JW subtitle extractor

Tervetuloa katsomaan
kuukausiohjelmaa!
14. maaliskuuta tänä vuonna
Gileadin luokalla 159 -
tuli täyteen viisi kuukautta
hengellistä koulutusta.
Valmistujaispäivän ohjelma
auttaa oppilaita asennoitumaan -
edessä oleviin uusiin tehtäviin.
Puheissa käsitellään periaatteita,
jotka voivat auttaa meitä kaikkia, -
kun elämässä tapahtuu muutoksia.
Mieti, mitä ohjelman opetuksia
sinä voisit soveltaa elämässäsi.
Haluan toivottaa kaikki tervetulleiksi
seuraamaan tätä ohjelmaa, -
olettepa täällä salissa
tai jossain muualla.
On hienoa nähdä teidät oppilaat.
Olette opiskelleet ahkerasti
viisi kuukautta.
Ehkä tuntuu,
että rajat on tulleet jo vastaan.
Hienoa, että tänään saatte vaan
istua ja nauttia ohjelmasta.
Tervetuloa ystävät ja sukulaiset,
jotka olette nyt meidän kanssa, -
ja te tuhannet,
jotka seuraatte ohjelmaa muualla.
No niin, tässä sitä ollaan.
Olette varmaan odottaneet
tätä päivää kuin kuuta nousevaa, -
ja nyt se on vihdoin koittanut.
Hienoa.
Sitten olisi tarkoitus lähteä
pikkuhiljaa määräalueelle.
Siellä pitäisi toteuttaa käytännössä
sitä, mitä olette täällä oppineet.
Tarkoitus olisi tehdä hyvää
yhteistyötä ystävien kanssa -
ja muistaa rakentaa rauhaa.
Onko rauhan rakentaminen
aina helppoa? Mitä sanoisit?
Ehkä mietit, miten tulet toimeen
uudella määräalueella -
kaikkien erilaisten ihmisten kanssa.
Tai jos olet palaamassa
takaisin kotiin, -
niin ehkä jännittää,
että tarkkaileeko kaikki nyt, -
että olenko jotenkin
muuttunut paremmaksi.
Ne on normaaleja tunteita.
Rauhan säilyttäminen
ja rakentaminen on tärkeää.
Puhutaan sen takia hetki siitä.
Rauhan rakentaminen
ei ole helppo tehtävä.
Jeesus toi tämän esiin,
kun hän puhui vuorisaarnassa -
rauhan rakentamisen tärkeydestä,
Matteuksen luvussa 5.
Hän käyttää kiinnostavaa
esimerkkitilannetta valaisemaan asiaa.
Luetaan 5. luvusta jakeet 23 ja 24.
Hän neuvoo opetuslapsia näin:
”Jos siis tuot lahjaasi alttarille
ja siellä muistat, -
että veljelläsi on jotain sinua vastaan,
jätä lahjasi alttarin eteen ja mene pois.
Tee ensin sovinto veljesi kanssa -
ja tule sitten takaisin
uhraamaan lahjasi.”
Jeesuksen ohje on saattanut
kuulostaa lähes mahdottomalta.
Uhri piti jättää siihen,
alttarin viereen.
Sitten pitäisi lähteä
kiertelemään kaupungin kaduille -
ja etsiä sitä ihmistä satojentuhansien
juhlavieraiden joukosta.
Kaiken lisäksi ihminen
ei ehkä halunnut edes nähdä sinua.
Piti tehdä sovinto, ja vasta sitten
voisi palata temppeliin ja uhrata.
Eikö Jeesuksen sanoista opikin sen, -
että rauhan rakentaminen
voi joskus olla tosi vaikeaa?
Sen takia mietitään nyt yhdessä
seuraavia kysymyksiä:
Miksi sovinnon tekeminen
tuntuu niin vaikealta?
Ja miten me voidaan onnistua siinä,
vaikka se onkin niin vaikeaa?
Rauhan rakentamista vaikeuttaa
kolme yleistä pelkoa.
Ne selviää tässä puheessa.
Lisäksi katsotaan
Abrahamin esimerkkiä.
Me voidaan oppia siitä, miten hän
sai säilytettyä rauhan Lootin kanssa.
Me nähdään, että hän ei pelännyt
tehdä sovintoa ja rakentaa rauhaa.
Aloitetaan ensimmäisestä pelosta.
Me voidaan pelätä sitä,
että me näytetään heikolta.
Monilla meistä on haasteita
itsetunnon kanssa,-
ja me ollaan epävarmoja.
Silloin voi käydä niin, -
että kun me koitetaan näyttää
hyvältä toisten silmissä -
ja nostetaan itseä,
niin me painetaan toisia alas.
Sen takia rauha toisten kanssa
voi rikkoutua.
Abraham rakensi rauhaa.
Hän ei pelännyt sitä,
että hän näyttäisi sen takia heikolta.
Katsotaan yhtä tilannetta
1. Mooseksen kirjasta.
Abrahamin ja Lootin paimenet
riitelivät tilan puutteen takia.
Abraham huomasi, että tilanne
voisi johtaa välirikkoon.
Luetaan 1. Mooseksen kirjan 13:8, 9.
Jakeet 8 ja 9:
”Abram sanoi siksi Lootille:
’Eihän minun ja sinun -
eikä minun paimenteni
ja sinun paimentesi välillä -
pitäisi olla riitaa –
mehän olemme veljiä.
Eikö koko maa ole käytettävissäsi?
Eroaisitko minusta.
Jos sinä menet vasemmalle,
minä menen oikealle, -
mutta jos sinä menet oikealle,
minä menen vasemmalle.’ ”
Mahtava esimerkki nöyryydestä.
Abraham ei yhtään pelännyt, -
että hän näyttäisi tässä tilanteessa
vähempiarvoiselta kuin Loot.
Hän ei yrittänyt korostaa
omaa tärkeyttään.
Hän olisi voinut nostaa itseään
ja vetää samalla Lootia alas -
ja sanoa Lootille: ”Hetkinen!
Kumpi on tärkeä? Sinä vai minä?
Mullehan Jehova antoi käskyn
tulla tänne. Sä oot vaan mukana.”
Mitä jos Abraham olisi tehnyt niin?
Rauhaa siitä ei ainakaan
olisi seurannut.
Siksi hän ei tehnytkään niin.
Vaikka hänellä saattoi olla
epävarmuuden tunteita, -
niin kuin meillä kaikilla, -
niin hän ei silti kokenut
tarvetta nostaa itseään, -
vaan hän oli valmis
joustamaan Lootin hyväksi.
Mikä auttoi Abrahamia
toimimaan tällä tavalla?
Koska hänelle oli tärkeämpää se,
mitä mieltä Jehova on hänestä, -
kuin se, mitä mieltä
ihmiset oli hänestä.
Ei hänelle ollut väliä,
missä päin Luvattua maata hän oli.
Pääasia oli, että hän oli siellä
Luvatussa maassa, kuten Jehova käski.
Hän oli tosi iloinen
hyvästä suhteestaan Jehovaan.
Tästähän Jeesuskin puhuu
Matteuksen 5:23, 24:ssä, -
jos lukee ne oikein tarkkaan.
Hän sanoi, että kun sovinto on tehty,
ihminen voi tulla takaisin -
ja uhrata uhrinsa Jehovalle.
Hänellä voisi olla
rauha Jehovan kanssa.
Se oli Abrahamille
tärkeämpää kuin mikään muu.
Rauha Jehovan kanssa.
Eli mikä on ensimmäinen
opetus Abrahamista?
Meitä voi pelottaa se,
että me näytetään heikolta.
Voisi pelottaa, että muut ei huomaa,
miten kyvykkäitä me ollaan -
tai mikä tehtävä meillä on -
tai millaista koulutusta
me ollaan saatu Gileadissa.
Sellaiset pelot johtuu monesti
epävarmuudesta.
Tällaiset tunteet voi tehdä vaikeaksi
säilyttää rauha toisten kanssa.
Miten tällaisen pelon voi voittaa?
Abrahamin tavoin muista,
että tärkein ja hienoin asia on se, -
että meillä on Jehovan hyväksyntä.
Ole tyytyväinen ja iloinen siitä.
Jos meillä on joitain tehtäviä,
se on vaan ekstraa.
Kun Abraham oli tällä tavalla
ollut valmis joustamaan, -
mahtoiko hän odottaa, että
myös Loot olisi valmis joustamaan?
Sehän olisi kiva.
Tässä tullaan pelkoon numero kaksi.
Käykö niin, että joku käyttää
kiltteyttäni hyväksi?
Eli kun me ollaan joustettu
jossain ristiriitatilanteessa -
ja annettu periksi
jonkun toisen hyväksi, -
voi pelottaa, että henkilö käyttää
jatkossa joustavuuttani hyväkseen.
Mietitään taas Abrahamia.
Avataan Raamattu
1. Mooseksen kirjan luvusta 13.
Luvun 13 jakeesta 10.
Abraham oli siis oma-aloitteisesti
joustanut Lootin hyväksi.
Luetaan jakeesta 10.
Siinä sanotaan:
”Silloin Loot katseli ympärilleen
ja näki, että koko Jordanin alanko -
oli aina Soariin saakka
runsasvetistä seutua -
(ennen kuin Jehova hävitti
Sodoman ja Gomorran).
Se oli kuin Jehovan puutarha
ja kuin Egyptin maa.
Silloin Loot valitsi itselleen
koko Jordanin alangon -
ja siirsi leirinsä itään.
Niin he erosivat toisistaan.
Abram asui Kanaanin maassa, -
mutta Loot asui
alangon kaupunkien lähistöllä.
Lopulta hän pystytti telttansa
lähelle Sodomaa.”
Kävikö tässä niin, että Loot käytti
hyväksi Abrahamin joustavuutta?
Me ei voida olla varmoja.
Raamattu ei kerro yksityiskohtaisesti, -
mikä vaikutti Lootin ratkaisuun.
Tähän palataan vielä loppupuheessa.
Kannattaa pysyä paikalla
loppuun asti.
Mutta leikitellään vielä hetki
tällä ajatuksella.
Jos Lootin ratkaisu yllätti Abrahamin
tai jopa ärsytti häntä, -
hän olisi voinut ajatella:
”Hetkinen. Taktiikkani ei toiminut.
Olen ihan liian pehmeä.
Olen pelkkä kynnysmatto,
jollen osaa pitää puoliani.”
Antoiko Abraham periksi
tällaiselle pelolle? Ei.
Jakeen 11 lopussa sanottiin vaan,
että ”he erosivat toisistaan”.
Ja jakeessa 12 sanottiin:
”Abram asui Kanaanin maassa.”
Siinä se.
Hän ei valittanut, -
eikä hän alkanut taistella,
jotta hän saisi oman tahtonsa läpi.
