JW subtitle extractor

Lämpimästi tervetuloa
katsomaan tätä kuukausiohjelmaa!
Meitä kaikkia kiinnostaa
hyvä tulevaisuus.
Siksi yritämme tehdä hyviä valintoja.
Hyvät valinnat
edellyttävät hyviä ohjeita.
Mietitään tänään,
mistä hyviä ohjeita löytää -
ja miten noudattaa niitä.
Istutaan myös hetkeksi alas
Tshomban perheen kanssa.
He noudattivat ohjeita,
ja heitä siunattiin.
Aarteita etsitään Habakukin kirjasta.
Opimme olemaan rauhallisia
ylivoimaistenkin vaikeuksien edessä.
Hyppäämme päiväksi veljen matkaan, -
joka muutti tarvealueelle
Dominikaaniseen tasavaltaan.
Tätä ja paljon muuta hyvää on luvassa
tässä kuukausiohjelmassa.
Miten on, tunnetko tien?
Tämän puheen teema
perustuu Joosuan 3:4:ään.
Tässä Israelin kansa oli
astumassa Luvattuun maahan -
40 vuoden odotuksen jälkeen.
Mutta matkan seuraava vaihe
olisi haastava.
Luvatun maan asuttaminen vaatisi
lujaa uskoa, kovaa työtä ja rohkeutta.
Mitä heidän pitäisi tehdä?
Katsotaan, miten Jehova ohjaa heitä
tuolla tärkeällä hetkellä.
Luetaan Joosua 3:2–4.
Eli kun he seurasivat liiton arkkua,
he olivat oikealla tiellä.
Kuulostaa yksinkertaiselta,
mutta Israelin kansalla -
oli monesti ollut ongelmia
ohjeiden noudattamisessa.
He suhtautuivat usein kielteisesti
kansan johtajiin -
ja antoivat ylpeyden ja itsekkyyden
vaikuttaa valintoihin.
Miten tämä liittyy meihin?
Siten, että mekin elämme
lähellä suurta käännekohtaa.
Merkit viittaavat siihen, että
elämme pitkällä viimeisissä päivissä -
ja pian alkaa suuri ahdinko,
joka johtaa Harmageddonin sotaan.
Ohjeiden noudattaminen on elintärkeää.
Mitä tietä kulkea silloin?
Aivan kuin Joosuan päivinä, -
meidän täytyy tunnistaa,
miten Jehova ohjaa kansaansa, -
ja noudattaa ohjausta.
Tähän liittyen
vastataan kolmeen kysymykseen:
1) Miten tunnistaa oikea tie?
2) Miten pysyä tuolla tiellä?
3) Miten pysyä vauhdissa mukana?
Eli ensimmäinen kysymys:
miten voimme tunnistaa oikean tien?
Kun Israelin kansa oli erämaassa
ja Mooses ja Aaron johtivat heitä, -
Jehovan ohjaus oli aivan selvää.
Päivällä heillä oli pilvipatsas
ja yöllä tulipatsas.
Mutta nyt kun oltiin menossa
Luvattuun maahan, tähän tuli muutos.
Kansalta vaadittiin uskoa
sen hyväksymiseen, -
että Joosua oli nyt se,
jota Jehova käytti.
Joosua antoi liiton arkun mennä edellä,
ja näin hän muistutti kansaa siitä, -
että Jehova oli edelleen se,
joka ohjasi heitä.
Ketä Jehova käyttää nykyään?
Jeesus kertoi sen.
Otetaan esiin Matteus 24:45.
Uskollinen ja ymmärtäväinen orja.
Kuka se on?
Nykyään tuo orja on
Jehovan todistajien hallintoelin.
He antavat ohjeita,
hengellistä ruokaa, -
ja käytännön apua
todistajille ympäri maailmaa.
Tämä ei ole uutta.
Olemme tutkineet tätä jaetta monesti.
Mutta oletko perusteellisesti miettinyt,
miksi uskot siihen?
Onnellinen elämä -kirjan
oppijakson 54 teema on -
” ’Uskollisen ja ymmärtäväisen orjan’
vastuullinen tehtävä”.
Siinä oppilaalta kysytään:
”Mitä todisteita on siitä,
että Jeesus ohjaa hallintoelintä?” -
ja ”Uskotko sinä, että hallintoelin
on ’uskollinen ja ymmärtäväinen orja’?”
Nuo ovat tärkeitä kysymyksiä.
Mitä sinä vastaisit?
Ehkä kannattaa tutkia
tuo oppijakso mukaan lukien -
Tutustu myös näihin -osio
palvontaillassa tai tutkimisprojektissa.
Miksi niin kannattaa tehdä?
Mieti tätä:
Jos Israelin kansan
oli tarkoitus seurata miehiä, -
jotka kantoivat liiton arkkua
tulvivaan jokeen, -
heidän täytyi olla
täysin varmoja siitä, -
että Jehova ohjasi noita miehiä.
Samoin jos me aiomme
seurata hallintoelintä -
tulevien vaikeiden päivien läpi, -
meidän täytyy olla täysin varmoja
siitä, että Jehova ohjaa meitä -
Poikansa Jeesuksen välityksellä.
Ensimmäinen kysymys siis oli:
miten tunnistaa oikea tie?
Israelilaisten tavoin me seuraamme
niitä, jotka Jehova on valinnut.
Sitten toinen kysymys:
miten pysyä tiellä?
Ohjeita on usein helppo noudattaa,
kun olemme niistä samaa mieltä.
Mutta silloin kun ohjeet eivät olekaan
oman makumme mukaisia, -
siitä tulee vaikeampaa.
Mikä neuvoksi?
Paavali antaa hyvän esimerkin siitä,
miten reagoida.
Apostolien tekojen luvussa 21
Paavali saapuu Jerusalemiin -
ja kertoo, mitä lähetysmatkoilla
on tapahtunut.
Näistä uutisista iloittiin kovasti.
Mutta oli myös yksi ongelma.
Katsotaan, mitä eräistä
juutalaiskristityistä sanottiin -
luvun 21 jakeessa 21:
Missään ei sanota,
että Paavali olisi tehnyt näin, -
mutta sellaisia huhuja liikkui.
Minkä ohjeen Paavali sai?
Luetaan jakeesta 24:
Mitä Paavali teki?
Hän ei ruvennut hankalaksi.
Jae 26:
”Seuraavana päivänä Paavali – –
peseytyi [noiden miesten kanssa] -
puhdistusmenojen mukaan.”
Eli sellaisen huhun takia,
joka ei ollut totta, -
Paavali käytti omia varojaan ja teki
jotain, mitä hänen ei olisi tarvinnut.
Miksi? Koska hän oli uskollinen niille,
jotka Jehova oli asettanut johtoon.
Mikä on opetus?
Kun saamme ohjeita,
jotka vaikuttavat tarpeettomilta -
tai joista olemme eri mieltä, -
luotammeko silti Jehovaan
ja noudatamme niitä?
Jos nuo ohjeet eivät ole
ristiriidassa Raamatun kanssa, -
mikset tottelisi niitä?
Ehkä Jehovalla on jokin
tietty syy taustalla.
Ja vaikka ei olisi,
hän palkitsee sen, että tottelet.
Joskus elämämme
voi riippua tottelevaisuudesta.
Mieti vaikka videota
”Anna Jehovan ohjata elämääsi”, -
jossa esitettiin ystävien
tosipohjainen pakomatka Afrikassa.
Jotkut ystävät eri puolilla maailmaa
kokevat jotain vastaavaa parhaillaan.
Se on hyvin koetteleva tilanne.
Tuo tarina sai meidät miettimään, -
miten itse reagoisimme,
jos meiltä pyydetään jotain, -
mikä tuntuu tarpeettomalta
tai kaukaa haetulta.
Voisit katsoa tuon tarinan
uudelleen palvontaillassa -
ja miettiä, mitä itse tekisit.
Miksi niin kannattaa tehdä?
Mieti tätä:
Tulemmeko mekin saamaan
selvät ohjeet siitä, -
mitä tehdä tai ei tehdä
suuren ahdingon aikana?
Missä muodossa ohjeet tulevat?
Käyvätkö ne kaikki järkeen?
Jos meillä on täysi luotto
Jehovaan ja Jeesukseen, -
me luotamme myös niihin,
jotka he ovat asettaneet johtoon.
Olemme nyt miettineet,
miten tunnistaa oikea tie -
ja miten pysyä sillä, -
joten vielä kolmas kysymys:
miten pysyä vauhdissa mukana?
Varo, ettet anna pettymysten,
vainon tai muiden ongelmien -
hidastaa vauhtia tai pysäyttää
tottelemasta järjestön ohjausta.
Esimerkiksi meidän voi olla
helppo totella ohjeita, -
kun ne tulevat hallintoelimeltä.
Mutta entä kun ohjeet tulevat -
oman seurakunnan vanhimmilta
tai kierrosvalvojalta?
Tunnemme heidät
ja heidän heikkoutensa.
Hidastuuko vauhti? Pysähdymmekö?
Vai näemmekö edelleen Jehovan
noiden ohjeiden takana?
Meidän täytyy pysyä
lähellä Jehovan järjestöä.
Miksi niin kannattaa tehdä?
Oletko joskus ajanut ystäväsi perässä
ja sitten huomannut, -
että liikenteen takia
hän onkin jo kaukana edellä?
Sitten hän ajaa liittymästä ulos
ja sinä ajat ohi. Mitä tapahtui?
Olit liian kaukana.
Samoin meidän täytyy pysyä
Jehovan järjestön vauhdissa.
Miten?
Järjestö muistuttaa säännöllisesti,
miten siinä voi onnistua:
muista käydä seurakuntasi kokouksissa,
lue Raamattua säännöllisesti -
ja tutki ja rukoile säännöllisesti
ja käy kentällä.
Nämä asiat auttavat meitä
pysymään järjestön vauhdissa.
Mutta joskus jotkut ystävät
ovat tyytymättömiä siihen, -
millaisia päätöksiä järjestössä tehdään.
Siksi heidän intonsa on hiipunut -
ja he ovat jääneet
seurakunnasta sivuun.
Eli vauhti on pysähtynyt.
Heiltä ehkä unohtuu se,
että kuten Israelin tapauksessa, -
käytettävissä on vain
epätäydellisiä ihmisiä, -
ja siksi asiat eivät
aina osu ihan maaliin.
Mistä he löytävät järjestön,
joka on täydellinen?
Ainoa täydellinen ihminen oli Jeesus.
Nyt järjestössä on
epätäydellisiä ihmisiä, -
jotka parhaansa mukaan noudattavat
täydellisen johtajan ohjeita.
Eräällä pitkän linjan kierrosvalvojalla
oli tapana usein sanoa:
”Tämä on maailman paras
epätäydellinen järjestö.”
Niinpä.
Tästä tulee mieleen se,
mistä kerrotaan Johanneksen luvussa 6.
Jotkut olivat kompastuneet siihen,
kun Jeesus käski -
syömään hänen lihaansa
ja juomaan hänen vertaan.
Raamatussa sanotaan,
että siksi monet ”palasivat siihen, -
minkä olivat jättäneet taakseen,
eivätkä enää seuranneet häntä”.
Sitten Jeesus kysyi apostoleilta:
”Ette kai tekin tahdo mennä?”
Mikä oli vastaus?
Pietarin usko näkyi siitä,
mitä hän sanoi 6. luvun jakeessa 68:
”Kenen luo menisimme?”
Eivät apostolit ymmärtäneet
noita Jeesuksen sanoja -
sen paremmin kuin toisetkaan, -
mutta he tiesivät,
että he ovat oikeassa paikassa.
Sama pätee nykyään.
Muista aina, mitä saat järjestöltä.
Mistä muualta saisit
hengellistä ruokaa, -
ohjeita ja lohdutusta -
kuin Jehovan järjestöltä?
Mihin muualle menisit?
Vaikka olisi jotain,
mitä et ihan ymmärrä, -
muista aina,
miten arvokkaassa paikassa olet.
Mitä olemme tänään oppineet?
On selvää, että olemme
pitkällä viimeisissä päivissä -
ja astumme pian uuteen maailmaan.
Olemme kuin Israel Jordanin rannalla, -
ja ohjeiden noudattaminen
ja tottelevaisuus ovat elintärkeitä.
Meillä täytyy nyt olla täysi varmuus siitä,
miten Jehova ohjaa järjestöään.
Älä anna toisten epätäydellisyyden
hiljentää sinun vauhtiasi.
Muistuta itsellesi, miten hienoa
on kuulua Jehovan järjestöön, -
joka on epätäydellinen
mutta yksimielinen.
Luota siihen, että vaikka joutuisimme
kohtaamaan minkälaisia vaikeuksia, -
jos pidät tiukasti kiinni
Jehovan järjestöstä -
ja noudatat sen ohjeita, -
sinulle on aina selvää,
mikä on oikea tie.
