JW subtitle extractor

Rakkaus, luottamus, kunnioitus -
ja varmuus siitä,
että Jehova tukee meitä, -
kuuluvat varmasti
rukouksistamme.
Mahdollisuus rukoilla Jehovaa
ei ole itsestäänselvyys.
Se on upea lahja.
Voisimme käsitellä tänään kysymystä:
miten meidän pitäisi rukoilla?
Tämä voi tuntua
päivänselvältä asialta, -
koska monet meistä ovat rukoilleet
vuosia tai jopa vuosikymmeniä.
Jeesus kävi tästä keskustelun
yhden opetuslapsensa kanssa.
Se löytyy Luukkaan luvusta 11.
Nämä tapahtumat
sijoittuvat vuoteen 32.
Jeesuksen palvelusta maan päällä
oli jäljellä vain noin puoli vuotta.
Eli se oli loppusuoralla,
ja hän oli Juudean seudulla.
Yhdellä opetuslapsella
oli Jeesukselle kiinnostava pyyntö.
Luetaan nyt Luukkaan 11:1:
”Jeesus oli eräässä paikassa
rukoilemassa.
Kun hän oli lopettanut, yksi hänen
opetuslapsistaan sanoi hänelle:
’Herra, opeta meitä rukoilemaan, -
niin kuin Johanneskin
opetti opetuslapsiaan.’ ”
”Herra, opeta meitä rukoilemaan.”
Se oli hänen pyyntönsä.
Siitä näkyy,
miten nöyrä tuo opetuslapsi oli.
Mietitään hänen taustaansa.
Hänhän oli juutalainen.
Rukous oli merkittävä osa
juutalaisten palvontaa ja koko elämää.
Tuohon aikaan 1. vuosisadalla
paikallisissa synagogissa -
oli käytettävissä Heprealaisten
kirjoitusten kirjakääröjä.
Niitä luettiin joka sapatti.
Eli esimerkiksi Hannan
ahdistunut rukous oli hänelle tuttu.
Hän tiesi myös hyvin,
miten Daniel oli rukoillut -
ja pyytänyt Jehovaa
auttamaan kansaansa.
Enkeli toi Danielille vastauksen
21 päivän päästä.
Hän muisti rukouksen,
jonka Joona piti kalan vatsassa.
Nämä olivat tuttuja kertomuksia.
Tuolloin juutalaisilla oli myös tapana
rukoilla joka aamu kello 9 aikoihin.
Noin kello 15
oli erityinen rukoushetki, -
kun Jerusalemin temppelissä
uhrattiin polttouhreja.
Jos joku juutalainen ei voinut mennä
temppelin esipihalle rukoilemaan, -
tai jos lähistöllä ei ollut synagogaa,
hän rukoili yksityisesti.
Rukoileminen oli keskeinen osa
juutalaisten elämää, -
joten myös tämä opetuslapsi
rukoili varmasti säännöllisesti.
Minkä takia hän sitten pyysi,
että Jeesus opettaisi, -
miten kuuluu rukoilla?
Hän tuskin mietti sitä, miten
rukoileminen teknisesti tapahtuu.
Todennäköisesti hän halusi
tehdä omista rukouksistaan -
merkityksellisempiä, jotta hän pääsisi
entistäkin lähemmäksi Jehovaa.
Ja kenelle hän siis esitti pyynnön?
Ihmiselle, joka tiesi asiasta
kaikkein eniten, Jumalan Pojalle.
Kukaan ei tunne Jehovaa
yhtä hyvin kuin Jeesus, -
koko luomakunnan esikoinen.
Voi kuvitella, että tuo pyyntö
lämmitti Jeesuksen sydäntä, -
ja totta kai myös Jehovan.
Meillä on paljon yhteistä
tuon opetuslapsen kanssa.
Rukoileminen on meille hyvin tuttua.
Se on iso osa meidän elämää.
Tämänkin aamupalvonnan aikana
pidetään kaksi rukousta, -
yksi alussa ja toinen lopussa.
Myös seurakunnan
kokouksissa rukoillaan.
Kun vanhimmat käsittelevät yhdessä
tärkeitä asioita, he rukoilevat.
Kun me lähdemme kentälle
tai meillä on raamattukurssi -
tai perheen palvontailta,
me rukoilemme.
Eli rukous kuuluu vahvasti
meidän elämään.
Mutta meillä on muutakin yhteistä
tuon opetuslapsen kanssa.
Nimittäin myös me haluamme
jäljitellä paremmin Jeesusta -
ja syventää entisestään rakkautta
taivaalliseen Isäämme Jehovaan.
Ja se on meille mahdollista.
Me voimme päästä
päivä päivältä ja vuosi vuodelta -
aina vain lähemmäksi Jehovaa.
Ja tämä tulee jatkumaan ikuisesti.
Jokaisella rukouksella
on tässä tärkeä rooli.
Katsotaan, mitä Jeesus
vastasi opetuslapselle, -
Luukkaan 11:2:sta eteenpäin:
”Aina kun rukoilette, sanokaa:
’Isä, olkoon sinun nimesi pyhitetty.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Anna meille joka päivä ruokaa
päivän tarpeen mukaan.
Anna meille syntimme anteeksi,
sillä mekin annamme anteeksi -
jokaiselle, joka on tehnyt
syntiä meitä vastaan.
Auta meitä, ettemme antaisi
periksi kiusaukselle.’ ”
Mitä kaikkea tästä
Jeesuksen vastauksesta voi oppia?
Jeesus selitti
yksinkertaisesti, mitä rukoilla.
