JW subtitle extractor

Tämä on Birmingham.
Täällä asui kuuluisa tieteilijä
ja pappi Joseph Priestley.
Vuonna 1789 hän ja ryhmä
muita lahjakkaita miehiä -
yhdistivät voimansa ja alkoivat
kääntää Raamattua englanniksi.
200 vuoden ajan luultiin,
että projekti oli epäonnistunut -
eikä siitä ollut jäänyt
mitään jäljelle.
Miten tämä käännös erosi muista?
Miksei sitä koskaan julkaistu?
Haastattelimme tutkijoita siitä, -
mitä Priestleylle
ja hänen käännökselleen tapahtui.
Hän teki työtä tieteen saralla.
Hän tutki sähköä ja kaasuja,
erityisesti hapen ominaisuuksia.
Hän oli poikkeuksellinen mies.
Hänet muistetaan
tieteellisistä saavutuksista, -
mutta hän ei halunnut
tulla muistetuksi niistä.
Hän halusi tulla muistetuksi
pappina, teologina, -
koska uskonto oli hänelle tärkeää.
Hänellä oli
käsittämättömän hyvä muisti, -
hän oppi helposti kieliä, -
ja hän uurasti itseään säästämättä.
Hän oppi hepreaa jo nuorena,
mahdollisesti noin 15-vuotiaana.
Hän opiskeli kreikkaa ja latinaa -
ja niitä seemiläisiä kieliä,
jotka olivat hänen ulottuvillaan.
Siitä oli tavattomasti hyötyä, -
koska kun hän perehtyi
Raamatun teksteihin, -
hän pystyi vertaamaan
Kuningas Jaakon käännöstä -
alkukielisiin alkuteksteihin.
Oli tullut saataville -
heprealaisista ja kreikkalaisista
teksteistä useita käsikirjoituksia, -
joista huomattiin, että Kuningas
Jaakon käännöksen pohjateksti -
ei kaikissa kohdissa ollut
ainoa mahdollinen lukutapa.
Vaikka Kuningas Jaakon käännöksen
kieli on suurenmoista, -
käännöksessä on puutteita.
Siinä on lisäyksiä ja käännösvirheitä.
Priestley oli itsenäinen ajattelija,
joka etsi totuutta.
Yhtä totuutta
hän piti kaikkein tärkeimpänä, -
sitä, että Raamatun mukaan
Kaikkivaltias Jumala -
ei ole sama kuin Jeesus.
Hän julkaisi tämän kirjasen 1783,
ja siinä sanotaan:
”Raamattu opettaa,
että on vain yksi Jumala, -
joka yksin on kaiken tekijä
ja kaiken hallitsija, -
että tämä yksi Jumala
on ainoa palvonnan kohde -
ja että hän lähetti Jeesuksen
Kristuksen opettamaan ihmiskuntaa, -
valtuutti hänet tekemään ihmeitä,
herätti hänet kuolleista -
ja antoi hänelle kaiken vallan, joka
hänellä on koskaan ollut tai on nyt.”
Priesley ajatteli,
että Kuningas Jaakon käännös hämärsi -
Jumalan ja Kristuksen välisen eron.
Niinpä vuonna 1787
hän kirjoitti ystävälleen, -
papille nimeltä Theophilus Lindsey.
Lindsey oli anglikaanipappi, -
mutta hän alkoi vähitellen
kyseenalaistaa kirkon opetuksia, -
kuten kolminaisuutta.
Hänen teologiset käsityksensä
alkoivat olla samansuuntaisia -
kuin Priestleyn käsitykset.
Priestley kirjoitti Lindseylle:
”Olen iloinen siitä, -
että sinua selvästikin miellyttää ajatus
uudesta raamatunkäännöksestä.
Se ei nähdäkseni vaikuta
kovinkaan mittavalta urakalta.
Jos sinä käännät Uuden testamentin,
minä syvennyn Vanhaan.