Loic ja Yohari Tshomba,
jotka ovat sisaruksia, -
kokivat tämän todenperäisyyden -
kun heidän elämänsä riippui siitä,
etä he noudattavat ohjeita.
Kun näin videon
”Anna Jehovan ohjata elämääsi”, -
pystyin heti samaistumaan siihen,
koska just niin kävi meidän perheelle.
1990-luvun alussa
kaikki oli vielä ihan hyvin.
Me oltiin siihen aikaan
vielä aika pieniä.
Mutta sitten syttyi sota, -
ja meidän perheen piti paeta
Kongo Kinshasasta.
Haaratoimistosta
tuli tosi selkeät ohjeet.
Niissä ei ollut
mitään tulkinnanvaraista.
Mutta kaikki ei noudattaneet niitä, -
ja moni perhe menetti henkensä.
Isällä ei ollut kovin paljon rahaa, -
ja siksi meidän koko perhe
ei pystynyt lähtemään samaan aikaan.
Osa lähti ennen muita.
Meidän äiti ja minä
ja neljä mun sisarusta -
lähdettiin yhdessä Tansaniaan.
Ja meidän isä antoi
tosi selvät ohjeet siitä, -
että missä me sitten
tavataan toisemme.
Kun me noudatettiin niitä ohjeita, -
niin lopulta me oltiin
perheenä taas kaikki yhdessä.
Siinä videon lopussa on se kohta, -
missä vanhemmat ja lapset
taas löytää toisensa.
Se oli ihan niin kuin
olisi katsonut meidän tapaamista.
Myös siellä pakolaisleirillä
oli aika stressaavat olosuhteet.
Siellä joutui pelkäämään sitä,
että sotilaat tulee leiriin.
Eikä se ollut myöskään
hengellisessä mielessä -
kovin helppo ympäristö.
Siksi meidän piti lähteä Tansaniasta,
ja me mentiin Mosambikiin.
Mulle on jäänyt
elävästi mieleen yksi tilanne.
Me oltiin matkalla
kuorma-auton kyydissä, -
ja se tie, jota me ajettiin,
oli huonokuntoinen ja töyssyinen.
Se auto pysähtyi, ja me ajateltiin, -
että nyt me päästään
lopultakin lepäämään.
Kello oli jotain kolme aamuyöllä.
Mutta isä sanoikin,
että tulkaa ulos autosta.
Nyt on hyvä hetki katsoa yhdessä
tämän päivän teksti.
Eihän me lapset oltais tietenkään
jaksettu mitään sellaista.
Me ois haluttu vaan nukkua.
Sen hetken mä tuun varmaan
muistamaan koko mun elämän.
Ihan kaikissa tilanteissa
isä piti huolta siitä, -
että hengelliset asiat
oli ykkösenä meidän elämässä.
Kaikessa mitä isä teki, näki selvästi
sen, että hän luotti Jehovaan.
Isä rukoili paljon.
Tulipa eteen mitä tahansa, -
hän aina rukoili ja oli varma siitä,
että Jehova kyllä vastaisi.
Kun me oltiin Mosambikissa,
meidän äiti sairastui.
Äidin piti mennä
Kapkaupunkiin Etelä-Afrikkaan, -
niin että hän saisi hoitoja siellä.
Ne hoidot ei kuitenkaan tehonneet,
ja niinpä äiti nukahti pois 2003.
Isän piti huolehtia
meistä kaikista ilman äitiä.
Äidin kuolema oli isälle
tosi iso menetys.
Mutta hän edelleen luotti Jehovaan,
ja hän halusi, -
että meistä lapsistakin
tulisi Jehovan palvelijoita.
Hän sanoi aina, että hän haluaa,
että me kaikki nähtäis äiti taas.
Isällä oli yksi sellainen
oma sanonta, jota se aina toisteli:
”Tämä maailma on epäonnistunut,
joten satsataan seuraavaan.”
Eli tehdään kaikkemme
Jehovan eteen jo nyt, -
koska ei ole mitään järkeä
panostaa tähän maailmaan.
Tämä peli on menetetty.
Siitä isä meitä muistutti.
Hän aina kannusti meitä siihen,
että meillä olisi tavoitteita -
ja me tähdättäisiin
kokoaikaiseen palvelukseen.
Kun mä olin käynyt koulut,
mä aloitin vakituisen tienraivauksen.
Mä olin silloin mukana myös
PSR:n projekteissa, ja se oli kivaa.
Mä oon tosi kiitollinen siitä,
että mä saan palvella Betelissä.
Täällä mä voin
kirjaimellisesti kaiken päivää -
käyttää mun kykyjä ja voimia
Jehovan ja valtakunnan hyväksi.
Sitten mäkin hain
vapaaehtoiseksi Beteliin, -
ja mä pääsinkin tänne
rakennushommiin.
Se että kaikki meidän lapset
vaeltaa totuudessa, -
on valtavan suuri ilonaihe.
Jehova on aina auttanut, -
myös silloin kun on ollut
erityisen vaikeaa.
Kun meidän lapset oli pieniä, -
me ei aina tiedetty,
mitä meidän edessä oli.
Mutta Jehova oli aina
meidän rinnalla ja tukena.
Meille ei tullut koskaan
mieleenkään epäillä sitä.
”Anna Jehovan ohjata elämääsi” -video
auttoi mua ymmärtämään sen, -
että Jehova ei vaan näe,
mitä me käydään läpi, -
vaan hänestä myös tuntuu
samalta kuin meistä.
Se että noudattaa ohjeita,
voi pelastaa hengen, -
eli kannattaa aina totella.
Vaikka me ei aina ymmärrettäisi,
miksi joku ohje on, -
Jehova kyllä tietää, mikä on parasta.
Veli Leon Tshomba
kiteytti hienosti sen, -
miksi hän ja hänen lapsensa
selviytyivät uskollisina.
Hänhän sanoi: ”Meille ei tullut
koskaan mieleenkään -
epäillä Jehovan tukea.”
Perhe sanoi, että video
”Anna Jehovan ohjata elämääsi” -
muistutti heidän omia kokemuksiaan.
Kannustamme vielä kerran:
katsokaa tuo video uudelleen!
Se opettaa, miten tärkeää on
noudattaa ohjeita vaikeuksien keskellä.
Ohjeita voi tosin olla
vaikea noudattaa, -
jos olemme ahdistuneita
tai epävarmoja.
Onneksi Habakukin esimerkki
auttaa meitä pysymään -
määrätietoisina,
tyyninä ja tottelevaisina.
Habakukin kirja on kiva valinta
meidän palvontailtaan.
Joo. Raamatusta voi löytää
hienoja aarteita -
ilman mitään muita
tutkimisen apuvälineitä.
Katsotaan ensiksi tätä tiivistelmää.
- Siinä sanotaan:
”Profeetta huutaa apua – –
’Kuinka kauan, Jehova?’ ”
Ne on tutut sanat.
Minkä takia Habakukista tuntui siltä?
Voitais katsoa aikajanaa ja miettiä,
mitä siihen aikaan tapahtui. - Okei.
Habakuk eli Josian
hallituskauden loppupuolella -
ja ainakin Jojakimin
hallituskaudelle asti.
Muistaakseni suurimman osan
Josian hallituskaudesta -
Jehovan profeettoja kunnioitettiin.
Se oli varmasti
tosi hyvää aikaa Habakukille.
Mutta sitten yksi nuoli muutti kaiken.
Josia tapettiin,
ja seuraavat kuninkaat oli pahoja.
Kansa alkoi heti palvoa epäjumalia
ja tehdä kaikkea inhottavaa.
Niin. Kansan asenne
ei siis ollut oikeasti muuttunut.
Erityisesti Jojakim vainosi profeettoja
ja jopa tapatti Urian.
Mieti, miltä Habakukista tuntui,
jos häntäkin vainottiin.
Elämä oli ollut hyvää ja rauhallista,
mutta yhdessä yössä kaikki muuttui.
Habakukin piti paeta
henkensä edestä.
Ei mikään ihme,
että Habakuk aneli apua.
Nuo sanat tuli sydämestä.
Totta. Mutta katsotaan,
miten Jehova vastasi Habakukille.
Kun sä luit tämän kirjan, -
huomasitko, että Jehova
olisi moittinut Habakukia siitä, -
että se esitti tuollaisia kysymyksiä?
- En mä kyllä huomannut.
Sama. Siitä mitä Jehova ei sanonut,
voidaan myös oppia paljon.
Joo. Jehova vaan kuunteli Habakukia
eikä tuominnut sen tunteita.
Hän ymmärsi, miksi Habakukilla
oli sellainen olo.
Jehova halusi Habakukin kirjoittavan
muistiin tän tunteenpurkauksen, -
niin että muutkin voisi hyötyä siitä.
Mieti, miltä se tuntui.
Tää kertoo tosi paljon Jehovasta.
Hän haluaa,
että ihmiset avautuu hänelle.
Jehovalle on kyllä helppo puhua.
Jehova ikään kuin sanoo:
”Näin mä vastasin Habakukille,
eli näin mä vastaan myös sulle.
Kerro vaan avoimesti,
miltä susta tuntuu.”
Luvun 2 jae 4 oli myös kiinnostava.
Siinä sanotaan:
Toi on hyvä kohta.
Mulla on tästä muistiinpano,
jossa sanotaan, -
että tämä on yksi
Raamatun keskeisistä totuuksista.
Jehova vakuutti Habakukille,
että hän ei hylkää uskollisia.
He saisi elää.
- Ja niin tapahtui.
Jeremia, Baruk, Ebed-Melek
ja rekabilaiset -
selvisivät Jerusalemin tuhosta.
Eli Jehovaan voi luottaa.
Seuraavaksi voitaisiin katsoa
rinnakkaispaikkaviitteitä.
Paavali lainasi näitä sanoja
kolmeen otteeseen, -
kun hän rohkaisi 1. vuosisadan
kristittyjä, joilla oli vaikeaa.
Jehova halusi, että nämä
kannustavat sanat toistuu Raamatussa.
Hän ikään kuin sanoo:
”Muista, mitä sanoin Habakukille.”
Ja ajattele, miten Jehovan vastaus
vaikutti Habakukiin.
Viimeisissä jakeissa Habakuk sanoo, -
että hän riemuitsee
ja iloitsee Jehovasta.
Yhdessä aamupalvonnassa sanottiin,
että se tarkoittaa kirjaimellisesti -
”pyörii ympäri” tai ”hyppii ilosta”.
On hieno ajatus, että vaikka
Habakukin olosuhteet ei muuttuneet, -
hänen suhtautuminen muuttui täysin,
kun hän luotti Jehovaan -
ja kertoi, miltä hänestä
oikeasti tuntui. - Joo.
Koska Habakuk pystyi puhumaan
Jehovalle ja luottamaan häneen, -
niin hän pääsi eroon epätoivosta.
- Se on tosi rohkaiseva ajatus.
Eli mikä opetus tässä on meille?
Mitä mieltä sä oot?
Se että Jehovalle
on tosi helppo puhua.
Kun rukoilee, voi olla täysin avoin.
Ei tarvii sensuroida sitä, mitä sanoo.
Jehova tietää jo, miltä musta tuntuu.
Mun ei tarvii stressata sitä,
miten mä muotoilen mun ajatukset.
Jehova välittää mun tunteista
ja haluaa, että kerron hänelle kaiken, -
senkin, mitä en kehtaisi sanoa ääneen.
- Tosi hyvä ajatus.
Mä haluan yrittää jäljitellä Jehovaa, -
niin että sun ja kaikkien muidenkin
olisi helppo puhua mulle.
Haluaisin, että sanojen lisäksi -
myös mun ilmeistä ja olemuksesta
näkyisi, että mä välitän.
Ja vaikka joku purkaisi tunteita
ajattelemattomasti, kuten Habakuk, -
mun pitäisi yrittää ymmärtää häntä
ja sitä, mistä ne tunteet tulevat.
Hyvä pointti.
Yksi tärkeä ajatus on vielä se,
että Jehova on täysin luotettava.
Kun Jehova sanoo, että ne,
jotka toimii oikein, saa elää, -
niin se ihan varmasti toteutuu.
Se on Raamatun keskeinen totuus.
Eli tapahtuupa mun elämässä
mitä tahansa, -
mä voin silti olla iloinen,
niin kuin Habakuk.
Ja luvussa 3 Habakuk mietti
Jehovan aikaisempia tekoja.
Kun mäkin teen niin,
mä pystyn vaikeina aikoina -
olemaan kärsivällinen
ja luottamaan Jehovaan.
Loppu tulee sitten, kun se tulee.
Tärkeintä on,
että me pysytään uskollisina.
Eli Jehovalle on helppo puhua,
ja hän on luotettava.
Just sitä me tarvitaan tällaisena aikana.
