JW subtitle extractor

Tervetuloa katsomaan
kuukausiohjelmaa!
Tässä ohjelmassa nähdään,
mitä hyötyä on siitä, -
että on valmis
korjaamaan ajatteluaan.
Tutustumme kahteen perheeseen,
jotka avasivat kotinsa vieraille -
ja saivat siksi suuria siunauksia.
Mietimme tarkemmin sitä,
miten Jehova puhdistaa meitä -
ja myös järjestöään -
ja miten siitä voi ottaa opiksi.
Näemme, miten hienot tulokset
on siitä, että muistaa, -
mikä on kaikkein tärkein tapa
huolehtia perheestä.
Tämä on JW Broadcasting.
Mietitään nyt hetki sitä,
miten muistia voi käyttää viisaasti.
Voi tulla mieleen,
että onko edes mahdollista -
kontrolloida sitä, mitä muistaa.
Se ei tietysti ole täysin mahdollista.
Mutta siihen, mihin keskittyy
ja mitä jatkuvasti ajattelee, -
pystyy vaikuttamaan.
Käsitellään ensin Jehovan antamaa
mallia muistin käytöstä -
ja sitten sitä, millä tavalla
muisti liittyy rakkauteen -
ja toisten palvelemiseen.
Jos ajatellaan Jehovaa,
niin mitä hän haluaa muistaa meistä?
Luetaanpa Heprealaiskirjeen 6:10.
Eli mitä Jehova muistaa?
Hän keskittyy siihen hyvään,
mitä teemme.
Tätä jaetta on selitetty tällä tavalla:
”Jos Jumala jättäisi huomiotta
palvelijoidensa hyvät teot -
tai lakkaisi välittämästä niistä, -
se olisi hänen mielestään
epäoikeudenmukaista.”
Tästä näkyy hyvin se, miten paljon
Jehova rakastaa palvelijoitaan.
Tietysti Jehova tietää meistä kaiken.
Hän on perillä myös virheistä
ja synneistä, joita teemme.
Mutta hän ei keskity
tällaisiin kielteisiin asioihin.
Havainnollistetaan tätä.
Meidän muistia, johon on
tallennettu se mitä olemme tehneet, -
voitaisiin verrata kirjastoon.
Jehova tietää jokaisen
tuossa kirjastossa olevan kirjan.
Joissain kerrotaan meidän virheistä
ja toisissa meidän hyvistä teoista.
Vaikka Jehova tietää tarkkaan,
missä virheistä kertovat kirjat on, -
hän on päättänyt
lukea vain niitä kirjoja, -
joissa kerrotaan siitä hyvästä,
mitä olemme tehneet.
Miten Jehovan esimerkki auttaa meitä
käyttämään muistia viisaasti?
Palataan Heprealaiskirjeen lukuun 6.
Jakeessa 10 oli kaksi asiaa,
joihin kannattaa keskittyä.
Ensimmäinen niistä oli rakkaus
Jumalan nimeä kohtaan.
Se että Jumalan nimi liitetään meihin,
on suuri kunnia.
Mutta ymmärrämme sen,
että se tuo mukanaan myös vastuun.
Se miten puhumme,
pukeudumme ja toimimme, -
vaikuttaa Jehovan maineeseen
joko myönteisesti tai kielteisesti.
1. Korinttilaiskirjeen 10:31 sanookin,
että mitä ikinä teemme, -
se kaikki tulisi tehdä
Jumalan kunniaksi.
Kaikille pitäisi olla täysin selvää, -
että me pidämme
Jehovan nimeä pyhänä -
ja että se on meille tärkeä.
Rakkaus Jumalan nimeä kohtaan
näkyy myös sillä tavalla, -
että kerromme siitä
ja sen merkityksestä toisille, -
kun olemme kenttätyössä.
Sen takia on tärkeää,
että panostaa kenttätyön laatuun.
Se taas edellyttää sitä,
että muistaa valmistautua, -
koska vaikka on tärkeää
aloittaa keskusteluja, -
mietittynä pitäisi olla myös
jotain merkityksellistä sanottavaa.
Ja on hyvä olla valpas
ja varautua todistamaan -
erilaisissa arjen tilanteissa.
Kannattaa myös muistaa
asettaa itselleen sopivia tavoitteita -
ja jos mahdollista, järjestää aikaa
kenttätyölle joka viikko.
Meidän tavoite on tehdä kaikki
hyvän uutisen vuoksi -
ja näyttää, miten paljon me
rakastamme Jehovaa ja hänen nimeään.
Toinen Heprealaiskirjeessä mainittu
asia, johon kannattaa keskittyä, -
on se, että palvelee edelleen pyhiä.
Tässä jakeessa pyhillä tarkoitetaan
Jeesuksen voideltuja seuraajia.
Heprealaiskristityt palvelivat toisia
voideltuja veljiä ja sisaria monin tavoin.
Todennäköisesti siihen sisältyi
aineellinen apu, kun sitä tarvittiin.
Paavali kiitti heitä siitä, että he
olivat tukeneet toisia aiemmin, -
ja siitä, että he edelleen
jatkoivat samaan tapaan.
Tämä Heprealaiskirjeen ajatus -
soveltuu kaikkiin Jumalan
palvelijoihin myös nykyään.
Eli muista:
on tärkeää tehdä hyvää toisille.
Me olemme iloisia ja kiitollisia,
kun joku tekee meille jotain hyvää.
Mutta se että annamme jotain toisille,
koska rakastamme heitä, -
tuo meille vieläkin enemmän iloa.
Lista niistä asioista, joita voimme
käytännössä tehdä toisten hyväksi, -
on todella pitkä.
Ehkä meidän on mahdollista antaa
ruokaa, vaatteita tai majapaikka -
esimerkiksi niille, jotka ovat kärsineet
luonnononnettomuuksista, -
joita vainotaan
tai jotka ovat vakavasti sairaita.
Yksi tapa on kiittää ja rohkaista
seurakunnan veljiä ja sisaria.
Ystäviä voi auttaa myös
rukoilemalla heidän puolestaan.
Se on erittäin tärkeää.
Ydin on se,
että olosuhteista riippumatta -
meidän kaikkien pitäisi toimia
Sananlaskujen 3:27:n mukaan:
Eli voidaan sanoa,
että me käytämme muistia viisaasti, -
kun muistamme auttaa toisia -
ja osoittaa rakkautta
Jumalan nimeä kohtaan.
Yksi haaste,
kun puhutaan muistista, on se, -
että me muistamme asioita,
jotka olisi parempi unohtaa.
Näin voi esimerkiksi olla,
jos joku on kohdellut meitä huonosti.
Muisto tuosta tapauksesta
iskostuu mieleen, -
niin että jäämme kantamaan kaunaa -
ja olemme vakuuttuneita siitä,
että tuo ihminen ei voi muuttua.
Verrataan kahta Raamatun esimerkkiä.
Mietitään ensin
Daavidin ja Simein tapausta.
Simei oli kuningas Saulin sukulainen.
Hän oli kantanut vuosia
kaunaa Daavidille.