Se onnistunee
kolmessa vuodessa hyvinkin.”
Kolme vuotta
oli kunnianhimoinen tavoite.
Kuningas Jaakon käännös
vaati 47 tutkijalta peräti 7 vuotta.
Siksi Priestley ja Lindsey
sekä kaksi muuta tutkijaa -
alkoivat suunnitella hanketta.
He aikoivat parantaa
Kuningas Jaakon käännöstä -
muuttamalla vain sellaisia jakeita, -
jotka kaipasivat
täsmällisempää käännöstä.
Ryhmä päätti noudattaa
käännöstyössään tiettyjä sääntöjä.
Yksi noista säännöistä
erottaisi tämän käännöksen -
kaikista senaikaisista
englanninkielisistä -
ja mahdollisesti myös
muunkielisistä raamatunkäännöksistä.
Tuo sääntö oli selvä:
kun Vanhassa testamentissa
on heprean kielessä Jumalan nimi, -
se käännetään vastineella Jehova
eikä sanalla Herra, -
ja Uudessa testamentissa
käytetään nimeä Jehova, -
kun on tarpeen erottaa toisistaan
Jumala ja Kristus.
Se ei ollut mikään uusi idea.
Tässä on kirja,
jonka on kirjoittanut Hopton Haynes.
Noin 40 vuotta ennen
Priestleyn käännösprojektia -
Haynes ehdotti
aivan samaa lähestymistapaa.
Hän ajatteli,
että Kuningas Jaakon käännöksessä -
alkutekstin sana Jehova
olisi pitänyt jättää kääntämättä -
ja että jos Uudessa testamentissa
olisi käytetty sanaa Jehova kohdissa, -
joissa usein käytetään sanaa Herra,
olisi voitu tehdä selvä ero -
Herramme Jumalan
ja Herramme Kristuksen välillä.
Priestleyn tiimi oli samaa mieltä.
He tajusivat tarvitsevansa apua.
Siksi he kääntyivät
toisten tutkijoiden puoleen.
Moni kuitenkin kieltäytyi auttamasta.
He olivat syystäkin varovaisia.
Raamatun kääntäminen
1700-luvun Englannissa -
ei ollut vain kunnianhimoista
vaan myös hyvin vaarallista.
Raamatunkäännöksen valmistaminen
tuohon aikaan oli tulenarka asia.
Jotkut alkoivat kääntää Raamattua -
mutteivät koskaan
saaneet käännöstä valmiiksi.
Englannin kirkko pohjautui
Kuningas Jaakon käännökseen.
Se oli käännös, jonka kirkko hyväksyi
ja johon sen koko teologia perustui.
Joten jos joku sanoi,
ettei tuo käännös ollut riittävän hyvä, -
hän todellisuudessa
vastusti kirkon opetuksia.
Jos joku teki uuden käännöksen, -
hän ikään kuin esitteli uuden
teologian ja nousi kirkkoa vastaan.
Alle kolme kuukautta
suunnittelupalaverin jälkeen -
avuksi tuli muita tutkijoita, -
kuten Robert Edward Garnham, mies,
joka osoittautui korvaamattomaksi.
Olemme nyt Cambridgessä,
ja pyydämme kahta asiantuntijaa -
kertomaan enemmän Garnhamista
ja hänen työstään.
Garnham tuli 16-vuotiaana opiskelemaan
Trinity Collegeen vuonna 1769.
Vuotta myöhemmin
hän sai stipendin, -
ja aikanaan hänestä tuli
yliopiston opettaja.
Hän työskenteli täällä
Trinity Collegen Wren Libraryssa.
Garnhamin aikana
kirjasto ei ehkä ollut näin laaja, -
mutta yli puolet teoksista oli
raamatunkäännöksiä ja selitysteoksia -
eli teologisia tekstejä, -
joten kaikki työkalut
perusteelliseen tutkimustyöhön -
olivat helposti saatavilla
yhdessä rakennuksessa.
