan sanottiin:
”Isättömien isä
ja leskien suojelija on Jumala.”
Tässä Jehova ikään kuin sanoo:
”Minä olen isä ja suojelija.
Tiedän, että olet kasvanut ilman isää,
mutta sinulla on minut.
Minä olen sinun Isä.”
Entä jos sinulla on isä ja perhe, -
mutta he on sinua vastaan,
koska palvelet Jehovaa?
Markuksen 10. luvussa
on hieno lupaus, -
Jeesuksen lupaus sinulle:
Jos vanhemmat tai perheenjäsenet
ovat hylänneet sinut uskosi takia, -
niin muista, että sinä kuulut
Jehovan perheeseen.
Ympäri maailman
on miljoonia veljiä ja sisaria, -
jotka rakastavat sinua.
Voi hyvinkin olla, että sinun
ei-uskovat perheenjäsenet -
oppivat vielä jossain vaiheessa
tuntemaan Jehovan.
Olipa perhetilanteesi mikä tahansa,
niin kun palvelet Jehovaa, -
kuulut hänen
ainutlaatuiseen perheeseen.
Jehova rakastaa lapsiaan -
ja myös tulee aina
rakastamaan meitä kaikkia.
Pian uudessa maailmassa
Jehova on tehnyt lopun synnistä -
ja kaikista ongelmista,
joita meillä nykyään on.
Mutta jo nyt hän huolehtii
hellästi meidän tarpeistamme.
Hän kuuntelee meidän rukouksia
ja vastaa niihin tavalla tai toisella.
Hän tekee kovasti työtä
meidän hyväksi -
ja valmentaa meitä
ikuiseen elämään.
Hän tekee kaiken tämän
ja vielä paljon enemmän, -
koska hän rakastaa perhettään.
Meillä on kaikki syyt olla kiitollisia
ja sanoa samat sanat kuin Jesaja:
”Sinä, Jehova,
olet meidän Isämme.”
Sisar Bethel Rodish oli 22-vuotias
ja aloittamassa työt päätoimistossa, -
mutta aivokasvain
sotki suunnitelmat.
Hänestä kerrotaan
Herätkää!-lehdessä 22.4.1990.
Vuosien varrella hän on saanut nähdä,
että Jehova todella on hänen Isänsä.
Se oli syyskuun aamu, kun yksi veli
Brooklynin Betelistä soitti mulle.
Hän pyysi mut sinne töihin
kolmeksi kuukaudeksi.
Mä pahottelin, kun mun piti
lopettaa se puhelu nopeesti, -
mutta mulla oli aika lääkärille.
Mä menin lääkärin vastaanotolle,
ja hän sanoi mulle:
”Kuvien perusteella
sulla on iso aivokasvain.
Nyt olisi ehkä hyvä
soittaa vanhemmille.”
Mua hoitanut kirurgi
oli todella taitava.
Hän teki mulle kaksi leikkausta.
Toisen leikkauksen jälkeen
lääkäri sanoi, -
että hänellä on ilouutisia.
Kasvain oli saatu poistettua kokonaan.
Vuoden päästä diagnoosista
elämä oli taas aika lailla normaalia.
Keväällä 1990
mä muutin Brooklyniin, -
ja siellä mä sitten tapasin
tämän herrasmiehen.
Me mentiin kihloihin
ja haettiin yhdessä Beteliin.
Meidän hakemus hyväksyttiin,
ja se oli mahtavaa.
Sitten parin vuoden päästä
me saatiinkin perheenlisäystä.
Hetken päästä meillä oli kaksi lasta,
tyttö ja poika, -
ja sitten mä aloin odottaa
meidän kolmatta.
Mutta kolmannella kuulla
pahin mahdollinen tapahtui.
Mä sain keskenmenon.
Sillä välin kun
me oltiin sairaalassa, -
mun äiti oli ollut
meidän lasten kanssa.
Hän oli onneksi kertonut lapsille, -
että vauva ei olisi tulossa
meidän kanssa kotiin.
Kun me tultiin pihaan,
lapset juoksi meitä vastaan, -
mutta mä en oikein pystynyt
sanomaan mitään.
Mulla oli tunteet niin pinnassa.
Robert halasi meitä kaikkia -
ja kertoi lapsille,
että vauva oli kuollut.
Me haluttiin ottaa huomioon
meidän lasten persoonallisuudet -
ja päätettiin kertoa asia suoraan
mutta hienovaraisesti.
Me todettiin, että tällaisia
surullisia asioita tapahtuu -
ja että yhdessä me voidaan
päästä tästä yli.
Tuntui raastavalta tulla takaisin
makuuhuoneeseen, -
missä mä olin edellisenä päivänä
viikannut vauvan vaatteita.
Mitä mä niille nyt tekisin?
Viisi kuukautta
vauvan menettämisen jälkeen -
me oltiin menossa kokoukseen.
Me päästiin salille, mutta sitten
mua alkoi itkettää ihan valtavasti.
Mä vaan käännyin ympäri
ja palasin saman tien autolle.
Kaksi mun läheistä ystävää
näki mitä tapahtui, -
ja he tuli mun luo
ja istui mun kanssa autossa.
Mä sain vaan puhua vauvasta
ja puhua meidän lapsista.
Ja ne kuunteli
ja piti kädestä kiinni.
Ja ne sai mut jopa nauramaan.
Hetken päästä me mentiinkin
jo takaisin sisään.
Jehova oli koko ajan lähellä.
Hän antoi ystäviä
seurakunnasta meidän tueksi.
Me tiedettiin, että monilla
oli kiireinen aikataulu, -
mutta silti he saattoi
tulla meille perjantai-iltana.
Me syötiin
ja vaan juteltiin ihan kaikesta.
Se auttoi tosi paljon,
koska silloin sai hetken ajatella -
jotain muuta kuin pelkästään
sitä valtavaa menetystä.
Me ollaan todella saatu kokea
Jehovan rakkaus ystävien kautta.
Siksi mä yritän omasta puolestani
osoittaa sitä toisille.
Mä saatan lähettää
viestin tai kortin -
tai sanoa niille, että te ootte
meille tärkeitä ja rakkaita -
ja me haluttaisi mielellään auttaa,
jos vaan sopii.
Voisin luetella monta tilannetta
elämän varrelta, -
joissa Jehova on antanut
sen voiman, mitä tarvitaan.
Varmaan kaikilla
on joskus ollut sellainen olo, -
ettei millään jaksaisi lähteä
kokoukseen tai kentälle.
Mutta kun tarvittiin fyysistä voimaa,
Jehova antoi sitä.
Kun taas henkiset voimat oli vähissä,
Jehova antoi sitäkin.
5. Mooseksen kirjan 33:27
on mulle tosi tärkeä:
”Muinaisista ajoista asti
on Jumala ollut turvapaikka, -
hänen ikuiset käsivartensa
kannattelevat sinua.”
Voin sanoa omasta kokemuksesta,
että ei ole mitään, -
mistä ei selviäisi Jehovan avulla.
Kun kasvattaa hyviä
ominaisuuksia, kuten uskoa, -
elämän ongelmista
voi selvitä paremmin, -
aivan niin kuin sisar Rodish.
Myös kokoaikainen palvelus auttaa
kehittämään näitä ominaisuuksia.
Erilaiset tehtävät palveluksessa -
auttaa kasvattamaan ominaisuuksia,
joita Jehova arvostaa.
Tähän sopiikin meidän
ensimmäinen uusi sarja:
Kokoaikainen palvelus
kasvattaa hyviä ominaisuuksia.
Tässä sarjassa me tavataan
veljiä ja sisaria, jotka kertoo, -
miten erilaiset palvelustehtävät -
on auttaneet heitä
kasvattamaan hengen hedelmää.
Tässä tulee ensimmäinen jakso:
Kokoaikainen palvelus kasvattaa
hyviä ominaisuuksia – Rakkaus.
Mä oon kasvanut
pienessä kaupungissa, -
ja siellä kaikilla oli
oikeastaan samanlainen tausta.
Mä olin tottunut siihen,
että asiat tehtiin yleensä -
samalla tutulla tavalla.
Valtakunnansalien
rakennusryhmään meneminen -
oli mulle tosi iso muutos.
Yhtäkkiä ei ollutkaan
sitä tuttua kulttuuria.
Ympärillä oli ihmisiä,
jotka puhui eri kieliä -
ja jotka oli eri taustoista
ja eri heimoista.
Mä tajusin, etten oikeastaan
rakastanut kaikkia yhtä paljon.
Mun oli helppo rakastaa
vaan omaan heimoon kuuluvia.
Mä huomasin, että taidan olla
vähän ennakkoluuloinen.
Valtakunnansalien
rakennusryhmässä on ihana olla.
Me tehdään töitä yhdessä,
me asutaan yhdessä, -
ja joskus me jopa
itketään yhdessä.
Me ollaan oikeesti kuin perhe.
Mutta rakennusryhmässä
aloittaminen tarkoitti sitä, -
että mun piti lähteä
mun mukavuusalueelta.
Piti jättää tuttu seurakunta
ja ystävät, joita mulla siellä oli.
Uudessa tehtävässä
alkoi tuntua siltä, -
että en enää saanut rakkautta
samalla tavalla kuin ennen.
Mutta 1. Korinttilaiskirjeen 13:4
auttoi ymmärtämään, -
että rakkaudessa
on monia puolia.
Ehkä mun rakkaus
oli vähän rajoittunutta.
Tajusin, että mun pitäis
nähdä vaivaa, -
että pystyisin osoittamaan
aitoa kristillistä rakkautta.
Koska me ollaan
ulkomaalaisina kierrostyössä, -
yksi isoimmista asioista,
mitä olen oppinut, on se, -
miten tärkeää rakkaus
ja myötätunto on.
Esimerkiksi joskus joku
tuli myöhässä kokoukseen -
ja sitten vielä torkahteli
puheen aikana.
Enhän mä ole
maailman paras puhuja.
Mutta se että tuli myöhässä
ja vielä nukahti, se kyllä ärsytti mua.
Mutta mä tajusin, että mun pitäisi
osoittaa enemmän rakkautta, -
koska se veli tekee
ehkä 12 tai 16 tunnin päiviä -
kuusi päivää viikossa.
Mun perheenjäsenet
ei ole todistajia, -
ja siksi mä pidän seurakuntien
ystäviä mun perheenä.
Ystävien elämä on haastavaa.
Uskollisena pysyminen ei ole helppoa.
Haluaisin, että meistä tulis läheisiä
niin nopeasti kuin mahdollista.
Aina se ei onnistu,
ja se tuntui joskus vähän pahalta.
Mä mietin, että eikö ne halua
olla mun ystäviä.
Mutta sitten Mike sanoi,
että tiiätkö, -
ei sunkaan ole aina
niin helppo avautua heti.
Ja mä tajusin,
että se on muuten ihan totta.
Tää on opettanut mua olemaan
kärsivällisempi ystävien kanssa, -
osoittamaan enemmän rakkautta
ja ymmärtämään eri ystäviä -
ehkä paremmin kuin ennen.
Jehova muovaa meitä kaikkia.
Mut nyt kun mä oon ollut
rakennusprojekteilla, -
mä oon huomannut,
että Jehova on auttanut mua -
kasvamaan hengellisesti
entistä nopeammin.
Mä oon oppinut
keskittymään ihmisiin -
enkä niiden kieleen,
ihonväriin tai heimoon.
Kun mä tulin rakennusryhmään,
musta tuntui, -
että ihan kuin Jehova
olis sanonut mulle:
”Cebo, sä ajattelet tietäväsi, -
mitä aito rakkaus on
ja miten sitä osoitetaan.
Mut nyt mä autan sua näkemään,
mitä rakkauteen oikeasti sisältyy.”
Nykyään kun me
muutetaan paikasta toiseen, -
niin mä pystyn saamaan
tosi läheisiä ystäviä.
Kokoaikaisesta palveluksesta
on ollut meille valtavasti hyötyä.
Sen ansiosta me ollaan opittu
osoittamaan rakkautta paremmin -
ja olemaan paljon
myötätuntoisempia.
Kokoaikainen palvelus on opettanut
rakastamaan ystäviä enemmän.
Mä oon oppinut
ymmärtämään ystäviä, -
ja sen ansiosta
niistä on tullut mulle rakkaampia.
Siitä on ollut hyötyä
myös meidän avioliitossa.
Mä oon oppinut
oikeasti kuuntelemaan toisia, -
ja sen takia mä oon
myös kotona parempi kuuntelija.
Eli mitä hyötyä on siitä,
että kasvattaa rakkautta?