Kaikki tämä löytyi käyttämällä
pelkästään Raamattua -
ja miettimällä sitä,
mitä me jo tiedetään.
Ja me ei olla edes vielä käsitelty
Jehovan kärsivällisyyttä -
eikä sitä, miksi Habakuk ajatteli,
että sitä ehkä ojennetaan.
Kaikkea kiinnostavaa on niin paljon.
Onneksi meillä on vielä aikaa.
Jatketaan tutkimista.
Miltäköhän Habakukista tuntui...
”Se, joka toimii oikein, saa elää.”
Habakuk oli uskollinen
ja antoi siitä hyvän esimerkin.
Miten luottamus liittyy
tottelevaisuuteen?
Jäädään kuuntelemaan,
kun veli William Turner puhuu tästä.
Kun puhutaan luottamuksesta,
on tietenkin selvää, -
että meidän täytyy
luottaa täysin Jehovaan.
Mutta kun tutkii aihetta tarkemmin
ja etsii tietoa julkaisuista, -
voi nähdä, että meidän on
tärkeää luottaa myös -
esimerkiksi Jehovan nimeen,
hänen Sanaansa ja järjestöönsä -
ja Jeesuksen ohjaukseen.
Mutta jos meillä on
täysi luottamus Jehovaan, -
miksi tarvitsemme luottamusta
myös näillä muilla osa-alueilla?
Mietitään, mitä täysi luottamus
Jehovaan tarkoittaa.
Avataan Raamattu
Sananlaskujen luvusta 3.
Tässä on hyvin tutut sanat.
Sananlaskut 3:5, 6:
”Luota Jehovaan koko sydämestäsi
äläkä turvaudu omaan ymmärrykseesi.
Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi,
niin hän tekee polkusi suoriksi.”
Näitä jakeita on käsitelty hyvin -
JW Libraryn osiossa
Raamatun jakeita selitettynä.
Tämä osio on varmasti
monille hyvin tuttu.
Sen löytää, kun napauttaa
Libraryn kotisivulta osiota Kirjasto, -
sitten julkaisuista Artikkelisarjat
ja Raamatun jakeita selitettynä.
Raamatun kirja -välilehdeltä
löytyy Sananlaskut -
ja sieltä luvun 3 jakeet 5 ja 6.
Katsotaan kappaletta,
jonka alussa on lihavoidut sanat -
”Luota Jehovaan
koko sydämestäsi”.
Kappaleen lopussa sanotaan näin:
”Se että luotamme Jumalaan
koko sydämestämme, -
ei ole siis pelkkä tunneasia.
Luotamme häneen,
koska olemme vakuuttuneita, -
että Luojanamme hän tietää,
mikä on meille parasta.”
Se että luotamme Jehovaan täysin,
ei siis perustu tunteeseen.
Se on tietoinen päätös.
Päätös perustuu siihen,
mitä tiedämme Jehovasta, -
siitä, millainen hän on.
Siksi luotamme häneen silloinkin,
kun emme tiedä kaikkia yksityiskohtia -
tai kun emme ymmärrä kaikkea.
Havainnollistetaan tätä
Raamatun kertomuksella, -
joka löytyy
2. Kuninkaiden kirjan luvusta 9.
Tässä kerrotaan siitä, miten Jeehu
voideltiin Israelin kuninkaaksi.
Jakeissa 1–3 tulee esille,
että Elisa antoi -
yhdelle profeettojen pojista
tehtäväksi voidella Jeehu.
Elisa antoi hänelle myös
yksityiskohtaiset ohjeet siitä, -
miten tehtävä pitäisi hoitaa.
Kun profeetta oli voidellut Jeehun
Elisan ohjeiden mukaan, -
Jeehun ja armeijan päälliköiden välillä
käytiin kiinnostava sananvaihto.
Luetaan luvun 9
jakeesta 11 eteenpäin:
”Kun Jeehu meni takaisin
herransa palvelijoiden luo, -
he kysyivät häneltä:
’Onko kaikki hyvin?
Miksi tuo hullu tuli luoksesi?’
Hän vastasi heille:
’Tehän tunnette tuollaiset miehet
ja heidän puheensa.’
He kuitenkin sanoivat:
’Ei! Kerro meille totuus.’
Silloin Jeehu kertoi,
mitä mies oli sanonut, ja lisäsi:
’Hän sanoi vielä:
”Näin sanoo Jehova:
’Minä voitelen sinut
Israelin kuninkaaksi.’ ” ’ ”
Pysähdytään hetkeksi tähän.
Näistä jakeista voidaan päätellä se,
että Jeehun armeijan päälliköt -
eivät selvästikään ymmärtäneet
tuon profeetan käytöstä.
Se vaikutti heistä
omituiselta ja järjettömältä.
Mutta siitä huolimatta
armeijan päälliköt tajusivat, -
että profeetan sanat eivät olleet
lähtöisin häneltä itseltään.
He näkivät Jeehun olemuksesta,
että jotain merkittävää oli tapahtunut.
Niinpä kun Jeehu kertoi heille,
mitä hänelle oli sanottu, -
eli mitä Jehova oli sanonut
profeettansa kautta, -
he reagoivat nopeasti.
Jae 13: ”Silloin jokainen heistä
otti kiireesti vaatteensa -
ja pani sen hänen alleen
paljaille portaille.
He puhalsivat torveen ja sanoivat:
’Jeehusta on tullut kuningas!’ ”
He eivät tienneet kaikkia yksityiskohtia
eivätkä ymmärtäneet kaikkea.
Mutta niiden tietojen perusteella,
jotka heillä oli, -
he pystyivät päättelemään,
mistä ohjaus oli peräisin, -
ja he mukautuivat siihen nopeasti.
Mitä olisi tapahtunut,
jos nuo päälliköt -
olisivat keskittyneet vain siihen,
miten erikoiselta tilanne tuntui, -
ja olisivat olleet skeptisiä?
Millainen vaikutus
sillä olisi voinut olla Jeehuun?
Jeehuhan yritti
jakeessa 11 uskotella, -
että mitään merkittävää
ei ollut tapahtunut.
Raamattu ei paljasta, miksi Jeehu
ei heti halunnut kertoa, -
että hänet oli
voideltu kuninkaaksi.
Mutta päälliköiden reaktiolla
oli Jeehuun myönteinen vaikutus.
He tukivat häntä ja luottivat siihen,
että tuo nimitys oli Jehovalta.
Se mitä he tekivät,
rohkaisi ja motivoi Jeehua.
Se voidaan nähdä jakeesta 14.
Jeehu ryhtyi heti toimeen
toteuttamaan sitä tehtävää, -
jonka Jehova oli antanut.
Mitä voimme oppia
tästä kertomuksesta?
Viime vuosina on saatu
paljon erilaisia ohjeita -
täällä Betelissä ja myös kentällä,
koska olosuhteet ovat muuttuneet.
Jehova ymmärtää, että se voi
aiheuttaa epävarmuutta ja huolta, -
varsinkin, jos emme täysin
ymmärrä ohjausta -
tai meillä ei ole tiedossa
kaikkia yksityiskohtia.
Mutta kuvittele,
miltä Jehovasta tuntuu, -
kun me noiden
armeijoiden päälliköiden tavoin -
luotamme siihen,
että ohjeet ovat lähtöisin häneltä -
ja toimimme niiden mukaan.
Voimme olla varmoja siitä,
että Jehova arvostaa sitä valtavasti.
Se osoittaa, että rakastamme häntä
ja luotamme häneen täysin.
Mutta siitä on muutakin hyötyä,
kun me päätämme noudattaa -
niitä ohjeita, joita saamme.
Se rohkaisee ja vahvistaa
myös niitä veljiä ja sisaria, -
jotka ovat meidän ympärillämme.
Eli siitä on hyötyä meille kaikille.
Miten luottamus Jehovaan
linkittyy siihen, -
että me luotamme hänen nimeensä,
Sanaansa ja järjestöönsä?
Eikö totta, että kaikissa
ystävyyssuhteissa -
tekojen täytyy olla
sopusoinnussa sanojen kanssa?
Jehova arvostaa sitä,
kun kerromme hänelle rukouksessa, -
että rakastamme häntä
ja luotamme häneen.
Mutta nuo sanat
täytyy todistaa teoilla.
Ystävyytemme
Jehovaan vahvistuu, -
kun näytämme käytännössä,
että me luotamme häneen.
Se tarkoittaa sitä, että tuemme
Jehovan tapaa hoitaa asioita.
Luotamme siis siihen, miten hänen
Poikansa Jeesus johtaa seurakuntaa.
Luotamme uskolliseen
ja ymmärtäväiseen orjaan, -
joka ohjaa Jehovan järjestön
maallista osaa.
Luotamme vanhimpiin,
jotka huolehtivat seurakunnista.
Nämä miehet ovat epätäydellisiä,
mutta on tärkeää muistaa, -
että siitä huolimatta
Jehova luottaa heihin.
Kun myös me luotamme heihin, -
me näytämme hyvää
esimerkkiä toisille ystäville.
Meidän edessä on upeita asioita,
joiden toteutumista odotamme.
Mutta toistaiseksi
me joudumme elämään -
näitä kriittisiä aikoja,
joista on vaikea selviytyä.
Siksi meidän on
tärkeämpää kuin koskaan -
pitää mielessä se,
mitä sanotaan Jesajan 30:15:ssä.
Me olemme voimakkaita,
jos pysymme tyyninä -
ja säilytämme luottamuksen, -
täyden luottamuksen,
Jumalaamme Jehovaan.
Luottamus ei ole pelkkä tunne
vaan valinta.
Päätämme luottaa Jehovaan,
koska hän ajattelee parastamme.
Kun me kaikki luotamme
Jehovaan ja järjestöön, -
tuloksena on yksimielisyys.
Musiikkivideossa korostuu se voima,
joka piilee yksimielisyydessä, -
vaikka maailma voi riepotella meitä.
Mä oon hajalla, enää en jaksa
Nyt liian isot jutut maahan painaa
Mua rakastetaan, se on varmaa
Mut kaiken tän jälkeen
olo on silti harmaa
Tuu mun luokse – voit auttaa
Sun rukous rauhoittaa
Vielä noustaan täältä
Sä tarjoot ystävälle olkapäätä
ja autat jaksamaan
On rakkaus vahvaa,
voi sillä parantaa
ja Jehovalta me tää kaikki saadaan
Rakkautta saadaan
Sä oot hajalla,
surun näen kasvoilla
Muista, ettet yksin jää sen kanssa
Mä oon tässä
Jehova on lähellä
Hän meiltä säästellyt ei
oo rakkauttansa
Mä tuun ja tahdon sua auttaa
Voi rukous rauhoittaa
Vielä noustaan täältä
Mä tarjoon ystävälle olkapäätä
ja autan jaksamaan
On rakkaus vahvaa
Voi sillä parantaa,
se Jehovalta saadaan
Vielä noustaan täältä
Me toinen toisellemme olkapäätä
vuorollaan tarjotaan
On rakkaus vahvaa
Voi sillä parantaa,
ja Jehovalta me tää kaikki saadaan
Me saadaan
Yhdessä noustaan
Me noustaan
Kun katastrofi iskee, -
ystäviltä saatu tuki
on aivan korvaamatonta.
Kun me luotamme vakaasti järjestöön,
se saa toiset tekemään samoin.
Nuoret, oletteko törmänneet ajatukseen,
että Jumalaa voi palvoa miten haluaa?
Mitä jos ette tiedä,
mitä siihen vastaisi?
Kuullaan kahdelta nuorelta,
miten he käsittelivät epäilyksensä.
Koulussa tuodaan vahvasti
esille sitä ajatusta, -
että kaikki uskonnot
ja elämäntavat on yhtä oikeita.
Kerran kentällä
yks mies alkoi haastaa meitä.
Se sanoi: ”Meidän kirkko
rakentaa sairaaloita -
ja tekee paljon hyväntekeväisyyttä.
Mitä te ootte saaneet aikaan?”
Mä aloin miettiä, että
miksi me ei tehdä mitään sellaista.
Jos kerran muutkin
tekee hyviä asioita, -
niin onko tää tosiaan
ainoa oikea uskonto?
Se alkoi vaivaamaan mua.
Mun sairaanhoitajaopintoihin
kuului etiikan kurssi.
Siinä käsiteltiin eri uskontoja
sairaanhoidon näkökulmasta.
Yhtenä päivänä aiheena oli
seksuaaliset suuntautumiset -
ja sukupuoli-identiteetit.
Opettaja kysyi jokaiselta erikseen, -
mitä mieltä me ollaan
tällaisista elämäntavoista.
Siinä hetkessä mä vaan toivoin,
että maa nielaisis mut.
Se oli tosi kuumottavaa.
Matteuksen 7:13, 14:ssä sanotaan,
että on kaksi eri tietä.
Toinen niistä on oikea ja toinen väärä.