Abraham oli nöyrä ihan aidosti.
Hänellä ei ollut tässä
mitään taka-ajatuksia.
Abrahamille oli paljon tärkeämpää
rauhan säilyttäminen -
kuin se, minkälaisen
maaosuuden hän sai.
Tässä on meille taas
erittäin hieno opetus.
Jos alkaa pelottaa, että meidän
joustavuutta käytetään hyväksi, -
että joku muu saa
kunnian meidän työstä -
tai tehtävän, joka me haluttais,
niin me voitais alkaa ajatella, -
ettei kannatakaan olla
niin kiltti ja nöyrä ja joustava.
Mutta sellainen pelko rikkoo rauhan,
joten älä anna sille periksi.
Sen sijaan toimi niin kuin Abraham.
Luota siihen, että Jehovan tapa
rakentaa rauhaa on aina paras.
Se on oikea tapa silloinkin, -
kun me ei näytetä
hyötyvän siitä mitenkään.
Voi olla, että me ei saada
meidän omaa tahtoa läpi.
Mutta me saadaan kaikkein tärkein.
Jehova hyväksyy meidät,
ja meillä on rauha hänen kanssaan.
Myöhemmin Loot joutui kärsimään
valintojensa seurauksista.
Miten Abraham reagoi siihen?
Mahtoiko hän olla vahingoniloinen?
Vai oliko hänellä rohkeutta
päästää irti ja unohtaa menneet?
Palataan näihin kysymyksiin
tänään ohjelman lopussa.
Seuraavaksi on ohjelmanosa,
josta on tullut monien suosikki.
Sehän on Pintaa syvemmältä.
Ehkä jo osasitkin odottaa sitä.
Nyt haastatellaan ystäviä, -
jotka on muuttaneet muualle
auttamaan kentällä.
Voi olla, että kun katsot ohjelmaa, -
saat ideoita siihen, miten voisit
laajentaa omaa palvelusta.
Studioisäntänä toimii
veli Jeremy Clark.
Jäädään katsomaan ohjelmaa.
Lämpimästi tervetuloa!
Matteuksen 5:6:ssa Jeesus sanoi, -
että ne, jotka tuntee
oikeuden nälkää, on onnellisia, -
koska he tulee
hengellisesti kylläisiksi.
Miten Jehova huolehtii siitä,
että myös nuoret voi olla kylläisiä?
Heidän omien vanhempien avulla.
Mutta entä jos vanhemmat
ei palvele Jehovaa?
Jo muinoin hän käytti
toisia kypsiä ihmisiä.
Nuoren Joasin tukena
oli ylimmäinen pappi Jehojada.
Nuorella Ussialla
oli mentorina Sakarja.
Tässä Pintaa syvemmältä -jaksossa
oppilaat kertoo, -
millaista tukea he sai nuorena -
ja miten se sai heidät
asettamaan uusia tavoitteita -
ja kokemaan iloa,
jota Jehovan palveleminen tuo.
Eiköhän aloiteta.
Ensimmäiseksi -
Antron ja Rebeca Carraway
Yhdysvalloista.
Tervetuloa. Te olette olleet
viime vuodet Yhdysvalloissa.
Olisi kiva tietää tarkemmin
teidän taustoista. Antron?
Synnyin ja vartuin Etelä-Carolinassa
ja opin totuuden vanhemmiltani.
Isä opetti mulle,
miten ihmisiä kohdellaan.
Äiti auttoi asettamaan
ja myös saavuttamaan -
hengellisiä tavoitteita.
Lisäksi seurakunnassa oli veljiä,
jotka halusi auttaa mua.
Yksi tarjoutui tutkimaan mun ja
mun serkun kanssa Sananlaskuja.
Minkä takia Sananlaskuja?
Olin teini-iässä, ja koska
Sananlaskut on käytännöllisiä, -
hän ajatteli, että se auttaisi mua
ymmärtämään Raamatun viisautta.
Toinen, jolla oli muhun iso vaikutus,
oli veli samasta seurakunnasta.
Hän lähti Beteliin
ja palasi muutaman vuoden päästä.
Hän sanoi, että mun pitäis
tosissaan harkita Beteliin menemistä.
Aloin miettiä sitä. Hän kannusti
opettelemaan jotain vierasta kieltä.
Niin sä sitten teit. Oli hienoa,
miten veljet huomioi sua.
Oletko sinä Rebeca
todistajaperheestä? - Kyllä.
Olen kotoisin Espanjasta,
ja asuimme ihan Betelin lähellä.
Lapsuudesta muistan, että meillä
oli usein beteliläisiä kylässä.
Millainen vaikutus sillä oli,
että tunsit kokoajanpalvelijoita?
Huomasin, että vaikka heillä
ei ollut paljon aineellisesti, -
heiltä ei silti puuttunut mitään.
Mä näin selvästi, että Jehova
piti heistä tosi hyvää huolta.
Ja he oli niin iloisia,
aina hymyssä suin.
Se teki ison vaikutuksen muhun.
Mä halusin, että mun elämä
olisi samanlaista.
Kiva kuulla. Millä muilla tavoilla
sun vanhemmat auttoi sua?
Isä piti aina iltarukouksen
mun ja mun kahden siskon kanssa.
Isä halusi myös kuulla,
millaisia rukouksia me itse pidettiin.
Hän halusi saada selville,
oliko Jehova meille todellinen.
Äiti kannusti viettämään aikaa
tienraivaajien kanssa. Niin me tehtiin.
Me opittiin tykkäämään kentästä
ihan pienestä pitäen.
Selvästikin molempien vanhemmat
teki erinomaista työtä.
Se sytytti teissä innon tehdä
enemmän Jehovan palveluksessa.
Saitteko siihen mahdollisuuksia?
Joo. Kun me alettiin seurustella,
Antron oli Betelissä New Yorkissa.
Mutta hetken päästä se sai
uuden määräyksen Ugandan Beteliin.
Ugandaan?
- Se tuli kyllä ihan yllätyksenä.
Toisaalta tosi
mielenkiintoinen mahdollisuus.
Sitten kun aika koitti,
me mentiin naimisiin Madridissa.
Muutama päivä häiden jälkeen -
Rebecakin muutti Ugandaan
ja tuli Beteliin.
Tää kuva taitaa olla sieltä.
- Joo, juuri näin.
Millaista siellä oli?
Se oli unohtumaton kokemus.
Mutta pakko myöntää, -
ettei ollut helppo tehdä
niin paljon muutoksia kerralla.
Yhtäkkiä olin naimisissa ja Betelissä.
Sitten tottuminen uuteen kulttuuriin,
kieleen, ruokaan ja ajattelutapaan.
Siinä oppii itsestä. Oppii omasta
ja toisten ajatusmaailmasta.
Se on henkistä kasvua.
Sananlaskujen kirjan opetuksista
oli varmasti hyötyä siellä.
Kyllä. Kerran tunnilla käsiteltiin
Sananlaskujen 19:11:tä, -
sitä, että on kaunista
sivuuttaa loukkaus.
Kun miettii, miten paljon
luomakunnassa on kauneutta -
ja silti Jehova sanoo,
että kun antaa toiselle anteeksi, -
niin se on todellista kauneutta.
Tuntuu, että juuri näin
ystävät Ugandassa teki.
Oli asioita, joista he olis voineet
loukkaantua, mutta he ei tehneet niin.
He antoi anteeksi
ja osoitti sitä todellista kauneutta.
Ystävistä Ugandassa tuli meille
ihan kuin oma perhe.
Me opittiin, että kun osoittaa
rakkautta ystäville, he tekee samoin.
He myös auttoi meitä tosi paljon,
erityisesti koti-ikävän iskiessä.
Yksi lähetystyöntekijäpariskunta
seurasi tarkkaan, miten me jaksettiin.
He auttoi meitä
ja vietti aikaa meidän kanssa.
Heidän rakkaus oli ihan selvästi
Jehovan rakkautta ja huolenpitoa.
Miten kauan te olitte siellä?
- Me oltiin Ugandassa 10 vuotta.
Oliko vaikeaa lähteä?
Olihan se tosi vaikeeta.
Itkusta ei meinannut tulla loppua.
Me itkettiin silmät päästä.
Me pidetään edelleen yhteyttä
moniin ystäviin siellä.
Erityisesti muutaman siskon kanssa
mä olen tosi läheinen.
He osasi sen, että ulkomaalainen
ei tuntenut itseään ulkopuoliseksi.
Me saatiin heiltä jopa
oma vuohi ja pieni maapläntti -
siltä varalta, että me vielä palataan.
- Aika hyvä.
Se valmennus, jota saitte nuorena,
ei ole mennyt hukkaan.
Olette auttaneet monia.
Nyt kun olette saaneet
lisää koulutusta, -
teillä on vieläkin paremmat
valmiudet siihen.
Kiitos teille kummallekin.
Joillain oppilailla vain yksi vanhempi
on ollut todistaja.
Yksi heistä on sisar
Jiahui Lin Taiwanista. Tervetuloa!
Tervetuloa tänne.
- Kiitos.
Olisi kiva kuulla vähän
sinunkin taustasta.
Mä synnyin ja kasvoin Taiwanissa,
ja mä olin 10-vuotias, -
kun mun äiti oppi totuuden
ja kävi kasteella.
Hienoa. Entä isä?
Isä ei ole vielä todistaja, -
mutta hän suhtautuu
tosi myönteisesti asiaan.
Mutta meidän äiti opetti
sekä mut että mun pikkuveljen -
rakastamaan Jehovaa
ja kenttätyötä.
Te olette tässä varmaan
sun äidin ja veljen kanssa.
Joo, me ollaan valtakunnasalilla.
- Tosi kiva kuva.
Miten sun äiti auttoi sua
pääsemään lähelle Jehovaa?
Äiti aloitti tienraivauksen, -
vaikka hänellä oli
kokopäivätyö ja kaksi lasta.
Äiti ei ollut tienraivaaja
vain nimellisesti.
Hän oikeesti rakasti sitä.
Muistan, että aina kun äiti tuli
takaisin kotiin kentältä, -
hän näytti tosi iloiselta.
Hän kertoi, mitä kaikkea hienoa
sinä päivänä oli tapahtunut.
Oliko kenttätyö
sillä alueella helppoa?
Monia ihmisiä kiinnostaa
pääasiassa uran luominen.
Heille Raamattu tai hengelliset asiat
ei ole niinkään tärkeitä.
Mutta äiti löysi aina
kuulevia korvia.
Salaisuus oli varmaan siinä,
että hän oli niin iloinen -
ja aidosti kiinnostunut ihmisistä.
Sen lisäksi äiti osasi
käyttää tosi taitavasti -
Uuden maailman käännöksen
johdanto-osiota, -
kun hän aloitti keskusteluja.