Priestley ja Lindsey arvostivat
hänen panostaan suunnattomasti, -
koska hän oli erittäin älykäs.
Sen lisäksi hän oli valtavan ahkera.
Minun mielestäni tässä yhteydessä
on kiinnostavaa havaita, -
kuinka syvällisesti hän oli perehtynyt
Raamatun teksteihin.
Garnham työskenteli
huomiota herättämättä -
mutta myös nopeasti.
Hän sai valmiiksi
alkuperäisen käännöstehtävänsä, -
Uuden testamentin kirjeet,
ja otti sitten vastaan lisää työtä.
25. marraskuuta 1789
Priestley kirjoitti Lindseylle:
”Herra Garnham on
verraton lisä joukkoihimme.”
Myöhemmin Lindsey kirjoitti
eräälle toiselle ryhmän jäsenelle, -
että kukaan ei uurasta kovemmin
kuin herra Garnham.
Paranneltu käännös, jota Priestley
ja hänen ryhmänsä toivoivat, -
oli jo viittä vaille valmis.
Mutta sitten vuonna 1791
puhkesivat Birminghamin mellakat, -
jotka olivat vuosisadan pahimpia
kahakoita Britanniassa.
Priestleyllä ja muilla
oli vahvoja poliittisia mielipiteitä.
Lisäksi he kiistivät avoimesti
kirkon opit.
Papit pitivät heitä uhkana
ja ottivat heidät maalitaulukseen.
Väkivaltaisuudet kestivät 4 päivää.
Useita mellakoitsijoita kuoli
ja monia rakennuksia tuhoutui.
Priestleyn talo Fairhillissä
poltettiin maan tasalle.
Oli ihme, että hän selvisi hengissä.
Kaikki hänen paperinsa
heitettiin ikkunasta.
Kaikki hänen käsikirjoituksensa
ja kirjansa, -
ja vaikuttaa siltä, että myös
hänen käännöksensä, tuhoutui.
Priestley lähti Englannista
Yhdysvaltoihin vuonna 1794.
Hän oli kaukana kotoa,
kaukana kaikesta tutusta.
Hänen tilanteensa oli
äärimmäisen vaikea.
Ilman omaa kirjastoa
ja ilman kollegoiden tukea -
Priestley ei pystynyt
jatkamaan käännösprojektiaan.
Hän ei enää koskaan ryhtynyt siihen.
Entä Garnham ja hänen käännöstyönsä?
Vastaus tähän kysymykseen
löytyy Lontoosta.
Garnham oli varovainen.
Hän oli julkaissut kirjoituksiaan
vain anonyymisti.
Niinpä kun Priestleyn koti oli tuhottu
ja projekti pysäytetty, -
Garnham jätti käännöksensä
julkaisematta.
Seuraavina vuosina Garnhamin asenne
Raamattua kohtaan muuttui, -
ja hänen uskonsa heikkeni.
1802 hän kuoli 49-vuotiaana.
Mitä tapahtui hänen käännökselleen?
Jäikö hänen työstään mitään jäljelle?
Yli 200 vuoden ajan luultiin,
että mitään ei jäänyt.
Alkuvuodesta 2017
tutkijat löysivät jotain yllättävää -
Dr. Williams’s Librarysta
Keski-Lontoosta.
Mitä he oikein löysivät?
Kaksi hyvin säilynyttä
käsinkirjoitettua tekstikokoelmaa, -
jotka yhdessä sisälsivät
melkein koko Uuden testamentin.
Toinen niistä oli raakaversio
ja toinen viimeistellympi.
Toisessa näkyi selvästi nimikirjaimet
R. E. G., Robert Edward Garnham.
Kun tutkijat tarkastelivat
näitä tekstejä, he tajusivat, -
että he olivat löytäneet
jotain poikkeuksellista, -
ainoan käsikirjoituksen, joka
Priestleyn projektista on löydetty.