Välit ystäviin lähenee,
empatia kasvaa, -
samoin kärsivällisyys
ja ymmärrys toisia kohtaan.
Toivottavasti tämä sarja
motivoi sinua -
harkitsemaan
kokoaikaista palvelusta, -
olitpa sitten miettinyt
sitä aiemmin tai et.
Ohjelman alkupuheessa todettiin,
että Isämme Jehovan rakkauteen -
liittyy joskus myös ojentaminen.
Usein se tulee
muistutusten muodossa.
Seuraavassa aamupalvonnassa
veli Troy Snyder kertoo meille, -
miten me voidaan suhtautua
Jehovan muistutuksiin oikealla tavalla.
Miten reagoit, kun joku sanoo:
”on hyvä muistaa”, -
”muistin virkistykseksi”
tai ”muistathan tämän”?
Ehkä ajattelemme:
”Nyt tulee jotain, mitä jo tiedän.”
Tai ehkä ärsyynnymme,
jos meitä muistutetaan jostain, -
mitä emme ole tehneet.
Saatamme jopa alkaa miettiä,
olemmeko epäonnistuneet jossain -
ja tuottaneet pettymyksen.
Jehovan muistutusten ei pitäisi
aiheuttaa meissä tällaisia reaktioita.
Otetaan esiin psalmi 119
ja mietitään, -
millainen myönteinen vaikutus
Jehovan muistutuksilla on meihin.
Luetaan jakeet 2 ja 3:
”Onnellisia ovat ne, jotka
noudattavat hänen muistutuksiaan, -
jotka etsivät häntä
koko sydämestään.
He eivät toimi väärin,
he vaeltavat hänen teitään.”
Eli Jehovan muistutukset
edistävät meidän onnellisuutta.
Ne lisäävät ymmärrystä,
laajentavat näkökulmaa -
ja myös motivoivat pysymään
uskollisena Jehovalle.
Ne auttavat meitä toimimaan oikein,
vaeltamaan Jehovan teitä, -
ja niistä on meille paljon apua
myös silloin, kun meillä on vaikeaa.
Jehovan muistutukset ovat
kuin tienviittoja ruuhkaisella tiellä.
Ne opastavat
valitsemaan oikean suunnan -
tässä kaoottisessa maailmassa.
Meidän ei tarvitse pelätä,
että eksymme.
Ja vaikka erehtyisimme,
Jehova auttaa takaisin oikealle tielle.
Mietitään nyt päiväntekstijaetta.
Siinä on nimittäin
yksi Jehovan muistutus.
1. Pietarin kirje 2:13, 14.
Katsotaan,
mistä tässä muistutetaan.
”Olkaa Herran takia alamaisia
kaikelle ihmisten luomalle:
niin kuninkaalle, joka on teitä ylempi,
kuin käskynhaltijoille, -
jotka hän on lähettänyt
rankaisemaan pahaa tekeviä -
mutta kiittämään niitä,
jotka tekevät hyvää.”
Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen
oli tärkeää pysyä puolueettomina -
ja alamaisina niille hallitsijoille,
joiden Jehova salli käyttää valtaa.
Siinä ei ollut mitään uutta.
Kristityt ymmärsivät jo sen, -
mitä Jeesus oli sanonut
Jumalan valtakunnan tukemisesta.
Ja myös sen, että keisarille piti
antaa se, mikä kuuluu keisarille, -
mutta Jumalalle,
mikä kuuluu Jumalalle.
He tottelivat ennemmin
Jumalaa kuin ihmisiä, -
apostolien esimerkin mukaisesti.
Miksi heitä sitten piti
muistuttaa tästä?
Koska heitä ympäröivä maailma
oli tuolloin täynnä jännitteitä.
Kristityt kohtasivat painostusta,
koska ihmisillä oli -
voimakkaita mielipiteitä
poliittisissa kysymyksisssä.
Muistutus puolueettomuudesta
oli todella ajankohtainen.
Ajattelehan,
mitä Pietari sanoi jakeessa 13:
”Olkaa [alamaisia] Herran takia.”
Tämä antoi oikean näkökulman.
Se muistutti siitä,
että alamaisuus hallitsijoille -
ei tarkoittanut
niiden poliittista tukemista.
Olemalla alamaisia
he kunnioittaisivat Jehovaa, -
joka antoi niiden toimia
ja joka aikanaan korjaisi asiat.
Eli ei ollut tarkoitus, että kristityt
taistelisivat hallituksia vastaan, -
vaan heidän tehtävänään
oli kertoa Jumalan valtakunnasta.
Tämä ei ollut ainoa kerta,
kun tästä asiasta muistutettiin.
Muutamia vuosia aiemmin
kirjeessä roomalaisille selitettiin, -
mikä rooli on esivallalla, -
ja myös se, miten kristittyjen
tulisi suhtautua esivaltaan.
Samoihin aikoihin kirjoitettiin
myös Tituksen kirje.
Siinä muistutettiin samaan tapaan
alamaisuudesta hallituksille.
Nämä arvokkaat neuvot auttoivat
kristittyjä olemaan puolueettomia -
ja pysymään uskollisina Jehovalle
kaikissa tilanteissa.
Mutta kristityillä oli edessä
vieläkin vaikeammat ajat.
Heitä tultaisiin
vainoamaan ankarasti.
Jehova kuitenkin tukisi heitä,
jos he noudattaisivat muistutuksia.
Pietari viittaa tähän jakeessa 15.
Se oli luvun 2 jakeissa 13 ja 14, -
joissa Pietari kehotti olemaan
alamainen hallitsijoille.
Sitten jae 15:
”Jumala näet haluaa,
että te vaiennatte -
järjettömien ihmisten
tietämättömän puheen -
tekemällä hyvää.”
Jos he toimisivat tämän mukaan
ja tekisivät hyvää, -
he voisivat hyvän käytöksensä
ja Jehovan tuen ansiosta -
jatkaa hänen palvelemistaan.
Kristityt varmasti
noudattivat tuota neuvoa.
Tästä löytyy myös monia
nykyajan esimerkkejä.
Eräässä maassa veljiä ja sisaria
muistutettiin juuri siitä, -
miten tärkeää on pysyä
puolueettomina kaikissa tilanteissa.
Vähän sen jälkeen
maassa puhkesikin sisällissota.
Ystävät muistivat neuvot.
He pysyivät puolueettomina -
eivätkä nousseet
maan hallintoa vastaan.
Sodan jälkeen
viranomaiset säätivät lakeja, -
joilla he pyrkivät
yhdistämään kansaa.
Yksi uusi laki oli se,
että avioliiton laillistamiseksi -
piti osallistua
isänmaalliseen seremoniaan, -
johon liittyi maan lippu.
Todistajat eivät voineet
osallistua sellaiseen.
Mitä he tekivät?
He muistuttivat viranomaisia siitä, -
että sisällissodan aikana
he olivat olleet puolueettomia.
Viranomaiset olivat huomanneet sen
ja arvostivat sitä.
Yksi heistä sanoikin:
”Emme halua teille hankaluuksia.”
Ei mennyt kauaa,
kun lakia muutettiin -
eikä seremoniaan enää liittynyt
mitään isänmaallista.
Se oli sen ansiota, että ystävät olivat
noudattaneet Jehovan muistutuksia.
Me kaikki saamme
säännöllisesti muistutuksia -
esimerkiksi hallintoelimen
tilannepäivitysten kautta.
Meitä on kannustettu asettamaan
tavoitteita kenttätyössä -
ja todistamaan ihmisille kaikkialla,
missä heitä tapaamme.
Kun teemme näin,
se tuo iloa meille itsellemmekin.
Meitä on muistutettu Jehovan
suhtautumisesta väärintekijöihin -
ja niihin, jotka ovat lakanneet
palvelemasta häntä, -
ja siitä, miten voimme auttaa heitä
palaamaan seurakuntaan.
Ymmärrämme nyt paremmin
tähän liittyvät Raamatun periaatteet.
Sitten oli pukeutuminen ja ulkoasu.
Vaikka tyylejä on monia
ja ajat ovat muuttuneet, -
ulkoasumme tulisi aina
tuottaa kunniaa Jehovalle.
Meitä on kehotettu rukoilemaan
vangittujen ystävien puolesta.
Jos meitä itseämme vainotaan
tai joudumme vankilaan, -
jatkamme hyvän uutisen kertomista.
Ja kuten ensimmäisen
vuosisadan kristittyjä -
muistutettiin
puolueettomuudesta, -
sitä on alleviivattu
myös meille aivan hiljattain.
Eikä ihme, koska maailma
on niin jakautunut.
Ihmisillä on vahvat mielipiteet -
poliittisista
ja yhteiskunnallisista asioista.
Tilannepäivityksessä sanottiin:
”Hallintoelin haluaa muistuttaa
näistä tärkeistä asioista, -
koska Saatana painostaa meitä
ottamaan kantaa.”
Meitä kannustettiin miettimään
periaatteita, jotka ovat kirjan -
Raamatunkohtia elämän eri tilanteisiin
kohdassa ”Hallitukset”.
Se auttaa ymmärtämään selvemmin,
miksi olemme puolueettomia.
Niin voimme edistää
yksimielisyyttä seurakunnassa -
ja helpommin perustella
kantamme myös toisille.
Myös me kokoajanpalvelijat saamme
muistutuksia esimerkiksi siitä, -
miten tärkeää on antaa anteeksi
ja selvittää asiat nopeasti, -
jos vaikka meidän ja jonkun
toisen osaston välillä on kitkaa.
Näin rauha säilyy.
Tämäkin edistää
meidän onnellisuuttamme.
Meitä muistutetaan
Raamatun lukemisesta päivittäin, -
koska siitä huolimatta,
että olemme kiireisiä, -
meidän on välttämätöntä
kuunnella Jehovaa joka päivä.
Valvojia muistutetaan siitä,
että paimentaminen on tärkeintä.
Miksi sitä painotetaan?
Koska riski on,
että keskitymme muihin tehtäviin -
ja unohdamme Jehovan lampaat.
Joillakuilla meistä
on arvottomuuden tunteita.
Silloin täytyy muistaa,
että Jehova rakastaa meitä.
Hän on armollinen
ja näkee hyvät ominaisuutemme.
Hän lohduttaa ja on lähellä niitä,
joiden mieli on maassa.
Kun siis kuulet
Jehovan muistutuksia,-
älä sivuuta niitä
vaan kuuntele tarkkaan.
Psalmissa 119:111
sanotaan seuraavasti:
”Olen ottanut muistutuksesi
pysyvästi omikseni, -
sillä ne ovat sydämeni ilo.”
Ne tosiaankin tuovat meille iloa.
Ne edistävät yhtenäisyyttämme.
Ne auttavat vaeltamaan Jehovan teitä
ja pysymään lähellä häntä.
Hienoja muistutuksia siitä,
miten suhtautua Jehovan muistutuksiin.
Kun Jehovaa kuuntelee,
voi päästä lähemmäs häntä.
Samalla kasvaa halu
auttaa ystäviä.
Oletko päässyt tutustumaan
eri tehtäviin järjestössä?
Jos jo palvelet jossain tehtävässä,
oletko miettinyt, -
mitä johonkin
toiseen tehtävään kuuluu?
Meidän toinen uusi videosarja
palvelee nimenomaan tätä tarkoitusta.
Sarjan nimi on:
Tällainen on päiväni.
Joka jaksossa tutustutaan
eri tehtävään.
Me päästään näkemään, millaisia
rutiineja eri tehtäviin kuuluu, -
ja vieraillaan samalla
eri puolilla maailmaa.
Polkaistaan sarja käyntiin jaksolla:
Tällainen on päiväni kääntäjänä.
Hei! Mun nimi on Kim Han Na, -
ja mä oon kääntäjä
korealaisen viittomakielen tiimissä.
Käännösosastoilla meidän
tehtävänä on kääntää -
hengellistä ruokaa
englannista eri kielille.
Lopputuloksen pitäisi olla täsmällinen,
ymmärrettävä ja luonteva.
Kun on kyse
viittomakielisestä käännöksestä, -
teksti muutetaan videoksi.
Me käytetään viittomia ja ilmeitä,
jotka välittää oikean ajatuksen.
Nyt tutustun materiaaliin,
jota me tänään käännetään.
Mä mietin, mitkä on pääajatukset,
miten ne voisi muotoilla -
ja mikä olisi paras tapa
ilmaista ne viittomakielellä.
Kääntäjällä on tärkeää olla
hyvä kielitaito.
Olin ajatellut osaavani
viittomakieltä ihan hyvin.
Sen takia mä olin
aika itsevarma.