Hänelle kenttä oli
selvästikin sydämenasia.
Kun ihmiset ei ole siellä kovin
kiinnostuneita hengellisistä asioista, -
niin miten ystävät kokee kentän?
He on kyllä tosi innokkaita.
Voisin näyttää yhden videon sieltä.
Joo, katsotaan.
Ilha Formosa eli ”kaunis saari” -
on yksi Tyynenmeren
lumoavimmista saarista.
Siellä on jylhiä vuoria
ja upeita rantoja.
Mutta niin kuin muuallakin,
myös Taiwanissa kauneinta on ihmiset.
Vuonna 1948 veli Stanley Jones,
joka oli valmistunut -
Gileadin 8. kurssilta,
matkusti Taiwaniin.
Hän kulki saaren halki konventtiin,
jossa kastettiin 300 henkeä.
Nuo totuuden siemenet ovat itäneet.
Nyt Taiwanissa on yli 11 000 julistajaa.
Taiwan on yksi maailman
tiheimmin asutuista alueista.
Taipein kaupungissa asuu
yli kaksi miljoonaa ihmistä.
Täällä on paljon mahdollisuuksia
luoda uraa ja vaurastua.
Mutta ystävät noudattavat varhaisten
lähetystyöntekijöiden mallia.
He ovat todella ahkeria
ja innokkaita kenttäpalveluksessa.
Kun mä olin nuori,
mun vanhemmat riiteli rahasta.
Päätin, että aikuisena hankin
hyväpalkkaisen työpaikan.
Ajattelin, että niin mun perhe
olisi onnellinen.
Kun olin 17, aloin tutkia Raamattua
ja kuulin paratiisista.
Mä opin myöskin sen,
että tyytyväisyys tekee onnelliseksi.
Mä kävin kasteella vuonna 1999.
Naimisiinmenon jälkeen -
me haluttiin muuttaa
jonnekin tienraivaajiksi.
Mut mun isällä oli ollut aivoinfarkti
kahdeksan vuotta aikaisemmin, -
ja hän oli edelleen
huonossa kunnossa.
Mä pidin mun työstä
enemmän ja enemmän.
Musta tuntui,
että mä saan jotain aikaan.
Välillä mietin, että tarvitsenko -
ihan oikeesti tämän työn
meidän perheen elättämiseen -
vai olenko vaan
mukavuudenhaluinen.
Kun me nähtiin niiden ystävien ilo,
jotka oli käyneet VJK:n -
tai panostaneet muuten
palvelukseen, se rohkaisi meitä -
ja sai miettimään, pitäisikö
meidänkin tehdä muutoksia.
Myöhemmin mun isä nukkui pois.
Meillä oli siis mahdollisuus muuttaa,
mutta meidän piti tehdä muutoksia.
Aika pian me molemmat
irtisanouduttiin meidän työpaikoista.
Sitten me voitiin muuttaa
tarvealueelle tienraivaajiksi.
Kun mä kerroin, että irtisanoudun,
mun pomo oli tosi järkyttynyt.
Hän sanoi: ”Mitä ihmettä!
Ootko sä menettänyt järkesi
aivan kokonaan?
Ajattele sun tulevaisuutta
ja perhettä.”
Mutta mä olin päättänyt
jättää sen työn.
Jehova on siunannut meitä
tosi runsaasti.
Mä oon saanut valtavasti iloa siitä,
että me ollaan saatu -
viettää niin paljon aikaa
veljien ja sisarten kanssa -
ja auttaa raamattukurssioppilaita
tutustumaan Jehovaan paremmin.
Saatanan maailma
luo houkuttelevan illuusion.
Ikään kuin sillä olisi paljon
kaikkea hienoa tarjottavana.
Mutta kaikkein arvokkainta on se, -
että meillä on läheinen
suhde Jehovan kanssa.
Meillä on mahdollisuus
palvella häntä ikuisesti paratiisissa.
Mun olisi kannattanut
jo aiemmin olla rohkea -
ja keskittyä enemmän Jehovan työhön.
Mä oon itse nähnyt, että
Sananlaskut 10:22 pitää paikkansa.
Se mikä tekee rikkaaksi,
on Jehovan siunaus.
Taiwanin ensimmäiset
lähetystyöntekijät -
loivat hyvän perustan
valtakunnan työlle.
Heidän esimerkkinsä
kannustaa nykyäänkin julistajia -
antamaan
kaikkensa palveluksessa.
On mahtava nähdä, miten ahkeria
ystävät on siellä kentällä.
Oliko sun äidin lisäksi muitakin, -
jotka auttoi sua hengellisesti,
kun sä olit nuori?
Yhdessä vaiheessa mulla meni
hengellisesti vähän heikosti.
Jäi esimerkiksi kokouksia väliin.
Yksi lähetystyöntekijäpariskunta
meidän seurakunnasta -
huomioi mua tosi ihanasti.
Jos en ollut kokouksessa, -
se sisko kysyi,
että oliko mulla kaikki hyvin.
Oletteko tässä kuvassa
sen pariskunnan kanssa?
Joo, ollaan.
- Kiva. Oliko he käyneet Gileadin?
Joo. Ja itse asiassa he esiintyy
videolla ”Maan ääriin asti”.
He oli mulle tosi tärkeitä.
Sitten heidät määrättiin
toiseen kaupunkiin.
Se oli tosi harmi.
Mutta Jehova järjesti mulle
uuden ystävän, -
kun yksi japanilainen sisar
muutti Taiwaniin kenttäilemään.
Hän pyysi mua monesti mukaan
kokeilemaan kenttätyön eri muotoja.
Se oli tosi huomaavaista.
Tekikö hän jotain muutakin?
Joo. Kun julkaistiin se ensimmäinen
Nuoret kysyvät -video, -
jonka nimi on
”Miten voin saada tosi ystäviä”, -
niin hän kutsui mut kylään
ja me katsottiin se yhdessä.
Siinä videossa on tienraivaajasisko,
joka auttaa nuorempaa siskoa.
Tajusin, että se japanilainen sisko
auttoi samalla tavalla mua.
Sitä ennen totuus oli kyllä
tuntunut ihan loogiselta, -
mutta nyt kun tunsin,
että se sisar oikeesti välitti musta, -
aloin tajuta, että myös Jehova
oikeesti rakastaa mua.
Sen takia halusin,
että Jehovasta tulisi mun ystävä.
Aivan. Sä sait siis tukea
äidiltä ja muilta ystäviltä.
Miten se vaikutti
sun hengelliseen kasvuun?
Mä aloitin tienraivauksen.
Myöhemmin muutin
englanninkieliseen seurakuntaan.
On ollut mahtavaa opettaa ihmisille,
että Jehova rakastaa heitä.
Taiwaniin on muuttanut
paljon ystäviä auttamaan kentällä.
On ollut rohkaisevaa nähdä, -
miten hieno ja uhrautuva asenne
noilla erimaalaisilla ystävillä on.
Siitä saa valtavasti iloa, -
kun voi opettaa toisia
ja kertoa heille Jehovasta.
Me rukoillaan Jehovan siunausta
sinulle ja kaikille ystäville Taiwanissa.
Suuret kiitokset.
- Kiitos.
Monet on kasvaneet perheessä, -
jossa kumpikaan vanhemmista
ei palvele Jehovaa.
Yksi heistä on
veli Doug Terrell Yhdysvalloista.
Tervetuloa. Milloin sinä otit
hengelliset ensiaskeleet?
Silloin kun mä olin noin 18.
Mutta elämä oli aika hakusessa.
- Millä tavalla?
Mä en kasvanut totuuteen,
mutta äiti teki hienoa työtä siinä,-
miten hän kasvatti mut
ja mun sisarukset.
Silti mä tein tosi huonoja valintoja
ja liikuin väärissä porukoissa.
Mä olin tosi ahdistunut,
masentunut ja vihainen.
Mä olin siinä pisteessä, että äiti
piti mulle tosi vakavan puhuttelun.
Olin käynyt eri kirkoissa,
koska halusin oppia tuntemaan Jumalan.
Esimerkiksi katolisessa kirkossa,
helluntaiseurakunnassa -
ja metodistikirkossa.
- Okei.
Jotenkin ne ei tuntuneet aidoilta.
Se ei tuntunut mun sydämessä.
Sitten äidin puhuttelun jälkeen
menin polvilleni, -
rukoilin pitkään ja itkin.
Pyysin, että oppisin tuntemaan Jumalan
ja saisin vastauksia.
Mitä kysymyksiä sulla oli?
Mietin, että onko Jumalalla nimi,
miksi pahoja asioita tapahtuu -
ja miksi uskonnot puhuu yhtä
mutta tekee toista.
Noita kysymyksiä monet miettii.
Mutta mitä tapahtui?
Kaksi viikkoa tuon rukouksen jälkeen
todistajat tuli meidän ovelle.
Normaalisti me ei avattu niille.
- Miksi te tällä kertaa avasitte?
Tilanne oli ihan erilainen.
Siinä oli kaksi siskoa, joista toinen
oli mun entinen opettaja.
Se oli ollut koulussa
aina niin mukava, -
että musta tuntui,
että mun oli pakko mennä ovelle.
Kysymys, jonka hän kysyi, oli:
”Tiesitkö, että Jumalalla on nimi?”
Sitten psalmi 83:18
ja 1. Johanneksen kirje 5:19, -
jossa todetaan, että ”koko maailma
on Paholaisen vallassa”.
Keskustelun jälkeen
tunsin sellaista iloa, -
mitä en ollut koskaan tuntenut.
- Se oli varmasti hieno hetki.
Saitko muuta apua
Raamatun tutkimiseen -
ja hengelliseen edistymiseen?
- Joo.
Kun olin alkanut tutkia,
menin käymään Atlantassa.
Siellä mä tapasin mun uuden
parhaan ystävän. - Okei.
Mä olin tutkinut noin vuoden, -
mutta käytännön soveltamiseen
tarvitsin vähän apua.
Tää veli halusi auttaa siinä.
Hän oli tosi innokas tienraivaajaveli.
Siitä rohkaistuneena
päätin muuttaa Atlantaan, -
ja me alettiin tutkia yhdessä.
Oltiin me seitsemän vuotta
kämppiksinäkin.
Hän oli tosi ystävä.
Hän oikeasti välitti -
ja halusi auttaa sua
pääsemään lähemmäs Jehovaa.
Mutta mitäs sen jälkeen?
Kerran hän pyysi
kierrosvalvojan mukaan tutkimaan.
Hänkin oli tosi lämmin veli.
Tuon tapaamisen jälkeen rukoilin,
että Jehova auttaisi mua -
asettamaan
hyviä hengellisiä tavoitteita.
Tässä onkin kuva.
Keitä kaikkia tässä oikein on?