Mielestäni tällaisen käsikirjoituksen
löytyminen on varsin epätavallista, -
koska monet vastaavanlaiset tekstit
ovat hävinneet.
Garnhamin käännös oli
ainutlaatuinen monella tapaa.
Monet tutut jakeet
oli käännetty tuoreella kielellä.
Kuningas Jaakon käännös sanoo,
että koko maailma on pahuudessa.
Garnhamin käännöksessä sanotaan:
”Koko maailma on
vastustajan vallassa.”
Sen sijaan että Garnham olisi
käyttänyt sanaa ”helvetti”, -
hän käänsi kreikan sanan ”haades”
sanalla ”hauta”.
Ehkä kaikkein huomionarvoisinta on se,
että Garnham käytti nimeä Jehova.
Kuningas Jaakon käännös sanoo:
”Sinun pitää rakastaa Herraa,
sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi.”
Garnham kirjoitti:
”Sinun pitää rakastaa Jehovaa,
sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi.”
Muut käännökset käyttävät
Jumalan nimeä vain muutaman kerran.
Garnham noudatti
tiiminsä käännösperiaatteita -
ja käytti nimeä Jehova noin 200 kertaa
Uudessa testamentissa.
Olimme olettaneet,
että tämä käännös oli tuhoutunut, -
joten se, että Garnhamin käännös
löytyi hänen papereidensa joukosta -
meidän kokoelmastamme,
oli todella hämmästyttävää.
Nuo tekstit ovat
valtavan kiinnostavia.
Käännöksen tekivät tutkijat, jotka olivat
hyvin perehtyneitä hepreaan ja kreikkaan.
Tämä kiehtova löydös
pitää saattaa suuren yleisön tietoon.
Robert Garnhamin työ tuo päivänvaloon
jännittävän osan Raamatun historiaa.
Uuden testamentin englanninkielinen
käännös 1700-luvulta, -
joka julkaistuna
olisi ollut todella mullistava.

Tuhoutuneeksi luultu raamatunkäännös löytyy
- 

Tuhoutuneeksi luultu raamatunkäännös löytyy

Tämä on Birmingham.
Täällä asui kuuluisa tieteilijä
ja pappi Joseph Priestley.
Vuonna 1789 hän ja ryhmä
muita lahjakkaita miehiä -
yhdistivät voimansa ja alkoivat
kääntää Raamattua englanniksi.
200 vuoden ajan luultiin,
että projekti oli epäonnistunut -
eikä siitä ollut jäänyt
mitään jäljelle.
Miten tämä käännös erosi muista?
Miksei sitä koskaan julkaistu?
Haastattelimme tutkijoita siitä, -
mitä Priestleylle
ja hänen käännökselleen tapahtui.
Hän teki työtä tieteen saralla.
Hän tutki sähköä ja kaasuja,
erityisesti hapen ominaisuuksia.
Hän oli poikkeuksellinen mies.
Hänet muistetaan
tieteellisistä saavutuksista, -
mutta hän ei halunnut
tulla muistetuksi niistä.
Hän halusi tulla muistetuksi
pappina, teologina, -
koska uskonto oli hänelle tärkeää.
Hänellä oli
käsittämättömän hyvä muisti, -
hän oppi helposti kieliä, -
ja hän uurasti itseään säästämättä.
Hän oppi hepreaa jo nuorena,
mahdollisesti noin 15-vuotiaana.
Hän opiskeli kreikkaa ja latinaa -
ja niitä seemiläisiä kieliä,
jotka olivat hänen ulottuvillaan.
Siitä oli tavattomasti hyötyä, -
koska kun hän perehtyi
Raamatun teksteihin, -
hän pystyi vertaamaan
Kuningas Jaakon käännöstä -
alkukielisiin alkuteksteihin.
Oli tullut saataville -
heprealaisista ja kreikkalaisista
teksteistä useita käsikirjoituksia, -
joista huomattiin, että Kuningas
Jaakon käännöksen pohjateksti -
ei kaikissa kohdissa ollut
ainoa mahdollinen lukutapa.
