JW subtitle extractor

Matteuksen 5:9:ssä Jeesus mainitsi
hyvän syyn olla rauhantekijä.
Hän sanoi, että rauhantekijät
ovat onnellisia.
Kuulostaa aika yksinkertaiselta, -
mutta joskus se on
helpommin sanottu kuin tehty.
Yksi haaste, joka tähän liittyy,
nähdään Jaakobin kirjeen 3. luvusta.
Luvun 3 jakeessa 5
sanotaan tällä tavalla:
”Samoin kieli on pieni ruumiinjäsen,
mutta silti se on kova kerskailemaan.
Kuinka pieni tuli tarvitaankaan siihen,
että suuri metsä syttyy palamaan!”
Ja jae 8: ”Kukaan ihminen
ei kuitenkaan voi kesyttää kieltä.
Se on levoton ja vahingollinen,
täynnä tappavaa myrkkyä.”
Eli kieltä on vaikea pitää kurissa.
Se on todellinen haaste.
Kieli on elin, jolla on tärkeä rooli -
muun muassa
syömisessä ja puhumisessa.
Jaakob viittaa tässä
nimenomaan puhumiseen.
On kiinnostavaa, että latinassa
kieltä vastaava sana on ”lingua”.
Monet puhuttuun kieleen liittyvät
englannin sanat -
juontuvat tuosta
latinankielisestä sanasta.
Kielen keskeistä roolia korostaa
monet osuvat ilmaukset, -
kuten ”kielikello”, ”äidinkieli”,
”olla kielen päällä”, -
ja jollain on ”terävä kieli”.
Lisäksi Jaakob totesi,
että ”kieli on tuli”, -
koska se voi aiheuttaa
paljon vahinkoa.
Pienikin kipinä riittää
sytyttämään metsäpalon.
Me olemme epätäydellisiä.
Meidän täytyy tehdä kovasti työtä, -
jotta voimme hillitä kielemme
provosoivissa tilanteissa.
Ihmisen kieli
maistaa erilaisia makuja, -
kuten makea, suolainen,
hapan ja karvas.
Kielen kärjessä
maistuu herkemmin makea.
Kielen sivuilla olevien
makunystyröiden silmut -
aistivat herkemmin
hapanta ja suolaista.
Karvas aistitaan
erityisesti kielen takaosassa.
Myös se mitä kuulemme,
voidaan ikään kuin maistaa.
Jobin 34:3:ssä sanotaan:
”Korvahan koettelee sanoja
niin kuin kieli maistaa ruoan maun.”
Kolossalaiskirjeen 4:6:ssa
Paavali sanoo:
”Teidän puheenne tulee olla aina
miellyttävää, suolalla höystettyä.
Silloin tiedätte,
miten teidän pitäisi – – vastata.”
Rauhantekijän puhe on siis
hyvän maun mukaista.
Valitettavasti myös Jaakobin 3:10:n
sanat pitävät paikkansa.
Hän sanoi: ”Samasta suusta
tulee siunaus ja kirous.”
Toisin sanoen suustamme voi tulla
makeita ja karvaita sanoja.
Voi olla että kentällä tai kokouksessa
puhumme toisille ystävällisesti -
mutta töissä ja kotona
olemmekin epäystävällisiä.
Mistä se johtuu,
että herkästi käy näin?
Sanat kumpuavat
ajatuksista ja tunteista.
Jeesushan sanoi
Matteuksen 12:34:ssä:
”Suu puhuu sitä,
mitä sydän on täynnä.”
Niin kuin todettiin, karvaat maut
maistetaan syvemmällä suussa.
Myös karvaat, epäystävälliset sanat
tulevat syvältä meidän sisältä.
Ne ovat merkki negatiivisista
ajatuksista ja tunteista.
Siksi niistä jää paha maku.
Eli se mitä puhumme, paljastaa,
mitä ajattelemme toisista.
Katsotaan tätä kuvaa.
Se havainnollistaa hyvin sitä,
miten meidän sanat -
voivat joko kertoa
kunnioituksesta toista kohtaan -
tai sitten epäkunnioituksesta.
Vasemmalla sisar
antaa toisen kuulla kunniansa.
Epäystävällisiä sanoja
ei voi pyyhkiä pois -
niin kuin tekstiä
tietokoneruudulta.
Siksi on tärkeää, että opettelee hyvin
sanan ”anteeksi” -
ja oikeasti tarkoittaa sitä.
Kuvan sisar miettii
Raamatun neuvoja -
ja rakentaa sitten rauhaa
pyytämällä anteeksi.
Luetaan sitten
Sananlaskujen 12:18.
Tässä kerrotaan
erittäin tärkeä syy, -
miksi meidän pitäisi ajatella
ennen kuin puhumme.
Jae 18: ”Ajattelemattomat sanat
ovat kuin miekanpistoja, -
mutta viisaiden puhe parantaa.”
Sanat voivat olla
kuin tikariniskuja.
Ne voivat satuttaa
ja jättää sellaiset henkiset arvet, -
joiden paraneminen
voi viedä pitkän aikaa.