Mä tajusin, että pitäisi varmistua siitä,
että mä oon valinnut oikean tien, -
ja vahvistaa mun uskoa.
Mä laitoin ylös kaikki ne asiat,
mitä se mies oli nostanut, -
ja otin siitä itselle tutkimisprojektin.
Mä aloin käydä niitä läpi
yksi kerrallaan.
Yksi kiinnostava pointti oli
Matteuksen 7:22, 23:ssa.
Vaikka ihmiset tekisi Jeesuksen
nimessä vaikuttavia asioita, -
se ei tarkoita,
että Jeesus silti hyväksyisi ne.
Mä mietin, että me todistajat
pysytään puolueettomina, -
rakastetaan kaikkia ja kerrotaan
hyvää uutista koko maailmassa.
Ne on just niitä asioita,
mitä Jeesus käski tehdä.
Mä pidin hiljaa rukouksen.
Jehova antoi mulle rohkeutta,
ja mä kerroin, -
että mä en elä
vaan omien ajatusten mukaan, -
vaan mä otan Jumalan normit huomioon.
Mulle tuli mieleen se, kun Pilatus
kysyi Jeesukselta kyynisesti, -
että mikä on totuus.
Hän ajatteli, ettei mitään
absoluuttista totuutta ole olemassa.
Eli aina on ollut niitä,
jotka on sitä mieltä, -
ettei yhtä totuutta ole
ja että voi elää niin kuin haluaa.
Sananlaskut 22:3 sanoo:
”Kaukokatseinen näkee vaaran
ja menee suojaan.”
Mä olin ennen sitä tuntia katsonut,
että mitä me käsitellään.
Mä tiesin, että tähän aiheeseen mun
olisi tärkeää valmistautua etukäteen.
Mulle oli tosi paljon hyötyä
muutamista jw.orgin artikkeleista.
Niiden avulla mä pystyin
perustelemaan mun vakaumuksen -
ymmärrettävällä tavalla.
Mä tajusin, että sen sijaan,
että mä jäisin vatvomaan tätä kotiin, -
mun kannattaisi lähteä taas kentälle.
Parin viikon päästä mä sain
uuden tilaisuuden puolustaa mun uskoa.
Vaikka perustelisi jotain asiaa
Raamatun avulla, -
niin se ei silti välttämättä
saa toista vakuuttumaan.
Mutta omaa uskoa
se kyllä vahvistaa joka kerta.
Mä oon tosi ujo, ja siksi muhun
helposti vaikuttaa se, -
mitä toiset ajattelee.
Mutta tosiasia on se, että on vaan
yksi oikea tapa palvella Jehovaa.
1. Korinttilaiskirjeen 1:10 sanoo, -
että meidän pitää olla
”täysin yksimielisiä”.
Ei ole olemassa montaa eri totuutta.
Sitä on vaikea edes sanoin kuvailla, -
miten kiitollinen mä oon Jehovalle
siitä, että mä tunnen hänet -
ja että mä tiedän,
mikä on oikea uskonto.
Mä toivon, että muutkin vois
kokea saman ja löytää totuuden.
Sen takia mä haluan kertoa
Jehovasta mahdollisimman monille.
Mä uskon, että on olemassa
yksi oikea uskonto, -
ja se on tuonut vakautta mun elämään.
Mun ei tarvii arvailla,
mitä mun pitäisi tehdä eri tilanteissa, -
koska Raamattu on Jumalan sana.
Mä voin olla ihan satavarma siitä, -
että sieltä löytyy hyvät neuvot
ongelmaan kuin ongelmaan.
Me ei ehkä rakenneta sairaaloita, -
mutta kyllä meidän työ
pelastaa ihmishenkiä, -
koska me autetaan muitakin
pääsemään lähelle Jehovaa.
Oletko kuullut samanlaisia kysymyksiä
opettajilta tai koulukavereilta?
Mieti, miten uskoa voi vahvistaa,
aivan kuten Naomi ja Vince tekivät.
Jos näet hieman vaivaa,
mistä voit olla varma?
Siitä, että Jehova opastaa sinua
ja antaa vastaukset kysymyksiisi.
Jehova palkitsee myös ne,
jotka ovat valmiit -
laajentamaan palvelusta
ja kokeilemaan jotain uutta.
Tämän voi kokea
esimerkiksi tarvealueella.
Mä oon Rob McGee,
ja mä oon tarvealueella -
Dominikaanisessa tasavallassa.
Dominikaaninen tasavalta
on kenttäilijän paratiisi.
Täällä on upeita rantoja
ja huikeita maisemia.
Kaikkein parasta täällä on ihmiset.
Jo lapsena mä halusin
tulla lähetystyöntekijäksi -
ja tehdä kenttää eri puolilla maailmaa.
Nyt mun unelma on toteutunut.
Tarvealueella on omat haasteensa,
ja joskus on vähän koti-ikäväkin.
Mutta ystävistä täällä
on tullut mulle kuin perhe.
Ne on aina valmiita tulemaan hätiin,
kun joku tarvii apua, -
ja mä oon kyllä sitä tarvinnut.
Kun mä tulin,
ne auttoi mua löytää asunnon -
ja kävi usein tuomassa mulle ruokaa
ja katsomassa, että kaikki on ok.
Vaikka mä joskus
kaipaankin jotain kotoa, -
niin ystävät on saanut mut tuntemaan,
että mun paikka on täällä.
Haasteet jää taka-alalle,
kun saa keskittyä täysin kenttään.
Mä voin vähän esitellä
mun tyypillistä päivää täällä.
Mä herään yleensä klo 7.15.
Klo 8.30 mä lähden liikenteeseen.
Läheskään kaikilla ei ole autoa,
mutta monilla on moottoripyörä.
Se onkin taloudellinen tapa liikkua.
Mä en ollut ajanut moottoripyörällä
ennen kuin mä tulin tänne, -
eikä ollut tullut mieleenkään,
että sitä voisi käyttää kentällä.
Ystävät on opettaneet,
miten ajaa turvallisesti.
Nyt mä pääsen hyvin
paikasta toiseen.
Valtakunnansalille ajaa noin vartissa.
Mä kuulun
viittomakieliseen seurakuntaan, -
jossa käytetään
amerikkalaista viittomakieltä.
Kenttäkokouksen jälkeen
me lähdetään saman tien alueelle.
Täällä on tosi helppoa olla kentällä.
Ihmiset on ystävällisiä,
ja ne tykkää jutella.
Me kysytään usein alueella,
asuuko siellä kuuroja.
Monesti ne lähtee näyttämään tietä.
Joskus pitää kävellä hyvinkin kauas.
Alkuvaiheessa
se tuntui musta vähän oudolta.
Mutta kun kenttäkaverista
se oli ihan normaalia, -
niin mäkin rentouduin.
Nämä ihmiset oikeesti haluaa,
että me löydettäis kuurot.
Ja ne on tosi iloisia siitä,
kun me yritetään auttaa niitä.
Suurin osa arvostaa Raamattua
ja keskustelee mielellään meidän kanssa.
Aamupäivän kentän jälkeen
mennään kotiin huilaamaan, -
kun päivällä on niin kuuma.
Siihen juttuun mun ei oo ollut
ollenkaan vaikea sopeutua.
Paussin aikana mä syön lounaan.
Yks mun lempiruoka on la bandera.
Siinä on yleensä
riisiä, papuja ja jotain lihaa.
Sit mä juon kupin kahvia
ja lepään tai tutkin vähän aikaa.
Iltapäivällä on taas kokoontuminen.
Sitten onkin
raamattukursseja iltaan asti.
Raamattukursseja saa niin paljon
kuin vaan pystyy pitämään.
Ja se on se, mistä mä
tykkään täällä kaikkein eniten.
Kun alkaa laskea kustannuksia, -
niin helposti miettii vaan sitä,
mistä joutuu luopumaan.
Mutta kannattaa miettiä
myös sitä, mitä saa.
Mä oon saanut tehdä sitä,
mistä mä oikeesti nautin:
kertoa Jehovasta ja opettaa toisia.
Ja jotkut on mennyt kasteelle.
Mistään muusta ei saa
niin suurta iloa.
Mä oon myös itse oppinut paljon
ja saanut sellaisia kokemuksia, -
joita mä en ois ikinä saanut,
jos mä oisin jäänyt kotiin.
Ja yksin ei oo tarvinnut olla.
Seurakunnasta oon saanut
veljiä, siskoja, äitejä ja isiä.
Usein puhutaan meidän
maailmanlaajuisesta perheestä.
Mutta se on ihan eri juttu,
kun sen saa kokea itse.
Psalmissa 34:8 sanotaan:
”Maistakaa ja nähkää,
että Jehova on hyvä.”
Ja kun niin tekee, -
niin sitä herkullista maisteltavaa
riittää vaikka kuinka paljon.
On jännittävää päästä opettamaan
jollekin totuus Jehovasta.
Jos et pääse muuttamaan tarvealueelle, -
tulisiko mieleesi jotain muuta,
mitä voit tehdä?
Olemme tänään oppineet, -
että Jehovan järjestön antamien
ohjeiden noudattaminen -
voi olla jopa
elämän ja kuoleman kysymys.
Habakukin tavoin kerro kaikki
Jehovalle rukouksessa, -
niin pysyt tyynenä ja luottavaisena.
Tshomban perhe
luotti lujasti Jehovaan -
ja noudatti tarkasti ohjeita
myös kriisin aikana.
Kun perustelee itselleen
Raamatun totuudet, -
on helpompi noudattaa ohjeita,
joita Jehova antaa orjan välityksellä.
Videopostikortti tulee
tällä kertaa Serbiasta.
Maan pohjoisosista löytyy
hedelmällisiä tasankoja, -
itäosista kalkkikivipohjaisia vesistöjä, -
länsiosista mäkiä
ja etelästä vuoria.
Hedelmällisestä maaperästä
satoa riittää.
Serbia on yksi maailman
suurimmista vadelmantuottajista.
Laajat rapsipellot
tuottavat ruokaa karjalle.
Tyypillistä balkanilaista ruokaa
on ćevapi.
Ćevapit ovat mausteisesta
jauhelihasta valmistettuja pötköjä.
Niitä laitetaan riviin
pitaleivän sisään, -
ja mukaan laitetaan kermaista
levitettä, jonka nimi on kajmak.
Sunnuntailounas on katettu.
Perinteeseen kuuluu
kokoontua yhteen syömään, -
kertomaan tarinoita
ja nauttimaan toisten seurasta.
Hyvä uutinen tuli
entiseen Jugoslaviaan -
monen eri ihmisen mukana.
Yksi heistä oli sotilas
nimelta Nica Tralea.
Hän taisteli Itävalta-Unkarin
armeijassa vuonna 1918, -
mutta Venäjän armeija vangitsi hänet -
ja lähetti tuhansien
kilometrien päähän Siperiaan.
Siellä hän oppi totuuden.
Kun hän vapautui, hän palasi kotiin
ja alkoi järjestää kokouksia.
Toinen tapaus oli nuori parturi
nimeltä Franz Brand.
Hän onkin tuttu
Montenegron postikortista.
Hänet tunnettiin yhtenä
”Raamattu-partureista”.
Yksi asiakkaista, joka oppi totuuden,
Rudolf Kalle, nimitettiin myöhemmin -
yhdessä Franzin kanssa
haaratoimistonvalvojaksi.
1930-luvulla 20 kokenutta tienraivaajaa
lähetettiin tukemaan työtä, -
mukana veli Martin Pötzinger.
He eivät osanneet
serbokroaatin kieltä, -
mutta he käyttivät todistuskortteja.
Veli Pötzinger muisteli, kuinka hän
käveli syrjäisiin maaseutukyliin -
reppu täynnä julkaisuja -
ja puhui kaikille, jotka kuuntelivat.
Nykyään Serbiassa on paljon
innokkaita hyvän uutisen viejiä.
Vojvodinassa maanviljelijät
ovat erityisen kiireisiä -
sadonkorjuun aikaan.
Siksi ystävät pyöräilevät
pitkiäkin matkoja -
ja tapaavat heitä pelloilla.
Serbiassa on ihmisiä
eri puolilta maailmaa.
Siellä puhutaan muun muassa
venäjää, kiinaa, -
urdua, persiaa ja romanikieltä.
Romanikieltä puhuvat asuvat yleensä
omissa yhteisöissään, -
joissa talot on rakennettu
vieri viereen.
Ystävät ovat nähneet vaivaa
heidän tavoittamisekseen, -
ja tulokset ovat olleet mahtavia.
Belgradin romanikielinen seurakunta
johtaa 46:ta raamattukurssia, -
ja kokousten läsnäolijaprosentti
on yli 100.
Tässä saatte lämpimän tervehdyksen
Belgradin romanikieliseltä seurakunnalta.
Ja meiltä myös!
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.