Tää kuva on mun kastepäivältä.
Oikealla on se mun entinen opettaja,
joka tuli meidän ovelle.
Vasemmassa laidassa
on se mun paras ystävä.
Hän, joka tutustutti sut
siihen kierrosvalvojaan.
Mitä apua siitä siis oli?
Niihin aikoihin mä tarvitsin
aika paljon apua siihen, -
kun mun entisen elämän ongelmat
alkoi muistuttaa itsestään.
Meidän kierrosvalvoja huomasi sen
ja oli valmis auttamaan mua.
Siihen sisältyi
kenttätaitojen hiominen.
Ja me keskityttiin opettamiseen
ja paimentamiseen -
ja vähän tunne-elämän hallintaankin.
Jonkun ajan päästä
mä aloitin itse kierrostyössä.
Onpa hienoa.
Nyt kun mietit sitä tukea,
mitä sä oot saanut eri ystäviltä, -
miltä se tuntuu susta?
Mulla on tullut usein
mieleen Onesimos.
Ennen totuutta Onesimos oli orja,
joka oli karannut.
Orjiin suhtauduttiin
vähän niin kuin käyttötavaraan.
Mutta totuuden myötä
Paavali lähetti Onesimoksen -
rohkaisemaan seurakuntia.
Musta tuntui samalta ennen totuutta.
Että mä oon vaan käyttötavaraa.
Ei mitään ihmeempää tarkoitusta.
Sitten Jehova käytti
nykyajan Paavaleita:
mun entistä opettajaa,
mun parasta ystävää, kierrosvalvojaa.
Näin, että mussa on potentiaalia,
mistä en tiennytkään.
Sä oot saavuttanutkin
monia sun tavoitteita.
Tästä näkyy, miten tärkeää
on olla kiinnostunut toisista -
ja auttaa nuoria rakastamaan Jehovaa.
Kiitos, kun saatiin haastatella sua.
Kun me voidaan
hengellisesti hyvin, -
me tehdään mielellään
enemmän Jehovan palveluksessa.
Siitä on hyvänä esimerkkinä
Andy ja Julia Alton Thaimaasta.
Andy ja Julia,
te olette alun perin Britanniasta.
Miten olette päätyneet Thaimaahan?
Oikeastaan meidän haave oli
päästä Britannian Beteliin.
Me laitettiin hakemus,
mutta mitään ei kuulunut.
Me oltiin vähän pettyneitä,
eikä me tiedetty, mitä pitäis tehdä.
Ei ole mikään ihme,
jos on vähän pettynyt, -
kun on asettanut tavoitteen
eikä mitään tunnu tapahtuvan.
Mitä te sitten teitte?
- Me tietysti rukoiltiin paljon.
Sitten tuli mahdollisuus lähteä
tarvealueelle Thaimaahan.
Miten se tapahtui?
Mun sisko ja sen mies
oli jo siellä tarvealueella.
He sanoi, että meidänkin
kannattaisi kokeilla.
Lähellä meitä, Manchesterissa,
oli siihen aikaan thainkielinen ryhmä.
Siitä oli hyvä jatkaa Thaimaahan.
Millaista Thaimaassa oli?
- Ihan mahtavaa!
Mutta aina puolen vuoden välein
meidän piti palata Britteihin töihin.
Silloin me annettiin kaikki
kiinnostuneet muille ystäville.
Eli aina kun me palattiin Thaimaahan,
me aloitettiin alusta.
Lisäksi meillä oli edelleenkin
se unelma päästä Britannian Beteliin.
Me tajuttiin, että meidän olisi
pakko tehdä ratkaisu.
Joko me jatketaan
Thaimaassa tienraivausta -
tai muutetaan takaisin Englantiin
ja jatketaan siellä.
Ja Britannian Betel
ei edelleenkään tajunnut kutsua teitä.
Mitä te sitten päätitte?
Me rukoiltiin tosi paljon
ja valittiin Thaimaa.
Miksi päädyitte siihen?
No me mietittiin eri vaihtoehtoja,
mutta se, mikä ratkaisi asian, -
oli se, että Thaimaassa on
valtava tarve kentällä.
Siksi me jätettiin Betel-haaveet
ja keskityttiin Thaimaahan.
Se oli myös se vähän
pelottavampi vaihtoehto.
Miksi halusitte valita
sen pelottavan asian?
Se oli mukavuusalueen ulkopuolella.
Olisi ollut helpompi jäädä Britteihin.
Mutta kun tekee jotain,
mikä tuntuu vähän vaikealta, -
silloin on pakko luottaa
enemmän Jehovaan.
Meistä tuntui, että Jehovasta
tuli meille paljon läheisempi.
Tuo käy järkeen.
Hienoa, että uskalsitte muuttaa.
Millaista siellä on kentällä?
- Tosi hienoa.
Tässä on kuva meistä Julian kanssa,
kun me ollaan Bangkokissa kentällä.
Me tavattiin siellä
tosi paljon kiinnostuneita.
Bangkokissa ja muutenkin Thaimaassa
ihmiset on pääasiassa buddhalaisia.
Silti monet, erityisesti nuoret,
tuntuu edelleen etsivän jotain.
Siksi he kuuntelee meitä mielellään.
Meillä olisi videokin siitä.
- Pistetään pyörimään.
Tervetuloa Thaimaahan.
Tämä on kaunis ja eläväinen maa, -
jossa tuoksuu paikallinen katuruoka.
Ihmiset ovat ystävällisiä.
Thaimaata kutsutaankin
”Hymyjen maaksi”.
Thaimaalaisille vieraanvaraisuus
on elämäntapa.
Ystäviä ja perhettä
pidetään suuressa arvossa.
Silti monet kaipaavat
muutakin merkitystä elämäänsä.
Monet etsivät elämälleen tarkoitusta,
joka toisi heille mielenrauhan.
Näin tekivät esimerkiksi
Narumon ja Kanitta.
Muistan lapsuudesta,
että oli uskonnollisia johtajia, -
joiden piti olla hyviä esimerkkejä.
Todellisuudessa ne toimi
just päinvastoin kuin ne opetti.
Muistan, että usein ihmettelin,
että jos ne ei ole hyviä ihmisiä, -
niin miksi ne nostetaan jalustalle.
Sain joka kerta saman vastauksen:
”Koska tää ihminen on munkki, -
sun pitää kunnioittaa häntä.
Kumarra nyt vaan.”
Mun mielestä se selitys
ei tuntunut ollenkaan loogiselta.
Mun isä oli tosi kiltti ja hyvä mies, -
mutta ikävä kyllä
hän oli riippuvainen alkoholista.
Buddhalaiset uskoo, että jos joku
on riippuvainen alkoholista -
ja juo liikaa,
hän voi joutua helvettiin.
Oli pelottava ajatus,
että isä joutuisi helvettiin.
Niinpä mä menin temppeliin,
koska mä halusin selvittää, -
että olisiko mitään keinoa
estää sitä tapahtumasta.
Ei kuulemma ollut.
Mulle sanottiin, että hyvillä teoilla
ei voi kumota pahoja tekoja.
Mutta ne totesi, että voisin
antaa lahjoituksia temppelille.
Siitä voisi olla apua isälle
sitten kun hän joutuisi helvettiin.
En ollut tyytyväinen vastaukseen.
Siinä kohtaa mä päätin,
että ottaisin selvää siitä, -
mitä muut uskonnot
tästä asiasta sanoo.
Lapsesta asti mua opetettiin,
että mun pitää vaan uskoa.
Mitään ei saanut kyseenalaistaa.
Piti vaan uskoa,
vaikkei olisi ollut perusteita.
Mutta mä olisin kaivannut niitä.
Löysin somesta ryhmiä,
missä ihmiset puhui eri uskonnoista.
Mä tajusin, että monet halusi
vaihtaa uskontoa.
Sitten ne alkoi pyytää mua mukaan
niiden uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Se kuulosti kiinnostavalta,
mutta mua jännitti.
Sitten mä huomasin Raamatun.
Mä mietin, että voisiko
sieltä löytyä vastauksia.
Olisin halunnut lainata Raamattua,
että voisin lukea sitä kotona, -
mutta se uskonnonopettaja sanoi,
että sitä ei saa lainata, -
vaan mun pitäisi ostaa se,
ja se maksaisi noin 1 000 bahtia.
Mä mietin, että ehkä netissä
voisi lukea Raamattua ilmaiseksi.
Kirjoitin Googleen ”Raamattu”
ja avasin ensimmäisen linkin.
Siellä luki: ”Lue Raamattua ilmaiseksi”
ja ”Ilmainen raamattukurssi”.
Myöhemmin mulle selvisi,
että se oli jw.org-sivusto.
Mä mietin, että onkohan
se oikeasti ilmainen.
Mä päätin kokeilla ja täytin siihen
lomakkeeseen mun yhteystiedot.
Ajattelin, että jos se
ei olisikaan ilmainen, -
niin mä lopettaisin koko jutun siihen.
Parin päivän päästä
yksi sisar soitti mulle.
Mä kysyin häneltä monta kertaa,
että onko tämä oikeasti ilmaista.
Ja hän vakuutti mulle,
että kyllä se on.
Yhtenä päivänä mä olin syömässä
mun työnantajan kanssa.
Huomasin, että ennen kuin
se alkoi syömään, -
se laittoi silmät kiinni.
Mä ihmettelin,
että mistä siinä oli kyse.
Kun se avasi silmät, mä kysyin,
että mitä sä oikein teit.
Se kertoi pitäneensä ruokarukouksen.
Se oli kuulemma Jehovan todistaja
ja kiitti Jumalaa ruuasta.
Mä sanoin, että mä itse asiassa
haluaisin vaihtaa uskontoa.
Mitä mun kannattaisi tehdä?
Se kysyi, että kiinnostaisiko mua
ilmainen raamattukurssi.
Ja mä suostuin siihen heti.
Sitten vuonna 2019
mun isä ikävä kyllä nukkui pois.
Mä olin surullinen, mutta enää
mua ei pelottanut niin kuin ennen.
Mä tiedän, että tulevaisuudessa
me tavataan isän kanssa uudestaan.
Hän saa ylösnousemuksen,
ja me voidaan olla taas yhdessä.
Onnellinen elämä -kirjan
oppijakso 27 -
teki muhun tosi ison vaikutuksen.
Mun raamattukurssin opettaja
auttoi mua ymmärtämään, -
että Jehova ja Jeesus ei vain sano,
että he rakastaa meitä.
He myös näyttää sen.
Jeesus antoi oman elämänsä
ihmisten puolesta.
Jehova ja Jeesus oikeasti
ansaitsee meidän kunnioituksen, -
koska he rakastaa meitä aidosti.
On ollut upea nähdä,
miten Narumon, Kanitta -
ja monet muut ovat löytäneet totuuden.