Hänen mielestään Daavid oli
anastanut kuninkuuden Saulin suvulta.
2. Samuelin kirjassa kerrotaan, -
miten Simei heitteli kiviä ja tomua
Daavidin ja hänen miestensä päälle -
ja huusi kirouksia.
Se mitä Simei teki,
oli äärimmäisen epäkunnioittavaa.
Siksi yksi Daavidin miehistä, Abisai,
olisi halunnut tappaa Simein, -
mutta Daavid ei sallinut sitä.
Hän vastusti kiusausta kostaa
ja jätti asian nöyrästi Jehovan käsiin.
Se että Daavid pysyi tyynenä,
oli upea osoitus itsehillinnästä.
Myöhemmin Simei kuitenkin katui
ja pyysi, että Daavid antaisi anteeksi.
Taas Abisai olisi halunnut
tappaa Simein, -
mutta edelleenkään Daavid
ei suostunut siihen.
Hän vannoi jopa valan,
että hän ei surmaisi Simeitä.
Voi kuvitella, että Jehova
oli todella tyytyväinen siihen, -
miten Daavid toimi.
Ennen kuin Daavid kuoli, -
hän kuitenkin sanoi pojalleen
Salomolle kiinnostavat sanat -
1. Kuninkaiden kirjan 2:8, 9:ssä.
Hän sanoi:
Silloin kun Simei kirosi Daavidia, -
Daavid oli mahdollisesti
vähän päälle 60-vuotias, -
ja hän kuoli 70-vuotiaana.
Eli melkein 10 vuoden ajan
Daavid oli hautonut asiaa.
Hän ei pystynyt unohtamaan sitä.
Raamatussa ei kerrota syitä siihen,
miksi näin oli.
Mutta tämä korostaa sitä,
että jos joku kohtelee meitä -
epäystävällisesti
tai epäoikeudenmukaisesti, -
meidän voi olla
todella vaikeaa unohtaa sitä, -
vaikka olisimme itse tilanteessa
reagoineet oikein.
Se voi pyöriä mielessä -
ja tuntua pahalta
vielä vuosienkin päästä.
Mikä voisi auttaa meitä
pääsemään asian yli -
ja antamaan anteeksi?
Mietihän sitä,
miten Jeesus suhtautui Pietariin.
Sinä yönä, jona Jeesus pidätettiin, -
Pietari lupasi,
ettei koskaan hylkäisi häntä.
Kului vain muutama tunti, -
ja Pietari kielsi
tuntevansa Jeesuksen, -
peräti kolme kertaa.
Nuo hetket olivat Jeesuksen
maanpäällisen elämän kriittisimmät.
Hän olisi kaivannut toisten tukea
enemmän kuin koskaan aiemmin.
Mutta juuri silloin opetuslapset
hylkäsivät hänet – myös Pietari.
Heti kun Pietari tajusi,
mitä hän oli tehnyt, hän murtui -
ja itki katkerasti.
Mutta mitä Jeesus teki?
Raamatussa kerrotaan,
että ylösnousemuksen jälkeen -
Jeesus näyttäytyi Pietarille.
Nuhteliko hän Pietaria ja vuodatti sitä,
miten pettynyt hän oli?
Markuksen 16:7 antaa vihjeen,
mistä tapaamisessa oli kyse.
Tässä on enkelin sanat naisille,
jotka tulivat Jeesuksen haudalle:
Tämän jakeen
tutkimisviitteessä sanotaan näin:
”Jossain vaiheessa ennen kuin Jeesus
näyttäytyi ryhmälle opetuslapsiaan, -
hän ilmeisesti näyttäytyi Pietarille,
kun tämä oli yksin.
Epäilemättä tämä
henkilökohtainen huomio -
ja se, että enkeli
mainitsi Pietarin nimeltä, -
vakuutti Pietarin siitä,
että hän oli saanut anteeksi, -
vaikka oli kolme kertaa
kieltänyt tuntevansa ystäväänsä.”
Se oli varmasti
aivan valtava helpotus Pietarille.
Jeesus ei tietenkään ollut
unohtanut sitä, mitä Pietari teki.
Mutta hän päätti, että hän
ei keskity Pietarin virheisiin -
vaan niihin hyviin
ominaisuuksiin, joita tällä oli.
Jeesus ei vain antanut anteeksi, -
vaan hän myös antoi Pietarille
tehtävän vahvistaa veljiä.
Jeesuksen malli on erittäin hieno.
Jos joku meidän ystävä
on loukannut meitä, -
meillä on hyvä tilaisuus
jäljitellä Jeesusta -
ja käyttää muistia viisaasti.
Otetaan vielä yksi esimerkki
muistin käyttämisestä oikein.
Tämäkin liittyy Daavidiin.
Daavid muisteli tilanteita,
joissa Jehova oli auttanut häntä.
Se sai hänet luottamaan siihen,
että hän selviytyisi mistä tahansa.
Tämä näkyy hyvin psalmissa 27.
Luetaan jakeet 2 ja 3:
Daavid tosiaan sanoi:
”Sydämeni ei pelkää – –.
silloinkin olen luottavainen.”
Voimmeko olla yhtä luottavaisia
tulevaisuuden suhteen?
Kyllä, jos käytämme muistia viisaasti.
Miten se tapahtuu?
Oletko ollut vaikeassa tilanteessa,
jossa olet rukoillut Jehovalta apua, -
ja sitten Jehova antoi sinulle
viisautta ja voimaa kestää -
tai auttoi sinua
ratkaisemaan ongelman?
Älä unohda sitä.
Tai oletko halunnut
laajentaa palvelusta -
ja sitten näit, miten Jehova poisti
vuorenkaltaisia esteitä, -
niin että pystyit
saavuttamaan tavoitteesi?
Älä unohda sitäkään.
Elämän varrella meille kertyy
monenlaisia muistoja.
Kun mietit ystäviä, joiden kanssa
olet ollut tekemisissä, -
keskitty heidän
myönteisiin ominaisuuksiinsa -
ja muista kaikki se hyvä,
mitä he ovat tehneet.
Kun mietit millainen itse olet, -
yritä hankkiutua eroon
kielteisistä tunteista, -
kuten kateudesta ja kaunasta.
Kehitä edelleen
kauniita ominaisuuksia, -
kuten anteeksiantavaisuutta
ja rakkautta.
Ja muista aina, millä tavalla
Jehova on auttanut sinua aiemmin -
ja miten hän auttaa tällä hetkellä.
Voimme olla varmoja, että olipa
edessä mitä tahansa haasteita, -
me voimme selviytyä niistä,
kun käytämme muistia viisaasti.
Raamatun esimerkkien lisäksi
myös nykyään -
veljet ja sisaret
käyttävät muistia viisaasti.
Yksi heistä on veli Don Schwenning.
Hän muistaa elämänsä varrelta
monia muutoksia, -
joita Jehovan järjestössä
on tapahtunut.
Jehovan kansan nykyhistoria
on ollut täynnä muutoksia, -
kasvua ja kehitystä.