Kun aloitin käännösosastolla, tajusin,
että on vielä paljon opittavaa.
Aloin kiinnittää enemmän huomiota
kielioppiin ja rakenteeseen -
ja siihen, millaisia viittomia
kuurot itse käyttää, -
sekä siihen, miten meidän
julkaisuja on käännetty.
Mä oon oppinut esittämään asioita
sujuvammin ja selkeämmin.
Käännöstiimeissä
on yleensä kolme henkilöä.
Me tehdään käännös yhdessä,
ja me kaikki ollaan vastuussa siitä, -
että käännös on
täsmällinen ja luonteva.
Viittomakieltä ei kirjoiteta.
Me tallennetaan käännös videolle.
Tänään me käännetään aineistoa,
jossa käsitellään valaita.
Me kaikki käytetään
vähän erilaisia viittomia valaasta.
Meidän pitää päättää,
mikä on yleisimmin käytössä.
Välillä me ei keksitä heti
hyvää tapaa ilmaista joku asia.
Me mietitään asiaa yhdessä, -
ja lopulta löytyy ratkaisu,
josta kaikki on samaa mieltä.
Silloin meistä tuntuu, että Jehova
on ollut mukana auttamassa meitä.
Meidän tiimissä on veljiä ja sisaria
monenlaisista taustoista.
Me tehdään töitä yhdessä, -
ja me käydään kokouksissa
ja kentällä yhdessä.
Me oikeasti ollaan ihan kuin perhe.
Yksi, kaksi, kolme.
Hiljattain käännösprosessi
muuttui niin, -
että kääntäjät kuvaavat
ja editoivat videot itse.
Alkuun se tuntui aika hankalalta,
ja mä mietin, että selviinkö mä siitä.
Mä oon saanut erinomaista
valmennusta ja tukea, -
ja tuntuu, että mä oon
oppinut tosi paljon.
Ja valmis. Hyvältä näyttää.
Me ollaan mun kämppiksen kanssa
töissä samalla osastolla, -
ja me kuulutaan myös
samaan seurakuntaan.
On tosi ihanaa, kun me voidaan
jutella ihan kaikesta.
Kun mä käännän jotain julkaisua,
mä keskityn lähinnä siihen, -
miten joku asia ilmaistaan
luontevasti viittomakielellä.
Myöhemmin kun mä tutkin sitä,
mä pystyn keskittymään siihen, -
mitä Jehova haluaa opettaa mulle
ja miten mä voin soveltaa sitä.
Sellaisetkin julkaisut,
joita mä oon käynyt läpi -
moneen kertaan silloin,
kun me käännetään niitä, -
tuntuu ihan uusilta sitten,
kun mä alan tutkia niitä.
Mun täytyy käyttää aikaa mietiskelyyn
ja soveltaa sitä, mitä mä opin, -
että mä hyötyisin siitä aineistosta.
Mun vanhemmat on kuuroja.
Mä opin viittomakielen jo pienenä.
Kääntäjänä mä oon nähnyt,
miten monet veljet ja sisaret -
näkee paljon vaivaa
muutamien kuurojen hyväksi.
Jehovan rakkaus ja huolenpito
tuntuu tosi liikuttavalta.
Mä yritän tehdä parhaani, -
niin että kuurojen olisi helppo
ymmärtää meidän käännöksiä -
ja totuus koskettaisi heitä.
Mä saan tosi paljon iloa
ja merkitystä elämään siitä, -
että mä voin auttaa
viittomakielisiä veljiä ja sisaria.
Erityisen ihanaa on nähdä,
miten mun vanhemmat hyötyy siitä -
ja pääsee lähemmäs Jehovaa.
Mä rakastan käännöstyötä,
ja musta on mahtavaa nähdä, -
miten hienoja asioita
Jehova saa aikaan.
Mä toivoisin,
että monet muutkin sais kokea, -
millaista on tehdä tätä työtä.
Sisarella oli siinä
äärimmäisen tärkeä ajatus.
Vaikka hän tehtävässään
kääntää hengellistä ruokaa, -
hänen täytyy varata aikaa
myös siihen, että hän tutkii -
ja nauttii tuota ruokaa itse.
Se on hyvä muistutus kaikille,
joilla on erilaisia tehtäviä.
Mutta nuoret, me toivotaan,
että nämä videot -
kannustaisivat erityisesti teitä
laajentamaan palvelusta.
Musiikkivideo kertoo, mitä muuta
hienoa liittyy Jehovan perheeseen.
Oltiin me sitten kentällä
viemässä hyvää uutista -
tai rohkaisemassa
ystävää seurakunnasta, -
olisi kiva, jos meiltä pääsisi
oikeaan aikaan sanottu sana.
Paljon on kielellä vallassaan
Yhteen tai eroon se ihmiset saa
Valtavan roihun se voi sytyttää
On hyvä, jos kielensä kesyttää
Kun toinen miettii huoliaan
jo muutamin sanoin voi häntä lohduttaa
Vaikka se ois vain pieni ajatus
siitä tulla voi sen päivän pelastus
Se on niin ihanaa, kun aikaan oikeaan
oikeat sanat kuulla saa
On maailma kylmä ja armoton
Mut meillä on toisin,
meillä rakkautta on
Saa lämpöinen sydän muut huomioimaan
Jotakin kaunista sanomaan
Kun toinen miettii huoliaan
jo muutamin sanoin voi häntä lohduttaa
Vaikka se ois vain pieni ajatus
siitä tulla voi sen päivän pelastus
Se on niin ihanaa, kun aikaan oikeaan
oikeat sanat kuulla saa
Kun toinen miettii huoliaan
jo muutamin sanoin voi häntä lohduttaa
Vaikka se ois vain pieni ajatus
siitä tulla voi sen päivän pelastus
Se on niin ihanaa, kun aikaan oikeaan
oikeat sanat kuulla saa
Nyt lähdetään aarrejahtiin!
Nahum on seitsemäs
niistä 12 pikkuprofeetasta, -
joihin tässä sarjassa perehdytään.
Katso, mitä aarteita löydät -
ja minkälaisia vinkkejä saat
itsenäiseen tutkimiseen.
Tämän viikon raamatunlukuosuus
on Nahumin kirjasta.
Kiva päästä tutustumaan
siihen vähän tarkemmin.
Niin on. Tämäkin profetia
liittyy vahvasti -
Jehovan nimen pyhittämiseen.
- Aloitetaanpa sitten.
Julkaisuissamme on ollut ajatus,
että Raamattua kannattaisi lukea -
hitaasti ja uteliaalla asenteella.
Joo, tässä tapauksessa
nopeus ei ole valttia.
Jos aloitetaan 1. jakeesta:
”Julistus Niniveä vastaan.”
Mä haluaisin pysähtyä jo tähän,
kun Ninivehän on tuttu kaupunki.
Joonahan lähetettiin sinne
jo aikaisemmin.
Kaikki varmaan muistaa,
mitä siinä kävi.
Assyrialaiset oli pelottava kansa,
ja Joona pakeni.
Niinpä. Voi vaan kuvitella,
mitä Nahumin mielessä pyöri -
nyt kun hän sai
tällaisen sanoman.
Miltähän se on hänestä tuntunut?
Nahumia varmasti pelotti, -
ja se on ymmärrettävää,
kun ajattelee Niniveä.
Hakemistosta löytyy
hakusanan ”Ninive” alta -
kohta ”verenvuodatuksen kaupunki”.
Toi on hyvä muistaa,
että Hakemistosta löytyy lisätietoa.
Täällä kerrotaan, mitä assyrialaiset
yhden tutkijan mukaan teki:
Ihan kauheeta.
Vähemmästäkin alkais pelottaa.
Eikä Nahum ollut varmaan
ainoa, jota pelotti.
Aikajanan mukaan
kuninkaana oli Josia.
Hänhän kitki pois
väärää palvontaa.
Kansa oli just alkanut taas
palvella Jehovaa.
He varmaan mietti,
että miten Assyria reagoisi.
Niin, koska Assyria oli silloin
vielä maailmanvalta.
Ne teki just niin kuin ne halusi.
Israelilaiset on voineet miettiä, -
että entä jos uudistukset
suututtaa assyrialaiset.
Tehtäisiinkö heille samoja
kauheuksia kuin samarialaisille?
Mä olisin äitinä ollut huolissani
omien lasteni puolesta.
Katso, mitä jakeessa 3 sanotaan.
Jehova korostaa sitä,
miten hän käyttää valtaa.
Jehova on pitkämielinen,
vaikka hänellä on paljon voimaa.
Mä tutkin tätä, ja tämä on yksi
harvoista kohdista Raamatussa, -
missä Jehovan pitkämielisyys
yhdistetään hänen voimaan.
Jehova halusi,
että he keskittyis -
hänen voimaan ja tapaan hallita
eikä assyrialaisiin.
Se oli varmasti huojentavaa.
Sitten jakeessa 15 Jehova sanoi:
Jehova sanoi, että vaikka
Assyriaa ei ole vielä tuhottu, -
kansa voisi jatkaa
puhdasta palvontaa iloisin mielin.
He voisivat luottaa Jehovaan.
Myöhemmin Jehova
näyttikin voimansa -
ja tuhosi Niniven
niin perusteellisesti, -
että jotkut kriitikot epäili,
ettei sitä ole koskaan ollutkaan.
Profetia oli varmasti lohduttava
Nahumille, Josialle ja koko kansalle.
Kun he piti mielessä,
miten hyvä hallitsija Jehova on, -
he sai mielenrauhan
ja pystyi palvelemaan häntä iloiten.
Toi on hyvä ajatus.
Mä kirjoitan sen ylös.
Eli Jehovan tapa hallita
antaa meille mielenrauhan.
Tätä kun miettii tarkemmin,
niin Jehovasta tulee taas läheisempi.
Totta. Se miten Jehova käyttää valtaa,
kertoo siitä, millainen hän on.
Tämä että Jehova on pitkämielinen
ja hänellä on paljon voimaa, jäi mieleen.
Ihmisillähän se menee
yleensä päinvastoin.
Jehova oli kärsivällinen
jopa assyrialaisten kanssa.
Eli kyllä hän on varmaan
kärsivällinen myös mua kohtaan.
Kun epäonnistuu jossain,
niin tulee helposti se ajatus, -
että Jehova ei varmaan
enää hyväksy mua.
Nahumin kirja muistuttaa mua siitä,
että Jehova on kärsivällinen isä.
Hän rakastaa mua,
ja sen takia hän on pitkämielinen.
Mä voin olla varma siitä,
että Jehova haluaa olla mun ystävä.
Hyvä pointti.
Me ollaan helposti itseämme kohtaan
tosi kriittisiä ja armottomia.
Mutta pitäisi muistaa,
että Jehova ei ajattele meistä niin.
Hän on kärsivällinen mua kohtaan,
ja kyllä munkin pitäisi olla.
Pitäisi yrittää saada omat ajatukset
linjaan Jehovan ajatusten kanssa.
Ja meidän, joilla on jonkin verran
valtaa perheessä tai seurakunnassa, -
olisi hyvä kysyä itseltä,
että oonko mä kärsivällinen -
ja onko Jehova siitä samaa mieltä.
Jos mä olen äkkipikainen,
ketä mä silloin muistutan?
Mä jäin vielä miettimään
Jehovan voimaa.
Assyrialaiset ei olleet mitään
verrattuna Jehovaan, -
joten ei israelilaisilla
ollut syytä pelätä.
On meidänkin ympärillä oleva
maailma aika pelottava.
Me voidaan olla levollisin mielin,
koska Jehova on meidän kanssa.
Kun jotain haasteita tulee, -
niin sen sijaan että mä miettisin,
mihin mun omat voimat riittää, -
mä haluun muistaa, miten
valtavasti Jehovalla on voimaa, -
koska siitä saa mielenrauhaa.
Toi on totta. Mä tykkään lukea
kokemuksia jw.orgista.
Se että näkee, miten ystävät
nykyään kestää vainoa, -
saa mut luottamaan siihen,
että Jehova kyllä auttaa myös mua, -
kun jotain sellaista
tulee omalle kohdalle.
Näiden ystävien esimerkki
on todiste siitä, -
että Jehova käyttää voimaansa
palvelijoidensa hyväksi.
Hän on tosiaan pitkämielinen,
ja hänellä on paljon voimaa.
Mä voisin tässä vaiheessa
kerrata tämän kerran vinkit.
Ensinnäkin lue hitaasti
ja uteliaalla asenteella.
Etsi Hakemistosta lisätietoja -
ja mieti, mitä Jehovan tapa hallita
kertoo hänestä.
