JW subtitle extractor

Päivän tekstin selityksessä
puhutaan Jaakobin pojasta Joosefista.
Tässä Raamatun kertomuksessa
on tärkeitä opetuksia -
aidosta katumuksesta.
Käsittelemme nyt kahta kysymystä:
Mitä aito katumus on?
Ja miten Jehova palkitsee ne,
jotka osoittavat sitä?
Aitoon katumukseen sisältyy -
ensinnäkin se,
että tiedostaa toimineensa väärin, -
ja toiseksi se,
että muuttaa selvästi toimintaansa.
Molemmat piirteet tulevat esiin
Joosefia koskevasta kertomuksesta, -
joten käsitelläänpä nyt sitä.
Jaakob rakasti poikaansa
Joosefia todella paljon, -
mutta Joosefin veljet
suhtautuivat häneen eri tavalla.
1. Mooseksen kirjan luvussa 37
sanotaan kolmeen kertaan, -
että he vihasivat häntä.
Sitten eräänä päivänä Joosef
ja hänen veljensä -
olivat keskenään kaukana kotoa.
Tuossa tilanteessa Joosefin veljet
antoivat vihalle vallan -
ja heittivät Joosefin vesikuoppaan.
Myöhemmin Juuda ehdotti,
että Joosef myytäisiin orjaksi.
Joosef oli tuolloin nuori,
vain 17-vuotias.
Egyptissä Joosef oli orja ja vanki -
mutta myöhemmin myös
vaikutusvaltainen hallitsija.
Keskitytään nyt siihen aikaan.
Jaakob ja hänen perheensä
asuivat tuolloin Kanaanissa.
Kun sinne iski nälänhätä, -
Jaakob lähetti poikansa Egyptiin
ostamaan perheelleen ruokaa.
Kun Joosef näki veljensä,
hän tunnisti heidät, -
mutta he eivät
tunnistaneet häntä.
He tapasivat toisensa kolme kertaa.
Veljet eivät siltikään
tunnistaneet Joosefia.
Joosefille nämä tapaamiset
olivat hyvin raskaita.
Kun he tapasivat
ensimmäisen kerran, -
Raamatussa kerrotaan,
että Joosef ”meni syrjään ja itki”.
Toisella kerralla ”hän meni
yksityishuoneeseen ja itki” siellä.
Ja vielä kolmannenkin kerran
Joosef ”alkoi itkeä – – äänekkäästi”.
Miksi Joosef laittoi itsensä
kerta toisensa jälkeen -
tällaisiin vaikeisiin tilanteisiin?
Koska hän halusi saada selville,
olivatko veljet katuneet aidosti.
Kuten mainittu, katumukseen
sisältyy ensinnäkin se, -
että tiedostaa toimineensa väärin.
Miten oli Joosefin veljien laita?
Luetaan 1. Mooseksen kirjan 42:21
ja katsotaan, mitä heistä kerrotaan:
”Sitten he sanoivat toisilleen:
’Meitä varmastikin rangaistaan
veljemme [Joosefin] takia, -
sillä me näimme hänen ahdinkonsa,
kun hän anoi meiltä sääliä, -
mutta me emme kuunnelleet.
Siksi olemme joutuneet
tähän ahdinkoon.’ ”
Näistä sanoista kuuluu katumus.
Veljet olivat ottaneet
ensimmäisen askeleen.
He tiedostivat toimineensa väärin.
Entä sitten katumuksen toinen askel?
Olivatko he muuttaneet
selvästi toimintaansa?
Miten Joosef voisi saada selville,
oliko heidän asenteensa muuttunut?
Joosef laati sitä varten
huolellisen suunnitelman.
Hän ei tietenkään pystynyt
matkustamaan ajassa taaksepäin -
ja katsomaan,
toimisivatko veljet toisin, -
mutta hän päätti luoda samankaltaiset
olosuhteet kuin 22 vuotta aikaisemmin.
Eli mitä Joosef oikein teki?
Hän järjesti veljensä Egyptissä
todella ongelmalliseen tilanteeseen.
Yhden veljistä piti
jäädä orjaksi Egyptiin, -
jotta muut heistä pääsisivät
palaamaan takaisin kotiin.
Ja jotta tilanne olisi
mahdollisimman samankaltainen -
kuin 22 vuotta aiemmin, -
orjaksi jäävän pojan piti olla
erityisen rakas Jaakobille.
Jotta Joosefin suunnitelma toimisi,
hänen piti saada muut veljensä -
ottamaan Benjamin
mukaansa Egyptiin.