Minä olen itse nähnyt
suuren osan noista muutoksista.
Välillä se on ollut innostavaa,
välillä pelottavaa, -
mutta aina palkitsevaa.
Olen nähnyt kuinka
kuparin tilalle on tullut kultaa.
Minä olen Don Schwenning.
Olen ollut Jehovan palvelija
yli 70 vuotta, -
ja tässä ollaan vasta
pääsemässä vauhtiin.
Isä sai työkaverilta kirjan
ja oppi sitä kautta totuuden, -
ja pian meidän koko perhe
kävi kokouksissa.
Se oli meille iso muutos, -
mutta seurakunta otti meidät
niin lämpimästi vastaan.
Minuakin kannustettiin heti
tulemaan osaksi seurakuntaa.
Oli mukava mennä valtakunnansalille
ja tuntea, miten ystävät arvostaa.
Jotkut muutokset järjestössä
on ollut helppo ymmärtää ja hyväksyä.
Esimerkiksi kun sain käsiini
Uuden maailman käännöksen, -
huomasin heti, kuinka hieno se oli.
Minä ihastuin siihen
ja luin siitä luvun joka päivä.
Sitä oli niin helppo ymmärtää, -
toisin kuin Kuningas Jaakon käännöstä,
jota olin siihen mennessä lukenut.
Uuden maailman käännös
auttoi ymmärtämään, -
että Jehova on todellinen persoona,
jonka ystävä voi olla.
Se auttoi edistymään,
ja meninkin 16-vuotiaana kasteelle.
Kun olin täyttänyt 18, -
minut nimitettiin
avustavaksi palvelijaksi.
Yksi ensimmäisistä tehtävistäni oli
olla kirjantutkisteluryhmän johtaja.
Ryhmässä monilla oli
paljon enemmän ikää ja kokemusta.
Se jännitti aluksi aivan kauheasti.
Tervetuloa kaikki.
Sitten voidaan... tuota...
Se ei ollut aina helppoa.
Välillä olin itse aivan hukassa,
ja sitten vain kahlattiin aineisto läpi.
Mutta vaikka minua jännitti,
ystävät kannustivat ja olivat tukena.
Tuntui aivan kuin Jehova olisi
auttanut noissa uusissa tehtävissä.
Joskus muutokset vaikuttaa enemmän,
ja vuonna 1972 minulle kävi niin.
Olin siihen asti ollut
seurakunnanpalvelija.
Eli minä olin pääasiassa
vastuussa seurakunnasta, -
ja minulla oli kaikenlaisia tehtäviä.
Mutta sitten vuonna 1972 -
jokaiseen seurakuntaan
muodostettiin vanhimmisto.
En aluksi oikein tykännyt muutoksesta,
mutta samalla tajusin, -
että reaktioni oli väärä
ja minun pitäisi muuttaa asennettani.
Minusta tuntuu,
että suhteeni Jehovaan parani, -
koska halusin hyväksyä muutoksen
ja rukoilin sen vuoksi paljon.
Tajusin, että minun täytyi nähdä
tuo muutos Jehovan näkökulmasta.
Vasta sitten näin viisauden
tämän järjestelyn takana.
On mahtavaa, että jokaisessa
seurakunnassa on vanhimmisto.
Seurakunta voi hyvin, kun on
paljon veljiä pitämässä siitä huolta.
Olen nauttinut iäkkäämpien
veljien kokemuksesta -
ja nuorempien veljien energiasta.
Ihan niin kuin
Sananlaskuissa sanotaan, -
monien neuvonantajien avulla
menestytään.
Muutoksia tulee jatkossakin, -
mutta meidän täytyy
vain totella Jehovaa.
Hän tietää, että nuo muutokset
ovat meille hyväksi, -
ja mekin tajuamme sen
ennemmin tai myöhemmin.
Suurimmat muutokset
ovat tietenkin vielä edessä.
Elämme tähän asti jännittävintä aikaa
kuulua Jehovan kansaan.
Jos olet nuori,
älä päästä tätä tilaisuutta ohi.
Tutustu Jehovan järjestöön.
Älä jää katselemaan sivusta.
Ole aktiivinen seurakunnassa.
Tutustu vanhimpiin.
Kerro heille, että haluat olla avuksi
kaikessa, missä pystyt.
Luota Jehovaan,
ja anna hänen ohjata sinua.
Hän tekee elämästäsi
todella kiinnostavaa.
Jos ei haittaa,
niin minä tästä lähden.
Tekemistä nimittäin riittää.
Mitä hän on oppinut niistä?
Todennäköisesti useimmille meistä
on päivänselvä asia, -
että seurakunnassa on vanhimmisto.
Mutta veli Schwenningin ei ollut
helppo sopeutua tuohon muutokseen.
Mikä auttoi häntä
suhtautumaan siihen Jehovan tavalla?
Hän rukoili paljon ja yritti ymmärtää,
miksi muutos oli järkevä.
Katsotaan seuraavaksi,
miten rukous auttoi kahta perhettä -
tarttumaan tilaisuuteen
ja majoittamaan konventtivieraita -
ja mitä hyvää se sai aikaan.
2015 meidän kaupungissa
pidettiin erikoiskonventti.
Meiltä kysyttiin, voisiko meidän luo
majoittua konventtivieraita.
Siihen aikaan mulla oli jo
monta rautaa tulessa.
Tuntui, että vuorokaudessa
ei ollut riittävästi tunteja.
Meidän poika oli 11-vuotias,
eli melkein teini-ikäinen, -
ja mun vaimolla oli
vasta ollut terveysongelmia.
Hän mietti, olisiko hänellä
voimia huolehtia ystävistä.
Me ajateltiin, ettei ehkä ole
hyvä aika majoittaa delegaatteja.
Meidän pojan syntymän jälkeen
me rukoiltiin usein, -
että me osattais opettaa häntä
parhaalla mahdollisella tavalla.
Me haluttiin tehdä asioita, -
jotka auttaisi häntä
pääsemään lähelle Jehovaa.
Yhtenä päivänä mun vaimo sanoi:
”Jehova on ollut
niin antelias meille, -
että pitäisikö meidänkin
olla vieraanvaraisia?”
Niinpä kun me oltiin vielä rukoiltu,
me todettiin, että me pystyttäis -
majoittamaan delegaatteja,
kun tehtävät jaettais meille kaikille.
Heti kun vieraat saapui, -
meistä tuntui niin kuin me
oltais oltu vanhoja tuttuja.
He oli niin lämpimiä ja aitoja.
Meitä rohkaisi tosi paljon nähdä, -
miten valtavan tärkeitä
hengelliset asiat oli heille.
Heillä selvästikin oli
hyvät hengelliset rutiinit.
Noilla ystävillä ja kaikilla kivoilla
keskusteluilla, joita me käytiin, -
oli iso vaikutus meidän poikaan.
Muistan, kun hän tuli
sanomaan mulle:
”Hei isä, mulla olisi yksi tärkeä asia,
josta mä haluaisin jutella.”
