JW subtitle extractor

Meidän alueella kaikki ovet
on pääsääntöisesti lukossa, -
eli meillä on paljon kerrostaloja,
joihin ulkopuolisilla ei ole asiaa.
Vaikka olisit koko aamun kentällä, -
et ehkä pääse juttelemaan
yhdenkään ihmisen kanssa.
Sitä miettii, että onko
alueessa jotain vikaa -
vai olisiko se vika itsessä.
Meillä on iso alue.
Me asutaan Pretoriassa
ja ollaan portugalinkielisellä kentällä.
On tosi vaikeaa tavata ihmisiä ovilla -
tai päästä pitämään
raamattukurssia jonkun kotona.
Meille oli seurakunnassa tullut tavaksi
mennä puistoon seisoskelemaan.
Me yritettiin löytää portugalia puhuvia,
mutta ei niitä paljon löytynyt.
Me odoteltiin,
että ihmisiä tulisi meidän luo.
Mutta eihän se niin mene,
ja se oli turhauttavaa.
Jotain muutosta se kaipasi.
On aina mahtavaa nähdä,
kun joku alkaa tutkia ja oppii totuuden.
Siksi mä rukoilin usein
raamattukurssia.
Sitten Jehova antoi mulle sellaisen.
Kurssi oli aluksi tosi säännöllinen.
Jos tuli este, me sovittiin uusi aika.
Mutta jonkin ajan päästä
oppilaan into alkoi hiipua.
Tuntui, että hän ei enää
jaksanut tutkia, käydä kokouksissa, -
olla ystävien kanssa
tai tehdä muutoksia.
Me tehtiin mun miehen kanssa
aikataulu kenttää varten.
Olin usein kentällä aamulla.
Hoidin kotityöt
ja muut asiat iltapäivällä.
Muutin aikataulua niin,
että nyt hoidan kotityöt aamulla.
Pystyn olemaan kentällä
pitkälle iltapäivään asti.
Mä rukoilin paljon
ja pyysin Jehovaa näyttämään, -
että pitäisikö se
raamattukurssi vaan lopettaa.
Mä tutkin asiaa ja katsoin yhden
videonkin kurssin lopettamisesta.
Mä tajusin, että meidän
kannattaisi lopettaa tutkiminen, -
mutta se tuntui tosi vaikealta.
Mä oon tykännyt uusista ohjeista,
että keskustelun voi aloittaa -
ihan kaupassa tai puistossa
tai naapurin kanssa.
Se tuntuu tehokkaammalta,
kun mennään sinne missä ihmiset on, -
vaikka jututtamaan katukauppiaita.
Me tavattiin nuori perunanmyyjä.
Tutkittiin kadun varressa joka tiistai.
Hän edistyi nopeasti.
Ei mennyt edes kahta vuotta,
niin hän meni kasteelle.
Suuri muutos on ollut se,
että nyt mä tapaan ihmisiä.
Mä pääsen juttelemaan niiden kanssa,
joita ei aamuisin pysty tavoittamaan.
Kärrytyössä sen sijaan että vaan
seistäis tai juteltais keskenään, -
me yritetään huomioida ohikulkijoita
ja saada joku kontakti.
Kerran kärrylle tuli nainen,
jonka kaulassa oli sellainen koru, -
jota käytetään perinteisesti silloin,
kun perheenjäsen on kuollut.
Kysyin varovaisesti, että onko hän
menettänyt jonkun läheisen.
Hän sanoi, että hänen isä oli kuollut.
Hän oli ihan murtunut.
Me näytettiin hänelle Raamatun
lupaus ylösnousemuksesta.
Hän ilahtui ja sanoi,
että se oli ihan mullistava ajatus.
Se on fiksumpaa ajankäyttöä.
Ei olla pelkkiä kärryvartijoita.
Sitten mä päätin lopettaa
sen raamattukurssin, -
ja vaikka mä tiesin,
että se oli oikea päätös, -
mä olin tosi surullinen.
Mutta se ihminen
oli nyt Jehovan käsissä, -
ja Jehova kyllä pitäisi hänestä
aivan varmasti huolta.
Hän voi jatkaa tutkimista
joskus myöhemmin -
tai jonkun muun kanssa
ja sitten oppia tuntemaan Jehovan.
Sen jälkeen olen tavannut muita,
jotka on kiinnostuneita Raamatusta.
Mä tutkin sellaisten kanssa,
jotka on valmiita tekemään muutoksia.
Mun on järkevää käyttää aikaa
ja energiaa heidän auttamiseen.
Loppujen lopuksi alue ja ihmiset
on pysyneet samana.
Ainut mikä muuttui, oli mun aikataulu.
Kun pääsee tapaamaan ihmisiä
ja juttelemaan, -
kentästä tulee paljon mukavampaa.
Jehova vetää ihmisiä, -
ja hän on antanut meille aikaa
etsiä niitä, joilla on oikea asenne.
Tässä on kysymys ihmisten elämästä,
ja siksi aika pitää käyttää viisaasti.

Rakasta kenttätyötä – viisas ajankäyttö