Vaikka Kuningas Jaakon käännöksen
kieli on suurenmoista, -
käännöksessä on puutteita.
Siinä on lisäyksiä ja käännösvirheitä.
Priestley oli itsenäinen ajattelija,
joka etsi totuutta.
Yhtä totuutta
hän piti kaikkein tärkeimpänä, -
sitä, että Raamatun mukaan
Kaikkivaltias Jumala -
ei ole sama kuin Jeesus.
Hän julkaisi tämän kirjasen 1783,
ja siinä sanotaan:
”Raamattu opettaa,
että on vain yksi Jumala, -
joka yksin on kaiken tekijä
ja kaiken hallitsija, -
että tämä yksi Jumala
on ainoa palvonnan kohde -
ja että hän lähetti Jeesuksen
Kristuksen opettamaan ihmiskuntaa, -
valtuutti hänet tekemään ihmeitä,
herätti hänet kuolleista -
ja antoi hänelle kaiken vallan, joka
hänellä on koskaan ollut tai on nyt.”
Priesley ajatteli,
että Kuningas Jaakon käännös hämärsi -
Jumalan ja Kristuksen välisen eron.
Niinpä vuonna 1787
hän kirjoitti ystävälleen, -
papille nimeltä Theophilus Lindsey.
Lindsey oli anglikaanipappi, -
mutta hän alkoi vähitellen
kyseenalaistaa kirkon opetuksia, -
kuten kolminaisuutta.
Hänen teologiset käsityksensä
alkoivat olla samansuuntaisia -
kuin Priestleyn käsitykset.
Priestley kirjoitti Lindseylle:
”Olen iloinen siitä, -
että sinua selvästikin miellyttää ajatus
uudesta raamatunkäännöksestä.
Se ei nähdäkseni vaikuta
kovinkaan mittavalta urakalta.
Jos sinä käännät Uuden testamentin,
minä syvennyn Vanhaan.
Se onnistunee
kolmessa vuodessa hyvinkin.”
Kolme vuotta
oli kunnianhimoinen tavoite.
Kuningas Jaakon käännös
vaati 47 tutkijalta peräti 7 vuotta.
Siksi Priestley ja Lindsey
sekä kaksi muuta tutkijaa -
alkoivat suunnitella hanketta.
He aikoivat parantaa
Kuningas Jaakon käännöstä -
muuttamalla vain sellaisia jakeita, -
jotka kaipasivat
täsmällisempää käännöstä.
Ryhmä päätti noudattaa
käännöstyössään tiettyjä sääntöjä.
Yksi noista säännöistä
erottaisi tämän käännöksen -
kaikista senaikaisista
englanninkielisistä -
ja mahdollisesti myös
muunkielisistä raamatunkäännöksistä.
Tuo sääntö oli selvä:
kun Vanhassa testamentissa
on heprean kielessä Jumalan nimi, -
se käännetään vastineella Jehova
eikä sanalla Herra, -
ja Uudessa testamentissa
käytetään nimeä Jehova, -
kun on tarpeen erottaa toisistaan
Jumala ja Kristus.
Se ei ollut mikään uusi idea.
Tässä on kirja,
jonka on kirjoittanut Hopton Haynes.
Noin 40 vuotta ennen
Priestleyn käännösprojektia -
Haynes ehdotti
aivan samaa lähestymistapaa.
Hän ajatteli,
että Kuningas Jaakon käännöksessä -
alkutekstin sana Jehova
olisi pitänyt jättää kääntämättä -
ja että jos Uudessa testamentissa
olisi käytetty sanaa Jehova kohdissa, -
joissa usein käytetään sanaa Herra,
olisi voitu tehdä selvä ero -
Herramme Jumalan
ja Herramme Kristuksen välillä.
Priestleyn tiimi oli samaa mieltä.
He tajusivat tarvitsevansa apua.