Lisäksi Nahumin profetiassa
on kerrottu -
kiinnostavia yksityiskohtia
Niniven tuhosta.
Miten se, että ne kaikki toteutui,
vahvistaa meidän uskoa?
Pitäiskö katsoa niitä saman tien,
koska mäkin vielä mietin...
Tässä ohjelmassa
me ollaan opittu, että meillä on -
koko maailmankaikkeuden
rakastavin Isä, Jehova.
Jehovan perhettä parempaa
paikkaa ei ole olemassa.
Kun me kasvatetaan rakkautta, -
siitä tulee täydellinen yhdysside
meidän ja ystävien välille.
Kun me vahvistetaan
meidän suhdetta Jehovaan, -
me voidaan auttaa tehtävissä,
jotka tukee järjestöä ja valtakuntaa.
Ja kun me kohdataan
yllättäviä vaikeuksia, -
me tiedetään,
että Jehova on meidän Isä -
ja Kallio, johon voi luottaa.
Tämän kuun videopostikortti tulee
Gabonista Afrikan länsirannikolta.
Sitä kutsutaan joskus
”Afrikan Eedeniksi”.
Sademetsät peittää
noin 85 % Gabonista, -
ja sieltä löytyy majesteettiset
Kongoun putoukset.
Loangon kansallispuistossa
voi nähdä norsuja -
käyskentelemässä merenrannalla.
Metsänorsut on uhanalaisia.
Suurin osa niistä
elää Gabonin alueella.
Täällä elää myös gorilloja,
värikkäitä mandrilleja -
ja tuhansia simpansseja.
Gabonin merialueillakin vilisee
jos jonkinlaista eläintä.
Delfiinejä ja valaita
on yli 20 eri lajia.
Valaiden bongaajilla on mahtavia
mahdollisuuksia nähdä niitä läheltä.
Mutta gaboninkyystä
kannattaa pysyä kaukana.
Sen myrkkyhampaat
voi olla jopa 5 cm pitkät, -
pisimmät millään myrkkykäärmeellä.
Onneksi se on aika säyseä
ja puree harvoin ihmisiä.
Pääkaupunki on Libreville, -
jonka vapautetut orjat perustivat
1800-luvulla.
Siellä on modernia arkkitehtuuria,
puistoa ja rantaa.
Maan kaakkoisosasta
löytyy Franceville.
Sieltä pääsee moneen upeaan paikkaan,
esimerkiksi Poubaran putouksille.
Vuonna 1957 kaksi veljeä
Brazzavillen Kongosta -
kulki maan eteläosien läpi
ja etsi töitä.
Matkalla he todisti
Antoine Moubangalle.
Hän edistyi nopeasti ja kävi kasteella
saman vuoden kesäkuussa.
Hän oli Gabonin
ensimmäinen Jehovan todistaja.
Noihin aikoihin Gaboniin muutti
Kongosta lisää ystäviä rakennustöihin.
He saarnasivat hyvää uutista
veli Moubangan kanssa -
ja vuokrasivat puisen mökin
kokouksia varten.
Lauantaisin veljet toi pihalle
penkkejä esitelmiä varten.
Siksi heitä alettiin kutsua
”penkkiuskonnoksi”.
Vuonna 1964 työ rekisteröitiin, -
ja pian maahan alkoi tulla
lähetystyöntekijöitä.
Monia ihmisiä tavoitettiin
joka sunnuntai, -
kun radiossa esitettiin
Raamattuun perustuvia puheita.
Sitten yhtäkkiä huhtikuussa 1970 -
hallitus kielsi
saarnaamistyön ja kokoukset -
ja karkotti
lähetystyöntekijät maasta.
Mutta ystävien into
ei laantunut kiellon aikana.
Kokouksia ja jopa konventteja
järjestettiin salassa yöaikaan.
Lopulta tilanne taas parani.
Saleja rakennettiin,
konventteja järjestettiin, -
ja alettiin pitää
uutta radio-ohjelmaa.
Ohjelmasta tuli niin suosittu,
että siitä kirjoitettiin -
valtakunnallisessa
sanomalehdessä vuonna 2004.
Yksi ohjelman veljistä sanoi,
että kun hän tapasi ihmisiä, -
monet tunnisti hänen äänensä,
ja niin alkoi jopa raamattukursseja.
Nykyään julistajia on yli 4 600.
Raamattukursseja on yli 8 000.
Kenttää tehdään
muun muassa seuraavilla kielillä:
ranska, fang, myene,
punu, njebi ja teke.
Hiljattain 28 nuorta julistajaa -
valmistui Gabonin
ensimmäisestä VJK:sta.
Se pidettiin Librevillessa
Okalan salilla, -
jota voidaan laajentaa
koulukäyttöön.
Okalan seurakunnassa
on 116 julistajaa.
Raamattukursseissa tuli
vähän aikaa sitten uusi ennätys: 140.
Muistojuhlassa oli läsnä 287.
Tässä saatte lämpimät terveiset
Okalan seurakunnan ystäviltä.
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.

JW Broadcasting – toukokuu 2026
- 

JW Broadcasting – toukokuu 2026

Tervetuloa
katsomaan kuukausiohjelmaa!
Tässä jaksossa meillä onkin
kiinnostava teema.
Me tullaan miettimään,
minkälainen Isä Jehova on -
ja miksi Jehovan perheessä
on turvallista olla.
Me tavataan tänään sisar,
joka on pitänyt kiinni Jehovasta, -
vaikka hänellä on ollut elämässä
todella rankkoja tilanteita.
Aarteita etsitään tällä kertaa
Nahumin kirjasta.
Lisäksi kaksi uutta videosarjaa
näkee tänään päivänvalon.
Ensimmäinen kertoo siitä,
miten Jehova valmentaa, -
jos pystyy palvelemaan
kokoaikaisesti.
Toisessa sarjassa
päästään kurkistamaan, -
millaista on elämä
erilaisissa palvelustehtävissä.
Tämä on JW Broadcasting.
Mitä sinulle tulee mieleen,
kun kuulet sanan ”isä”?
Ehkä mies,
joka rakastaa perhettään -
ja pitää siitä huolta.
Tai mies, joka ei välitä perheestään
tai kohtelee sitä jopa huonosti.
Mielikuva riippuu pitkälti siitä,
millainen isä meillä itsellä on ollut.
Miksi tässä nyt sitten
puhutaan isästä?
Sen takia, että Raamattu
kuvailee Jehovaa Isäksi.
Raamatussa käytetään Jehovasta
monia eri nimityksiä.
Mutta Jeesus kutsui Jehovaa
usein Isäksi.
Juuri sellainen kuva
meillä pitäisi olla hänestä.
Myös Jeesuksesta käytetään
monia nimityksiä, -
esimerkiksi taitava työntekijä,
Sana ja ylienkeli Mikael.
Mutta ennen kaikkea
hänet tunnetaan Jehovan Poikana.
Ja Jeesuksen
lunastusuhrin perusteella -
Jehova pitää myös meitä
omina lapsinaan, -
vaikka olemme epätäydellisiä.
Jehova haluaa,
että myös sinulla on -
lämmin ja läheinen
”isä ja lapsi” -suhde hänen kanssaan.
Nimitys ”Isä”
korostaa Jehovan tunteita.
Perhe on tosi tärkeä Jehovalle.
Tämä tulee kauniisti esille
Jesajan 64:8:ssa:
Eikö ollut lämpimät sanat?
”Sinä, Jehova,
olet meidän Isämme.”
Riippumatta siitä,
millainen oma isämme on ollut, -
Jehova on upea Isä.
Se näkyy aivan kaikessa
läpi koko Raamatun.
Ajattele, että jos luetaan
pelkästään evankeliumeja, -
niissä Jeesus kutsuu Jehovaa
Isäksi yli 160 kertaa.
Mistä se kertoo?
Siitä, että me ollaan
Jehovan perhettä.
Mitä enemmän me opitaan siitä,
millainen Isä Jehova on, -
ja nähdään, miten hän rakastaa
ja on kiinnostunut meistä, -
sitä läheisempi
hänestä tulee meille -
ja me luotetaan
häneen enemmän.
Mutta mitä sanoisit,
mikä on perusta sille, -
että meillä voi olla
suhde Jehovaan?
Mietitään
1. Mooseksen kirjan 1:26:ta.
Tässä tilanteessa Jehova puhuu
Jeesuksen kanssa siitä, -
millaiseksi ihminen luotaisiin:
”Sitten Jumala sanoi:
’Tehkäämme ihminen
kuvaksemme, kaltaiseksemme.’ ”
Jehova loi ihmisen
omaksi kuvakseen.
Se on loogista.
Lapsissa on usein samoja piirteitä
kuin vanhemmissa.
Mitä samoja piirteitä on
meissä ja Jehovassa?
Ne ei liity ulkonäköön,
koska Jehova on henki.
1. Johanneksen kirjeen 4:8:ssa
on yksi vihje tähän:
Me ollaan Jumalan kuvia siten,
että meillä on samoja ominaisuuksia, -
esimerkiksi kyky rakastaa.
Jehova on lämmin ja huolehtiva Isä,
ja hän rakastaa perhettään.
Ja koska me Jehovan lapsina
muistutetaan häntä, -
me pystytään tuntemaan se rakkaus
ja myös rakastamaan häntä.
Tosiaan rakkaus on perusta
meidän suhteelle Jehovan kanssa.
Mietitään nyt kolmea asiaa,
joista näkyy, -
että Jehova rakastaa meitä.
Ensinnäkin hän on hyvä Isä,
joka huolehtii omista lapsistaan.
1. Pietarin kirjeen 5:7:ssä
sanotaan:
Huolehtimiseen sisältyy se,
että pitää huolta jonkun -
fyysisestä hyvinvoinnista.
Se on tärkeää.
Mutta rajoittuuko Jehovan huolenpito
pelkästään fyysiseen hyvinvointiin?
Ei.
2. Korinttilaiskirjeen 1:3, 4:ssä
sanotaan:
Jehova on ”hellän armollinen Isä
ja kaiken lohdutuksen Jumala”.
Ajattele, hän varmistaa, että meillä
on aineellisesti kaikki tarvittava, -
mutta hän tekee
paljon enemmänkin.
Jehova haluaa lohduttaa meitä.
Hänellä on tunteet mukana,
kun hän huolehtii meistä.
Hän pitää meistä huolta fyysisesti,
henkisesti ja hengellisesti.
Kuvitellaanpa, että sinulle sattuu
pieni onnettomuus ja menet lääkäriin.
Lääkäri kertoo,
että tarvitset tietynlaista hoitoa, -
ja vakuuttaa sinulle,
että olet hyvissä käsissä.
Mutta entä jos hän ei ole
pelkästään kokenut lääkäri -
vaan sinun oma isä?
Silloin sinusta tulee
hänen tärkein potilas.
Tiedät, että hän ei hoida sinua
vain vastaanotolla, -
vaan hän huolehtii sinusta
päivästä päivään.
Hän tekee niin,
koska hän rakastaa sinua.
Sen tietäminen rauhoittaa mieltä.
Jehova on sellainen.
Hän on erittäin taitava lääkäri.
Tulevaisuudessa hän poistaa
kaiken tuskan ja kärsimyksen.
Mutta hän tekee enemmänkin.
Hän on hellän armollinen Isä
ja kaiken lohdutuksen Jumala.
Hän on aidosti
kiinnostunut meistä, -
ja hän huolehtii meistä
päivästä päivään -
ennen kuin tämä aikakausi loppuu
ja tietenkin myös sen jälkeen.
Onko Jehova lohduttanut sinua
ja huolehtinut sinusta hellästi?
Ehkä hän on käyttänyt siinä
seurakunnan ystäviä, -
hengellisiä veljiä ja sisaria,
jotka jäljittelevät hänen rakkautta.
Tai Jehova on lohduttanut jonkun
Raamatun kertomuksen avulla.
Tai jokin raamatunkohta avasi jotain
Jehovan lupausta uudella tavalla.
Jehovan lämmin huolenpito kertoo
siitä, että hän rakastaa meitä.
Ja koska tuo rakkaus on ikuista, -
hän tulee aina
pitämään meistä huolta.
Millä toisella tavalla
Jehova on rakastava Isä?
Hän antaa meidän puhua hänelle
täysin avoimesti.
Avoin kommunikointi on ydinasia,
jotta perhe voi olla onnellinen.
Esimerkiksi ruokapöydässä
on kiva jutella päivän tapahtumista.
1. Pietarin kirjeen 5. luvussa -
Jehova kannustikin meitä
heittämään kaikki huolet hänelle.
Mutta Jehova on taivaassa.