JW Broadcasting – heinäkuu 2026
- 

JW Broadcasting – heinäkuu 2026

Lämpimästi tervetuloa
katsomaan tätä kuukausiohjelmaa!
Meitä kaikkia kiinnostaa
hyvä tulevaisuus.
Siksi yritämme tehdä hyviä valintoja.
Hyvät valinnat
edellyttävät hyviä ohjeita.
Mietitään tänään,
mistä hyviä ohjeita löytää -
ja miten noudattaa niitä.
Istutaan myös hetkeksi alas
Tshomban perheen kanssa.
He noudattivat ohjeita,
ja heitä siunattiin.
Aarteita etsitään Habakukin kirjasta.
Opimme olemaan rauhallisia
ylivoimaistenkin vaikeuksien edessä.
Hyppäämme päiväksi veljen matkaan, -
joka muutti tarvealueelle
Dominikaaniseen tasavaltaan.
Tätä ja paljon muuta hyvää on luvassa
tässä kuukausiohjelmassa.
Miten on, tunnetko tien?
Tämän puheen teema
perustuu Joosuan 3:4:ään.
Tässä Israelin kansa oli
astumassa Luvattuun maahan -
40 vuoden odotuksen jälkeen.
Mutta matkan seuraava vaihe
olisi haastava.
Luvatun maan asuttaminen vaatisi
lujaa uskoa, kovaa työtä ja rohkeutta.
Mitä heidän pitäisi tehdä?
Katsotaan, miten Jehova ohjaa heitä
tuolla tärkeällä hetkellä.
Luetaan Joosua 3:2–4.
Eli kun he seurasivat liiton arkkua,
he olivat oikealla tiellä.
Kuulostaa yksinkertaiselta,
mutta Israelin kansalla -
oli monesti ollut ongelmia
ohjeiden noudattamisessa.
He suhtautuivat usein kielteisesti
kansan johtajiin -
ja antoivat ylpeyden ja itsekkyyden
vaikuttaa valintoihin.
Miten tämä liittyy meihin?
Siten, että mekin elämme
lähellä suurta käännekohtaa.
Merkit viittaavat siihen, että
elämme pitkällä viimeisissä päivissä -
ja pian alkaa suuri ahdinko,
joka johtaa Harmageddonin sotaan.
Ohjeiden noudattaminen on elintärkeää.
Mitä tietä kulkea silloin?
Aivan kuin Joosuan päivinä, -
meidän täytyy tunnistaa,
miten Jehova ohjaa kansaansa, -
ja noudattaa ohjausta.
Tähän liittyen
vastataan kolmeen kysymykseen:
1) Miten tunnistaa oikea tie?
2) Miten pysyä tuolla tiellä?
3) Miten pysyä vauhdissa mukana?
Eli ensimmäinen kysymys:
miten voimme tunnistaa oikean tien?
Kun Israelin kansa oli erämaassa
ja Mooses ja Aaron johtivat heitä, -
Jehovan ohjaus oli aivan selvää.
Päivällä heillä oli pilvipatsas
ja yöllä tulipatsas.
Mutta nyt kun oltiin menossa
Luvattuun maahan, tähän tuli muutos.
Kansalta vaadittiin uskoa
sen hyväksymiseen, -
että Joosua oli nyt se,
jota Jehova käytti.
Joosua antoi liiton arkun mennä edellä,
ja näin hän muistutti kansaa siitä, -
että Jehova oli edelleen se,
joka ohjasi heitä.
Ketä Jehova käyttää nykyään?
Jeesus kertoi sen.
Otetaan esiin Matteus 24:45.
Uskollinen ja ymmärtäväinen orja.
Kuka se on?
Nykyään tuo orja on
Jehovan todistajien hallintoelin.
He antavat ohjeita,
hengellistä ruokaa, -
ja käytännön apua
todistajille ympäri maailmaa.
Tämä ei ole uutta.
Olemme tutkineet tätä jaetta monesti.
Mutta oletko perusteellisesti miettinyt,
miksi uskot siihen?
Onnellinen elämä -kirjan
oppijakson 54 teema on -
” ’Uskollisen ja ymmärtäväisen orjan’
vastuullinen tehtävä”.
Siinä oppilaalta kysytään:
”Mitä todisteita on siitä,
että Jeesus ohjaa hallintoelintä?” -
ja ”Uskotko sinä, että hallintoelin
on ’uskollinen ja ymmärtäväinen orja’?”
Nuo ovat tärkeitä kysymyksiä.
Mitä sinä vastaisit?
Ehkä kannattaa tutkia
tuo oppijakso mukaan lukien -
Tutustu myös näihin -osio
palvontaillassa tai tutkimisprojektissa.
Miksi niin kannattaa tehdä?
Mieti tätä:
Jos Israelin kansan
oli tarkoitus seurata miehiä, -
jotka kantoivat liiton arkkua
tulvivaan jokeen, -
heidän täytyi olla
täysin varmoja siitä, -
että Jehova ohjasi noita miehiä.
Samoin jos me aiomme
seurata hallintoelintä -
tulevien vaikeiden päivien läpi, -
meidän täytyy olla täysin varmoja
siitä, että Jehova ohjaa meitä -
Poikansa Jeesuksen välityksellä.
Ensimmäinen kysymys siis oli:
miten tunnistaa oikea tie?
Israelilaisten tavoin me seuraamme
niitä, jotka Jehova on valinnut.
Sitten toinen kysymys:
miten pysyä tiellä?
Ohjeita on usein helppo noudattaa,
kun olemme niistä samaa mieltä.
Mutta silloin kun ohjeet eivät olekaan
oman makumme mukaisia, -
siitä tulee vaikeampaa.
Mikä neuvoksi?
Paavali antaa hyvän esimerkin siitä,
miten reagoida.
Apostolien tekojen luvussa 21
Paavali saapuu Jerusalemiin -
ja kertoo, mitä lähetysmatkoilla
on tapahtunut.
Näistä uutisista iloittiin kovasti.
Mutta oli myös yksi ongelma.
Katsotaan, mitä eräistä
juutalaiskristityistä sanottiin -
luvun 21 jakeessa 21:
Missään ei sanota,
että Paavali olisi tehnyt näin, -
mutta sellaisia huhuja liikkui.
Minkä ohjeen Paavali sai?
Luetaan jakeesta 24:
Mitä Paavali teki?
Hän ei ruvennut hankalaksi.
Jae 26:
”Seuraavana päivänä Paavali – –
peseytyi [noiden miesten kanssa] -
puhdistusmenojen mukaan.”
Eli sellaisen huhun takia,
joka ei ollut totta, -
Paavali käytti omia varojaan ja teki
jotain, mitä hänen ei olisi tarvinnut.
Miksi? Koska hän oli uskollinen niille,
jotka Jehova oli asettanut johtoon.
Mikä on opetus?
Kun saamme ohjeita,
jotka vaikuttavat tarpeettomilta -
tai joista olemme eri mieltä, -
luotammeko silti Jehovaan
ja noudatamme niitä?
Jos nuo ohjeet eivät ole
ristiriidassa Raamatun kanssa, -
mikset tottelisi niitä?
Ehkä Jehovalla on jokin
tietty syy taustalla.
Ja vaikka ei olisi,
hän palkitsee sen, että tottelet.
Joskus elämämme
voi riippua tottelevaisuudesta.
Mieti vaikka videota
”Anna Jehovan ohjata elämääsi”, -
jossa esitettiin ystävien
tosipohjainen pakomatka Afrikassa.
Jotkut ystävät eri puolilla maailmaa
kokevat jotain vastaavaa parhaillaan.
Se on hyvin koetteleva tilanne.
Tuo tarina sai meidät miettimään, -
miten itse reagoisimme,
jos meiltä pyydetään jotain, -
mikä tuntuu tarpeettomalta
tai kaukaa haetulta.
Voisit katsoa tuon tarinan
uudelleen palvontaillassa -
ja miettiä, mitä itse tekisit.
Miksi niin kannattaa tehdä?
Mieti tätä:
Tulemmeko mekin saamaan
selvät ohjeet siitä, -
mitä tehdä tai ei tehdä
suuren ahdingon aikana?
Missä muodossa ohjeet tulevat?
Käyvätkö ne kaikki järkeen?
Jos meillä on täysi luotto
Jehovaan ja Jeesukseen, -
me luotamme myös niihin,
jotka he ovat asettaneet johtoon.
Olemme nyt miettineet,
miten tunnistaa oikea tie -
ja miten pysyä sillä, -
joten vielä kolmas kysymys:
miten pysyä vauhdissa mukana?
Varo, ettet anna pettymysten,
vainon tai muiden ongelmien -
hidastaa vauhtia tai pysäyttää
tottelemasta järjestön ohjausta.
Esimerkiksi meidän voi olla
helppo totella ohjeita, -
kun ne tulevat hallintoelimeltä.
Mutta entä kun ohjeet tulevat -
oman seurakunnan vanhimmilta
tai kierrosvalvojalta?
Tunnemme heidät
ja heidän heikkoutensa.
Hidastuuko vauhti? Pysähdymmekö?
Vai näemmekö edelleen Jehovan
noiden ohjeiden takana?
Meidän täytyy pysyä
lähellä Jehovan järjestöä.
Miksi niin kannattaa tehdä?
Oletko joskus ajanut ystäväsi perässä
ja sitten huomannut, -
että liikenteen takia
hän onkin jo kaukana edellä?
Sitten hän ajaa liittymästä ulos
ja sinä ajat ohi. Mitä tapahtui?
Olit liian kaukana.
Samoin meidän täytyy pysyä
Jehovan järjestön vauhdissa.
Miten?
Järjestö muistuttaa säännöllisesti,
miten siinä voi onnistua:
muista käydä seurakuntasi kokouksissa,
lue Raamattua säännöllisesti -
ja tutki ja rukoile säännöllisesti
ja käy kentällä.
Nämä asiat auttavat meitä
pysymään järjestön vauhdissa.
Mutta joskus jotkut ystävät
ovat tyytymättömiä siihen, -
millaisia päätöksiä järjestössä tehdään.
Siksi heidän intonsa on hiipunut -
ja he ovat jääneet
seurakunnasta sivuun.
Eli vauhti on pysähtynyt.
Heiltä ehkä unohtuu se,
että kuten Israelin tapauksessa, -
käytettävissä on vain
epätäydellisiä ihmisiä, -
ja siksi asiat eivät
aina osu ihan maaliin.
Mistä he löytävät järjestön,
joka on täydellinen?
Ainoa täydellinen ihminen oli Jeesus.
Nyt järjestössä on
epätäydellisiä ihmisiä, -
jotka parhaansa mukaan noudattavat
täydellisen johtajan ohjeita.
Eräällä pitkän linjan kierrosvalvojalla
oli tapana usein sanoa:
”Tämä on maailman paras
epätäydellinen järjestö.”
Niinpä.
Tästä tulee mieleen se,
mistä kerrotaan Johanneksen luvussa 6.
Jotkut olivat kompastuneet siihen,
kun Jeesus käski -
syömään hänen lihaansa
ja juomaan hänen vertaan.
Raamatussa sanotaan,
että siksi monet ”palasivat siihen, -
minkä olivat jättäneet taakseen,
eivätkä enää seuranneet häntä”.
Sitten Jeesus kysyi apostoleilta:
”Ette kai tekin tahdo mennä?”
Mikä oli vastaus?
Pietarin usko näkyi siitä,
mitä hän sanoi 6. luvun jakeessa 68:
”Kenen luo menisimme?”
Eivät apostolit ymmärtäneet
noita Jeesuksen sanoja -
sen paremmin kuin toisetkaan, -
mutta he tiesivät,
että he ovat oikeassa paikassa.
Sama pätee nykyään.
Muista aina, mitä saat järjestöltä.
Mistä muualta saisit
hengellistä ruokaa, -
ohjeita ja lohdutusta -
kuin Jehovan järjestöltä?
Mihin muualle menisit?
Vaikka olisi jotain,
mitä et ihan ymmärrä, -
muista aina,
miten arvokkaassa paikassa olet.
Mitä olemme tänään oppineet?
On selvää, että olemme
pitkällä viimeisissä päivissä -
ja astumme pian uuteen maailmaan.
Olemme kuin Israel Jordanin rannalla, -
ja ohjeiden noudattaminen
ja tottelevaisuus ovat elintärkeitä.
Meillä täytyy nyt olla täysi varmuus siitä,
miten Jehova ohjaa järjestöään.
Älä anna toisten epätäydellisyyden
hiljentää sinun vauhtiasi.
Muistuta itsellesi, miten hienoa
on kuulua Jehovan järjestöön, -
joka on epätäydellinen
mutta yksimielinen.
Luota siihen, että vaikka joutuisimme
kohtaamaan minkälaisia vaikeuksia, -
jos pidät tiukasti kiinni
Jehovan järjestöstä -
ja noudatat sen ohjeita, -
sinulle on aina selvää,
mikä on oikea tie.