Sen takia etsintätyö jatkuu.
Kun joku alkaa palvella Jehovaa,
se muuttaa hänen elämänsä.
Te siis tunnette nämä siskot?
- Joo, tunnetaan.
Kun me ekan kerran mentiin
Thaimaahan, niin Narumon vielä tutki.
Me oltiin samassa seurakunnassa.
Ei ihme, että te rakastatte
kenttää siellä.
Auttoiko ystävät teitä
sopeutumaan ja kotiutumaan sinne?
Joo, tosi monista oli paljon apua.
Erityisesti tulee mieleen
yhdet lähetystyöntekijät.
He auttoi ymmärtämään,
että voi olla ahkera -
mutta silti tasapainoinen
ja että on tärkeää sopeutua sinne.
Niiltä sai vinkkejä myös siihen,
miten kodista saa viihtyisän.
Sellaisen, missä voi ladata akkuja,
niin että jaksaa seuraavana päivänä -
lähteä taas kentälle.
Eli te saitte käytännön apua
ja myös hyvän esimerkin.
Mitä sanoisitte, mikä alun perin
sytytti teissä halun -
tehdä jotain enemmän
Jehovan palveluksessa?
Mun kohdalla ne oli äiti ja isä.
He rakastaa Jehovaa,
ja he on tosi ystävällisiä -
ja auttaa aina veljiä ja siskoja.
Me oltiin usein isän kanssa yhdessä
salien rakennustyömailla, -
kun mä olin nuori.
Ja me molemmat tykättiin siitä.
Kaksi meidän seurakunnan vanhinta
oli mun kanssa samassa työpaikassa.
Hekin oli monesti salirakennuksilla.
Heidän kaikkien esimerkki
auttoi mua rakastamaan Jehovaa -
ja asettamaan hengellisiä tavoitteita.
Meillä on kuvakin.
- Siinä on äiti, isä ja minä.
Kaikilla on leveä hymy.
Myös mulle vanhempien
esimerkki oli tosi tärkeä.
Äiti kävi kasteella, kun mä olin pieni,
ja isä vähän sen jälkeen.
Alusta asti vanhemmat piti huolen,
että perheellä oli hengelliset rutiinit.
Se ei ollut helppoa,
kun meitä oli seitsemän lasta.
Olipa tilanne mikä tahansa, -
meidän perhe meni
aina kokouksiin ja kentälle.
Niistä ei tingitty.
Kun mä tulin koulusta kotiin, -
niin äiti oli usein
keittiönpöydän ääressä tutkimassa.
Aamulla kun heräsin,
isä oli lukemassa Vartiotornia.
Halusin, että mullakin olisi
yhtä läheinen suhde Jehovaan.
Oletko näissä kuvissa?
Joo, toisessa äidin kanssa
ja toisessa isän kanssa.
Teidän kummankin
kokemukset osoittaa, -
miten suuri merkitys on sillä,
että vanhemmat, lähetystyöntekijät -
ja muut auttaa lapsia ja nuoria
luottamaan Jehovaan -
ja asettamaan hyviä
hengellisiä tavoitteita.
Kiitos teille todella paljon.
Jehova voi käyttää ketä tahansa -
täyttämään jonkun toisen
hengelliset tarpeet.
Samaistuitko
meidän vieraiden kokemuksiin?
Miten Jehova käyttää nyt sinua -
tukemaan jotakuta toista
hengellisessä kasvussa?
Te isät ja äidit ansaitsette
suuret kiitokset siitä, -
että autatte lapsianne
rakastamaan Jehovaa -
ja antamaan parhaansa.
Siinä voi onnistua,
vaikkei saisi puolisolta tukea.
Kaikilla seurakunnassa, -
– nimitetyillä veljillä,
tienraivaajilla ja iäkkäillä –
on erittäin tärkeä rooli
rakkaiden nuorten edistymisessä.
Kun me kannustetaan heitä siihen,
että he antaa parhaansa Jehovalle, -
hekin puolestaan voi
vahvistaa toisia hengellisesti.
Toivottavasti piditte
näistä haastatteluista.
Nähdään taas seuraavassa
Pintaa syvemmältä -jaksossa.
No niin, kiitos kaikille
hienoista ajatuksista!
Ohjelma muistutti siitä,
miten paljon alueella on ihmisiä, -
jotka voi vielä tulla Jehovan puolelle.
En tiedä teistä, mutta itse aloin
kaivata takaisin lähetystyöhön.
Se siitä, minkäs teet.
Aina ei saa valita.
Kun ohjelman alkupuolella
puhuttiin Abrahamista ja Lootista -
ja siitä, millainen tilanne
kehittyi heidän välilleen, -
niin millainen mielikuva
sinulle tuli Lootista?
Tuntuiko siltä, että hän oli
tämän kertomuksen pahis?
Veli David Splane,
joka kuuluu hallintoelimeen, -
käsittelee tätä asiaa
kiinnostavasta näkökulmasta.
Hän on valinnut teemaksi
”Usko toisista parasta”.
On kiinnostavaa kuulla, millaisia
näkökulmia hän esittää Lootista.
Tein vähän laskelmia.
Ensi kuussa tulee täyteen
peräti 60 vuotta siitä, -
kun aloitin itse Gilead-koulun.
Se pidettiin silloin
Brooklynin Betelissä.
Hienoja muistoja.
Ja viiden kuukauden päästä siitä
meilläkin oli päättäjäiset.
Joten uskaltaisin sanoa,
että minulla on -
jonkinlainen käsitys siitä,
miltä teistä tuntuu.
Tämä valmistujaispäivä
on merkittävä päivä teille jokaiselle.
Voin sanoa,
että me olemme teistä ylpeitä.
Olette olleet ahkeria.
Jehova on selvästi siunannut teitä.
Gilead-koulussa
on käytännönläheinen näkökulma.
Tarkoitus ei ole se,
että te voisitte loistaa tiedoillanne, -
vaan se, että Jehovasta
ja myös ystävistä -
tulee teille entistäkin läheisempiä.
Ajattelinkin keskittyä
tässä puheessa erityisesti siihen, -
miten meillä voi olla hyvät suhteet
veljien ja sisarten kanssa.
Eikö olekin totta, että Jehova tietää
meistä jokaisesta aivan kaiken?
Voimme luottaa täysin siihen,
että kun Jehova tuomitsee ihmiset, -
hän on oikeudenmukainen.
Hänellä on tiedossa kaikki tosiasiat.
Hän ei jätä mitään huomiotta,
eikä hän myöskään unohda mitään.
Hän tietää tarkalleen,
mitä meidän elämässä on tapahtunut, -
ja tuntee meidät.
Toisaalta, niin kuin Jehova
sanoi Samuelille, -
”ihminen näkee sen,
mikä näkyy silmille”.
Toisin sanoen meillä ei ole
tiedossa kaikkia tosiasioita, -
ja siksi meillä ei ole
edellytyksiä tuomita ketään.
Niin kuin Jake mainitsi,
tässäkin puheessa käsitellään Lootia -
ja sitä, mitä hänestä voi oppia.
Me keskitymme nyt
erityisesti yhteen kysymykseen:
millä tavalla kertomus Lootista
havainnollistaa sitä, -
että on tärkeää
uskoa toisista aina hyvää?
Ja ihan vain tiedoksi, me Jaken kanssa
tehtiin tarkoituksella yhteistyötä.
Me juonittiin yhdessä.
Katsotaan ensiksi,
mitä Pietari kirjoitti Lootista -
täällä toisen kirjeensä luvussa 2.
Eli 2. Pietarin kirjeen luku 2.
Luetaan täältä jakeet 7 ja 8.
Tässä Pietari kuvailee sitä,
millainen Loot oli.
Saatte etsiä rauhassa.
Sivujen kääntelemiseen
voi mennä aikaa, -
jos on samanlainen
nivelrikko kuin minulla.
Luetaan luvun 2 jakeet 7 ja 8.
Pietari kirjoittaa tällä tavalla:
”Hän [Jehova] pelasti
oikeamielisen Lootin, -
jota periaatteettomien ihmisten
häpeämätön käytös vaivasi suuresti, -
sillä päivästä päivään ne pahat teot, -
joita tuo oikeamielinen mies näki
ja joista hän kuuli -
asuessaan heidän keskuudessaan,
piinasivat hänen oikeamielistä sieluaan.”
Mietitäänpä. Kuka todellisuudessa
piti Lootia oikeamielisenä?
Oliko kyse Pietarin
henkilökohtaisesta mielipiteestä?
Ei, koska Pietari kirjoitti
kirjeensä hengen ohjauksessa.
Pyhä henki sai Pietarin käyttämään
adjektiivia ”oikeamielinen”, -
kun hän kuvaili Lootia.
Pyhän hengen ohjauksessa
Pietari sanoi Lootista -
peräti kolme kertaa,
että hän on oikeamielinen mies.
Ja kenestä pyhä henki on lähtöisin?
Tietenkin Jehovasta.
Kun me luimme näistä jakeista,
että Loot oli oikeamielinen, -
ja sitä korostettiin kolme kertaa, -
se oli todellisuudessa
Jehovan arvio Lootista.
Onko meillä samanlainen
näkemys hänestä kuin Jehovalla, -
että hän oli oikeamielinen?
Vai keskitymmekö herkästi
hänen heikkouksiinsa?
Joku voisi ajatella, että kun Lootin setä
Abraham pyysi häntä valitsemaan, -
missä päin Kanaanin maata
hän haluaisi asua, -
Loot otti itselleen parhaan alueen -
eikä antanut
vanhemman Abrahamin valita.
Eikö se kerro siitä,
että Loot oli itsekäs?
Kun lukee tuon kertomuksen, -
jossa on suhteellisen vähän
taustatietoja ja yksityiskohtia, -
on mahdollista tulla siihen
johtopäätökseen, -
ja se voi pitää paikkansa.
Mutta oliko Loot tosiaan itsekäs?
Vai voisivatko ne yksityiskohdat,
joita me emme tiedä, -
vaikuttaa jollain tavalla siihen, -
onko meidän näkemys Lootista
kielteinen vai myönteinen?
Otetaan esimerkki.
Loot oli Abrahamin veljenpoika, -
ja siksi tulee mieleen,
että hän oli nuorempi.
Mutta entä jos hän olikin
Abrahamia vanhempi, -
ehkä jopa reilusti?
Vaikuttaisiko se meidän näkemykseen?
Ainakin jos olet Betelissä.
Mieti senioriteettiä.
Nimittäin kun Betelissä
tulee vapaita huoneita tarjolle, -
on tietty toimintatapa, jolla ne jaetaan.
Siinä ei vedetä pitkää tikkua, -
heitetä kolikkoa, -
pelata Kivi, paperi, sakset -peliä.