Miten kommunikointi onnistuu?
Rukoilemalla.
Rukouksessa Jehovalle voi kertoa
kaikesta, mikä on itselle tärkeää:
huolista, ilonaiheista,
omista tavoitteista -
ja siitä, mistä on
kiitollinen hänelle.
Jehova kuuntelee meitä, -
aivan niin kuin hyvä isä
kuuntelee omaa lastaan.
Sen lisäksi, että Jehova
kuuntelee meidän rukouksia, -
hän myös vastaa niihin.
Jehova sai raamatunkirjoittajat
kirjoittamaan hänen ajatuksia meille.
Kun lukee
ja mietiskelee Raamattua -
ja uskollisen ja ymmärtäväisen orjan
valmistamia julkaisuja, -
Jehova ohjaa pyhän hengen avulla
meidän ajatukset siihen, -
mitä meidän pitää kuulla.
Eli hän ohjaa meidän huomion
hänen ajatuksiin.
Hän voi myös
vastata jonkun ystävän -
tai jopa jonkun sellaisen kautta,
joka ei vielä ole todistaja.
Meidän täytyy tunnistaa,
miten Jehova vastaa rukouksiin.
Voisi olla hyvä idea
kirjoittaa vastauksia muistiin.
Miksi joskus voi tuntua siltä,
että vastausta joutuu odottamaan?
Eikö meidän asia ole
Jehovan mielestä tärkeä?
Onko se työnnetty
pakan alimmaiseksi?
Kyse ei ole siitä.
Voi olla, että meidän pitää
olla vain kärsivällisempiä.
Tai ehkä Jehova on jo vastannut, -
mutta vastaus ei ollut se,
mikä meillä oli mielessä.
Kuvitellaanpa sellaista tilannetta,
että perhe on matkalla mummolaan.
Äiti ja isä tietää, että matkaan
menee kymmenen tuntia.
Mitä takapenkiltä kuuluu?
”Koska ollaan perillä?”
Totta kai kaikki haluaa,
että matka menee nopeasti.
Mutta matka on mikä on.
Siihen menee kymmenen tuntia.
Sitten ollaan perillä.
Lasten pitää vain olla kärsivällisiä
ja keksiä jotain tekemistä.
Meidän harras rukous on se,
että loppu tulisi.
Monen mielestä
se saisi tulla vaikka jo tänään.
Mekin ikään kuin kysytään Jehovalta:
”Koska ollaan perillä?”
Se on hyvä,
että rukoilee lopun tuloa.
Mutta meidän täytyy
olla kärsivällisiä, -
aivan niin kuin noiden
matkalla olevien lasten.
Sekin on hyvä pitää mielessä,
että lapset eivät ole matkalla yksin.
Vanhemmat on mukana.
Sama pitää paikkansa
myös meistä.
Meidän Isä Jehova on mukana
matkalla uuteen maailmaan.
Loppu kyllä tulee.
Se on aivan varmaa.
Kun keskittyy Jehovan palvelukseen,
aika kuluu paljon nopeammin.
Joskus voi olla, että Jehovan vastaus
meidän rukoukseen onkin ei.
Sekin on mahdollista.
Rakastavat vanhemmatkaan ei voi
aina suostua lapsen pyyntöön.
Ajattele Paavalia.
Hänellä oli jokin ongelma,
mitä hän kutsui ”piikiksi lihassa”.
Jehova kyllä antoi Paavalille
kyvyn tehdä ihmeitä toisten hyväksi.
Mutta vaikka Paavali pyysi
kolme kertaa, että piikki poistuisi, -
Jehovan vastaus oli ei.
Hän sanoi, että hänen ansaitsematon
hyvyytensä riittää Paavalille.
Jehova ei aikonut poistaa piikkiä, -
mutta hän lupasi
antaa Paavalille voimaa, -
niin että tämä pystyisi
jatkamaan eteenpäin.
Jehova auttaa myös meitä
kestämään vaikeita ongelmia.
Meidän kestävyys
on selvä todiste rakkaudesta -
ja luottamuksesta Jehovaan.
Vaikka vastausta rukoukseen
joutuisi odottamaan, -
tai vaikka vastaus olisi kieltävä,
Jehovan rakkauteen voi luottaa.
On hyvä muistaa se, mitä sanotaan
Johanneksen 14:21:ssä.
Tässä on Jeesuksen sanat:
Eli kun me parhaamme mukaan
yritetään jäljitellä Jeesusta, -
Jehova rakastaa meitä.
Ja kun Jehova sanoo,
että hän rakastaa, -
hän tarkoittaa sitä.
On uskomattoman hienoa,
että me voidaan -
vapaasti kommunikoida
meidän Isän Jehovan kanssa.
Mietitään vielä yhtä tapaa, -
jolla Jehova osoittaa,
että hän on hyvä Isä.
Hän tekee kovasti työtä
oman perheen hyväksi.
Lasten kasvattaminen
on palkitsevaa.
Mutta on siinä myös työtä
siinäkin tapauksessa, -
että lapset on tottelevaisia.
Kukapa meistä ei olisi
joskus aiheuttanut -
omille vanhemmille
harmaita hiuksia?
Mutta ajattele, mitä kaikkea
vanhemmat antaa lapsilleen:
esimerkiksi ruoan, vaatteet, kodin
ja mukavaa tekemistä.
He järjestää koulutuksen
ja vie tarvittaessa lääkäriin -
ja myös ojentaa lapsia.
Mutta onko se hyvä asia?
Ojentamisesta ehkä tulee mieleen
vain ne ikävät seuraukset, -
jotka vanhemmat määrää
väärästä toiminnasta.
Mutta itse asiassa Raamatussa
ojentamiseen sisältyy myös -
ohjaaminen, opettaminen
ja valmentaminen.
Eli ojentaminen on hyvä asia.
Se on osa valmennusta,
ja se ohjaa lapsia oikeaan suuntaan.
Jehova haluaa,
että me eletään ikuisesti.
Sen takia hän
välillä ojentaa meitä.
Eli käytännössä hän opettaa,
valmentaa ja antaa selviä neuvoja.
Hänen tavoitteensa on se,
että me edistytään hengellisesti.
Hän käyttää siinä Raamattua,
uskolliselta orjalta tulevaa opetusta -
ja kypsiä seurakunnan ystäviä.
Tämä kaikki auttaa meitä
hiomaan itseämme.
Lasten kasvatus
on tosiaan melkoinen urakka.
Jehova arvostaa sitä,
että teette sen mielellänne -
ja huolehditte hyvin lapsista.
Jehovakin tekee
kovasti työtä meidän hyväksi.
Itse asiassa hän on tehnyt
paljon kaikkea meitä varten -
jo tuhansia vuosia.
Mieti, mistä Jehovan
luomistöistä sinä pidät.
Kaunis auringonlasku, 
hyvä ruoka, -
musiikki ja laulaminen, -
tuoksuvat kukat,
ystävät ja oma perhe.
Puhumattakaan kaikista
hengellisistä aarteista.
Kaikki nämä asiat ovat lahjoja
meidän Isältä Jehovalta.
Miksi Jehova näkee
niin paljon vaivaa?
Koska hän rakastaa meitä.
Tämän puheen alussa oli kysymys:
mitä sinulle tulee mieleen,
kun kuulet sanan ”isä”?
Siihen tosiaan vaikuttaa paljon se,
millainen meidän oma isä on ollut.
Mutta mitä jos et ole koskaan
edes tavannut omaa isää?
Psalmissa 68 on nämä
lämpimät sanat sinulle.
Jakeessa 5 Jehovasta sanotaan:
Eli pyhästä asunnostaan taivaasta
Jehova näkee sinun tilanteen -
ja vakuuttaa nimenomaan sinulle,
että olet tärkeä osa hänen perhettä.
Jakeessahan sanottiin:
”Isättömien isä
ja leskien suojelija on Jumala.”
Tässä Jehova ikään kuin sanoo:
”Minä olen isä ja suojelija.
Tiedän, että olet kasvanut ilman isää,
mutta sinulla on minut.
Minä olen sinun Isä.”
Entä jos sinulla on isä ja perhe, -
mutta he on sinua vastaan,
koska palvelet Jehovaa?
Markuksen 10. luvussa
on hieno lupaus, -
Jeesuksen lupaus sinulle:
Jos vanhemmat tai perheenjäsenet
ovat hylänneet sinut uskosi takia, -
niin muista, että sinä kuulut
Jehovan perheeseen.
Ympäri maailman
on miljoonia veljiä ja sisaria, -
jotka rakastavat sinua.
Voi hyvinkin olla, että sinun
ei-uskovat perheenjäsenet -
oppivat vielä jossain vaiheessa
tuntemaan Jehovan.
Olipa perhetilanteesi mikä tahansa,
niin kun palvelet Jehovaa, -
kuulut hänen
ainutlaatuiseen perheeseen.
Jehova rakastaa lapsiaan -
ja myös tulee aina
rakastamaan meitä kaikkia.
Pian uudessa maailmassa
Jehova on tehnyt lopun synnistä -
ja kaikista ongelmista,
joita meillä nykyään on.
Mutta jo nyt hän huolehtii
hellästi meidän tarpeistamme.
Hän kuuntelee meidän rukouksia
ja vastaa niihin tavalla tai toisella.
Hän tekee kovasti työtä
meidän hyväksi -
ja valmentaa meitä
ikuiseen elämään.
Hän tekee kaiken tämän
ja vielä paljon enemmän, -
koska hän rakastaa perhettään.
Meillä on kaikki syyt olla kiitollisia
ja sanoa samat sanat kuin Jesaja:
”Sinä, Jehova,
olet meidän Isämme.”
Sisar Bethel Rodish oli 22-vuotias
ja aloittamassa työt päätoimistossa, -
mutta aivokasvain
sotki suunnitelmat.
Hänestä kerrotaan
Herätkää!-lehdessä 22.4.1990.
Vuosien varrella hän on saanut nähdä,
että Jehova todella on hänen Isänsä.
Se oli syyskuun aamu, kun yksi veli
Brooklynin Betelistä soitti mulle.
Hän pyysi mut sinne töihin
kolmeksi kuukaudeksi.
Mä pahottelin, kun mun piti
lopettaa se puhelu nopeesti, -
mutta mulla oli aika lääkärille.
Mä menin lääkärin vastaanotolle,
ja hän sanoi mulle:
”Kuvien perusteella
sulla on iso aivokasvain.
Nyt olisi ehkä hyvä
soittaa vanhemmille.”
Mua hoitanut kirurgi
oli todella taitava.
Hän teki mulle kaksi leikkausta.
Toisen leikkauksen jälkeen
lääkäri sanoi, -
että hänellä on ilouutisia.
Kasvain oli saatu poistettua kokonaan.
Vuoden päästä diagnoosista
elämä oli taas aika lailla normaalia.
Keväällä 1990
mä muutin Brooklyniin, -
ja siellä mä sitten tapasin
tämän herrasmiehen.
Me mentiin kihloihin
ja haettiin yhdessä Beteliin.
Meidän hakemus hyväksyttiin,
ja se oli mahtavaa.
Sitten parin vuoden päästä
me saatiinkin perheenlisäystä.
Hetken päästä meillä oli kaksi lasta,
tyttö ja poika, -
ja sitten mä aloin odottaa
meidän kolmatta.
Mutta kolmannella kuulla
pahin mahdollinen tapahtui.
Mä sain keskenmenon.
Sillä välin kun
me oltiin sairaalassa, -
mun äiti oli ollut
meidän lasten kanssa.
Hän oli onneksi kertonut lapsille, -
että vauva ei olisi tulossa
meidän kanssa kotiin.
Kun me tultiin pihaan,
lapset juoksi meitä vastaan, -
mutta mä en oikein pystynyt
sanomaan mitään.
Mulla oli tunteet niin pinnassa.
Robert halasi meitä kaikkia -
ja kertoi lapsille,
että vauva oli kuollut.
Me haluttiin ottaa huomioon
meidän lasten persoonallisuudet -
ja päätettiin kertoa asia suoraan
mutta hienovaraisesti.
Me todettiin, että tällaisia
surullisia asioita tapahtuu -
ja että yhdessä me voidaan
päästä tästä yli.
Tuntui raastavalta tulla takaisin
makuuhuoneeseen, -
missä mä olin edellisenä päivänä
viikannut vauvan vaatteita.
Mitä mä niille nyt tekisin?
Viisi kuukautta
vauvan menettämisen jälkeen -
me oltiin menossa kokoukseen.
Me päästiin salille, mutta sitten
mua alkoi itkettää ihan valtavasti.
Mä vaan käännyin ympäri
ja palasin saman tien autolle.