Loic ja Yohari Tshomba,
jotka ovat sisaruksia, -
kokivat tämän todenperäisyyden -
kun heidän elämänsä riippui siitä,
etä he noudattavat ohjeita.
Kun näin videon
”Anna Jehovan ohjata elämääsi”, -
pystyin heti samaistumaan siihen,
koska just niin kävi meidän perheelle.
1990-luvun alussa
kaikki oli vielä ihan hyvin.
Me oltiin siihen aikaan
vielä aika pieniä.
Mutta sitten syttyi sota, -
ja meidän perheen piti paeta
Kongo Kinshasasta.
Haaratoimistosta
tuli tosi selkeät ohjeet.
Niissä ei ollut
mitään tulkinnanvaraista.
Mutta kaikki ei noudattaneet niitä, -
ja moni perhe menetti henkensä.
Isällä ei ollut kovin paljon rahaa, -
ja siksi meidän koko perhe
ei pystynyt lähtemään samaan aikaan.
Osa lähti ennen muita.
Meidän äiti ja minä
ja neljä mun sisarusta -
lähdettiin yhdessä Tansaniaan.
Ja meidän isä antoi
tosi selvät ohjeet siitä, -
että missä me sitten
tavataan toisemme.
Kun me noudatettiin niitä ohjeita, -
niin lopulta me oltiin
perheenä taas kaikki yhdessä.
Siinä videon lopussa on se kohta, -
missä vanhemmat ja lapset
taas löytää toisensa.
Se oli ihan niin kuin
olisi katsonut meidän tapaamista.
Myös siellä pakolaisleirillä
oli aika stressaavat olosuhteet.
Siellä joutui pelkäämään sitä,
että sotilaat tulee leiriin.
Eikä se ollut myöskään
hengellisessä mielessä -
kovin helppo ympäristö.
Siksi meidän piti lähteä Tansaniasta,
ja me mentiin Mosambikiin.
Mulle on jäänyt
elävästi mieleen yksi tilanne.
Me oltiin matkalla
kuorma-auton kyydissä, -
ja se tie, jota me ajettiin,
oli huonokuntoinen ja töyssyinen.
Se auto pysähtyi, ja me ajateltiin, -
että nyt me päästään
lopultakin lepäämään.
Kello oli jotain kolme aamuyöllä.
Mutta isä sanoikin,
että tulkaa ulos autosta.
Nyt on hyvä hetki katsoa yhdessä
tämän päivän teksti.
Eihän me lapset oltais tietenkään
jaksettu mitään sellaista.
Me ois haluttu vaan nukkua.
Sen hetken mä tuun varmaan
muistamaan koko mun elämän.
Ihan kaikissa tilanteissa
isä piti huolta siitä, -
että hengelliset asiat
oli ykkösenä meidän elämässä.
Kaikessa mitä isä teki, näki selvästi
sen, että hän luotti Jehovaan.
Isä rukoili paljon.
Tulipa eteen mitä tahansa, -
hän aina rukoili ja oli varma siitä,
että Jehova kyllä vastaisi.
Kun me oltiin Mosambikissa,
meidän äiti sairastui.
Äidin piti mennä
Kapkaupunkiin Etelä-Afrikkaan, -
niin että hän saisi hoitoja siellä.
Ne hoidot ei kuitenkaan tehonneet,
ja niinpä äiti nukahti pois 2003.
Isän piti huolehtia
meistä kaikista ilman äitiä.
Äidin kuolema oli isälle
tosi iso menetys.
Mutta hän edelleen luotti Jehovaan,
ja hän halusi, -
että meistä lapsistakin
tulisi Jehovan palvelijoita.
Hän sanoi aina, että hän haluaa,
että me kaikki nähtäis äiti taas.
Isällä oli yksi sellainen
oma sanonta, jota se aina toisteli:
”Tämä maailma on epäonnistunut,
joten satsataan seuraavaan.”
Eli tehdään kaikkemme
Jehovan eteen jo nyt, -
koska ei ole mitään järkeä
panostaa tähän maailmaan.
Tämä peli on menetetty.
Siitä isä meitä muistutti.
Hän aina kannusti meitä siihen,
että meillä olisi tavoitteita -
ja me tähdättäisiin
kokoaikaiseen palvelukseen.
Kun mä olin käynyt koulut,
mä aloitin vakituisen tienraivauksen.
Mä olin silloin mukana myös
PSR:n projekteissa, ja se oli kivaa.
Mä oon tosi kiitollinen siitä,
että mä saan palvella Betelissä.
Täällä mä voin
kirjaimellisesti kaiken päivää -
käyttää mun kykyjä ja voimia
Jehovan ja valtakunnan hyväksi.
Sitten mäkin hain
vapaaehtoiseksi Beteliin, -
ja mä pääsinkin tänne
rakennushommiin.
Se että kaikki meidän lapset
vaeltaa totuudessa, -
on valtavan suuri ilonaihe.
Jehova on aina auttanut, -
myös silloin kun on ollut
erityisen vaikeaa.
Kun meidän lapset oli pieniä, -
me ei aina tiedetty,
mitä meidän edessä oli.
Mutta Jehova oli aina
meidän rinnalla ja tukena.
Meille ei tullut koskaan
mieleenkään epäillä sitä.
”Anna Jehovan ohjata elämääsi” -video
auttoi mua ymmärtämään sen, -
että Jehova ei vaan näe,
mitä me käydään läpi, -
vaan hänestä myös tuntuu
samalta kuin meistä.
Se että noudattaa ohjeita,
voi pelastaa hengen, -
eli kannattaa aina totella.
Vaikka me ei aina ymmärrettäisi,
miksi joku ohje on, -
Jehova kyllä tietää, mikä on parasta.
Veli Leon Tshomba
kiteytti hienosti sen, -
miksi hän ja hänen lapsensa
selviytyivät uskollisina.
Hänhän sanoi: ”Meille ei tullut
koskaan mieleenkään -
epäillä Jehovan tukea.”
Perhe sanoi, että video
”Anna Jehovan ohjata elämääsi” -
muistutti heidän omia kokemuksiaan.
Kannustamme vielä kerran:
katsokaa tuo video uudelleen!
Se opettaa, miten tärkeää on
noudattaa ohjeita vaikeuksien keskellä.
Ohjeita voi tosin olla
vaikea noudattaa, -
jos olemme ahdistuneita
tai epävarmoja.
Onneksi Habakukin esimerkki
auttaa meitä pysymään -
määrätietoisina,
tyyninä ja tottelevaisina.
Habakukin kirja on kiva valinta
meidän palvontailtaan.
Joo. Raamatusta voi löytää
hienoja aarteita -
ilman mitään muita
tutkimisen apuvälineitä.
Katsotaan ensiksi tätä tiivistelmää.
- Siinä sanotaan:
”Profeetta huutaa apua – –
’Kuinka kauan, Jehova?’ ”
Ne on tutut sanat.
Minkä takia Habakukista tuntui siltä?
Voitais katsoa aikajanaa ja miettiä,
mitä siihen aikaan tapahtui. - Okei.
Habakuk eli Josian
hallituskauden loppupuolella -
ja ainakin Jojakimin
hallituskaudelle asti.
Muistaakseni suurimman osan
Josian hallituskaudesta -
Jehovan profeettoja kunnioitettiin.
Se oli varmasti
tosi hyvää aikaa Habakukille.
Mutta sitten yksi nuoli muutti kaiken.
Josia tapettiin,
ja seuraavat kuninkaat oli pahoja.
Kansa alkoi heti palvoa epäjumalia
ja tehdä kaikkea inhottavaa.
Niin. Kansan asenne
ei siis ollut oikeasti muuttunut.
Erityisesti Jojakim vainosi profeettoja
ja jopa tapatti Urian.
Mieti, miltä Habakukista tuntui,
jos häntäkin vainottiin.
Elämä oli ollut hyvää ja rauhallista,
mutta yhdessä yössä kaikki muuttui.
Habakukin piti paeta
henkensä edestä.
Ei mikään ihme,
että Habakuk aneli apua.
Nuo sanat tuli sydämestä.
Totta. Mutta katsotaan,
miten Jehova vastasi Habakukille.
Kun sä luit tämän kirjan, -
huomasitko, että Jehova
olisi moittinut Habakukia siitä, -
että se esitti tuollaisia kysymyksiä?
- En mä kyllä huomannut.
Sama. Siitä mitä Jehova ei sanonut,
voidaan myös oppia paljon.
Joo. Jehova vaan kuunteli Habakukia
eikä tuominnut sen tunteita.
Hän ymmärsi, miksi Habakukilla
oli sellainen olo.
Jehova halusi Habakukin kirjoittavan
muistiin tän tunteenpurkauksen, -
niin että muutkin voisi hyötyä siitä.
Mieti, miltä se tuntui.
Tää kertoo tosi paljon Jehovasta.
Hän haluaa,
että ihmiset avautuu hänelle.
Jehovalle on kyllä helppo puhua.
Jehova ikään kuin sanoo:
”Näin mä vastasin Habakukille,
eli näin mä vastaan myös sulle.
Kerro vaan avoimesti,
miltä susta tuntuu.”
Luvun 2 jae 4 oli myös kiinnostava.
Siinä sanotaan:
Toi on hyvä kohta.
Mulla on tästä muistiinpano,
jossa sanotaan, -
että tämä on yksi
Raamatun keskeisistä totuuksista.
Jehova vakuutti Habakukille,
että hän ei hylkää uskollisia.
He saisi elää.
- Ja niin tapahtui.
Jeremia, Baruk, Ebed-Melek
ja rekabilaiset -
selvisivät Jerusalemin tuhosta.
Eli Jehovaan voi luottaa.
Seuraavaksi voitaisiin katsoa
rinnakkaispaikkaviitteitä.
Paavali lainasi näitä sanoja
kolmeen otteeseen, -
kun hän rohkaisi 1. vuosisadan
kristittyjä, joilla oli vaikeaa.
Jehova halusi, että nämä
kannustavat sanat toistuu Raamatussa.
Hän ikään kuin sanoo:
”Muista, mitä sanoin Habakukille.”
Ja ajattele, miten Jehovan vastaus
vaikutti Habakukiin.
Viimeisissä jakeissa Habakuk sanoo, -
että hän riemuitsee
ja iloitsee Jehovasta.
Yhdessä aamupalvonnassa sanottiin,
että se tarkoittaa kirjaimellisesti -
”pyörii ympäri” tai ”hyppii ilosta”.
On hieno ajatus, että vaikka
Habakukin olosuhteet ei muuttuneet, -
hänen suhtautuminen muuttui täysin,
kun hän luotti Jehovaan -
ja kertoi, miltä hänestä
oikeasti tuntui. - Joo.
Koska Habakuk pystyi puhumaan
Jehovalle ja luottamaan häneen, -
niin hän pääsi eroon epätoivosta.
- Se on tosi rohkaiseva ajatus.
Eli mikä opetus tässä on meille?
Mitä mieltä sä oot?
Se että Jehovalle
on tosi helppo puhua.
Kun rukoilee, voi olla täysin avoin.
Ei tarvii sensuroida sitä, mitä sanoo.
Jehova tietää jo, miltä musta tuntuu.
Mun ei tarvii stressata sitä,
miten mä muotoilen mun ajatukset.
Jehova välittää mun tunteista
ja haluaa, että kerron hänelle kaiken, -
senkin, mitä en kehtaisi sanoa ääneen.
- Tosi hyvä ajatus.
Mä haluan yrittää jäljitellä Jehovaa, -
niin että sun ja kaikkien muidenkin
olisi helppo puhua mulle.
Haluaisin, että sanojen lisäksi -
myös mun ilmeistä ja olemuksesta
näkyisi, että mä välitän.
Ja vaikka joku purkaisi tunteita
ajattelemattomasti, kuten Habakuk, -
mun pitäisi yrittää ymmärtää häntä
ja sitä, mistä ne tunteet tulevat.
Hyvä pointti.
Yksi tärkeä ajatus on vielä se,
että Jehova on täysin luotettava.
Kun Jehova sanoo, että ne,
jotka toimii oikein, saa elää, -
niin se ihan varmasti toteutuu.
Se on Raamatun keskeinen totuus.
Eli tapahtuupa mun elämässä
mitä tahansa, -
mä voin silti olla iloinen,
niin kuin Habakuk.
Ja luvussa 3 Habakuk mietti
Jehovan aikaisempia tekoja.
Kun mäkin teen niin,
mä pystyn vaikeina aikoina -
olemaan kärsivällinen
ja luottamaan Jehovaan.
Loppu tulee sitten, kun se tulee.
Tärkeintä on,
että me pysytään uskollisina.
Eli Jehovalle on helppo puhua,
ja hän on luotettava.
Just sitä me tarvitaan tällaisena aikana.