Sitten hän suoraan sydämestä kertoi,
miten paljon hän rakastaa Jehovaa -
ja että hän haluaa mennä kasteelle.
Se että ne ystävät tuli meille
majoitukseen konventin ajaksi, -
oli vastaus meidän rukouksiin.
Me ollaan edelleen hyviä ystäviä.
Me on käyty heidän luona, -
ja siitä konventista
on paljon hienoja muistoja.
Me ollaan tosi iloisia päätöksestä
majoittaa konventtivieraita -
ja osoittaa sillä tavalla rakkautta.
Me itse ollaan saatu siitä
moninkertaisesti enemmän.
En olis koskaan uskonut,
että vieraanvaraisuuden osoittaminen -
vois olla vastaus mun
ja mun äidin rukouksiin.
Abraham oli vieraanvarainen
ihan ventovieraille.
Kun mä kuulin, että täällä
pidetään erikoiskonventti, -
mä ajattelin, että vihdoin mulla on
tilaisuus majoittaa delegaatteja.
Noihin aikoihin meidän koti
oli oikeastaan aika pelkistetty.
Meillä oli vaan ne ihan perusjutut,
että voitiin nukkua ja syödä, -
ja ruokapöytäkin oli ihan pikkuinen.
Mut se ei ollut meidän ainoa ongelma.
Mä en halunnut niitä
vieraita meidän kotiin, -
ja mä sanoin, että multa
on turha pyytää apua.
Mun sisko ei ollut todistaja.
Mä olin tosi keskittynyt
mun opiskeluihin ja mun töihin.
Silti kaikki tuntui jotenkin turhalta.
Mä olin tosi yksinäinen ja onneton.
Se pariskunta, joka meillä majoittui,
oli tosi ihana.
Ne oli niin hauskoja, ja niiden kanssa
oli kauhean helppo jutella.
He söi tyytyväisenä kaikkea,
mitä me tarjottiin.
He ei olleet yhtään kranttuja.
Meistä tuntui ihan siltä kuin
me oltais tunnettu vuosikausia.
Se oli niin luonnollista.
Muhun teki suurimman vaikutuksen se,
että he oli tosi onnellisia.
Ja mä tajusin, että se johtui siitä,
että he palvoo Jehovaa.
Mä oon tosi kiitollinen siitä, -
että mun äiti ja sisko oli valmiita
osoittamaan vieraanvaraisuutta.
Siksi mäkin sain tutustua
näihin ihaniin ihmisiin.
Musta tuntuu, että heidän esimerkki
oli ihan ratkaiseva tekijä siinä, -
että mä halusin
alkaa tehdä muutoksia.
Mä pyysin raamattukurssia
ja oikeasti aloin edistyä.
7. maaliskuuta 2020 mut kastettiin.
Siitä pariskunnasta ja meistä
tuli ikuisia ystäviä.
Me pidetään vieläkin yhteyttä,
ja meillä on myös viestiryhmä.
Me annettiin sille
ryhmälle nimeksi ”Iso perhe”.
Niiden ystävien vierailu
oli tosi iso lahja Jehovalta -
ihan koko meidän perheelle.
Hyvän tekeminen toisille
vahvistaa perhesiteitä, -
luo uusia läheisiä ystävyyssuhteita -
ja jättää mahtavia muistoja, -
joihin on mukava palata
vuosienkin jälkeen.
Mutta kaikki muistot
eivät tietysti ole mukavia.
Mitä jos jotkin ikävät asiat
jäävät vaivaamaan?
Saamme hyviä neuvoja
aamupalvonnasta, jonka teema on -
”Me kaikki erehdymme monta kertaa”.
Tämän päivän jakeesta,
Jaakobin 3:2:sta, -
riittäisi paljon pohdittavaa.
”Me kaikki erehdymme
monta kertaa.”
Alaviitteen mukaan sanan ”erehtyä”
kirjaimellinen merkitys on kompastua.
Tässä Jaakob viittaa erityisesti
ajattelemattomiin sanoihin.
Me olemme vuosien varrella saaneet -
käytännöllisiä neuvoja
hyvään kommunikointiin.
Monesti esimerkiksi sanotaan:
”Mieti ennen kuin puhut”, -
”Laske kymmeneen”
tai ”Ole hyvä kuuntelija.”
Tällaiset periaatteet auttavat meitä
kontrolloimaan sitä mitä sanomme.
Ja niistä on varmasti hyötyä.
Mutta kaikista hyvistä neuvoista -
ja omasta
elämänkokemuksesta huolimatta -
sanomme joskus
jotain ajattelematonta -
ja loukkaamme toisia.
Jälkeenpäin sitä miettii,
että miksi piti mennä sanomaan noin.
On kiinnostavaa,
että Jaakob käytti ilmausta, -
joka tarkoittaa kompastumista.
Jos kompastuu, ensireaktio
on katsoa ympärilleen, -
että ei kai kukaan nähnyt.
Mutta mitä yleensä tekee seuraavaksi,
kun on päässyt jaloilleen?
Monesti alkaa etsiä, että mikä se
oikein oli, mihin kompastui.
Ehkä maahan oli jätetty lojumaan
jotain ylimääräistä.
Tai ehkä asfaltissa oli halkeama,
mihin jalka osui, -
ja se sai kompastumaan.
Tai joskus ihan kirjaimellisesti
sitä kompastuu omiin jalkoihinsa.
Minulle itselleni on
useamman kerran käynyt niin, -
että olen ollut omissa
ajatuksissani ja kompuroinut, -
kun olen tullut portaita alas.
Ja sitten joskus harvoin
saattaa käydä niin, -
että joku oikeasti laittaa jalan eteen
ja yrittää kampata.
Tässä puheessa keskitymme -
juuri tähän luonnolliseen
reaktioon, mikä meillä tulee:
katsoa, mihin me kompastuimme.
Ja näemme,
että jokainen kompastuminen -
on mahdollisuus oppia.
Kun tekee virheen,
olisi hyvä pysähtyä miettimään:
Minkä takia reagoin huonosti
juuri tässä tilanteessa?
Ja miten voisin jatkoa ajatellen -
seuraavalla kerralla
reagoida paremmin?
On tärkeää tunnistaa ne tilanteet, -
joissa saattaisimme
puhua harkitsemattomasti, -
ja yrittää ennakoida ne.
Silloin on mahdollista
kontrolloida omaa reaktiotaan, -
eikä tarvitse katua
sanomisiaan myöhemmin.
Eikö totta, että jos toistaa
samat virheet aina vaan uudestaan, -
silloin ei ole osannut
ottaa niistä opikseen.
Joskus epäilykset, ylpeys tai pelot -
ovat syynä sille,
että puhumme sivu suun.
Käsitellään paria muuta syytä, -
miksi saattaisimme erehtyä
eli kompastua puheessa, -
ja miten niitä voi välttää.
Ensimmäinen liittyy
kommunikointiin läheisten kanssa.
Silloin kun tuntee jonkun hyvin, -
voi olla, ettei puhu hänelle
enää niin kunnioittavasti.