Siksi he kääntyivät
toisten tutkijoiden puoleen.
Moni kuitenkin kieltäytyi auttamasta.
He olivat syystäkin varovaisia.
Raamatun kääntäminen
1700-luvun Englannissa -
ei ollut vain kunnianhimoista
vaan myös hyvin vaarallista.
Raamatunkäännöksen valmistaminen
tuohon aikaan oli tulenarka asia.
Jotkut alkoivat kääntää Raamattua -
mutteivät koskaan
saaneet käännöstä valmiiksi.
Englannin kirkko pohjautui
Kuningas Jaakon käännökseen.
Se oli käännös, jonka kirkko hyväksyi
ja johon sen koko teologia perustui.
Joten jos joku sanoi,
ettei tuo käännös ollut riittävän hyvä, -
hän todellisuudessa
vastusti kirkon opetuksia.
Jos joku teki uuden käännöksen, -
hän ikään kuin esitteli uuden
teologian ja nousi kirkkoa vastaan.
Alle kolme kuukautta
suunnittelupalaverin jälkeen -
avuksi tuli muita tutkijoita, -
kuten Robert Edward Garnham, mies,
joka osoittautui korvaamattomaksi.
Olemme nyt Cambridgessä,
ja pyydämme kahta asiantuntijaa -
kertomaan enemmän Garnhamista
ja hänen työstään.
Garnham tuli 16-vuotiaana opiskelemaan
Trinity Collegeen vuonna 1769.
Vuotta myöhemmin
hän sai stipendin, -
ja aikanaan hänestä tuli
yliopiston opettaja.
Hän työskenteli täällä
Trinity Collegen Wren Libraryssa.
Garnhamin aikana
kirjasto ei ehkä ollut näin laaja, -
mutta yli puolet teoksista oli
raamatunkäännöksiä ja selitysteoksia -
eli teologisia tekstejä, -
joten kaikki työkalut
perusteelliseen tutkimustyöhön -
olivat helposti saatavilla
yhdessä rakennuksessa.
Priestley ja Lindsey arvostivat
hänen panostaan suunnattomasti, -
koska hän oli erittäin älykäs.
Sen lisäksi hän oli valtavan ahkera.
Minun mielestäni tässä yhteydessä
on kiinnostavaa havaita, -
kuinka syvällisesti hän oli perehtynyt
Raamatun teksteihin.
Garnham työskenteli
huomiota herättämättä -
mutta myös nopeasti.
Hän sai valmiiksi
alkuperäisen käännöstehtävänsä, -
Uuden testamentin kirjeet,
ja otti sitten vastaan lisää työtä.
25. marraskuuta 1789
Priestley kirjoitti Lindseylle:
”Herra Garnham on
verraton lisä joukkoihimme.”
Myöhemmin Lindsey kirjoitti
eräälle toiselle ryhmän jäsenelle, -
että kukaan ei uurasta kovemmin
kuin herra Garnham.
Paranneltu käännös, jota Priestley
ja hänen ryhmänsä toivoivat, -
oli jo viittä vaille valmis.
Mutta sitten vuonna 1791
puhkesivat Birminghamin mellakat, -
jotka olivat vuosisadan pahimpia
kahakoita Britanniassa.
Priestleyllä ja muilla
oli vahvoja poliittisia mielipiteitä.
Lisäksi he kiistivät avoimesti
kirkon opit.
Papit pitivät heitä uhkana
ja ottivat heidät maalitaulukseen.
Väkivaltaisuudet kestivät 4 päivää.
Useita mellakoitsijoita kuoli
ja monia rakennuksia tuhoutui.
Priestleyn talo Fairhillissä
poltettiin maan tasalle.
Oli ihme, että hän selvisi hengissä.
Kaikki hänen paperinsa
heitettiin ikkunasta.
Kaikki hänen käsikirjoituksensa
ja kirjansa, -
ja vaikuttaa siltä, että myös
hänen käännöksensä, tuhoutui.