Kaikki tämä löytyi käyttämällä
pelkästään Raamattua -
ja miettimällä sitä,
mitä me jo tiedetään.
Ja me ei olla edes vielä käsitelty
Jehovan kärsivällisyyttä -
eikä sitä, miksi Habakuk ajatteli,
että sitä ehkä ojennetaan.
Kaikkea kiinnostavaa on niin paljon.
Onneksi meillä on vielä aikaa.
Jatketaan tutkimista.
Miltäköhän Habakukista tuntui...
”Se, joka toimii oikein, saa elää.”
Habakuk oli uskollinen
ja antoi siitä hyvän esimerkin.
Miten luottamus liittyy
tottelevaisuuteen?
Jäädään kuuntelemaan,
kun veli William Turner puhuu tästä.
Kun puhutaan luottamuksesta,
on tietenkin selvää, -
että meidän täytyy
luottaa täysin Jehovaan.
Mutta kun tutkii aihetta tarkemmin
ja etsii tietoa julkaisuista, -
voi nähdä, että meidän on
tärkeää luottaa myös -
esimerkiksi Jehovan nimeen,
hänen Sanaansa ja järjestöönsä -
ja Jeesuksen ohjaukseen.
Mutta jos meillä on
täysi luottamus Jehovaan, -
miksi tarvitsemme luottamusta
myös näillä muilla osa-alueilla?
Mietitään, mitä täysi luottamus
Jehovaan tarkoittaa.
Avataan Raamattu
Sananlaskujen luvusta 3.
Tässä on hyvin tutut sanat.
Sananlaskut 3:5, 6:
”Luota Jehovaan koko sydämestäsi
äläkä turvaudu omaan ymmärrykseesi.
Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi,
niin hän tekee polkusi suoriksi.”
Näitä jakeita on käsitelty hyvin -
JW Libraryn osiossa
Raamatun jakeita selitettynä.
Tämä osio on varmasti
monille hyvin tuttu.
Sen löytää, kun napauttaa
Libraryn kotisivulta osiota Kirjasto, -
sitten julkaisuista Artikkelisarjat
ja Raamatun jakeita selitettynä.
Raamatun kirja -välilehdeltä
löytyy Sananlaskut -
ja sieltä luvun 3 jakeet 5 ja 6.
Katsotaan kappaletta,
jonka alussa on lihavoidut sanat -
”Luota Jehovaan
koko sydämestäsi”.
Kappaleen lopussa sanotaan näin:
”Se että luotamme Jumalaan
koko sydämestämme, -
ei ole siis pelkkä tunneasia.
Luotamme häneen,
koska olemme vakuuttuneita, -
että Luojanamme hän tietää,
mikä on meille parasta.”
Se että luotamme Jehovaan täysin,
ei siis perustu tunteeseen.
Se on tietoinen päätös.
Päätös perustuu siihen,
mitä tiedämme Jehovasta, -
siitä, millainen hän on.
Siksi luotamme häneen silloinkin,
kun emme tiedä kaikkia yksityiskohtia -
tai kun emme ymmärrä kaikkea.
Havainnollistetaan tätä
Raamatun kertomuksella, -
joka löytyy
2. Kuninkaiden kirjan luvusta 9.
Tässä kerrotaan siitä, miten Jeehu
voideltiin Israelin kuninkaaksi.
Jakeissa 1–3 tulee esille,
että Elisa antoi -
yhdelle profeettojen pojista
tehtäväksi voidella Jeehu.
Elisa antoi hänelle myös
yksityiskohtaiset ohjeet siitä, -
miten tehtävä pitäisi hoitaa.
Kun profeetta oli voidellut Jeehun
Elisan ohjeiden mukaan, -
Jeehun ja armeijan päälliköiden välillä
käytiin kiinnostava sananvaihto.
Luetaan luvun 9
jakeesta 11 eteenpäin:
”Kun Jeehu meni takaisin
herransa palvelijoiden luo, -
he kysyivät häneltä:
’Onko kaikki hyvin?
Miksi tuo hullu tuli luoksesi?’
Hän vastasi heille:
’Tehän tunnette tuollaiset miehet
ja heidän puheensa.’
He kuitenkin sanoivat:
’Ei! Kerro meille totuus.’
Silloin Jeehu kertoi,
mitä mies oli sanonut, ja lisäsi:
’Hän sanoi vielä:
”Näin sanoo Jehova:
’Minä voitelen sinut
Israelin kuninkaaksi.’ ” ’ ”
Pysähdytään hetkeksi tähän.
Näistä jakeista voidaan päätellä se,
että Jeehun armeijan päälliköt -
eivät selvästikään ymmärtäneet
tuon profeetan käytöstä.
Se vaikutti heistä
omituiselta ja järjettömältä.
Mutta siitä huolimatta
armeijan päälliköt tajusivat, -
että profeetan sanat eivät olleet
lähtöisin häneltä itseltään.
He näkivät Jeehun olemuksesta,
että jotain merkittävää oli tapahtunut.
Niinpä kun Jeehu kertoi heille,
mitä hänelle oli sanottu, -
eli mitä Jehova oli sanonut
profeettansa kautta, -
he reagoivat nopeasti.
Jae 13: ”Silloin jokainen heistä
otti kiireesti vaatteensa -
ja pani sen hänen alleen
paljaille portaille.
He puhalsivat torveen ja sanoivat:
’Jeehusta on tullut kuningas!’ ”
He eivät tienneet kaikkia yksityiskohtia
eivätkä ymmärtäneet kaikkea.
Mutta niiden tietojen perusteella,
jotka heillä oli, -
he pystyivät päättelemään,
mistä ohjaus oli peräisin, -
ja he mukautuivat siihen nopeasti.
Mitä olisi tapahtunut,
jos nuo päälliköt -
olisivat keskittyneet vain siihen,
miten erikoiselta tilanne tuntui, -
ja olisivat olleet skeptisiä?
Millainen vaikutus
sillä olisi voinut olla Jeehuun?
Jeehuhan yritti
jakeessa 11 uskotella, -
että mitään merkittävää
ei ollut tapahtunut.
Raamattu ei paljasta, miksi Jeehu
ei heti halunnut kertoa, -
että hänet oli
voideltu kuninkaaksi.
Mutta päälliköiden reaktiolla
oli Jeehuun myönteinen vaikutus.
He tukivat häntä ja luottivat siihen,
että tuo nimitys oli Jehovalta.
Se mitä he tekivät,
rohkaisi ja motivoi Jeehua.
Se voidaan nähdä jakeesta 14.
Jeehu ryhtyi heti toimeen
toteuttamaan sitä tehtävää, -
jonka Jehova oli antanut.
Mitä voimme oppia
tästä kertomuksesta?
Viime vuosina on saatu
paljon erilaisia ohjeita -
täällä Betelissä ja myös kentällä,
koska olosuhteet ovat muuttuneet.
Jehova ymmärtää, että se voi
aiheuttaa epävarmuutta ja huolta, -
varsinkin, jos emme täysin
ymmärrä ohjausta -
tai meillä ei ole tiedossa
kaikkia yksityiskohtia.
Mutta kuvittele,
miltä Jehovasta tuntuu, -
kun me noiden
armeijoiden päälliköiden tavoin -
luotamme siihen,
että ohjeet ovat lähtöisin häneltä -
ja toimimme niiden mukaan.
Voimme olla varmoja siitä,
että Jehova arvostaa sitä valtavasti.
Se osoittaa, että rakastamme häntä
ja luotamme häneen täysin.
Mutta siitä on muutakin hyötyä,
kun me päätämme noudattaa -
niitä ohjeita, joita saamme.
Se rohkaisee ja vahvistaa
myös niitä veljiä ja sisaria, -
jotka ovat meidän ympärillämme.
Eli siitä on hyötyä meille kaikille.
Miten luottamus Jehovaan
linkittyy siihen, -
että me luotamme hänen nimeensä,
Sanaansa ja järjestöönsä?
Eikö totta, että kaikissa
ystävyyssuhteissa -
tekojen täytyy olla
sopusoinnussa sanojen kanssa?
Jehova arvostaa sitä,
kun kerromme hänelle rukouksessa, -
että rakastamme häntä
ja luotamme häneen.
Mutta nuo sanat
täytyy todistaa teoilla.
Ystävyytemme
Jehovaan vahvistuu, -
kun näytämme käytännössä,
että me luotamme häneen.
Se tarkoittaa sitä, että tuemme
Jehovan tapaa hoitaa asioita.
Luotamme siis siihen, miten hänen
Poikansa Jeesus johtaa seurakuntaa.
Luotamme uskolliseen
ja ymmärtäväiseen orjaan, -
joka ohjaa Jehovan järjestön
maallista osaa.
Luotamme vanhimpiin,
jotka huolehtivat seurakunnista.
Nämä miehet ovat epätäydellisiä,
mutta on tärkeää muistaa, -
että siitä huolimatta
Jehova luottaa heihin.
Kun myös me luotamme heihin, -
me näytämme hyvää
esimerkkiä toisille ystäville.
Meidän edessä on upeita asioita,
joiden toteutumista odotamme.
Mutta toistaiseksi
me joudumme elämään -
näitä kriittisiä aikoja,
joista on vaikea selviytyä.
Siksi meidän on
tärkeämpää kuin koskaan -
pitää mielessä se,
mitä sanotaan Jesajan 30:15:ssä.
Me olemme voimakkaita,
jos pysymme tyyninä -
ja säilytämme luottamuksen, -
täyden luottamuksen,
Jumalaamme Jehovaan.
Luottamus ei ole pelkkä tunne
vaan valinta.
Päätämme luottaa Jehovaan,
koska hän ajattelee parastamme.
Kun me kaikki luotamme
Jehovaan ja järjestöön, -
tuloksena on yksimielisyys.
Musiikkivideossa korostuu se voima,
joka piilee yksimielisyydessä, -
vaikka maailma voi riepotella meitä.
Mä oon hajalla, enää en jaksa
Nyt liian isot jutut maahan painaa
Mua rakastetaan, se on varmaa
Mut kaiken tän jälkeen
olo on silti harmaa
Tuu mun luokse – voit auttaa
Sun rukous rauhoittaa
Vielä noustaan täältä
Sä tarjoot ystävälle olkapäätä 
ja autat jaksamaan
On rakkaus vahvaa, 
voi sillä parantaa
ja Jehovalta me tää kaikki saadaan
Rakkautta saadaan
Sä oot hajalla,
surun näen kasvoilla
Muista, ettet yksin jää sen kanssa
Mä oon tässä
Jehova on lähellä
Hän meiltä säästellyt ei
oo rakkauttansa
Mä tuun ja tahdon sua auttaa
Voi rukous rauhoittaa
Vielä noustaan täältä
Mä tarjoon ystävälle olkapäätä 
ja autan jaksamaan
On rakkaus vahvaa
Voi sillä parantaa,
se Jehovalta saadaan
Vielä noustaan täältä
Me toinen toisellemme olkapäätä 
vuorollaan tarjotaan
On rakkaus vahvaa
Voi sillä parantaa,
ja Jehovalta me tää kaikki saadaan
Me saadaan
Yhdessä noustaan
Me noustaan
Kun katastrofi iskee, -
ystäviltä saatu tuki
on aivan korvaamatonta.
Kun me luotamme vakaasti järjestöön,
se saa toiset tekemään samoin.
Nuoret, oletteko törmänneet ajatukseen,
että Jumalaa voi palvoa miten haluaa?
Mitä jos ette tiedä,
mitä siihen vastaisi?
Kuullaan kahdelta nuorelta,
miten he käsittelivät epäilyksensä.
Koulussa tuodaan vahvasti
esille sitä ajatusta, -
että kaikki uskonnot
ja elämäntavat on yhtä oikeita.
Kerran kentällä
yks mies alkoi haastaa meitä.
Se sanoi: ”Meidän kirkko
rakentaa sairaaloita -
ja tekee paljon hyväntekeväisyyttä.
Mitä te ootte saaneet aikaan?”
Mä aloin miettiä, että
miksi me ei tehdä mitään sellaista.
Jos kerran muutkin
tekee hyviä asioita, -
niin onko tää tosiaan
ainoa oikea uskonto?
Se alkoi vaivaamaan mua.
Mun sairaanhoitajaopintoihin
kuului etiikan kurssi.
Siinä käsiteltiin eri uskontoja
sairaanhoidon näkökulmasta.
Yhtenä päivänä aiheena oli
seksuaaliset suuntautumiset -
ja sukupuoli-identiteetit.
Opettaja kysyi jokaiselta erikseen, -
mitä mieltä me ollaan
tällaisista elämäntavoista.
Siinä hetkessä mä vaan toivoin,
että maa nielaisis mut.
Se oli tosi kuumottavaa.
Matteuksen 7:13, 14:ssä sanotaan,
että on kaksi eri tietä.