Ja saattaa olla, että tämän päivän
tekstin kirjoittajalla Jaakobilla -
oli tällainen tilanne.
Mieti, millainen lapsuus Jaakobilla oli, -
kun hänen isoveljensä
oli itse Jeesus Kristus.
Ehkä Jaakob ajatteli:
”Sinä vaan haluat olla äidin suosikki.
Olet olevinasi niin täydellinen.”
Niin hän itse asiassa olikin.
Ja muistat varmaan,
että Jaakob ei alkuun uskonut, -
että Jeesus on Messias.
Yksi syy oli ehkä se, että Jaakob
oli aina tuntenut Jeesuksen.
Luetaan Markuksen 3:21:stä, -
mitä jotkut Jeesuksen
läheiset ajattelivat:
”Mutta kun hänen
sukulaisensa kuulivat siitä, -
he lähtivät hakemaan häntä pois,
sillä he sanoivat:
’Hän on menettänyt järkensä.’ ”
Jakeen tutkimisviitteessä sanotaan,
että on mahdollista, -
että Jaakob oli
yksi noista sukulaisista.
Miltäköhän Jaakobista
tuntui myöhemmin, -
tässä tilanteessa, jota kuvaillaan
1. Korinttilaiskirjeessä?
Luku 15, jae 7.
Tässä sanotaan: ”Sen jälkeen
[Jeesus] näyttäytyi Jaakobille, -
sitten kaikille apostoleille.”
Mieti, miltä Jaakobista tuntui, -
kun Jeesus näyttäytyi
hänelle kahden kesken.
Jaakobia varmasti kadutti
jotkin asiat, joita hän oli sanonut, -
koska nyt hän tajusi,
että Jeesus on Messias.
Oletko joskus tiuskaissut esimerkiksi
puolisolle sellaiseen sävyyn, -
miten et ikinä puhuisi
kenellekään muulle?
Tai osaavatko perheenjäsenesi
ärsyttää sinua -
juuri oikealla tavalla,
niin että sinä näpäytät takaisin?
Ehkä he tekevät sen tahallaan
tai sitten eivät.
Mutta mieti, reagoisitko noin,
jos kyseessä ei olisi perheenjäsen.
Jos et, ehkä sinun kannattaa miettiä,
mitä ja mihin sävyyn -
puhut niille, jotka ovat sinulle
kaikista läheisimpiä.
Se että joku läheinen ihminen
ärsyttää meitä, -
ei oikeuta puhumaan loukkaavasti.
On siis tärkeää tunnistaa,
mitkä ovat syyt omaan reaktioon.
Sitten kun huomaat vaaranpaikan,
sinun on helpompi väistää se.
Käsitelläänpä sitten erästä
toisenlaista tilannetta.
Saattaisimme puhua
harkitsemattomasti silloin, -
kun meistä tuntuu,
että meitä vastaan hyökätään, -
ja tunnemme tarvetta
puolustaa itseämme.
Silloin täytyy miettiä,
mistä oma reaktio oikein johtuu.
Voiko syynä olla kateus,
ylpeys tai itsekkyys?
Tai ehkä aiempi erimielisyys
tuon ihmisen kanssa?
Kun analysoi tunteita, -
jotka ovat saaneet
puhumaan ajattelemattomasti, -
ja löytää syyn käytökselleen, -
jatkossa voi reagoida
samanlaisessa tilanteessa eri tavalla.
Sellaisia tunteita, jotka voivat
johtaa väärään reaktioon, -
voivat olla esimerkiksi:
”En tule kuulluksi.”
Reaktio: alat puhua kovempaa
tai huutaa.
”Minua ei kunnioiteta.”
Reaktio: olet itse epäkunnioittava.
”Minua syytetään väärin.”
Reaktio: näytät niille
ja todistat, että olet oikeassa.
”Minua ei ymmärretä.”
Reaktio: alat pitää mykkäkoulua.
Otetaan esiin Jaakobin kirjeen 3. luku.
Täällä selitetään,
miten negatiivisia reaktioita -
voisi korvata positiivisilla.
Jakeesta 14 eteenpäin:
”Mutta jos sydämessänne on
katkeraa kateutta ja riidanhalua, -
älkää kerskailko älkääkä
valehdelko vastoin totuutta.
Tämä ei ole viisautta,
joka on lähtöisin ylhäältä.
Se on maallista,
eläimellistä, demonista.
Siellä, missä on kateutta
ja riidanhalua, -
on myös epäjärjestystä
ja kaikkea pahaa.”
Ja nyt niitä hyviä ominaisuuksia:
”Mutta ylhäältä tuleva viisaus
on ennen kaikkea puhdas, -
lisäksi rauhaa rakentava,
järkevä, valmis tottelemaan, -
täynnä armoa ja hyviä hedelmiä
sekä puolueeton, -
eikä se ole tekopyhä.
Oikein toimiminen tuottaa
rauhallisissa olosuhteissa -
hedelmää niille,
jotka edistävät rauhaa.”
Varaudu siihen, kun sinusta
seuraavan kerran tuntuu siltä, -
että sinua vastaan hyökätään.
Mieti etukäteen,
miten sinun kannattaisi reagoida.
Kun on kyseessä joku tuttu ihminen,
on aika helppo kuvitella, -
mitä hän ehkä sanoo
ja miten itse saattaisi vastata.
Eli käy se läpi mielessäsi.
Vaikka ensimmäisellä kerralla
oma reaktio ei menisi ihan putkeen, -
jatka harjoittelua,
kunnes löydät oikean reaktion.
Tosielämässä keskustelu menee
todennäköisesti eri tavalla.
Mielikuvaharjoittelu
on silti hyödyllistä, -
koska se opettaa
kontrolloimaan omia tunteita.
Se auttaa myös muistamaan,
että kaikkein tärkeintä -
on rauhan säilyminen.
Kun ottaa oppia menneistä virheistä
ja valmistautuu tuleviin tilanteisiin, -
pystyy todennäköisesti
hillitsemään kielensä paremmin.
Tämän puheen ydinajatus oli, -
että jokainen kompastuminen
on mahdollisuus oppia.
Otetaan tähän vielä yksi näkökulma
Jaakobin 3:6:sta, -
jossa kieltä verrataan tuleen.
Miltä tuntuisi, jos vahingossa
sytyttäisit tulipalon?
Aivan kamalalta.
Mutta sen jälkeen selvittäisit,
mistä se johtui, -
tai ehkä siitä
aloitettaisiin jopa tutkinta.
Joka tapauksessa oppisit jotain.
Ehkä opit, että ei kannata
jättää liedelle mitään valvomatta -
tai yrittää sammuttaa
rasvapaloa vedellä.
Opit, mitä ei kannata jatkossa tehdä.
Tämä sama prosessi
toimii myös silloin, -
kun kompastuu puheessa.
Analysoi tilanne.
Mieti, miten voisit välttää
saman virheen seuraavalla kerralla.
Muista, että jokainen kompastuminen
on mahdollisuus oppia.