Hän itse asiassa toisti
joitakin samoja ajatuksia -
kuin puolitoista vuotta aiemmin
vuorisaarnassa.
Jeesus opetti, että päällimmäisenä
mielessä tulisi olla -
Jehovan nimen pyhittäminen ja se,
että hänen tahtonsa toteutuu.
Sitten voimme puhua avoimesti
siitä, mitä tarvitsemme, -
että voimme jatkaa
Jehovan palvelemista uskollisesti.
Jehovan tahto ensimmäisenä,
ja sen jälkeen omat asiat.
Yksinkertaista, käytännöllistä
ja silti syvällistä.
Nämä neuvot kannattaa
pitää mielessä, kun rukoilee.
Jeesus auttaa nykyäänkin nöyriä ihmisiä
vahvistamaan suhdettaan Jehovaan.
Mietitään ehdotuksia, joita järjestö
on antanut rukouksiin liittyen.
Yksi. Etsi rauhallinen paikka.
Markuksen 1:35:ssä sanotaan:
”Varhain aamulla,
kun oli vielä pimeä, -
[Jeesus] nousi, meni ulos
ja lähti syrjäiseen paikkaan, -
ja siellä hän alkoi rukoilla.”
Mikä on sinun syrjäinen paikka?
Onko se oma makuuhuone?
Ehkä aikaisin aamulla?
Kannattaa etsiä paikka, -
jossa voi puhua Jehovalle
ilman häiriötekijöitä.
Eräs sisar kertoo, että hän käy
joka päivä puistossa kävelyllä.
Siellä hän voi
olla yksin, keskittyä -
ja kertoa Jehovalle,
miltä hänestä tuntuu.
Toinen ehdotus.
Älä kiirehdi, kun rukoilet.
Kun Jeesus valitsi 12 apostolia,
hän rukoili Jehovaa koko yön.
Sen sijaan että pitäisimme
vain lyhyitä rukouksia -
ja ikään kuin kuittaisimme
asian tehdyksi, -
meidän kannattaa pysähtyä
ja käyttää aikaa Jehovalle puhumiseen.
Monesti ystävät saattavat
jutella keskenään yömyöhään, -
vaikka aamulla olisi
aikainen herätys.
He viihtyvät hyvin yhdessä.
On tärkeää, että meillä on
samanlainen tunne, -
kun puhumme Jehovalle.
Sitten kolmas ehdotus.
Älä rukoile vain tiettyinä aikoina -
vaan spontaanisti,
aina kun siihen on mahdollisuus.
Ystävät usein laittavat
toisilleen viestiä, soittelevat -
tai saattavat piipahtaa kylään,
ihan muuten vaan.
Ja syy on se,
että ystävä vain tuli mieleen.
Sama pätee
suhteeseen Jehovan kanssa.
Ajattelemme Jehovaa päivän mittaan
ja puhumme hänelle usein.
Jeesuskin teki näin.
Kun hän oli kuullut
opetuslapsilta kenttäkokemuksia, -
hän sanoi Jehovalle:
”Minä ylistän sinua julkisesti,
Isä, taivaan ja maan Herra, -
koska olet huolellisesti kätkenyt
nämä asiat viisailta ja älykkäiltä -
ja olet paljastanut ne lapsille.”
Otetaan sitten neljäs ehdotus.
Tuntuuko sinusta joskus, -
että omat rukoukset
kuulostavat vähän samalta -
tai meinaavat jäädä pinnallisiksi?
Siinä tapauksessa
voisi olla hyvä idea -
pysähtyä hetkeksi
ennen rukoilemista -
ja miettiä, mitä aikoo sanoa.
Voisi esimerkiksi miettiä
mallirukouksen aiheita.
Miten tehdä paremmin
Jehovan tahto?
Voisiko omassa Betel-tehtävässä
onnistua vielä paremmin?
Voisimmeko kentällä edistyä
raamattukurssien tarjoamisessa?
Olemmeko itse tehneet
jonkun virheen?
Tai pitäisikö meidän
antaa anteeksi jollekin toiselle?
Näitä asioita kannattaa
miettiä ennen rukousta, -
koska silloin siitä tulee
sisällökkäämpi.
Ja vielä viimeinen muistutus.
Rukousten ei pitäisi olla virallisia.
Läheiselle ystävälle
puhutaan avoimesti tunteista.
Rukouksiin kannattaa
laittaa sydän mukaan.
Hyvä esimerkki tästä on psalmin 13
kirjoittaja, joka rukoili näin:
”Kuinka pitkäksi aikaa, Jehova,
sinä unohdat minut?
Ikuisiksi ajoiksiko?
Kuinka kauan
sinä kätket minulta kasvosi?
Kuinka kauan minulla on
ahdistavia huolia, -
surua sydämessäni joka päivä?”
Kirjoittaja puhui ahdistuksestaan
ja myöhemmin myös ilostaan -
täysin avoimesti Jehovalle.
Läheinen ystävyys Jehovan kanssa -
edellyttää sitä,
että puhumme hänelle tunteista.
Voisi sanoa,
että rukoukset ovat kuin silta, -
silta meidän ja Jehovan välillä.
Kaikkia siltoja
täytyy aika ajoin huoltaa, -
niin että ne pysyvät kunnossa.
Kun siis analysoi omia rukouksia -
ja pyrkii parantamaan
niitä entisestään, -
ystävyys Jehovan kanssa
pysyy vahvana ja läheisenä.

Michael Banks: Miten rukoilla? (Luuk. 11:1–4)