Toinen niistä on oikea ja toinen väärä.
Mä tajusin, että pitäisi varmistua siitä,
että mä oon valinnut oikean tien, -
ja vahvistaa mun uskoa.
Mä laitoin ylös kaikki ne asiat,
mitä se mies oli nostanut, -
ja otin siitä itselle tutkimisprojektin.
Mä aloin käydä niitä läpi
yksi kerrallaan.
Yksi kiinnostava pointti oli
Matteuksen 7:22, 23:ssa.
Vaikka ihmiset tekisi Jeesuksen
nimessä vaikuttavia asioita, -
se ei tarkoita,
että Jeesus silti hyväksyisi ne.
Mä mietin, että me todistajat
pysytään puolueettomina, -
rakastetaan kaikkia ja kerrotaan
hyvää uutista koko maailmassa.
Ne on just niitä asioita,
mitä Jeesus käski tehdä.
Mä pidin hiljaa rukouksen.
Jehova antoi mulle rohkeutta,
ja mä kerroin, -
että mä en elä
vaan omien ajatusten mukaan, -
vaan mä otan Jumalan normit huomioon.
Mulle tuli mieleen se, kun Pilatus
kysyi Jeesukselta kyynisesti, -
että mikä on totuus.
Hän ajatteli, ettei mitään
absoluuttista totuutta ole olemassa.
Eli aina on ollut niitä,
jotka on sitä mieltä, -
ettei yhtä totuutta ole
ja että voi elää niin kuin haluaa.
Sananlaskut 22:3 sanoo:
”Kaukokatseinen näkee vaaran
ja menee suojaan.”
Mä olin ennen sitä tuntia katsonut,
että mitä me käsitellään.
Mä tiesin, että tähän aiheeseen mun
olisi tärkeää valmistautua etukäteen.
Mulle oli tosi paljon hyötyä
muutamista jw.orgin artikkeleista.
Niiden avulla mä pystyin
perustelemaan mun vakaumuksen -
ymmärrettävällä tavalla.
Mä tajusin, että sen sijaan,
että mä jäisin vatvomaan tätä kotiin, -
mun kannattaisi lähteä taas kentälle.
Parin viikon päästä mä sain
uuden tilaisuuden puolustaa mun uskoa.
Vaikka perustelisi jotain asiaa
Raamatun avulla, -
niin se ei silti välttämättä
saa toista vakuuttumaan.
Mutta omaa uskoa
se kyllä vahvistaa joka kerta.
Mä oon tosi ujo, ja siksi muhun
helposti vaikuttaa se, -
mitä toiset ajattelee.
Mutta tosiasia on se, että on vaan
yksi oikea tapa palvella Jehovaa.
1. Korinttilaiskirjeen 1:10 sanoo, -
että meidän pitää olla
”täysin yksimielisiä”.
Ei ole olemassa montaa eri totuutta.
Sitä on vaikea edes sanoin kuvailla, -
miten kiitollinen mä oon Jehovalle
siitä, että mä tunnen hänet -
ja että mä tiedän,
mikä on oikea uskonto.
Mä toivon, että muutkin vois
kokea saman ja löytää totuuden.
Sen takia mä haluan kertoa
Jehovasta mahdollisimman monille.
Mä uskon, että on olemassa
yksi oikea uskonto, -
ja se on tuonut vakautta mun elämään.
Mun ei tarvii arvailla,
mitä mun pitäisi tehdä eri tilanteissa, -
koska Raamattu on Jumalan sana.
Mä voin olla ihan satavarma siitä, -
että sieltä löytyy hyvät neuvot
ongelmaan kuin ongelmaan.
Me ei ehkä rakenneta sairaaloita, -
mutta kyllä meidän työ
pelastaa ihmishenkiä, -
koska me autetaan muitakin
pääsemään lähelle Jehovaa.
Oletko kuullut samanlaisia kysymyksiä
opettajilta tai koulukavereilta?
Mieti, miten uskoa voi vahvistaa,
aivan kuten Naomi ja Vince tekivät.
Jos näet hieman vaivaa,
mistä voit olla varma?
Siitä, että Jehova opastaa sinua
ja antaa vastaukset kysymyksiisi.
Jehova palkitsee myös ne,
jotka ovat valmiit -
laajentamaan palvelusta
ja kokeilemaan jotain uutta.
Tämän voi kokea
esimerkiksi tarvealueella.
Mä oon Rob McGee,
ja mä oon tarvealueella -
Dominikaanisessa tasavallassa.
Dominikaaninen tasavalta
on kenttäilijän paratiisi.
Täällä on upeita rantoja
ja huikeita maisemia.
Kaikkein parasta täällä on ihmiset.
Jo lapsena mä halusin
tulla lähetystyöntekijäksi -
ja tehdä kenttää eri puolilla maailmaa.
Nyt mun unelma on toteutunut.
Tarvealueella on omat haasteensa,
ja joskus on vähän koti-ikäväkin.
Mutta ystävistä täällä
on tullut mulle kuin perhe.
Ne on aina valmiita tulemaan hätiin,
kun joku tarvii apua, -
ja mä oon kyllä sitä tarvinnut.
Kun mä tulin,
ne auttoi mua löytää asunnon -
ja kävi usein tuomassa mulle ruokaa
ja katsomassa, että kaikki on ok.
Vaikka mä joskus
kaipaankin jotain kotoa, -
niin ystävät on saanut mut tuntemaan,
että mun paikka on täällä.
Haasteet jää taka-alalle,
kun saa keskittyä täysin kenttään.
Mä voin vähän esitellä
mun tyypillistä päivää täällä.
Mä herään yleensä klo 7.15.
Klo 8.30 mä lähden liikenteeseen.
Läheskään kaikilla ei ole autoa,
mutta monilla on moottoripyörä.
Se onkin taloudellinen tapa liikkua.
Mä en ollut ajanut moottoripyörällä
ennen kuin mä tulin tänne, -
eikä ollut tullut mieleenkään,
että sitä voisi käyttää kentällä.
Ystävät on opettaneet,
miten ajaa turvallisesti.
Nyt mä pääsen hyvin
paikasta toiseen.
Valtakunnansalille ajaa noin vartissa.
Mä kuulun
viittomakieliseen seurakuntaan, -
jossa käytetään
amerikkalaista viittomakieltä.
Kenttäkokouksen jälkeen
me lähdetään saman tien alueelle.
Täällä on tosi helppoa olla kentällä.
Ihmiset on ystävällisiä,
ja ne tykkää jutella.
Me kysytään usein alueella,
asuuko siellä kuuroja.
Monesti ne lähtee näyttämään tietä.
Joskus pitää kävellä hyvinkin kauas.
Alkuvaiheessa
se tuntui musta vähän oudolta.
Mutta kun kenttäkaverista
se oli ihan normaalia, -
niin mäkin rentouduin.
Nämä ihmiset oikeesti haluaa,
että me löydettäis kuurot.
Ja ne on tosi iloisia siitä,
kun me yritetään auttaa niitä.
Suurin osa arvostaa Raamattua
ja keskustelee mielellään meidän kanssa.
Aamupäivän kentän jälkeen
mennään kotiin huilaamaan, -
kun päivällä on niin kuuma.
Siihen juttuun mun ei oo ollut
ollenkaan vaikea sopeutua.
Paussin aikana mä syön lounaan.
Yks mun lempiruoka on la bandera.
Siinä on yleensä
riisiä, papuja ja jotain lihaa.
Sit mä juon kupin kahvia
ja lepään tai tutkin vähän aikaa.
Iltapäivällä on taas kokoontuminen.
Sitten onkin
raamattukursseja iltaan asti.
Raamattukursseja saa niin paljon
kuin vaan pystyy pitämään.
Ja se on se, mistä mä
tykkään täällä kaikkein eniten.
Kun alkaa laskea kustannuksia, -
niin helposti miettii vaan sitä,
mistä joutuu luopumaan.
Mutta kannattaa miettiä
myös sitä, mitä saa.
Mä oon saanut tehdä sitä,
mistä mä oikeesti nautin:
kertoa Jehovasta ja opettaa toisia.
Ja jotkut on mennyt kasteelle.
Mistään muusta ei saa
niin suurta iloa.
Mä oon myös itse oppinut paljon
ja saanut sellaisia kokemuksia, -
joita mä en ois ikinä saanut,
jos mä oisin jäänyt kotiin.
Ja yksin ei oo tarvinnut olla.
Seurakunnasta oon saanut
veljiä, siskoja, äitejä ja isiä.
Usein puhutaan meidän
maailmanlaajuisesta perheestä.
Mutta se on ihan eri juttu,
kun sen saa kokea itse.
Psalmissa 34:8 sanotaan:
”Maistakaa ja nähkää,
että Jehova on hyvä.”
Ja kun niin tekee, -
niin sitä herkullista maisteltavaa
riittää vaikka kuinka paljon.
On jännittävää päästä opettamaan
jollekin totuus Jehovasta.
Jos et pääse muuttamaan tarvealueelle, -
tulisiko mieleesi jotain muuta,
mitä voit tehdä?
Olemme tänään oppineet, -
että Jehovan järjestön antamien
ohjeiden noudattaminen -
voi olla jopa
elämän ja kuoleman kysymys.
Habakukin tavoin kerro kaikki
Jehovalle rukouksessa, -
niin pysyt tyynenä ja luottavaisena.
Tshomban perhe
luotti lujasti Jehovaan -
ja noudatti tarkasti ohjeita
myös kriisin aikana.
Kun perustelee itselleen
Raamatun totuudet, -
on helpompi noudattaa ohjeita,
joita Jehova antaa orjan välityksellä.
Videopostikortti tulee
tällä kertaa Serbiasta.
Maan pohjoisosista löytyy
hedelmällisiä tasankoja, -
itäosista kalkkikivipohjaisia vesistöjä, -
länsiosista mäkiä
ja etelästä vuoria.
Hedelmällisestä maaperästä
satoa riittää.
Serbia on yksi maailman
suurimmista vadelmantuottajista.
Laajat rapsipellot
tuottavat ruokaa karjalle.
Tyypillistä balkanilaista ruokaa
on ćevapi.
Ćevapit ovat mausteisesta
jauhelihasta valmistettuja pötköjä.
Niitä laitetaan riviin
pitaleivän sisään, -
ja mukaan laitetaan kermaista
levitettä, jonka nimi on kajmak.
Sunnuntailounas on katettu.
Perinteeseen kuuluu
kokoontua yhteen syömään, -
kertomaan tarinoita
ja nauttimaan toisten seurasta.
Hyvä uutinen tuli
entiseen Jugoslaviaan -
monen eri ihmisen mukana.
Yksi heistä oli sotilas
nimelta Nica Tralea.
Hän taisteli Itävalta-Unkarin
armeijassa vuonna 1918, -
mutta Venäjän armeija vangitsi hänet -
ja lähetti tuhansien
kilometrien päähän Siperiaan.
Siellä hän oppi totuuden.
Kun hän vapautui, hän palasi kotiin
ja alkoi järjestää kokouksia.
Toinen tapaus oli nuori parturi
nimeltä Franz Brand.
Hän onkin tuttu
Montenegron postikortista.
Hänet tunnettiin yhtenä
”Raamattu-partureista”.
Yksi asiakkaista, joka oppi totuuden,
Rudolf Kalle, nimitettiin myöhemmin -
yhdessä Franzin kanssa
haaratoimistonvalvojaksi.
1930-luvulla 20 kokenutta tienraivaajaa
lähetettiin tukemaan työtä, -
mukana veli Martin Pötzinger.
He eivät osanneet
serbokroaatin kieltä, -
mutta he käyttivät todistuskortteja.
Veli Pötzinger muisteli, kuinka hän
käveli syrjäisiin maaseutukyliin -
reppu täynnä julkaisuja -
ja puhui kaikille, jotka kuuntelivat.
Nykyään Serbiassa on paljon
innokkaita hyvän uutisen viejiä.
Vojvodinassa maanviljelijät
ovat erityisen kiireisiä -
sadonkorjuun aikaan.
Siksi ystävät pyöräilevät
pitkiäkin matkoja -
ja tapaavat heitä pelloilla.
Serbiassa on ihmisiä
eri puolilta maailmaa.
Siellä puhutaan muun muassa
venäjää, kiinaa, -
urdua, persiaa ja romanikieltä.
Romanikieltä puhuvat asuvat yleensä
omissa yhteisöissään, -
joissa talot on rakennettu
vieri viereen.
Ystävät ovat nähneet vaivaa
heidän tavoittamisekseen, -
ja tulokset ovat olleet mahtavia.
Belgradin romanikielinen seurakunta
johtaa 46:ta raamattukurssia, -
ja kokousten läsnäolijaprosentti
on yli 100.
Tässä saatte lämpimän tervehdyksen
Belgradin romanikieliseltä seurakunnalta.
Ja meiltä myös!
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.


-