Kun emme jää
märehtimään virheitämme -
vaan yritämme ottaa niistä oppia, -
silloin niistäkin muistoista,
jotka ovat vähemmän mukavia, -
on meille hyötyä.
Perheenpäillä on kannettavana
painava vastuu.
Ei ole helppoa huolehtia
kaikista perheen fyysisistä, -
tunneperäisistä
ja hengellisistä tarpeista.
Musiikkivideolla nähdään,
miten yksi isä onnistuu tässä.
Kappaleen nimi on
Jatkan Jehovan avulla.
Mä jatkan, mikään estä ei
Meen Isän vierellä ja pysyn reitillä
Mä jatkan, mikään estä ei
Jehovalta saan voimaa milloin vaan
Voimaa milloin vaan
Mitä kertoisin elämästäni
Huoleton ei se oo varmasti
Saatan toitottaa
”Joo, tää hoidellaan”
ja huomaan, et taas luotin itseeni vaan
Joskus menee tiukille,
mut en saa unohtaa
Kun Luojani mua auttaa,
läpi meen mistä vaan
Mä jatkan, mikään estä ei
Meen Isän vierellä ja pysyn reitillä
Mä jatkan, mikään estä ei
Jehovalta saan voimaa milloin vaan
Mä jatkan, mikään estä ei
Jehovalta saan voimaa milloin vaan
Mä jatkan, mikään estä ei
Pikku murhekin paljon harmittaa
jos mun mieltä jää se kaivelemaan
Isän silmin sen jos kuitenkin nään
vähitellen saan sen hälvenemään
Vaikka menis tiukille,
en hylkää Jehovaa
Kun Luojani mua auttaa,
läpi meen mistä vaan
Mä jatkan, mikään estä ei
Meen Isän vierellä ja pysyn reitillä
Mä jatkan, mikään estä ei
Jehovalta saan voimaa milloin vaan
Mä jatkan, mikään estä ei
Jehovalta saan voimaa milloin vaan
Mä jatkan, mikään estä ei
Jehovalta saan voimaa milloin vaan
Meen Isän vierellä ja pysyn reitillä
Mä jatkan, mikään estä ei
Jehovalta saan voimaa milloin vaan
Voimaa milloin vaan
Te isät, Jehova näkee työn,
mitä te teette perheenne hyväksi.
Se ei ehkä ole helppoa, -
mutta kun jatkuvasti
luotatte Jehovaan, -
hän auttaa perhettänne menestymään
ja palvelemaan häntä iloiten.
Videosarjassa Aarteiden etsintää -
olemme saaneet paljon vinkkejä
Raamatun tutkimiseen.
Nyt on vuorossa Heprealaisten
kirjoitusten viimeinen kirja, Malakia.
Siinä kerrotaan muun muassa,
miten Jehova puhdistaa meitä.
Mä en voi uskoa, että me ollaan jo
viimeisessä pikkuprofeetassa.
Joo, näiden parissa
on kyllä aika mennyt siivillä.
Mun mielestä oli
tosi hyvä idea miettiä, -
millaiset olosuhteet on ollut silloin,
kun kirja kirjoitettiin.
Totta! No mitä sä oot
oikein saanut selville?
Malakia on heprealaisten kirjoitusten
viimeinen kirja, -
ja se myös valmistui viimeisenä.
Eli Jehova oli lähettänyt jo
monta profeettaa israelilaisten luo -
ja ollut tosi kärsivällinen.
Siitä huolimatta kansa teki
taas sitä, mitä Jehova vihasi.
Joo, ne kaksi ekaa lukua
paljastaa, missä mentiin.
Jehovasta ei välitetty.
Uhrien taso oli ala-arvoinen.
Jotkut vaihtoi puolisonsa
epäjumalanpalvelijaan.
Papeille se oli ihan ok.
Musta tuntuu, että mulla ei olisi
enää kärsivällisyys riittänyt.
Mutta onneksi Jehovalla riitti.
Siksi hän lähetti Malakian. - Totta.
Kun Malakiaa luki,
niin jotkut sanat pomppasi esiin.
On jännää, mitä kaikkea saa selville,
kun kiinnittää sanavalintaan huomiota.
Mielenkiintoista.
Eli mitä sanoja sä löysit?
Luvun 3 jakeessa 3 sanotaan,
että Jehova -
”istuu – – hopean puhdistajana,
ja hän puhdistaa Leevin pojat”.
Sanat ”puhdistaja” ja ”istuu”
alkoi kiinnostaa. - Okei.
Etsin noilla sanoilla Verkkokirjastosta,
ja sieltä löytyi tällainen aarre:
Mä mietin, että eikö Jehova
tehnytkin näin Israelin kanssa.
Jehova salli kansan
kohdata vaikeuksia.
Hän oikaisi heitä ja lähetti
profeettoja toisensa perään.
Eli hän hengellisesti puhdisti heitä.
- Jehova on just tuollainen.
Vaikka ihmiset tuottaisi pettymyksen,
hän ei silti ole ankara eikä luovuta.
Hän antaa mahdollisuuksia muuttua.
- Jehova istuu ja puhdistaa.
Hän puhdisti Israelia,
ja nyt hän puhdistaa meitä.
Raamatun sanat voi puhdistaa,
tai sitten me saadaan oikaisua, -
tai sitten meillä on
joku koetteleva tilanne.
Oikaisu voi vähän sattua, -
tai koetteleva tilanne
voi olla yllättävän raju, -
mutta ne voi lähentää
meitä Jehovaan. - Niinpä.
Mutta mitä sä sanoisit,
mitä se opettaa Jehovasta?
Jehova näkee,
millaista potentiaalia meissä on.
Se itse prosessi voi olla kivulias,
mutta Jehova tietää, -
millaisia meistä voi
sen seurauksena tulla.
Eli kun Jehova puhdistaa,
niin se ei ole rangaistus -
vaan rakkaudenosoitus.
Heti Malakian kirja alussa
Jehova sanookin:
Vuoden 2018 Vartiotornissa
oli hyviä kysymyksiä, -
joiden avulla voisi miettiä tuota.
Mitä tunteita se herättää?
Miten sitä voi soveltaa?
Nuo on kyllä hyviä
kysymyksiä mietittäväksi.
Se on totta, että neuvojen saaminen
yleensä vähän kirpaisee.
Mutta jos muistaisi, että ne on
osoitus Jehovan rakkaudesta, -
niin ne olisi helpompi ottaa vastaan.
Jehovahan näkee,
millaisia meistä voi tulla, -
vaikka me ei itse nähtäis sitä.
Mä voisin miettiä, että annanko
Jehovan puhdistaa mua.
Mulla on ominaisuuksia,
joita pitäisi vähän hioa.
Puhunko mä niistä
Jehovalle rukouksessa?
Kun saan oikaisua
Raamatusta tai järjestöltä, -
otanko sen oikeasti vastaan
vai ohitanko sen?
Kun Jehova sallii koettelevan tilanteen,
tuleeko musta katkera?
Vai annanko sen kehittää mussa
lempeyttä ja kärsivällisyyttä?