Eikä myöskään väännetä kättä.
Meillä on huonehaku.
Kaikki, jotka osallistuvat hakuun,
käyvät katsomassa vapaita huoneita.
Jos haluaisi muuttaa johonkin niistä,
siitä voi ilmoittaa Betelin toimistoon.
Mutta entä jos samaa huonetta
hakee kaksi beteliläistä?
Huoneen saa se,
jolla on enemmän senioriteettiä, -
toisin sanoen se beteliläinen, -
jolla on enemmän vuosia
kokoaikaisessa palveluksessa.
Tässä tilanteessa se,
joka ei saanut huonetta, -
ei sano sille beteliläiselle,
joka sen sai: ”Sinä olet itsekäs.
Minä haluan sen.
Se kuuluu minulle.”
Ei. Se, jolla on enemmän
palvelusvuosia, saa tuon huoneen.
Oletetaan, että Loot oli vanhempi, -
jopa niin vanha,
että olisi voinut olla Abrahamin isä.
Sitä ei voida sanoa varmasti, -
koska 1. Mooseksen kirjassa
ei kerrota siitä niin tarkasti.
Mutta siellä on joitain
kiinnostavia tietoja.
Abrahamilla oli kaksi veljeä,
Haran ja Nahor.
Voidaan sanoa lähes varmasti,
että Abraham oli perheen kuopus.
Mihin tämä oikein perustuu?
Minkä ikäinen Abrahamin isä oli,
kun Abraham syntyi?
60-vuotias? Ei.
Oliko hän 100-vuotias? Ei.
Abrahamin isä Terah
oli suunnilleen 130 vuotta vanha, -
kun Abraham syntyi.
Siinä on ironiaakin.
Abraham ajatteli olevansa liian vanha
tulemaan isäksi 100-vuotiaana, -
vaikka hänen oma isänsä
oli ollut noin 130-vuotias.
Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, -
että Abrahamin veljet
olivat häntä vanhempia.
Raamatun kertomuksen perusteella
voidaan sanoa varmasti, -
että Abrahamin vanhin veli
oli 60-vuotias, kun Abraham syntyi.
Hän saattoi olla Lootin isä,
koska Lootin isä kuoli ensimmäisenä.
Tuohon aikaan miehistä
tuli usein isiä kolmekymppisinä.
Jos oletetaan, että juuri Lootin isä
oli 60, kun Abraham syntyi, -
Loot saattoi olla silloin teini-ikäinen
tai jopa aikuinen mies.
Jos näin oli, Abraham antoi miehen,
jolla oli enemmän senioriteettiä, -
valita asuinpaikkansa
Luvatusta maasta.
Jos olet itse saanut huoneen
senioriteetin perusteella, -
ymmärrät, miksi Loot
ei väittänyt vastaan.
Nyt joku miettii: ”Kiinnostava ajatus,
mutta et sinä voi todistaa, -
että Loot oli vanhempi kuin Abraham,
koska Raamattu ei sano sitä suoraan.”
Se on totta.
Mutta sinä et voi todistaa,
että hän oli nuorempi.
Kyse ei ole jonkin asian todistamisesta
tai edes Lootista.
Loot on vain esimerkki.
Tämän puheen ydin on se,
että meidän täytyy -
uskoa toisista parasta,
kun emme tiedä kaikkia faktoja.
Ja Lootista me emme tiedä
kaikkia faktoja.
Hyvä on, mutta entäpä tämä:
Lootia ei huvittanut asua teltoissa.
Hän halusi elää mukavammin
ja muutti siksi Sodoman kaupunkiin.
Eikö se kerro materialistisuudesta?
Voi olla niinkin.
Mutta onko meillä kaikki faktat?
Onko meillä oikeasti tiedossa,
miksi Loot muutti Sodomaan?
Onko syynä tosiaan mukavuudenhalu?
Vai voisiko olla, että hän halusi
perheelleen turvallisen asuinpaikan?
Ehkä muistat,
että Loot kidnapattiin kerran.
Jos sinut olisi kidnapattu, -
haluaisitko perheesi asuvan
suojattomassa teltassa?
Vai hakeutuisitko ennemmin
kaupungin muurien suojaan?
Toisaalta nykyäänkin monet
asuvat jossain suuressa kaupungissa.
Eikä siinä tarvitse olla kyse
halusta elää mukavaa elämää.
Voi olla, että heillä ei ole
muita vaihtoehtoja.
Pietari tiesi Lootista samat asiat
kuin me tiedämme nykyään.
Silti hän kutsui Lootia oikeamieliseksi.
Ei itsekkääksi eikä materialistiseksi
vaan oikeamieliseksi.
Sodomasta lähteminen
ei tehnyt hänestä oikeamielistä, -
vaan hän sai lähteä,
hänet pelastettiin Sodomasta -
juuri siitä syystä,
että hän oli ollut oikeamielinen -
eli tehnyt sitä,
mikä oli Jehovan silmissä oikein.
Voi olla, että Loot oli itsekäs,
kun hän valitsi maan parhaan osan.
Tai ehkä hän oli materialistinen,
kun hän muutti Sodomaan.
Mutta jos näin oli, hänessä on
täytynyt olla paljon muuta hyvää.
Hänen on täytynyt
tehdä oikeita tekoja, -
koska Jehova kutsui häntä
oikeamieliseksi.
Me emme vain tiedä hänestä kaikkea.
Opetus on siis se, että meidän
täytyy yrittää nähdä koko kuva, -
vaikka aina meillä ei ole tiedossa
kaikkia yksityiskohtia.
Jos teemme päätelmiä
ilman tarvittavia faktoja, -
voi olla, että osumme pahasti harhaan.
Niin kävi israelilaisille siihen aikaan,
kun Luvattua maata valloitettiin.
Ruubenilaiset, gadilaiset
ja Manassen puoli heimoa -
halusivat asua Jordanin itäpuolella, -
koska siellä oli hyvää laidunmaata
heidän karjalleen.
Otetaan esille Joosuan kirja, -
luku 22, -
niin nähdään, mitä tapahtui.
Eli Joosuan luku 22.
Voidaan lukea täältä jae 10.
Joosua 22:10:
”Kun ruubenilaiset, gadilaiset
ja Manassen heimon toinen puolisko -
tulivat Jordanin seudulle
Kanaanin maahan, -
he rakensivat Jordanin rannalle
suuren, näyttävän alttarin.”
Muut israelilaiset
tekivät tästä hätäisen päätelmän.
He eivät uskoneet parasta
vaan ajattelivat, -
että nuo heimot
olivat hylkäämässä Jehovan.
He jopa valmistautuivat sotaan.
Mutta mitä me tiedämme
noista alttarin rakentajista?
Vähän aiemmin he olivat taistelleet
muiden israelilaisten rinnalla -
Luvatun maan valloituksessa -
ja vieläpä erityisellä tavalla
vaarantaneet oman henkensä.
Miten niin?
He taistelivat aivan eturintamassa.
Nuo kaksi ja puoli heimoa
kohtasivat vastustajan ensimmäisenä.
Eli he olivat jatkuvasti
kiihkeimmän taistelun keskellä.
He olivat urheita.
Eikä missään kerrota, -
että he olisivat millään tavoin
kapinoineet Jehovaa vastaan.
Mutta muut Israelin heimot
eivät nähneet kokonaiskuvaa.
Se käy ilmi siitä, mitä he sanoivat
luvun 22 jakeissa 16–18.
Eli 22:16:
”Näin sanoo koko Jehovan kansa:
’Miksi te olette olleet
uskottomia Israelin Jumalalle?
Olette nyt hylänneet Jehovan, -
kun olette rakentaneet
itsellenne alttarin -
ja kapinoineet Jehovaa vastaan.
Eikö Peorissa tekemämme synti riitä?
Emme ole vielä tähänkään mennessä
puhdistautuneet siitä, -
vaikka vitsaus kohtasi Jehovan kansaa.
Ja nyt te hylkäätte Jehovan!
Jos tänään kapinoitte
Jehovaa vastaan, -
niin huomenna hän vihastuu
koko Israelin kansaan.’ ”
Aikamoinen syytös.
Ja tässä ei suinkaan ollut kaikki,
mitä he sanoivat.
Lopulta kahden ja puolen heimon
edustajat saivat suunvuoron.
He selittivät alttarin tarkoituksen.
Se ei ollut palvontaa varten.
Se muistuttaisi Jordanin
toisella puolella asuvia siitä, -
että myös nuo kaksi ja puoli
heimoa palvoivat Jehovaa.
Voi kuvitella, että ylimmäistä pappia
ja muita Israelin vanhimpia nolotti, -
kun he tajusivat tulkinneensa
tilanteen aivan väärin.
Alussa todettiin,
että Jehova tuntee meidät täysin -
ja hän tietää meistä
jokaisesta aivan kaiken.
Mitä paremmin me opimme
tuntemaan veljet ja sisaret, -
heidän perhetaustan
ja haasteet, joita heillä on, -
sitä helpompi on keskittyä
heidän hyviin puoliinsa.
Se että tajuamme, miten paljon
he ovat edistyneet matkan varrella, -
saa meidät rakastamaan heitä.
Ja muista, miten arvokasta on,
että joku on perheensä ainoa todistaja.
Joskus voi olla vaikea tulla toimeen
jonkun ystävän kanssa.
Sitten saamme tietää,
millaisesta perheestä hän on, -
että kukaan muu ei ole todistaja -
ja että heidän elämäntapa
on hyvinkin moraaliton.
Mutta sitten on tämä yksi helmi.
Tämä veli tai sisar,
jota Jehova rakastaa.
Jos siis joku jostain syystä
ärsyttää meitä, -
on tärkeää miettiä,
pitääkö Jehova häntä oikeamielisenä.
Oikeamielisenä miehenä
tai oikeamielisenä naisena.
Minusta hän on kyllä ärsyttävä.
Mutta entäpä jos hän on
Jehovan silmissä oikeamielinen -
ja minä keskityn vain
johonkin ärsyttävään piirteeseen -
enkä pysty näkemään koko kuvaa?
Vuosia sitten eräässä Betelissä -
yhden nuoren veljen piti tehdä
pitkän aikaa työtä -
erään iäkkään sisaren kanssa.
Tuo sisar ja hänen miehensä
olivat molemmat voideltuja.
Aviomies oli maailman suloisin
ja lempein ihminen.
Hänen vaimonsa
oli hyvin uskollinen sisar, -
kun uskoo hänestä parasta.
Mutta jos työ ei sujunut
hänen mielensä mukaan, -
hän kyllä teki sinusta hakkelusta.
Ehkä hän ajatteli,
että vanhempana ihmisenä -
hänellä oli oikeus puhua suoraan.
Tuo nuori veli
toimi minusta erittäin kypsästi.