Kaksi mun läheistä ystävää
näki mitä tapahtui, -
ja he tuli mun luo
ja istui mun kanssa autossa.
Mä sain vaan puhua vauvasta
ja puhua meidän lapsista.
Ja ne kuunteli
ja piti kädestä kiinni.
Ja ne sai mut jopa nauramaan.
Hetken päästä me mentiinkin
jo takaisin sisään.
Jehova oli koko ajan lähellä.
Hän antoi ystäviä
seurakunnasta meidän tueksi.
Me tiedettiin, että monilla
oli kiireinen aikataulu, -
mutta silti he saattoi
tulla meille perjantai-iltana.
Me syötiin
ja vaan juteltiin ihan kaikesta.
Se auttoi tosi paljon,
koska silloin sai hetken ajatella -
jotain muuta kuin pelkästään
sitä valtavaa menetystä.
Me ollaan todella saatu kokea
Jehovan rakkaus ystävien kautta.
Siksi mä yritän omasta puolestani
osoittaa sitä toisille.
Mä saatan lähettää
viestin tai kortin -
tai sanoa niille, että te ootte
meille tärkeitä ja rakkaita -
ja me haluttaisi mielellään auttaa,
jos vaan sopii.
Voisin luetella monta tilannetta
elämän varrelta, -
joissa Jehova on antanut
sen voiman, mitä tarvitaan.
Varmaan kaikilla
on joskus ollut sellainen olo, -
ettei millään jaksaisi lähteä
kokoukseen tai kentälle.
Mutta kun tarvittiin fyysistä voimaa,
Jehova antoi sitä.
Kun taas henkiset voimat oli vähissä,
Jehova antoi sitäkin.
5. Mooseksen kirjan 33:27
on mulle tosi tärkeä:
”Muinaisista ajoista asti
on Jumala ollut turvapaikka, -
hänen ikuiset käsivartensa
kannattelevat sinua.”
Voin sanoa omasta kokemuksesta,
että ei ole mitään, -
mistä ei selviäisi Jehovan avulla.
Kun kasvattaa hyviä
ominaisuuksia, kuten uskoa, -
elämän ongelmista
voi selvitä paremmin, -
aivan niin kuin sisar Rodish.
Myös kokoaikainen palvelus auttaa
kehittämään näitä ominaisuuksia.
Erilaiset tehtävät palveluksessa -
auttaa kasvattamaan ominaisuuksia,
joita Jehova arvostaa.
Tähän sopiikin meidän
ensimmäinen uusi sarja:
Kokoaikainen palvelus
kasvattaa hyviä ominaisuuksia.
Tässä sarjassa me tavataan
veljiä ja sisaria, jotka kertoo, -
miten erilaiset palvelustehtävät -
on auttaneet heitä
kasvattamaan hengen hedelmää.
Tässä tulee ensimmäinen jakso:
Kokoaikainen palvelus kasvattaa
hyviä ominaisuuksia – Rakkaus.
Mä oon kasvanut
pienessä kaupungissa, -
ja siellä kaikilla oli
oikeastaan samanlainen tausta.
Mä olin tottunut siihen,
että asiat tehtiin yleensä -
samalla tutulla tavalla.
Valtakunnansalien
rakennusryhmään meneminen -
oli mulle tosi iso muutos.
Yhtäkkiä ei ollutkaan
sitä tuttua kulttuuria.
Ympärillä oli ihmisiä,
jotka puhui eri kieliä -
ja jotka oli eri taustoista
ja eri heimoista.
Mä tajusin, etten oikeastaan
rakastanut kaikkia yhtä paljon.
Mun oli helppo rakastaa
vaan omaan heimoon kuuluvia.
Mä huomasin, että taidan olla
vähän ennakkoluuloinen.
Valtakunnansalien
rakennusryhmässä on ihana olla.
Me tehdään töitä yhdessä,
me asutaan yhdessä, -
ja joskus me jopa
itketään yhdessä.
Me ollaan oikeesti kuin perhe.
Mutta rakennusryhmässä
aloittaminen tarkoitti sitä, -
että mun piti lähteä
mun mukavuusalueelta.
Piti jättää tuttu seurakunta
ja ystävät, joita mulla siellä oli.
Uudessa tehtävässä
alkoi tuntua siltä, -
että en enää saanut rakkautta
samalla tavalla kuin ennen.
Mutta 1. Korinttilaiskirjeen 13:4
auttoi ymmärtämään, -
että rakkaudessa
on monia puolia.
Ehkä mun rakkaus
oli vähän rajoittunutta.
Tajusin, että mun pitäis
nähdä vaivaa, -
että pystyisin osoittamaan
aitoa kristillistä rakkautta.
Koska me ollaan
ulkomaalaisina kierrostyössä, -
yksi isoimmista asioista,
mitä olen oppinut, on se, -
miten tärkeää rakkaus
ja myötätunto on.
Esimerkiksi joskus joku
tuli myöhässä kokoukseen -
ja sitten vielä torkahteli
puheen aikana.
Enhän mä ole
maailman paras puhuja.
Mutta se että tuli myöhässä
ja vielä nukahti, se kyllä ärsytti mua.
Mutta mä tajusin, että mun pitäisi
osoittaa enemmän rakkautta, -
koska se veli tekee
ehkä 12 tai 16 tunnin päiviä -
kuusi päivää viikossa.
Mun perheenjäsenet
ei ole todistajia, -
ja siksi mä pidän seurakuntien
ystäviä mun perheenä.
Ystävien elämä on haastavaa.
Uskollisena pysyminen ei ole helppoa.
Haluaisin, että meistä tulis läheisiä
niin nopeasti kuin mahdollista.
Aina se ei onnistu,
ja se tuntui joskus vähän pahalta.
Mä mietin, että eikö ne halua
olla mun ystäviä.
Mutta sitten Mike sanoi,
että tiiätkö, -
ei sunkaan ole aina
niin helppo avautua heti.
Ja mä tajusin,
että se on muuten ihan totta.
Tää on opettanut mua olemaan
kärsivällisempi ystävien kanssa, -
osoittamaan enemmän rakkautta
ja ymmärtämään eri ystäviä -
ehkä paremmin kuin ennen.
Jehova muovaa meitä kaikkia.
Mut nyt kun mä oon ollut
rakennusprojekteilla, -
mä oon huomannut,
että Jehova on auttanut mua -
kasvamaan hengellisesti
entistä nopeammin.
Mä oon oppinut
keskittymään ihmisiin -
enkä niiden kieleen,
ihonväriin tai heimoon.
Kun mä tulin rakennusryhmään,
musta tuntui, -
että ihan kuin Jehova
olis sanonut mulle:
”Cebo, sä ajattelet tietäväsi, -
mitä aito rakkaus on
ja miten sitä osoitetaan.
Mut nyt mä autan sua näkemään,
mitä rakkauteen oikeasti sisältyy.”
Nykyään kun me
muutetaan paikasta toiseen, -
niin mä pystyn saamaan
tosi läheisiä ystäviä.
Kokoaikaisesta palveluksesta
on ollut meille valtavasti hyötyä.
Sen ansiosta me ollaan opittu
osoittamaan rakkautta paremmin -
ja olemaan paljon
myötätuntoisempia.
Kokoaikainen palvelus on opettanut
rakastamaan ystäviä enemmän.
Mä oon oppinut
ymmärtämään ystäviä, -
ja sen ansiosta
niistä on tullut mulle rakkaampia.
Siitä on ollut hyötyä
myös meidän avioliitossa.
Mä oon oppinut
oikeasti kuuntelemaan toisia, -
ja sen takia mä oon
myös kotona parempi kuuntelija.
Eli mitä hyötyä on siitä,
että kasvattaa rakkautta?
Välit ystäviin lähenee,
empatia kasvaa, -
samoin kärsivällisyys
ja ymmärrys toisia kohtaan.
Toivottavasti tämä sarja
motivoi sinua -
harkitsemaan
kokoaikaista palvelusta, -
olitpa sitten miettinyt
sitä aiemmin tai et.
Ohjelman alkupuheessa todettiin,
että Isämme Jehovan rakkauteen -
liittyy joskus myös ojentaminen.
Usein se tulee
muistutusten muodossa.
Seuraavassa aamupalvonnassa
veli Troy Snyder kertoo meille, -
miten me voidaan suhtautua
Jehovan muistutuksiin oikealla tavalla.
Miten reagoit, kun joku sanoo:
”on hyvä muistaa”, -
”muistin virkistykseksi”
tai ”muistathan tämän”?
Ehkä ajattelemme:
”Nyt tulee jotain, mitä jo tiedän.”
Tai ehkä ärsyynnymme,
jos meitä muistutetaan jostain, -
mitä emme ole tehneet.
Saatamme jopa alkaa miettiä,
olemmeko epäonnistuneet jossain -
ja tuottaneet pettymyksen.
Jehovan muistutusten ei pitäisi
aiheuttaa meissä tällaisia reaktioita.
Otetaan esiin psalmi 119
ja mietitään, -
millainen myönteinen vaikutus
Jehovan muistutuksilla on meihin.
Luetaan jakeet 2 ja 3:
”Onnellisia ovat ne, jotka
noudattavat hänen muistutuksiaan, -
jotka etsivät häntä
koko sydämestään.
He eivät toimi väärin,
he vaeltavat hänen teitään.”
Eli Jehovan muistutukset
edistävät meidän onnellisuutta.
Ne lisäävät ymmärrystä,
laajentavat näkökulmaa -
ja myös motivoivat pysymään
uskollisena Jehovalle.
Ne auttavat meitä toimimaan oikein,
vaeltamaan Jehovan teitä, -
ja niistä on meille paljon apua
myös silloin, kun meillä on vaikeaa.
Jehovan muistutukset ovat
kuin tienviittoja ruuhkaisella tiellä.
Ne opastavat
valitsemaan oikean suunnan -
tässä kaoottisessa maailmassa.
Meidän ei tarvitse pelätä,
että eksymme.
Ja vaikka erehtyisimme,
Jehova auttaa takaisin oikealle tielle.
Mietitään nyt päiväntekstijaetta.
Siinä on nimittäin
yksi Jehovan muistutus.
1. Pietarin kirje 2:13, 14.
Katsotaan,
mistä tässä muistutetaan.
”Olkaa Herran takia alamaisia
kaikelle ihmisten luomalle:
niin kuninkaalle, joka on teitä ylempi,
kuin käskynhaltijoille, -
jotka hän on lähettänyt
rankaisemaan pahaa tekeviä -
mutta kiittämään niitä,
jotka tekevät hyvää.”
Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen
oli tärkeää pysyä puolueettomina -
ja alamaisina niille hallitsijoille,
joiden Jehova salli käyttää valtaa.
Siinä ei ollut mitään uutta.
Kristityt ymmärsivät jo sen, -
mitä Jeesus oli sanonut
Jumalan valtakunnan tukemisesta.
Ja myös sen, että keisarille piti
antaa se, mikä kuuluu keisarille, -
mutta Jumalalle,
mikä kuuluu Jumalalle.
He tottelivat ennemmin
Jumalaa kuin ihmisiä, -
apostolien esimerkin mukaisesti.
Miksi heitä sitten piti
muistuttaa tästä?
Koska heitä ympäröivä maailma
oli tuolloin täynnä jännitteitä.
Kristityt kohtasivat painostusta,
koska ihmisillä oli -
voimakkaita mielipiteitä
poliittisissa kysymyksisssä.
Muistutus puolueettomuudesta
oli todella ajankohtainen.
Ajattelehan,
mitä Pietari sanoi jakeessa 13:
”Olkaa [alamaisia] Herran takia.”
Tämä antoi oikean näkökulman.
Se muistutti siitä,
että alamaisuus hallitsijoille -
ei tarkoittanut
niiden poliittista tukemista.
Olemalla alamaisia
he kunnioittaisivat Jehovaa, -
joka antoi niiden toimia
ja joka aikanaan korjaisi asiat.
Eli ei ollut tarkoitus, että kristityt
taistelisivat hallituksia vastaan, -
vaan heidän tehtävänään
oli kertoa Jumalan valtakunnasta.
Tämä ei ollut ainoa kerta,
kun tästä asiasta muistutettiin.
Muutamia vuosia aiemmin
kirjeessä roomalaisille selitettiin, -
mikä rooli on esivallalla, -
ja myös se, miten kristittyjen
tulisi suhtautua esivaltaan.
Samoihin aikoihin kirjoitettiin
myös Tituksen kirje.
Siinä muistutettiin samaan tapaan
alamaisuudesta hallituksille.