Aivan niin kuin Joosef oli ollut
erityisen rakas Jaakobille, -
niin oli myös
hänen veljensä Benjamin.
Eli tässä suunnitelmassa Benjamin
oli samankaltaisessa tilanteessa, -
missä Joosef oli ollut.
Se millä tavalla Joosefin veljet
kohtelisivat Benjaminia, -
osoittaisi, katuivatko he sitä,
mitä he olivat tehneet Joosefille -
parikymmentä vuotta aiemmin.
Niinpä Joosef toteutti
suunnitelmansa viimeisen osan.
Kun veljet olivat lähdössä
takaisin kotiin, -
Joosef käski laittaa hopeamaljan
Benjaminin säkkiin.
Kun he olivat matkalla,
Joosef lähetti palvelijansa -
veljien perään
tutkimaan heidän tavaransa.
Voi vain kuvitella,
miten he säikähtivät, -
kun hopeamalja löytyikin
Benjaminin säkistä.
Miten he oikein voisivat selittää
tämän tilanteen Egyptin hallitsijalle?
Tässä kohtaa tarinaa
kannattaa pitää mielessä, -
että parikymmentä vuotta aiemmin -
nimenomaan Juuda oli ehdottanut,
että Joosef myytäisiin orjaksi.
Ja myös tässä tilanteessa
nimenomaan Juuda taivutteli Jaakobin -
lähettämään Benjaminin
veljien mukana Egyptiin.
Mutta millä tavalla hän toimisi nyt?
Juudan kunniaksi on sanottava,
että hän otti vastuun -
ja puhui veljien puolesta.
Luetaan hänen sanansa
luvun 44 jakeesta 16:
”Mitä voimme sanoa herralleni?
Mitä voimme puhua?
Ja kuinka voimme
osoittaa syyttömyytemme?
Tosi Jumala on saanut selville
orjiesi rikkomuksen.
Nyt olemme herrani orjia,
sekä me että se, jolta malja löytyi!”
Eli Juuda ehdotti Joosefille, -
että kaikki 11 veljeä
jäisivät orjuuteen.
Mutta se ei ollut Joosefin tarkoitus.
1. Mooseksen kirjan 44:17:ssa
Joosef vastasi Juudalle:
”Minun on mahdotonta ajatella,
että tekisin niin!
Orjakseni tulee se mies,
jolta malja löytyi.
Menkää te muut
rauhassa isänne luo.”
Eli Joosef antoi Juudalle
ja muille veljille -
mahdollisuuden palata
vapaasti takaisin kotiin, -
jos he olisivat valmiita jättämään
Benjaminin orjuuteen Egyptiin.
Mutta Juuda oli rohkea.
Hän ei suostunut ehdotukseen -
ja kertoi sen epäröimättä
Egyptin hallitsijalle.
Itse asiassa hänen puheensa
on 1. Mooseksen kirjan pisin puhe.
Luetaan tuon puheen viimeiset sanat
luvun 44 jakeesta 33 eteenpäin.
Juuda sanoi: ”Annathan siis orjasi
[eli Juudan itsensä] -
jäädä pojan sijasta herrani orjaksi, -
jotta poika voisi palata takaisin
veljiensä kanssa.
Kuinka voin palata
isäni luo ilman poikaa?
En kestäisi katsella, kun tämä
onnettomuus kohtaisi isääni!”
Juuda siis tosiaankin tarjoutui
itse jäämään orjaksi Egyptiin -
veljensä Benjaminin sijasta.
Juuda ei ollut lainkaan samanlainen
kuin parikymmentä vuotta aiemmin.
Hän oli muuttunut, ja hänestä näkyi,
että hän katui aidosti.
Joosefin testi oli tullut päätökseen.
Hän kertoi veljilleen, kuka hän oli.
Mitä tämä koskettava kertomus
opettaa meille?
Se kertoo meille
Jehovan persoonallisuudesta.
Kun joku katuu aidosti,
Jehova palkitsee sen.
Jehova ohjasi asioita niin, -
että Juuda sai kunnian
olla Messiaan esi-isä.
Se oli upea palkinto
aidosta katumuksesta.
Entä me itse?
Me kaikki teemme virheitä
ja tarvitsemme Jehovan armoa.
Eikö siis olekin lohduttavaa tietää,
että jos me kadumme aidosti -
eli tiedostamme tehneemme väärin
ja muutamme toimintaamme, -
Jehova antaa meille
mielellään anteeksi?

Hermanus van Selm: Mitä aito katumus on?