Priestley lähti Englannista
Yhdysvaltoihin vuonna 1794.
Hän oli kaukana kotoa,
kaukana kaikesta tutusta.
Hänen tilanteensa oli
äärimmäisen vaikea.
Ilman omaa kirjastoa
ja ilman kollegoiden tukea -
Priestley ei pystynyt
jatkamaan käännösprojektiaan.
Hän ei enää koskaan ryhtynyt siihen.
Entä Garnham ja hänen käännöstyönsä?
Vastaus tähän kysymykseen
löytyy Lontoosta.
Garnham oli varovainen.
Hän oli julkaissut kirjoituksiaan
vain anonyymisti.
Niinpä kun Priestleyn koti oli tuhottu
ja projekti pysäytetty, -
Garnham jätti käännöksensä
julkaisematta.
Seuraavina vuosina Garnhamin asenne
Raamattua kohtaan muuttui, -
ja hänen uskonsa heikkeni.
1802 hän kuoli 49-vuotiaana.
Mitä tapahtui hänen käännökselleen?
Jäikö hänen työstään mitään jäljelle?
Yli 200 vuoden ajan luultiin,
että mitään ei jäänyt.
Alkuvuodesta 2017
tutkijat löysivät jotain yllättävää -
Dr. Williams’s Librarysta
Keski-Lontoosta.
Mitä he oikein löysivät?
Kaksi hyvin säilynyttä
käsinkirjoitettua tekstikokoelmaa, -
jotka yhdessä sisälsivät
melkein koko Uuden testamentin.
Toinen niistä oli raakaversio
ja toinen viimeistellympi.
Toisessa näkyi selvästi nimikirjaimet
R. E. G., Robert Edward Garnham.
Kun tutkijat tarkastelivat
näitä tekstejä, he tajusivat, -
että he olivat löytäneet
jotain poikkeuksellista, -
ainoan käsikirjoituksen, joka
Priestleyn projektista on löydetty.
Mielestäni tällaisen käsikirjoituksen
löytyminen on varsin epätavallista, -
koska monet vastaavanlaiset tekstit
ovat hävinneet.
Garnhamin käännös oli
ainutlaatuinen monella tapaa.
Monet tutut jakeet
oli käännetty tuoreella kielellä.
Kuningas Jaakon käännös sanoo,
että koko maailma on pahuudessa.
Garnhamin käännöksessä sanotaan:
”Koko maailma on
vastustajan vallassa.”
Sen sijaan että Garnham olisi
käyttänyt sanaa ”helvetti”, -
hän käänsi kreikan sanan ”haades”
sanalla ”hauta”.
Ehkä kaikkein huomionarvoisinta on se,
että Garnham käytti nimeä Jehova.
Kuningas Jaakon käännös sanoo:
”Sinun pitää rakastaa Herraa,
sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi.”
Garnham kirjoitti:
”Sinun pitää rakastaa Jehovaa,
sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi.”
Muut käännökset käyttävät
Jumalan nimeä vain muutaman kerran.
Garnham noudatti
tiiminsä käännösperiaatteita -
ja käytti nimeä Jehova noin 200 kertaa
Uudessa testamentissa.
Olimme olettaneet,
että tämä käännös oli tuhoutunut, -
joten se, että Garnhamin käännös
löytyi hänen papereidensa joukosta -
meidän kokoelmastamme,
oli todella hämmästyttävää.
Nuo tekstit ovat
valtavan kiinnostavia.
Käännöksen tekivät tutkijat, jotka olivat
hyvin perehtyneitä hepreaan ja kreikkaan.
Tämä kiehtova löydös
pitää saattaa suuren yleisön tietoon.
Robert Garnhamin työ tuo päivänvaloon
jännittävän osan Raamatun historiaa.
Uuden testamentin englanninkielinen
käännös 1700-luvulta, -
joka julkaistuna
olisi ollut todella mullistava.


-