Hän ei hikeentynyt ja ajatellut, -
että millä oikeudella
sisar puhuu veljelle tuohon sävyyn.
Sen sijaan hän kutsui hänet
ja hänen miehensä kylään.
Veli kuuli, mitä he olivat kokeneet, -
kun työ tuossa maassa
oli ollut kielletty.
Se sai hänet näkemään
tuon sisaren uudesta näkökulmasta.
Ehkä sisarkin oppi arvostamaan
tuota veljeä vähän enemmän.
Eli jos joku veli tai sisar
meinaa käydä meidän hermoille, -
yritetään tutustua häneen paremmin.
Voidaan pyytää häntä vaikkapa
kenttäkaveriksi tai kahville.
Sillä tavalla rakkaus kasvaa.
Eli jos sinulle alkaa
sadella kahvikutsuja, niin...
Joku voi olla pidättyväinen,
tai hänellä on usein totinen ilme.
Hymy ei ole herkässä.
Voisi tulla mieleen,
että onpa hän ylpeä ja kylmäkiskoinen.
Tulkinta voi olla täysin väärä.
Se on vain naama,
jonka Luoja on hänelle suonut.
Joku ei ehkä pysty heikon terveyden
tai jonkin muun syyn takia -
tekemään yhtä paljon työtä kuin me.
Hän ei ehkä puhu
terveysongelmastaan.
Meistä voi näyttää,
että hän on laiska.
Mutta Jehova näkee,
että hän tekee parhaansa.
Toisaalta jos joku on niin energinen,
että hän tekee kolmen ihmisen työt, -
tarkoittaako se sitä,
että hän yrittää näyttää -
paremmalta kuin muut?
Ehkä hänet on vain
kasvatettu sillä tavalla.
Ja se on tapa, jolla hän antaa
Jehovalle parhaansa.
Aikoinaan matkatyössä kuulin,
miten yhdessä seurakunnassa -
monet ystävät kritisoivat
erästä sisarta.
He sanoivat,
että hän väittää olevansa sairas -
eikä hän juuri käy kokouksissa,
mutta kaupassa käymiseen -
hänellä tuntuu olevan
vaikka kuinka paljon energiaa.
Onneksi päätin käydä
tuon sisaren luona.
Ymmärsin, että hänen
sairautensa oli todella vakava.
Hän kärsi jatkuvista kivuista.
Mutta aika ajoin kipu hellitti hiukan.
Silloin hänen piti mennä kauppaan
ostamaan ruokaa itselleen, -
koska hänellä ei ollut
perheenjäseniä apuna.
Kun kivut sitten palasivat,
hän oli taas melkeinpä petipotilas.
Paljon parempi olisi ollut auttaa
eikä kritisoida sisarta.
Niin kuin jo todettiin,
tämän puheen tarkoitus -
ei ole todistaa mitään Lootista
tai kenestäkään muustakaan.
Tarkoitus on muistaa, että Jehova
on ainoa, joka tietää kaikki faktat.
Hän rakastaa kaikkia ystäviä ja haluaa,
että mekin rakastamme heitä.
Hän on iloinen,
kun uskomme toisista parasta.
Teillä on varmasti tämä asenne, -
kun palvelette toisten kanssa
olka olkaa vasten.
Muistakaa aina,
että me rakastamme teitä kaikkia.
Me rukoilemme, että Jehova siunaa
teidän uskollista palvelusta.
Hyvä! Nyt on aika paljastaa,
mihin oppilaat on määrätty.
Tämä on se ohjelman
jännittävin osuus.
Meillä on täällä lavalla auttamassa
veli Ronald Curzan.
Me jaetaan oppilaille diplomit -
ja kerrotaan,
missä he tulee palvelemaan.
Ensin on veli Ajavon, joka palaa
Länsi-Afrikan haaratoimistoon.
Veli ja sisar Alimănescu palaavat
Romanian haaratoimistoon.
Veli ja sisar Alton on määrätty
Sambian haaratoimistoon.
Veli Arsiashvili palaa
Georgian haaratoimistoon.
Veli ja sisar Bueche palaavat
Yhdysvaltojen haaratoimistoon.
Veli ja sisar Capece palaavat
Mosambikin haaratoimistoon.
Veli ja sisar Carlisle on määrätty
Portugalin haaratoimistoon.
Veli ja sisar Carmichael palaavat
Yhdysvaltojen haaratoimistoon.
Veli ja sisar Carraway on määrätty
Sambian haaratoimistoon.
Veli Collymore on määrätty
Länsi-Afrikan haaratoimistoon.
Veli Figely palaa
Tšekin ja Slovakian haaratoimistoon.
Veli Fujita palaa
Japanin haaratoimistoon.
Veli ja sisar Gatembasi on määrätty
Ruandan haaratoimistoon.
Veli ja sisar Girma palaavat
Etiopian haaratoimistoon.
Veli ja sisar González palaavat
Espanjan haaratoimistoon.
Veli ja sisar Hayega palaavat
Länsi-Afrikan haaratoimistoon.
Veli ja sisar Herron on määrätty
Nigerian haaratoimistoon.
Veli ja sisar Hugó palaavat
Skandinavian haaratoimistoon.
Veli ja sisar Lagavakatini palaavat
Fidžin haaratoimistoon.
Veli ja sisar Lattanzi on määrätty
Espanjan haaratoimistoon.
Sisar Lin palaa
Taiwanin haaratoimistoon.
Veli Lopes on määrätty
Etelä-Afrikan haaratoimistoon.
Veli MacDonald palaa
Yhdysvaltojen haaratoimistoon.
Veli ja sisar Mauri palaavat
Australaasian haaratoimistoon.
Veli Mutahi palaa
Itä-Afrikan haaratoimistoon.
Veli Nielsen palaa
Skandinavian haaratoimistoon.
Veli ja sisar Osogu palaavat
Nigerian haaratoimistoon.
Veli Peralta palaa
Kolumbian haaratoimistoon.
Sisar Šakić palaa
Kroatian haaratoimistoon.
Veli ja sisar Spina on määrätty
Ruandan haaratoimistoon.
Veli Terrel palaa
Yhdysvaltojen haaratoimistoon.
Veli Vaitiekus palaa
Suomen haaratoimistoon.
Veli Yoon palaa
Yhdysvaltojen haaratoimistoon.
Veli Zapp palaa
Yhdysvaltojen haaratoimistoon.
No, haluaisitteko nähdä
heidät vielä kerran?
Siinä he on!
Me ollaan valtavan ylpeitä
teistä kaikista.
Teillä on ollut paljon tekemistä,
mutta te olette olleet ahkeria.
Nyt olette päässeet tähän pisteeseen.
Jehova on siunannut teitä.
Nyt kuulemme luokan kirjeen.
Sen lukee veli Aidan Mauri
Australaasian haaratoimistosta.
Haluamme kiittää teitä,
rakkaat hallintoelimen veljet -
tästä ainutlaatuisesta
mahdollisuudesta -
osallistua Vartiotornin
raamattukoulu Gileadiin.
Heti kun saavuimme,
teidän ja koko Betel-perheen -
vieraanvaraisuus valloitti meidät
ja sai meidät odottamaan -
edessä olevia hengellisiä pitoja.
Kiitos siitä,
että annoitte luokalle aikaanne.
Teidän, hallintoelimen avustajien
ja Gileadin opettajien pitämät tunnit -
ja teokraattisten koulujen osaston
antama tuki koskettivat sydäntämme -
ja auttoivat meitä ”näkemään
Suuren Opettajamme omin silmin”.
Gileadissa meitä on autettu
näkemään entistä selvemmin, -
miten hellää ja epäitsekästä
Jehovan rakkaus on.
Syntiinlankeemuksesta lähtien
Jehova on tehnyt kaikkensa, -
jotta ihmisten olisi jälleen
mahdollista saada hyvä suhde häneen.
Kun olemme mietiskelleet
Eedenissä annettua lupausta, -
Abrahamin ja Daavidin kanssa
tehtyjä liittoja -
ja Mooseksen lain eri piirteitä,
erityisesti sovituspäivää, -
arvostus lunnaita kohtaan
on syventynyt.
Luottamus Jehovan rakkauteen
on kasvanut myös, -
kun olemme tutkineet
Jeesuksen palvelusta -
ja sitä, miten hän jäljitteli Isäänsä.
Erityisen vaikutuksen teki se, -
miten kärsivällinen Jeesus oli
apostoleita kohtaan, -
miten kunnioittavasti ja ystävällisesti
hän kohteli naisia -
ja miten hän oli valmis
kärsimään ja kuolemaan -
rakkaudesta meitä kohtaan.
Olemme kiitollisia siitä,
että Jeesus on meidän kuninkaamme -
ja myötätuntoinen
ylimmäinen pappimme.
Raamatun ennustusten tutkiminen -
on vahvistanut luottamustamme
Jehovan lupauksiin -
ja kasvattanut meissä rohkeutta.
Esimerkiksi Sakarjan näkemät
neljät vaunut -
ja se, että Jehovan henki
”lepää pohjoisen maassa”, -
korostivat sitä, että Jehovan
voimakkaat enkeliarmeijat -
ovat suojelleet hänen kansaansa
menneisyydessä -
ja ne suojelevat meitä myös nykyään.
Tieto enkelijoukkojen tuesta
valaa meihin luottamusta, -
vaikka maailman olosuhteet
huononevat.
Haluamme horjumatta tukea
Jehovan hallintoa nyt -
ja myös suuren ahdingon aikana.
Rakasta ihmisiä -kirjasen käsittely
innosti meitä siihen, -
että annamme parhaamme
kenttätyössä.
Käytännölliset näytteet
havainnollistivat, -
millaisia ominaisuuksia tarvitaan
erilaisissa tilanteissa kentällä.
Se kaikki motivoi meitä osoittamaan
vielä enemmän rakkautta -
ja käyttämään ajan
mahdollisimman hyvin, -
koska pellot ”ovat valmiita
sadonkorjuuta varten”.
Nämä viisi kuukautta olemme saaneet
opetusta Suurelta Opettajalta.
Haluamme sydämestämme
toteuttaa sitä käytännössä.
Haluamme entistä päättäväisemmin
jäljitellä Kristusta, -
kun palvelemme
olka olkaa vasten teidän -
ja kaikkien veljien ja sisarten kanssa.
Toivomme, että se tuo kunniaa
taivaalliselle Isällemme, Jehovalle.
Gileadin kurssin 159 oppilaat.
Jatketaan vielä hetken aikaa
Abrahamista ja Lootista.
Meillä jäi auki kysymys siitä,
miten Abraham mahtoi reagoida, -
kun Loot myöhemmin kärsi
omien valintojen seurauksista.
Oliko hän vahingoniloinen,
vai mitä hän ajatteli?
