JW subtitle extractor

Me Jehovan palvelijat yritämme
olla luottamatta vain itseemme, -
erityisesti silloin,
jos uskoamme koetellaan.
Tämän päivän teksti
muistuttaa meitä siitä, -
että jos asioita katsoo vain
inhimillisestä näkökulmasta, -
Jehovan normit
saattavat jäädä huomiotta.
Jos kyseessä on suora
hyökkäys uskoa vastaan, -
esimerkiksi vaino tai vastustus,
siihen olemme usein varautuneet.
Muistamme Raamatun periaatteita
ja osaamme olla tahdikkaita.
1. Pietarin kirjeessä kehotetaan -
olemaan ”aina valmiita
puolustautumaan, -
jos joku vaatii saada tietää,
mihin toivomme perustuu”.
Kyse ei ole siitä, että pitäisimme
itseämme muita fiksumpana, -
vaan siitä, että luotamme Jehovaan
ja hänen ohjaukseensa.
Sananlaskuissa kehotetaan
luottamaan Jehovaan koko sydämestä -
eikä turvautumaan
omaan ymmärrykseen.
Kun luotamme Jehovaan, -
meihin eivät pääse vaikuttamaan
tämän maailman asenteet, -
jotka pyörivät usein
ihmisten omien halujen ympärillä.
Mutta entä jos kyseessä
ei olekaan suora hyökkäys, -
vaan se tuleekin vaivihkaa,
ehkä jonkun perheenjäsenen taholta?
Läheisen ihmisen syyllistävät sanat
voivat tuntua musertavilta, -
varsinkin jos tilanne
on jo valmiiksi vaikea.
Se ei ehkä tunnu
hyökkäykseltä uskoa vastaan.
Voi tuntua, että kyse on
perheen sisäisistä ristiriidoista, -
ja ne voivat olla
todella kuormittavia.
Jehova ymmärtää sen, -
ja sen vuoksi Raamatussa on
esimerkkejä hänen palvelijoistaan, -
jotka ovat pysyneet uskollisina
haasteista huolimatta.
Yksi tällainen esimerkki on Job.
Hän oli nuhteeton mies, -
joka joutui kohtaamaan
järkyttäviä menetyksiä.
Mutta yhden pahimmista haasteista
aiheutti hänen perheenjäsenensä, -
hänen vaimonsa.
Jobia ja hänen vaimoaan
oli kohdannut kauhea tragedia.
Luetaan heidän keskustelustaan
Jobin 2:9:stä.
Jobin vaimo oli surun murtama, -
ja täällä jakeessa 9
hän sanoo Jobille:
”Vieläkö pidät lujasti kiinni
nuhteettomuudestasi?
Kiroa Jumala ja kuole!”
Jobin vaimo
ei puhunut näin ilkeyttään -
vaan sen takia,
että hän oli täysin musertunut.
Tilanne oli Jobille erityisen vaikea,
koska kyse ei ollut vastustajasta, -
vaan hänen rakas vaimonsa
kehotti luovuttamaan.
Oletko ollut vastaavassa tilanteessa?
Ehkä toinen vanhemmista
on sairaalassa tai kuollut, -
ja perheessä kaikilla
on tunteet pinnassa.
Sitten joku läheinen,
ehkä sisarus, sanoo sinulle:
”Mikset ollut täällä enemmän?” -
tai: ”Tuo palvelustehtävä on sinulle
tärkeämpi kuin oma perheesi.”
Kun joku läheinen sanoo näin,
se satuttaa.
Silloin miettii:
”Miksi hän sanoo noin?
Eikö hän ymmärrä,
miten vaikeaa se on ollut minulle, -
kun en ole voinut olla paikalla, -
ja että olen valvonut monia öitä, -
ja miten paljon tämä on ollut
mielessä ja rukouksissa?
Tuollaisessa tilanteessa
tunteet voivat helposti ottaa vallan.
Jobin vaimo ei ollut ainoa,
joka puhui hänelle ikävästi.
Myös kolme tuttavaa,
Elifas, Bildad ja Sofar, tekivät niin.
Elifas vihjasi,
että Job oli tehnyt jotain väärää, -
Sofar kielsi tekemästä enää pahaa, -
ja Bildad väitti, että Jobin lapset
kuolivat syntiensä takia.
Heidän väitteensä
eivät pitäneet paikkaansa, -
ja ne vain satuttivat Jobia.
Myöhemmin Jehova sanoikin Elifasille
Jobin 42:7:ssä:
”Olen vihastunut sinuun
ja kahteen ystävääsi, -
koska te ette ole puhuneet minusta
totta niin kuin palvelijani Job.”
Heistä ei siis ollut apua,
vaan he lisäsivät Jobin tuskaa.
Jotain samankaltaista
voisi tapahtua myös meille nykyään.
Ehkä joku ei-uskova sukulainen
puhuu kuin Jobin ystävät.