Mitä Jehova haluaa, että mä opin?
- Tosi hyviä kysymyksiä.
Metallin epäpuhtaudet
nousee pintaan, -
kun se on pitkään
korkeassa lämpötilassa.
Vähän samalla tavalla voi käydä, -
jos meidän elämässä
joku vaikea tilanne jatkuu pitkään.
Se voi nostaa pintaan myös
odottamattomia tunteita ja asenteita.
Mulle kävi just niin.
Mä tulin sanoneeksi asioita,
jotka myöhemmin kadutti, -
ja löysin itsestäni
tosi ikäviä asenteita.
Se oli lannistavaa, koska mä luulin,
että mä olisin ollut kypsempi.
Voi että. Mutta mä ymmärrän tuon.
Ja tässä se vertauksen hienous onkin.
Nimittäin Jehova osaa odottaa,
että meidän huonot puolet tulee esiin.
Mut hän ei keskity siihen
vaan siihen kultaan, mitä meissä on.
Kun me huomataan joku heikkous,
meillä on mahdollisuus työstää sitä, -
ei lannistua sen takia.
Hyvä pointti. Ehkä Jehova antaa
myös mun kestää jotain, -
koska hän tietää,
mitä musta voi tulla.
Ja mieti Jehovan tunteita, kun meistä
heijastuu joku hänen ominaisuus.
Niinpä. Ja me voidaan
jäljitellä Jehovaa siinä, -
miten me suhtaudutaan toisiin.
Nähdäänkö me niiden
hyvät puolet ja potentiaali -
eli se, millaisia niistä tulee
uudessa maailmassa?
Vai keskitytäänkö me
vaan heikkouksiin?
Eli nähdäänkö me se,
miksi Jehova rakastaa niitä?
Ehkä jonkun ystävän ärsyttävä piirre
onkin vahvuus oikeassa tehtävässä.
Ja tämä pätee myös meihin.
Mä haluan keskittyä
meidän hyviin ominaisuuksiin -
eli siihen kultaan, mitä meillä on,
enkä mihinkään ikävään.
Jehova näkee aina, millaisia meistä
voi tulevaisuudessa tulla, -
ja siksi mäkin haluan
keskittyä siihen kultaan.
Aikamoisia aarteita.
Ja vaan yhdestä jakeesta!
No jep, siitä sai niin paljon irti, -
kun keskityttiin olosuhteisiin
ja sanavalintaan -
ja sitten vielä mietiskeltiin.
Mutta Malakian profetioissa riittää
tutkittavaa pidemmäksikin aikaa.
Esimerkiksi miten tämä kirja
liittyy Messiaaseen?
Joo, Malakia oli heprealaisten
kirjoitusten viimeinen profeetta -
ennen kuin Messias ilmestyi.
Tämä kirja on edelleen
tosi merkittävä, -
koska Malakiasta päästään
Johannes Kastajaan -
ja Johannes Kastajasta Jeesukseen.
- Aika siistiä.
Mutta mitä me voidaan oppia siitä,
miten Jehova otti huomioon naiset?
Ja miten sana ”erikoisomaisuus”
liittyy suhun ja muhun?
Keskitytään näihin seuraavaksi.
Nämä pikkuprofeetat
on ollut huikea tutkimisprojekti.
Jehovan uskollinen rakkaus,
armo, huolenpito ja voima -
on näkyneet ihan jokaisessa kirjassa.
Jehovasta oppii koko ajan lisää.
Eli jatketaan. Tässähän on
hädin tuskin vasta päästy vauhtiin.
Jehova puhdistaa meitä taitavasti.
Hän auttaa kärsivällisesti yksilöitä
ja koko järjestöä edistymään.
Kannattaa kysyä itseltä:
millä tavalla Jehova puhdistaa minua, -
niin että voisin palvella häntä
entistä paremmin?
Aarteiden etsintää -sarja on saanut
12 profeetan kirjat elämään.
Jotta videosta saadaan realistinen, -
tuotantotiimin täytyy luoda
uskottava miljöö:
israelilaiskylä, moderni asunto
tai mitä ikinä tarvitaankin.
Oletko miettinyt,
miten tämä käytännössä tehdään?
Katsotaanpa.
Videoiden perimmäinen
tavoite on opettaa.
Jotta siinä voisi onnistua,
niiden täytyy olla koskettavia.
Ja videot koskettaa vaan,
jos ne on realistisia.
Jo ihan projektin alussa
täytyy ratkaista, -
voidaanko kuvata
jossain valmiissa paikassa -
vai pitääkö rakentaa lavasteet.
Koska kaikki tehdään
lahjoitusvaroilla, -
me yritetään parhaamme mukaan
välttää turhia menoja.
Me tiedetään,
että ystävät joutuu tekemään -
kovasti työtä palkkansa eteen.
Siksi on tärkeää käyttää
lahjoitusvaroja taloudellisesti, -
kun mietitään kuvauspaikkoja.
Ennen kuin me aletaan
rakentaa mitään, -
me varmistetaan, että olisiko
sopiva kohde jo valmiina.
Joskus ystävät antaa
oman kotinsa käyttöön -
väliaikaiseksi kuvauspaikaksi.
Voi olla mahdollista käyttää
jotain julkista paikkaa.
Tai sitten voidaan kuvata
Betelin tiloissa.
Kerran yhteen videoon
piti kuvata kohtaus sairaalassa.
Mutta sen sijaan, että oltaisiin
lähdetty oikeaan sairaalaan -
tai rakennettu lavasteet, -
Betelistä löytyi just täydellinen ikkuna.
Me kuvattiin siinä ja lisättiin
kuvapankista videokuvaa vauvasta.
Ja niin me saatiin kohtaus valmiiksi
tosi helposti ja nopeasti.
Joskus on niin, että käytettävissä
ei ole mitään valmista paikkaa.
Silloin täytyy alkaa
suunnitella lavasteita.
Kun on päätetty,
että kuvauspaikka rakennetaan, -
lavastussuunnittelija ja tiimi miettii,
millaisia lavasteita tarvitaan.
Kuvaustiimi laatii listan kaikista
videon eri otoista ja kuvakulmista.
Se auttaa lavastussuunnittelijaa
hahmottamaan, -
mitä kohtauksissa näkyy
ja mikä siinä on keskeistä.
Vain ne lavasteet rakennetaan,
mitä tarinan kertomiseen tarvitaan.
Rakennusalalla tehdään
lähtökohtaisesti pysyviä rakenteita.
Mutta lavasteissa
tilanne on toinen, -
koska ne täytyy saada helposti
pystytettyä ja myöskin purettua.
Lavasteet on tilapäisiä,
mutta niiden pitää näyttää hyvältä.
Usein lavasteissa riittää se,
että ne näyttää aidoilta, -
vaikka ne ei toimisikaan oikein.
Keittiö saatetaan rakentaa niin,
että ovet ja laatikot ei edes aukea.
Portaissa vähän sama juttu.
Lavasteisiin ei rakenneta
toista kerrosta, -
mutta portailla saadaan aikaan
se vaikutelma, että sellainen on.