Nyt tullaan kolmanteen pelkoon.
Yksi asia, joka joskus
vaikeuttaa sovinnon tekemistä, -
on se, että me ei uskalleta päästää irti
ja unohtaa menneitä asioita.
Mehän muistetaan,
että jonkin aikaa sen jälkeen, -
kun Loot oli muuttanut
Sodoman lähelle, syttyi sota.
Loot ja hänen perhe joutui vangeiksi.
Hyökkääjät vei heidät mennessään.
Jos Abrahamilla olisi vielä ollut
kaunantunteita Lootia kohtaan, -
niin mitä hän olisi voinut
ajatella tässä tilanteessa?
”Siitäs sait!
Se oli ihan oikein sulle.
Olisit ollut fiksumpi
silloin aikaisemmin.”
Abraham olisi voinut ajatella niin.
Mitä hän päätti
kaikesta huolimatta tehdä?
Otetaan taas esille
1. Mooseksen kirja.
Tällä kertaa luku 14.
Abraham olisi voinut pelätä,
että jos hän päästää irti menneestä, -
niin hän suhtautuisi
liian kevyesti siihen, -
miten Loot oli kohdellut
häntä aiemmin.
Mutta katsotaan, mitä hän teki,
kun hän kuuli, että Loot oli vangittu.
Luetaan 1. Mooseksen kirjan 14:14.
Siis jae 14:
”Näin Abram kuuli, että hänen
sukulaisensa oli otettu vangiksi.
Silloin hän kokosi
valmennetut miehensä, -
318 talouteensa syntynyttä palvelijaa, -
lähti ajamaan vihollisiaan takaa
ja kulki aina Daniin saakka.”
Näin Abraham siis teki.
Abraham lähti Mamresta Daniin,
mikä oli noin 200 km:n matka.
Siihen meni monta päivää, -
lisäksi siitä koitui kustannuksia,
ja olihan se vaarallistakin.
Mutta hän teki sen,
vaikkei se ollut helppoa.
Jakeissa 21–23 kerrotaan, -
että Abrahamilla olisi ollut
tilaisuus tienata rahaa siitä, -
että hän pelasti
Lootin ja muut vangit.
Mutta hän kieltäytyi,
ja se kertoi hänen vaikuttimistaan.
Hän oli epäitsekäs.
Hän halusi oikeasti auttaa Lootia, -
vaikka Lootin ongelmat johtui siitä,
että hän oli valinnut itselleen alueen, -
joka näytti paremmalta
ja vehreämmältä.
Abraham rakensi rauhaa.
Hän ei muistellut menneitä, -
vaan hänellä oli
rohkeutta päästää irti.
Mitä me opitaan
Abrahamin esimerkistä?
Ehkä me ollaan
jossain tilanteessa joustettu.
Ehkä olit jostain asiasta eri mieltä,
mutta taivuit enemmistön tahtoon.
Sitten kävi niin, että päätös,
joka tehtiin, ei ollutkaan hyvä.
Silloin voisi tulla kiusaus
kommentoida: ”Mitä mä sanoin?”
Tai me kerrottaisiin kaikille,
että ”tää homma ei ollut mun idea”.
Me kaikki ollaan joskus
sorruttu tähän.
Älä muistele menneitä,
äläkä jää kantamaan kaunaa.
Ole niin kuin Abraham.
Tue sellaisiakin päätöksiä,
joista et ole ollut samaa mieltä.
Jos päätös onkin huono,
ole silloinkin kuin Abraham.
Ole nöyrä. Älä ala syytellä toisia
huonosta päätöksestä.
Ihan niin kuin Abraham,
ole valmis auttamaan, -
niin että tilanne saadaan korjattua.
Tällä tavalla toimimalla
me rakennetaan rauhaa.
Sitä Jehova haluaa, -
ja silloin meillä on rauha
ennen kaikkea hänen kanssaan.
Se on kaikkein tärkein
asia elämässä.
Me ollaan käsitelty tässä puheessa
kolmea pelkoa.
Me nähtiin Abrahamin loistava
esimerkki rauhan rakentamisesta.
Hän ei pelännyt,
että hän näyttäisi heikolta -
tai että toiset käyttäisi
hänen joustavuutta hyväksi, -
eikä hän pelännyt
päästää irti menneistä.
Kärsikö Abraham vahinkoa,
koska hän oli niin joustava?
Me ei tiedetä,
osasiko Loot arvostaa sitä, -
miten paljon vaivaa Abraham näki
rauhan rakentamiseksi.
Raamattu ei kerro sitä,
kuten veli Splane toi esiin.
Eikä sillä ole väliäkään.
Abraham rakensi rauhaa
ihan toisista syistä.
Mistä syistä?
On kiinnostavaa, mitä tapahtui -
niiden tilanteiden jälkeen,
joista me ollaan luettu tänään, -
eli sen jälkeen,
kun Abraham oli osoittanut, -
että hän halusi
rakentaa rauhaa Lootin kanssa.
Jehova puhui Abrahamille.
Mitä hän sanoi?
Jos katsot 1. Mooseksen kirjan
13:14:ää ja 15:1:tä, -
niin näet Jehovan kertovan,
että hän rakasti Abrahamia -
ja että hän hyväksyi Abrahamin.
Se oli juuri se, mitä Abraham halusi.
Hän oli tehnyt sovinnon
veljensä kanssa, -
ja hän pystyi ”menemään alttarille” -
ja uhraamaan uhrin,
jonka Jehova hyväksyisi.
Tilanteita, joissa rauha on vaarassa,
tulee ihan varmasti.
Mitä jos sellainen tilanne
syntyy Betelissä tai kotona?
Tai omassa seurakunnassa?
Pyri tekemään sovinto.
Älä anna pelkojen estää sitä.
Etsi käsiisi se ihminen,
jonka kanssa sulla on ongelma.
Rakenna rauhaa niin hyvin kuin pystyt.
Onko se helppoa? Ei.
Onko varmaa,
että toinen arvostaa sitä, -
että haluat tehdä
sovinnon hänen kanssaan?
Ei välttämättä.
Mutta Jehova arvostaa.
Sen jälkeen voit ikään kuin palata
alttarin luokse ja uhrata uhrin.
Voit olla varma siitä, että Jehova
hyväksyy ja arvostaa uhriasi.
Miksi? Koska olet tehnyt oman osasi
ja yrittänyt rakentaa rauhaa.
Lopuksi haluan vielä sanoa, -
että te kaikki oppilaat
olette meille tosi rakkaita.
Haluan toivottaa teille
Jehovan siunausta -
kaikkiin tehtäviin,
joita teillä on vielä edessä.
Lisää puheita valmistujaisohjelmasta
julkaistaan pian jw.orgissa -
ja JW Library -sovelluksessa.
Lopuksi matkustamme
kauas etelään, Australiaan.
Pinnanmuodoiltaan Australia on
maailman tasaisin maanosa -
ja toiseksi kuivin
heti Etelämantereen jälkeen.
Maan nimi juontaa juurensa
latinankielisestä termistä, -
joka tarkoittaa
”tuntematonta eteläistä maata”.
Täällä on runsaasti jalokiviä,
kuten valkoisia opaaleja.
Australia on monikulttuurinen maa.
Väestöön kuuluu ihmisiä
jopa 270 etnisestä taustasta.
Yli neljäsosa australialaisista
on syntynyt ulkomailla.
Aussit rakastavat
viettää aikaa ulkona.
Suosittuja harrastuksia ovat
esimerkiksi surffaus -
ja aussifutis, joka on jalkapalloa
vähän erilaisilla säännöillä.
Yhdessä grillaaminen on iso osa
australialaista kulttuuria.
Kaikki tuovat yleensä jotain
tarjolle yhteiseen pöytään.
Lopputuloksena
on monipuolinen kattaus -
sekä paikallisia
että vähän eksoottisempia ruokia.
Australialaiseen ruokakulttuuriin
kuuluu myös Vegemite-levite, -
joka kehitettiin
Melbournessa vuonna 1923.
Se on tummanruskeaa tahnaa,
joka valmistetaan hiivauutteesta.
Sen maku on voimakkaan umaminen,
ja sitä on kuvailtu myös lihaisaksi.
Vegemitea levitetään usein
paahtoleivän tai suolakeksin päälle.
Australialaiset tunnetaan myös
kahvin ystävinä.
Kolme neljästä australialaisesta
juo kahvia päivittäin.
95 % kahviloista on
yksityisyrittäjien pitämiä.
Kahvijuomat valmistetaan
laadukkaista pavuista.
Ne eivät ole pelkästään hyvän makuisia
vaan myös kauniin näköisiä.
1700-luvun lopulla -
ensimmäisen Englannista lähteneen
laivaston mukana -
Australiaan saapui satoja Raamattuja.
1800-luvulla -
monista alkuperäiskielille käännetyistä
Raamatuista löytyi jo Jehovan nimi.
Raamatun sanoma kosketti ihmisiä.
Esimerkiksi 11-vuotias tyttö
nimeltä Kartanya -
kirjoitti äidinkielellään
kaurnan kielellä:
”Palvo aina Jehovaa.
Jehova on Luojamme.
Jehova vapauttaa meidät synnistä.”
Arthur Willis länsi-Australiasta
oli innokas saarnaaja.
Hän aloitti tienraivauksen
19-vuotiaana vuonna 1931 -
ja matkusti Australian syrjäseuduille.
Hän yritti tavoittaa
alkuperäiskansoihin kuuluvia.
Vuonna 1943 Arthur asettui
asumaan Pingellyyn -
ja tutustui James ja Mabel
Collardin perheeseen, -
jotka olivat Noongar-aboriginaaleja.
Perheessä oli 17 lasta.
Raamattua tutkittiin heidän kotonaan.
Australian ensimmäiset
alkuperäiskansoihin kuuluvat julistajat -
olivat tässä seurakunnassa, -
josta Collardien perhe
muodosti suuren osan.
Nykyään Australiassa
on yli 71 000 julistajaa.
Heidän joukossaan on paljon
Jamesin ja Mabelin jälkikasvua.
Ystävät tekevät kenttätyötä
esimerkiksi rannoilla, -
maatiloilla ja kaupungeissa.
Monet opiskelevat vieraita kieliä,
esimerkiksi mandariinikiinaa, -
ja tutustuvat samalla kulttuuriin.
Melbournessa Carltonin seurakunnan
ystävät ovat innokkaita kentällä.
Heillä on vilkas
ja monikulttuurinen alue -
aivan Melbournen keskustassa.
Seurakunnassa on edustettuna
21 eri kansallisuutta.
Veljet ja sisaret lähettävät teille
seuraavat terveiset:
Myös me rakastamme teitä kaikkia.
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.

JW Broadcasting – kesäkuu 2026: Gileadin 159. kurssin päättäjäiset