Nämä arvokkaat neuvot auttoivat
kristittyjä olemaan puolueettomia -
ja pysymään uskollisina Jehovalle
kaikissa tilanteissa.
Mutta kristityillä oli edessä
vieläkin vaikeammat ajat.
Heitä tultaisiin
vainoamaan ankarasti.
Jehova kuitenkin tukisi heitä,
jos he noudattaisivat muistutuksia.
Pietari viittaa tähän jakeessa 15.
Se oli luvun 2 jakeissa 13 ja 14, -
joissa Pietari kehotti olemaan
alamainen hallitsijoille.
Sitten jae 15:
”Jumala näet haluaa,
että te vaiennatte -
järjettömien ihmisten
tietämättömän puheen -
tekemällä hyvää.”
Jos he toimisivat tämän mukaan
ja tekisivät hyvää, -
he voisivat hyvän käytöksensä
ja Jehovan tuen ansiosta -
jatkaa hänen palvelemistaan.
Kristityt varmasti
noudattivat tuota neuvoa.
Tästä löytyy myös monia
nykyajan esimerkkejä.
Eräässä maassa veljiä ja sisaria
muistutettiin juuri siitä, -
miten tärkeää on pysyä
puolueettomina kaikissa tilanteissa.
Vähän sen jälkeen
maassa puhkesikin sisällissota.
Ystävät muistivat neuvot.
He pysyivät puolueettomina -
eivätkä nousseet
maan hallintoa vastaan.
Sodan jälkeen
viranomaiset säätivät lakeja, -
joilla he pyrkivät
yhdistämään kansaa.
Yksi uusi laki oli se,
että avioliiton laillistamiseksi -
piti osallistua
isänmaalliseen seremoniaan, -
johon liittyi maan lippu.
Todistajat eivät voineet
osallistua sellaiseen.
Mitä he tekivät?
He muistuttivat viranomaisia siitä, -
että sisällissodan aikana
he olivat olleet puolueettomia.
Viranomaiset olivat huomanneet sen
ja arvostivat sitä.
Yksi heistä sanoikin:
”Emme halua teille hankaluuksia.”
Ei mennyt kauaa,
kun lakia muutettiin -
eikä seremoniaan enää liittynyt
mitään isänmaallista.
Se oli sen ansiota, että ystävät olivat
noudattaneet Jehovan muistutuksia.
Me kaikki saamme
säännöllisesti muistutuksia -
esimerkiksi hallintoelimen
tilannepäivitysten kautta.
Meitä on kannustettu asettamaan
tavoitteita kenttätyössä -
ja todistamaan ihmisille kaikkialla,
missä heitä tapaamme.
Kun teemme näin,
se tuo iloa meille itsellemmekin.
Meitä on muistutettu Jehovan
suhtautumisesta väärintekijöihin -
ja niihin, jotka ovat lakanneet
palvelemasta häntä, -
ja siitä, miten voimme auttaa heitä
palaamaan seurakuntaan.
Ymmärrämme nyt paremmin
tähän liittyvät Raamatun periaatteet.
Sitten oli pukeutuminen ja ulkoasu.
Vaikka tyylejä on monia
ja ajat ovat muuttuneet, -
ulkoasumme tulisi aina
tuottaa kunniaa Jehovalle.
Meitä on kehotettu rukoilemaan
vangittujen ystävien puolesta.
Jos meitä itseämme vainotaan
tai joudumme vankilaan, -
jatkamme hyvän uutisen kertomista.
Ja kuten ensimmäisen
vuosisadan kristittyjä -
muistutettiin
puolueettomuudesta, -
sitä on alleviivattu
myös meille aivan hiljattain.
Eikä ihme, koska maailma
on niin jakautunut.
Ihmisillä on vahvat mielipiteet -
poliittisista
ja yhteiskunnallisista asioista.
Tilannepäivityksessä sanottiin:
”Hallintoelin haluaa muistuttaa
näistä tärkeistä asioista, -
koska Saatana painostaa meitä
ottamaan kantaa.”
Meitä kannustettiin miettimään
periaatteita, jotka ovat kirjan -
Raamatunkohtia elämän eri tilanteisiin
kohdassa ”Hallitukset”.
Se auttaa ymmärtämään selvemmin,
miksi olemme puolueettomia.
Niin voimme edistää
yksimielisyyttä seurakunnassa -
ja helpommin perustella
kantamme myös toisille.
Myös me kokoajanpalvelijat saamme
muistutuksia esimerkiksi siitä, -
miten tärkeää on antaa anteeksi
ja selvittää asiat nopeasti, -
jos vaikka meidän ja jonkun
toisen osaston välillä on kitkaa.
Näin rauha säilyy.
Tämäkin edistää
meidän onnellisuuttamme.
Meitä muistutetaan
Raamatun lukemisesta päivittäin, -
koska siitä huolimatta,
että olemme kiireisiä, -
meidän on välttämätöntä
kuunnella Jehovaa joka päivä.
Valvojia muistutetaan siitä,
että paimentaminen on tärkeintä.
Miksi sitä painotetaan?
Koska riski on,
että keskitymme muihin tehtäviin -
ja unohdamme Jehovan lampaat.
Joillakuilla meistä
on arvottomuuden tunteita.
Silloin täytyy muistaa,
että Jehova rakastaa meitä.
Hän on armollinen
ja näkee hyvät ominaisuutemme.
Hän lohduttaa ja on lähellä niitä,
joiden mieli on maassa.
Kun siis kuulet
Jehovan muistutuksia,-
älä sivuuta niitä
vaan kuuntele tarkkaan.
Psalmissa 119:111
sanotaan seuraavasti:
”Olen ottanut muistutuksesi
pysyvästi omikseni, -
sillä ne ovat sydämeni ilo.”
Ne tosiaankin tuovat meille iloa.
Ne edistävät yhtenäisyyttämme.
Ne auttavat vaeltamaan Jehovan teitä
ja pysymään lähellä häntä.
Hienoja muistutuksia siitä,
miten suhtautua Jehovan muistutuksiin.
Kun Jehovaa kuuntelee,
voi päästä lähemmäs häntä.
Samalla kasvaa halu
auttaa ystäviä.
Oletko päässyt tutustumaan
eri tehtäviin järjestössä?
Jos jo palvelet jossain tehtävässä,
oletko miettinyt, -
mitä johonkin
toiseen tehtävään kuuluu?
Meidän toinen uusi videosarja
palvelee nimenomaan tätä tarkoitusta.
Sarjan nimi on:
Tällainen on päiväni.
Joka jaksossa tutustutaan
eri tehtävään.
Me päästään näkemään, millaisia
rutiineja eri tehtäviin kuuluu, -
ja vieraillaan samalla
eri puolilla maailmaa.
Polkaistaan sarja käyntiin jaksolla:
Tällainen on päiväni kääntäjänä.
Hei! Mun nimi on Kim Han Na, -
ja mä oon kääntäjä
korealaisen viittomakielen tiimissä.
Käännösosastoilla meidän
tehtävänä on kääntää -
hengellistä ruokaa
englannista eri kielille.
Lopputuloksen pitäisi olla täsmällinen,
ymmärrettävä ja luonteva.
Kun on kyse
viittomakielisestä käännöksestä, -
teksti muutetaan videoksi.
Me käytetään viittomia ja ilmeitä,
jotka välittää oikean ajatuksen.
Nyt tutustun materiaaliin,
jota me tänään käännetään.
Mä mietin, mitkä on pääajatukset,
miten ne voisi muotoilla -
ja mikä olisi paras tapa
ilmaista ne viittomakielellä.
Kääntäjällä on tärkeää olla
hyvä kielitaito.
Olin ajatellut osaavani
viittomakieltä ihan hyvin.
Sen takia mä olin
aika itsevarma.
Kun aloitin käännösosastolla, tajusin,
että on vielä paljon opittavaa.
Aloin kiinnittää enemmän huomiota
kielioppiin ja rakenteeseen -
ja siihen, millaisia viittomia
kuurot itse käyttää, -
sekä siihen, miten meidän
julkaisuja on käännetty.
Mä oon oppinut esittämään asioita
sujuvammin ja selkeämmin.
Käännöstiimeissä
on yleensä kolme henkilöä.
Me tehdään käännös yhdessä,
ja me kaikki ollaan vastuussa siitä, -
että käännös on
täsmällinen ja luonteva.
Viittomakieltä ei kirjoiteta.
Me tallennetaan käännös videolle.
Tänään me käännetään aineistoa,
jossa käsitellään valaita.
Me kaikki käytetään
vähän erilaisia viittomia valaasta.
Meidän pitää päättää,
mikä on yleisimmin käytössä.
Välillä me ei keksitä heti
hyvää tapaa ilmaista joku asia.
Me mietitään asiaa yhdessä, -
ja lopulta löytyy ratkaisu,
josta kaikki on samaa mieltä.
Silloin meistä tuntuu, että Jehova
on ollut mukana auttamassa meitä.
Meidän tiimissä on veljiä ja sisaria
monenlaisista taustoista.
Me tehdään töitä yhdessä, -
ja me käydään kokouksissa
ja kentällä yhdessä.
Me oikeasti ollaan ihan kuin perhe.
Yksi, kaksi, kolme.
Hiljattain käännösprosessi
muuttui niin, -
että kääntäjät kuvaavat
ja editoivat videot itse.
Alkuun se tuntui aika hankalalta,
ja mä mietin, että selviinkö mä siitä.
Mä oon saanut erinomaista
valmennusta ja tukea, -
ja tuntuu, että mä oon
oppinut tosi paljon.
Ja valmis. Hyvältä näyttää.
Me ollaan mun kämppiksen kanssa
töissä samalla osastolla, -
ja me kuulutaan myös
samaan seurakuntaan.
On tosi ihanaa, kun me voidaan
jutella ihan kaikesta.
Kun mä käännän jotain julkaisua,
mä keskityn lähinnä siihen, -
miten joku asia ilmaistaan
luontevasti viittomakielellä.
Myöhemmin kun mä tutkin sitä,
mä pystyn keskittymään siihen, -
mitä Jehova haluaa opettaa mulle
ja miten mä voin soveltaa sitä.
Sellaisetkin julkaisut,
joita mä oon käynyt läpi -
moneen kertaan silloin,
kun me käännetään niitä, -
tuntuu ihan uusilta sitten,
kun mä alan tutkia niitä.
Mun täytyy käyttää aikaa mietiskelyyn
ja soveltaa sitä, mitä mä opin, -
että mä hyötyisin siitä aineistosta.
Mun vanhemmat on kuuroja.
Mä opin viittomakielen jo pienenä.
Kääntäjänä mä oon nähnyt,
miten monet veljet ja sisaret -
näkee paljon vaivaa
muutamien kuurojen hyväksi.
Jehovan rakkaus ja huolenpito
tuntuu tosi liikuttavalta.
Mä yritän tehdä parhaani, -
niin että kuurojen olisi helppo
ymmärtää meidän käännöksiä -
ja totuus koskettaisi heitä.
Mä saan tosi paljon iloa
ja merkitystä elämään siitä, -
että mä voin auttaa
viittomakielisiä veljiä ja sisaria.
Erityisen ihanaa on nähdä,
miten mun vanhemmat hyötyy siitä -
ja pääsee lähemmäs Jehovaa.
Mä rakastan käännöstyötä,
ja musta on mahtavaa nähdä, -
miten hienoja asioita
Jehova saa aikaan.
Mä toivoisin,
että monet muutkin sais kokea, -
millaista on tehdä tätä työtä.
Sisarella oli siinä
äärimmäisen tärkeä ajatus.
Vaikka hän tehtävässään
kääntää hengellistä ruokaa, -
hänen täytyy varata aikaa
myös siihen, että hän tutkii -
ja nauttii tuota ruokaa itse.
Se on hyvä muistutus kaikille,
joilla on erilaisia tehtäviä.
Mutta nuoret, me toivotaan,
että nämä videot -
kannustaisivat erityisesti teitä
laajentamaan palvelusta.
Musiikkivideo kertoo, mitä muuta
hienoa liittyy Jehovan perheeseen.
Oltiin me sitten kentällä
viemässä hyvää uutista -
tai rohkaisemassa
ystävää seurakunnasta, -
olisi kiva, jos meiltä pääsisi
oikeaan aikaan sanottu sana.