Siinä säästyy aikaa ja rahaa.
Me käytetään usein
muunneltavia seinäelementtejä.
Ne on käteviä, koska ne voidaan
valmistaa etukäteen.
Se nopeuttaa lavasteiden
kokoamista ja purkamista.
Ja kun kuvaukset on ohi,
ne säästetään seuraaviin.
Elementin pintalevy on ehkä maalattu,
ja siihen on voitu kiinnittää jotain.
Projektin jälkeen se otetaan pois,
ja lisäksi irrotetaan niitit ja muu.
Sitten siihen kiinnitetään uusi
kuuden millin vanerilevy.
Ja niin se seinäelementti
on taas kuin uusi.
Jotkut elementeistä on olleet
käytössä melkein 10 vuotta.
Kun me rakennetaan
uutta kuvauspaikkaa, -
lavasteista yritetään usein
tehdä uudelleenkäytettäviä.
Esimerkiksi kun kuvattiin
Hiskia-videota -
”Oi Jehova – – sinuun olen
pannut luottamukseni”, -
meitä pyydettiin tekemään lavasteita, -
joita voisi hyödyntää
muissakin projekteissa.
Ja nyt melkein 10 vuotta myöhemmin
samoja lavasteita on vielä käytössä.
Tavoitteena on käyttää samoja
materiaaleja mahdollisimman pitkään.
Esimerkiksi Josia-videon kulisseja
käytettiin Nehemia-videossa -
ja Daavid-sarjassa.
Meillä on luokkahuonekulissit,
jotka taipuvat nykyaikaiseen videoon -
ja historialliseen videoon.
Ja lisäksi niistä on tehty
eteläamerikkalainen koti.
Meillä on lavasteissa kuvauksia varten
myös valtakunnansali.
Siitä tehtiin pienempi kuin
tavallisesta valtakunnansalista, -
koska silloin se näyttää täydeltä,
vaikka siellä olisi vaan 30 ihmistä.
Tämän salin kirjastoa
voi käyttää myös muihin tarkoituksiin.
Se on lavastettu näyttämään
makuuhuoneelta jonkun kotona -
tai haastattelutilalta.
Aina kun samaa kuvauspaikkaa
käyttää jossain toisessa videossa, -
meitä huolestuttaa,
että katsojat voi tunnistaa sen.
Mutta rekvisiitta auttaa siinä.
Muutamalla muutoksella se tila
saadaan näyttämään aivan toisenlaista.
Katsojan näkökulmasta
se on ihan eri paikka.
Aidonnäköisten kuvauspaikkojen
suunnittelu on tosi mukavaa työtä.
Ja erityisen palkitsevaa on se,
kun löytää toimivan -
ja yksinkertaisen ratkaisun
johonkin ongelmaan.
On mahtavaa tehdä töitä
niin lahjakkaiden ja luovien -
ja kekseliäiden
veljien ja sisarten kanssa.
He saavat yksinkertaisen tilan
näyttämään upealta kamerassa.
Ja he tekee sen siksi,
että ystävät voisi saada -
mahdollisimman paljon irti
näistä hienoista videoista.
Nämä videot ovat
todellinen lahja Jehovalta.
Ehkä niitä katsoo nyt
vähän uusin silmin, -
kun tietää, miten paljon
on nähty vaivaa -
kuvauspaikkojen
suunnittelussa ja rakentamisessa.
Tässä ohjelmassa on käsitelty sitä,
miten muistia voi käyttää viisaasti.
On mietitty,
miten sopeutua muutoksiin, -
miten tehdä hyvää toisille, -
ja miksi on hyvä antaa
Jehovan puhdistaa meitä.
Tämän kuun postikortti
tulee Kambodžasta.
Kaakkois-Aasiassa
sijaitseva Kambodža -
on tunnettu värikkäästä kulttuurista
ja herkullisista ruoista.
Ihmiset käyvät toreilla
ostamassa tuoreita raaka-aineita -
paikallista herkkua
amok treita varten.
Se on kalacurrya,
joka on kääritty banaaninlehteen.
Kambodžan luonnosta
löytyy kaikenlaista kaunista.
Maan koillisosassa
on mahtavia vesiputouksia.
Suojelluissa metsissä elää esimerkiksi
aasiannorsuja ja jätti-iibiksiä.
Melkein joka maakunnassa
on kauniita lootuspeltoja.
Kambodžasta löytyy
zirkoni-nimisiä jalokiviä.
Kun niitä kuumennetaan
voimakkaasti, -
niiden värisävy muuttuu
pysyvästi sinertäväksi.
Tuota sävyä kutsutaan
ratanakirinsiniseksi.
1950-luvun lopulla maahan
saapui lähetystyöntekijöitä.
Vuoteen 1965 mennessä
lähetystyöntekijöiden, -
kuten George ja Carol Crawfordin, -
täytyi kuitenkin lähteä maasta
poliittisten ongelmien takia.
Kambodžassa ei voinut
kertoa hyvää uutista -
eikä järjestää kokouksia.
Siellä ei ollut Jehovan todistajia
melkein 25 vuoteen.
Jehova ei kuitenkaan
unohtanut kambodžalaisia.
Vuonna 1993 Jehovan todistajat
rekisteröitiin virallisesti Kambodžassa.
Lähetystyöntekijät saivat palata.
Nyt kun kenttätyötä
on taas tehty 33 vuotta, -
maassa on yli 1 200 todistajaa -
ja he johtavat
1 400:aa raamattukurssia.
Sadat veljet ja sisaret
eri puolilta maailmaa -
ovat muuttaneet
tähän kauniiseen maahan.
Eikä ihme, sillä sen avoimia,
iloisia asukkaita on helppo rakastaa.
Vastikään siellä pidettiin
Valtakunnan julistajien koulu.
Siihen osallistui 20 veljeä ja sisarta.
Joukossa oli myös
lähetystyöntekijäpariskunta, -
joka oli valmistunut
Gileadista vuonna 1999.
He olivat siitä asti haaveilleet
taas kouluun pääsystä.
Kokeneet lähetystyöntekijät
opiskelivat yhdessä -
nuorempien paikallisten
ystävien kanssa.
Kaksi oppilasta lähetettiin koulun
jälkeen Chbar Ampovin seurakuntaan.
Seurakunnalla on aluetta
myös Svay Riengissa, -
joka sijaitsee noin 120 km:n päässä.
Svay Riengissa asuvat ystävät
osallistuvat kokouksiin etäyhteydellä.
Chbar Ampovin veljet ja sisaret
matkustavat aika ajoin sinne kentälle -
ja rohkaisemaan ystäviä.
Chbar Ampovin seurakunta -
ja Svay Riengin ryhmä
lähettävät lämpimät terveiset -
veljille ja sisarille kaikkialla.
On mahtavaa nähdä, miten ystävät
eri puolilla maailmaa ylistävät Jehovaa.
Tämä on JW Broadcasting
Jehovan todistajien päätoimistosta.

JW Broadcasting – marraskuu 2026