Ikävät sanat voivat palautua mieleen,
kun olemme allapäin.
Joskus on jo valmiiksi
huono päivä, -
ja sitten mieleen tulee vielä
ikävä kommentti vuosien takaa.
Toisaalta viisaiden puhe,
joka edistää rauhaa, voi parantaa.
Otetaan Raamatun esimerkki
ajattelemattomista sanoista.
Job koki kovaa fyysistä tuskaa, -
mutta ilmeisesti tylyt sanat
satuttivat häntä yhtä paljon.
Se voidaan päätellä Jobin 19:2:sta.
Myös kuva havainnollistaa sitä.
Job kertoo, millainen vaikutus
Bildadin ilkeillä sanoilla oli häneen:
”Kuinka kauan te ärsytätte sieluani
ja runtelette minua sanoilla?”
Bildad ei siis pelkästään
ärsyttänyt Jobia, -
vaan hän runteli häntä sanoillaan.
Jobin ”lohduttajien” sanat
olivat kuin tikariniskujen sarja.
Ne kattavat noin yhdeksän lukua.
He eivät kertaakaan
puhutelleet Jobia nimeltä, -
mikä varmasti loukkasi häntä.
Ei ihme, että Jobista tuntui,
että häntä runneltiin.
Todennäköisesti kenestä tahansa
olisi tuntunut siltä.
Jobilla oli kaksi vaihtoehtoa.
Oli kaksi tapaa,
miten reagoida kritiikkiin.
Tuossa tilanteessa
Job olisi voinut ajatella:
”Jos vielä pääsen tästä jaloilleni,
maksan samalla mitalla takaisin.”
Sen sijaan hän päätti olla
rauhantekijä.
Kuvasta näkyy,
mitä se tarkoitti käytännössä.
Luvun 42 jakeessa 8 kerrotaan,
mitä Jehova halusi Jobin tekevän.
Jakeen puolessavälissä
Jehova sanoo:
”Palvelijani Job
rukoilee puolestanne.”
Jehova halusi, että Job tekisi sovinnon
noiden ”lohduttajien” kanssa -
ja että hän pääsisi irti
katkeruuden tunteista.
Siksi hän käski Jobia
rukoilemaan heidän puolestaan.
Eikö totta, se että rukoilee
jonkun sellaisen puolesta, -
joka on loukannut meitä syvästi,
on kaikkea muuta kuin helppoa?
Mutta rauhantekijä
on siihen valmis.
Jakeen 10 mukaan
vasta sen jälkeen, -
kun Job oli rukoillut
noiden miesten puolesta, -
Jehova poisti hänen koettelemuksensa
ja palautti hänen vaurautensa.
Se että Job toimi näin, auttoi häntä
pääsemään eroon kaunan tunteista -
ja menemään elämässä eteenpäin.
Nähtävästi nuo loput 140 vuotta
olivat onnellista aikaa.
Pääsyy siihen oli varmasti se,
että hänellä oli rauha Jehovan kanssa.
Me voimme siis olla onnellisia, -
kun päätämme
antaa anteeksi toisille -
sen sijaan,
että hautoisimme kostoa.
Mietitään vielä yhtä näkökulmaa
siihen, miten voi olla rauhantekijä.
Mitä jos joku seurakunnassa
horjuttaa toisten rauhaa?
Annammeko asian olla
vai yritämmekö rakentaa rauhaa?
Katsotaan, mitä Daavid sanoi
psalmissa 141:5.
Luetaan vain jakeen alkuosa.
Psalmi 141:5:
”Jos oikeamielinen löisi minua,
se olisi uskollista rakkautta.”
Toisen lyöminen ei äkkiseltään
kuulosta rauhan rakentamiselta.
Silloinkin kun joku ystävä
tarvitsisi ojennusta, -
sen ehkä jättää
mieluummin tekemättä, -
koska pelkää sitä,
miten se vaikuttaa ystävyyteen.
Usein juuri niiden, joilla on herkästi
tapana astua toisten varpaille, -
on itse vaikea
ottaa vastaan ojennusta.
Mutta tästäkin huolimatta
tosi ystävä ei epäröi antaa neuvoja.
Lääkeaineen laittaminen haavaan
saattaa aluksi kyllä kirpaista.
Sama pitää paikkansa neuvosta,
vaikka se olisi annettu lempeästi.
Mutta jos ystävä toimii
meidän antaman neuvon mukaan, -
hänen suhteensa toisiin paranevat.
Ja me olemme iloisia, koska olemme
aktiivisesti rakentaneet rauhaa.
Joku on sanonut,
että koiran on helppo saada ystäviä, -
koska se heiluttaa häntää
eikä piekse suutaan.
Meidän täytyy tämän päivän aikana
puhua monessakin tilanteessa.
Pidetään siksi huolta siitä,
että puhe on suolalla höystettyä, -
koska silloin edistämme rauhaa
ja olemme onnellisia.

Paul Gillies: ”Onnellisia ovat rauhantekijät” (Matt. 5:9)