Paljon on kielellä vallassaan
Yhteen tai eroon se ihmiset saa
Valtavan roihun se voi sytyttää
On hyvä, jos kielensä kesyttää
Kun toinen miettii huoliaan
jo muutamin sanoin voi häntä lohduttaa
Vaikka se ois vain pieni ajatus
siitä tulla voi sen päivän pelastus
Se on niin ihanaa, kun aikaan oikeaan
oikeat sanat kuulla saa
On maailma kylmä ja armoton
Mut meillä on toisin,
meillä rakkautta on
Saa lämpöinen sydän muut huomioimaan
Jotakin kaunista sanomaan
Kun toinen miettii huoliaan
jo muutamin sanoin voi häntä lohduttaa
Vaikka se ois vain pieni ajatus
siitä tulla voi sen päivän pelastus
Se on niin ihanaa, kun aikaan oikeaan
oikeat sanat kuulla saa
Kun toinen miettii huoliaan
jo muutamin sanoin voi häntä lohduttaa
Vaikka se ois vain pieni ajatus
siitä tulla voi sen päivän pelastus
Se on niin ihanaa, kun aikaan oikeaan
oikeat sanat kuulla saa
Nyt lähdetään aarrejahtiin!
Nahum on seitsemäs
niistä 12 pikkuprofeetasta, -
joihin tässä sarjassa perehdytään.
Katso, mitä aarteita löydät -
ja minkälaisia vinkkejä saat
itsenäiseen tutkimiseen.
Tämän viikon raamatunlukuosuus
on Nahumin kirjasta.
Kiva päästä tutustumaan
siihen vähän tarkemmin.
Niin on. Tämäkin profetia
liittyy vahvasti -
Jehovan nimen pyhittämiseen.
- Aloitetaanpa sitten.
Julkaisuissamme on ollut ajatus,
että Raamattua kannattaisi lukea -
hitaasti ja uteliaalla asenteella.
Joo, tässä tapauksessa
nopeus ei ole valttia.
Jos aloitetaan 1. jakeesta:
”Julistus Niniveä vastaan.”
Mä haluaisin pysähtyä jo tähän,
kun Ninivehän on tuttu kaupunki.
Joonahan lähetettiin sinne
jo aikaisemmin.
Kaikki varmaan muistaa,
mitä siinä kävi.
Assyrialaiset oli pelottava kansa,
ja Joona pakeni.
Niinpä. Voi vaan kuvitella,
mitä Nahumin mielessä pyöri -
nyt kun hän sai
tällaisen sanoman.
Miltähän se on hänestä tuntunut?
Nahumia varmasti pelotti, -
ja se on ymmärrettävää,
kun ajattelee Niniveä.
Hakemistosta löytyy
hakusanan ”Ninive” alta -
kohta ”verenvuodatuksen kaupunki”.
Toi on hyvä muistaa,
että Hakemistosta löytyy lisätietoa.
Täällä kerrotaan, mitä assyrialaiset
yhden tutkijan mukaan teki:
Ihan kauheeta.
Vähemmästäkin alkais pelottaa.
Eikä Nahum ollut varmaan
ainoa, jota pelotti.
Aikajanan mukaan
kuninkaana oli Josia.
Hänhän kitki pois
väärää palvontaa.
Kansa oli just alkanut taas
palvella Jehovaa.
He varmaan mietti,
että miten Assyria reagoisi.
Niin, koska Assyria oli silloin
vielä maailmanvalta.
Ne teki just niin kuin ne halusi.
Israelilaiset on voineet miettiä, -
että entä jos uudistukset
suututtaa assyrialaiset.
Tehtäisiinkö heille samoja
kauheuksia kuin samarialaisille?
Mä olisin äitinä ollut huolissani
omien lasteni puolesta.
Katso, mitä jakeessa 3 sanotaan.
Jehova korostaa sitä,
miten hän käyttää valtaa.
Jehova on pitkämielinen,
vaikka hänellä on paljon voimaa.
Mä tutkin tätä, ja tämä on yksi
harvoista kohdista Raamatussa, -
missä Jehovan pitkämielisyys
yhdistetään hänen voimaan.
Jehova halusi,
että he keskittyis -
hänen voimaan ja tapaan hallita
eikä assyrialaisiin.
Se oli varmasti huojentavaa.
Sitten jakeessa 15 Jehova sanoi:
Jehova sanoi, että vaikka
Assyriaa ei ole vielä tuhottu, -
kansa voisi jatkaa
puhdasta palvontaa iloisin mielin.
He voisivat luottaa Jehovaan.
Myöhemmin Jehova
näyttikin voimansa -
ja tuhosi Niniven
niin perusteellisesti, -
että jotkut kriitikot epäili,
ettei sitä ole koskaan ollutkaan.
Profetia oli varmasti lohduttava
Nahumille, Josialle ja koko kansalle.
Kun he piti mielessä,
miten hyvä hallitsija Jehova on, -
he sai mielenrauhan
ja pystyi palvelemaan häntä iloiten.
Toi on hyvä ajatus.
Mä kirjoitan sen ylös.
Eli Jehovan tapa hallita
antaa meille mielenrauhan.
Tätä kun miettii tarkemmin,
niin Jehovasta tulee taas läheisempi.
Totta. Se miten Jehova käyttää valtaa,
kertoo siitä, millainen hän on.
Tämä että Jehova on pitkämielinen
ja hänellä on paljon voimaa, jäi mieleen.
Ihmisillähän se menee
yleensä päinvastoin.
Jehova oli kärsivällinen
jopa assyrialaisten kanssa.
Eli kyllä hän on varmaan
kärsivällinen myös mua kohtaan.
Kun epäonnistuu jossain,
niin tulee helposti se ajatus, -
että Jehova ei varmaan
enää hyväksy mua.
Nahumin kirja muistuttaa mua siitä,
että Jehova on kärsivällinen isä.
Hän rakastaa mua,
ja sen takia hän on pitkämielinen.
Mä voin olla varma siitä,
että Jehova haluaa olla mun ystävä.
Hyvä pointti.
Me ollaan helposti itseämme kohtaan
tosi kriittisiä ja armottomia.
Mutta pitäisi muistaa,
että Jehova ei ajattele meistä niin.
Hän on kärsivällinen mua kohtaan,
ja kyllä munkin pitäisi olla.
Pitäisi yrittää saada omat ajatukset
linjaan Jehovan ajatusten kanssa.
Ja meidän, joilla on jonkin verran
valtaa perheessä tai seurakunnassa, -
olisi hyvä kysyä itseltä,
että oonko mä kärsivällinen -
ja onko Jehova siitä samaa mieltä.
Jos mä olen äkkipikainen,
ketä mä silloin muistutan?
Mä jäin vielä miettimään
Jehovan voimaa.
Assyrialaiset ei olleet mitään
verrattuna Jehovaan, -
joten ei israelilaisilla
ollut syytä pelätä.
On meidänkin ympärillä oleva
maailma aika pelottava.
Me voidaan olla levollisin mielin,
koska Jehova on meidän kanssa.
Kun jotain haasteita tulee, -
niin sen sijaan että mä miettisin,
mihin mun omat voimat riittää, -
mä haluun muistaa, miten
valtavasti Jehovalla on voimaa, -
koska siitä saa mielenrauhaa.
Toi on totta. Mä tykkään lukea
kokemuksia jw.orgista.
Se että näkee, miten ystävät
nykyään kestää vainoa, -
saa mut luottamaan siihen,
että Jehova kyllä auttaa myös mua, -
kun jotain sellaista
tulee omalle kohdalle.
Näiden ystävien esimerkki
on todiste siitä, -
että Jehova käyttää voimaansa
palvelijoidensa hyväksi.
Hän on tosiaan pitkämielinen,
ja hänellä on paljon voimaa.
Mä voisin tässä vaiheessa
kerrata tämän kerran vinkit.
Ensinnäkin lue hitaasti
ja uteliaalla asenteella.
Etsi Hakemistosta lisätietoja -
ja mieti, mitä Jehovan tapa hallita
kertoo hänestä.
Lisäksi Nahumin profetiassa
on kerrottu -
kiinnostavia yksityiskohtia
Niniven tuhosta.
Miten se, että ne kaikki toteutui,
vahvistaa meidän uskoa?
Pitäiskö katsoa niitä saman tien,
koska mäkin vielä mietin...
Tässä ohjelmassa
me ollaan opittu, että meillä on -
koko maailmankaikkeuden
rakastavin Isä, Jehova.
Jehovan perhettä parempaa
paikkaa ei ole olemassa.
Kun me kasvatetaan rakkautta, -
siitä tulee täydellinen yhdysside
meidän ja ystävien välille.
Kun me vahvistetaan
meidän suhdetta Jehovaan, -
me voidaan auttaa tehtävissä,
jotka tukee järjestöä ja valtakuntaa.
Ja kun me kohdataan
yllättäviä vaikeuksia, -
me tiedetään,
että Jehova on meidän Isä -
ja Kallio, johon voi luottaa.
Tämän kuun videopostikortti tulee
Gabonista Afrikan länsirannikolta.
Sitä kutsutaan joskus
”Afrikan Eedeniksi”.
Sademetsät peittää
noin 85 % Gabonista, -
ja sieltä löytyy majesteettiset
Kongoun putoukset.
Loangon kansallispuistossa
voi nähdä norsuja -
käyskentelemässä merenrannalla.
Metsänorsut on uhanalaisia.
Suurin osa niistä
elää Gabonin alueella.
Täällä elää myös gorilloja,
värikkäitä mandrilleja -
ja tuhansia simpansseja.
Gabonin merialueillakin vilisee
jos jonkinlaista eläintä.
Delfiinejä ja valaita
on yli 20 eri lajia.
Valaiden bongaajilla on mahtavia
mahdollisuuksia nähdä niitä läheltä.
Mutta gaboninkyystä
kannattaa pysyä kaukana.
Sen myrkkyhampaat
voi olla jopa 5 cm pitkät, -
pisimmät millään myrkkykäärmeellä.
Onneksi se on aika säyseä
ja puree harvoin ihmisiä.
Pääkaupunki on Libreville, -
jonka vapautetut orjat perustivat
1800-luvulla.
Siellä on modernia arkkitehtuuria,
puistoa ja rantaa.
Maan kaakkoisosasta
löytyy Franceville.
Sieltä pääsee moneen upeaan paikkaan,
esimerkiksi Poubaran putouksille.
Vuonna 1957 kaksi veljeä
Brazzavillen Kongosta -
kulki maan eteläosien läpi
ja etsi töitä.
Matkalla he todisti
Antoine Moubangalle.
Hän edistyi nopeasti ja kävi kasteella
saman vuoden kesäkuussa.
Hän oli Gabonin
ensimmäinen Jehovan todistaja.
Noihin aikoihin Gaboniin muutti
Kongosta lisää ystäviä rakennustöihin.
He saarnasivat hyvää uutista
veli Moubangan kanssa -
ja vuokrasivat puisen mökin
kokouksia varten.
Lauantaisin veljet toi pihalle
penkkejä esitelmiä varten.
Siksi heitä alettiin kutsua
”penkkiuskonnoksi”.
Vuonna 1964 työ rekisteröitiin, -
ja pian maahan alkoi tulla
lähetystyöntekijöitä.
Monia ihmisiä tavoitettiin
joka sunnuntai, -
kun radiossa esitettiin
Raamattuun perustuvia puheita.
Sitten yhtäkkiä huhtikuussa 1970 -
hallitus kielsi
saarnaamistyön ja kokoukset -
ja karkotti
lähetystyöntekijät maasta.
Mutta ystävien into
ei laantunut kiellon aikana.
Kokouksia ja jopa konventteja
järjestettiin salassa yöaikaan.
Lopulta tilanne taas parani.
Saleja rakennettiin,
konventteja järjestettiin, -
ja alettiin pitää
uutta radio-ohjelmaa.
Ohjelmasta tuli niin suosittu,
että siitä kirjoitettiin -
valtakunnallisessa
sanomalehdessä vuonna 2004.
Yksi ohjelman veljistä sanoi,
että kun hän tapasi ihmisiä, -
monet tunnisti hänen äänensä,
ja niin alkoi jopa raamattukursseja.
Nykyään julistajia on yli 4 600.
Raamattukursseja on yli 8 000.
Kenttää tehdään
muun muassa seuraavilla kielillä:
ranska, fang, myene,
punu, njebi ja teke.
Hiljattain 28 nuorta julistajaa -
valmistui Gabonin
ensimmäisestä VJK:sta.
Se pidettiin Librevillessa
Okalan salilla, -
jota voidaan laajentaa
koulukäyttöön.
Okalan seurakunnassa
on 116 julistajaa.
Raamattukursseissa tuli
vähän aikaa sitten uusi ennätys: 140.
Muistojuhlassa oli läsnä 287.
Tässä saatte lämpimät terveiset
Okalan seurakunnan ystäviltä.
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.


-