JW subtitle extractor

Tänne tulee 2 500 konventtivierasta.
Haluamme tarjota pelkästään parasta.
Haluamme, että he tuntevat
veljesseuran rakkauden.
Tästä oli tarkoitus tehdä
ikimuistoinen kokemus.
Se vaatisi muutakin kuin että
sanoisimme: ”Täällä olisi ruokaa tarjolla.”
Uskomatonta.
Eihän tässä edes löydä sanoja.
Ensiksi piti alkaa suunnitella
ja harjoitella iltaohjelmaa.
Hautauduin huoneeseen
pariksi päiväksi. Itkin ja rukoilin.
Meitä on auttanut se, että luotamme
Jehovan ohjaavan järjestöään.
Vieraista huolehtimiseen liittyi
enemmän työtä kuin kuvittelimme.
Meillä on täällä aidot
muonavankkurit 1800-luvun lopulta.
On oikeita cowboyita,
hevoskouluttajia, -
lassonheittoa, Texas longhorneja...
Teemme piimäsämpylöitä
uudisasukkaiden tapaan hiilitulella.
Meillä on esiintyjät
neljään eri näytelmään.
Jokaisessa on 80-90 näyttelijää.
Esityksiä on kolmessa eri kohteessa
neljänä eri päivänä.
Iltaisin ohjelmassa on ruokailua
konventtivieraiden kanssa.
Sitten on hengellistä ohjelmaa:
musiikkia, haastatteluja, videoita.
Kenttäpalvelus ei aina ole ollut
osa konventtivieraiden ohjelmaa.
Mutta nyt on selvää, että Jehova
on ohjannut hallintoelintä niin, -
että kenttäpalvelus on ohjelmassa.
Ystävillä on täällä kenttätyössä
samanlaisia haasteita kuin meilläkin.
Silti he jaksavat olla ahkeria.
Se rohkaisi minua ja antoi
uutta motivaatiota kenttätyöhön.
Tarvittiin vapaaehtoisia
toivottamaan delegaatit tervetulleiksi.
Aluksi mietin, miksi bussin ulkopuolella
oli niin paljon väkeä.
He olivat toivottamassa meidät
tervetulleiksi. Se oli liikuttavaa.
Innostuimme siitä, että täällä
konventtisalilla olisi kierroksia.
Yli 3 600 vapaaehtoista.
Kaikkiaan yli 5 000 haki.
Pyysimme apua aktiviteetteihin
yli 200 seurakunnasta.
Tulimme tänne
lähes 1 400 km:n päästä Wyomingista.
Valmistelimme vaunuja muutaman viikon,
ja matkaan meni pari päivää.
Pyysin työnantajalta viikon vapaata,
jotta pääsin tänne.
Tein siitä rukousasian,
ja Jehova vastasi.
Sain työnantajalta luvan
ja pääsin tänne.
Olen tästä kaikesta tosi innoissani.
Uudessa maailmassa
jokainen päivä on varmasti tällainen.
Olen piirtänyt ja maalannut kortteja, -
joissa esiintyy asioita
Washingtonin osavaltiosta.
Sain suunnitella logon
konventin lahjakasseihin.
Me lauletaan konventtivieraille.
Tykkään laulaa vieraille, -
koska haluan tehdä Jumalan
ja vieraat iloiseksi.
Lento saapui iltakymmeneltä, -
mutta ystävät odottivat lentokentällä
ja lauloivat meille.
Uskon, että he tykkäävät
tervetulotoivotuksista -
ja meidän tekemistä lahjoista.
He voivat viedä jotain mukanaan
ja muistella konventtireissua.
Yläosan ”JW” on
The Messenger -lehdestä, -
joka julkaistiin
Columbuksen konventissa 1931.
Meillä on tosi innokas joukko
veljiä ja sisaria.
Kaikki haluavat kantaa
kortensa kekoon -
ja tehdä edes jotain
konventtivieraiden hyväksi.
Tervetuloa Seattleen!
On mahtavaa nähdä,
että vieraat käyttävät tätä kassia!
Meillä oli pitkä lento takana,
mutta sitten näimme iloiset ystävät, -
kaikki kyltit ja lahjat.
Tuntui, että tämä ei ole todellista!
Tunsimme heti, että meitä rakastetaan.
Emme tunne heitä
tai tiedä heidän nimiään, -
mutta kaikki hymyilevät
ja ovat yhtä isoa porukkaa.
Se on tosi rakkautta.
Melkein itku tulee.
Haluamme vieraiden tuntevan,
että rakastamme heitä.
Olemme täällä heitä varten
ja teemme kaikkemme, -
että heillä olisi mukava olla.
Halusimme heidän tuntevan,
että koko tämä aika on yksi iso halaus.
Jehova on selvästi kaiken takana.
Järjestö on täynnä iloisia,
innokkaita ja touhukkaita ihmisiä.
Tähän on käytetty valtavasti
aikaa, energiaa ja resursseja, -
mutta kaikki on tehty Jehovan
kunniaksi ja vieraiden hyväksi.
Tulisipa joku
3 000 vuoden päästä sanomaan:
”Muistan sinut siitä
cowboy-jutusta Texasissa!”
Se olisi iso juttu.
Cowboyt eivät yleensä tunteile,
mutta tämä kyllä pikkuisen herkistää.
Olen niin onnellinen, että voisin itkeä.
Me laulettiin niille.
Ne muistaa sen, kun ne menee kotiin.
Me halutaan, että vierailla on kivaa!

Vieraanvaraisuutta kansainvälisissä konventeissa