Mietitään esimerkiksi tilannetta, -
että olet ollut jossain
palvelustehtävässä vuosia, -
ja se on nyt päättymässä,
ja rukoilet Jehovaa, -
että voisit jatkaa kokoajanpalvelusta.
Kannustuksen sijaan
sukulaiset sanovat:
”Aiotko jatkaa vapaaehtoistöitä?
Eikö se jo riittäisi?
Milloin alat miettiä
omaa tulevaisuuttasi?”
He eivät ymmärrä,
miksi pidämme Jehovan palvelusta -
elämämme tärkeimpänä asiana.
Heidän sanat voivat saada sinut
kyseenalaistamaan valintasi, -
varsinkin jos palvelustehtävän
muuttuminen -
tuntuu sinusta
jo valmiiksi vaikealta.
Mutta tällaiset ajatukset
perustuvat ihmisten näkemyksiin, -
eivät siihen, mitä Jehova ajattelee.
Jos jäät kuuntelemaan sellaista, -
oma näkemyksesi
saattaa pikkuhiljaa muuttua.
Ehkä emme ole
lainkaan valmistautuneet -
tällaisiin vaivihkaa tuleviin
hyökkäyksiin.
Jobin vaimo ja tuttavat aiheuttivat
kovaa henkistä painetta, -
mutta hän ei antanut periksi.
Hän pysyi uskollisena Jehovalle -
vaikkei edes tiennyt,
miksi joutui kärsimään.
Mitä voimme oppia Jobin esimerkistä?
Mietitään kolmea seikkaa.
Ensinnäkin Jobin esimerkki
kannustaa luottamaan Jehovaan, -
ei omiin tunteisiin
tai ihmisten näkemyksiin.
Kun Jobin vaimo surun murtamana
käski häntä luovuttamaan, -
hän ei alkanut vihaisena
puolustella itseään.
Sen sijaan hän vakuutti,
että hän luottaa Jehovaan.
Luetaan Jobin vastaus
Jobin 2:10:stä:
”Mutta Job sanoi hänelle:
’Sinähän puhut
kuin joku typerä nainen.
Pitäisikö meidän ottaa
tosi Jumalalta vastaan vain hyvää -
eikä lainkaan pahaa?’
Kaikessa tässä
Job ei tehnyt syntiä huulillaan.”
Job ymmärsi,
että vaimo tunsi syvää tuskaa.
Siksi hän ei alkanut
väitellä vaimonsa kanssa.
Hän ei antanut tunteilleen valtaa, -
vaan sen sijaan hän vastasi
vakaasti ja rauhallisesti.
Jos siis joku puhuu meille
tunnekuohun vallassa, -
yritetään olla empaattisia
ja heijastaa Jehovan viisautta.
Ei puolustella itseämme -
vaan osoitetaan,
että välitämme hänestä -
ja että me luotamme Jehovaan.
Toiseksi Job pysyi
uskollisena Jehovalle, -
vaikkei hän ymmärtänyt,
miksi olosuhteet muuttuivat.
Jobin tuttavat vielä esittivät
häntä kohtaan perättömiä syytöksiä.
Tämä kaikki aiheutti sen,
että Jobin puhe oli välillä hillitöntä.
Mutta silti hän oli edelleen
kiitollinen Jehovan huolenpidosta.
Huomaa, mitä Job sanoi
Jobin 10:12:ssa.
Hän sanoo: ”Olet antanut
minulle elämän -
ja osoittanut minulle
uskollista rakkautta, -
olet varjellut henkeni
pitämällä minusta huolta.”
Kun Job sanoi tämän, -
hän ei edelleenkään tiennyt,
mistä oli kyse.
Hän kärsi ja oli murheissaan,
mutta silti hän luotti Jehovaan.
Job puhui siitä,
miten hän rakasti Jehovaa -
ja miten kiitollinen hän oli
kaikesta, mitä Jehova oli antanut.
Samoin jos meidän ei-uskovat
sukulaiset yrittävät saada meidät -
luopumaan kokoajanpalveluksesta,
se voi tuntua lannistavalta.
Silloin voi palauttaa mieleen,
miten kiitollisia olemme siitä, -
että Jehova on aina
huolehtinut meistä.
Vaikka sukulaiset,
jotka eivät ole Jehovan palvelijoita, -
eivät ymmärtäisi meidän valintoja, -
Jehova ymmärtää
ja arvostaa meidän tekoja.
Sitten kolmas seikka,
jonka voimme oppia Jobilta.
Hän oli kärsivällinen ja luotti siihen,
että Jehova auttaa.
Hän pysyi uskollisena
vaikkei tiennyt syytä vaikeuksilleen.
Katsotaan, mitä hän sanoi
luvun 19 jakeessa 25.
Eli jae 25: ”Minä tiedän hyvin,
että lunastajani elää.
Hän saapuu myöhemmin
ja nousee maan ylle.”
Nämä Jobin koettelemukset
kestivät ehkä joitain kuukausia -
tai jopa lähemmäs vuoden.
Tämän jakeen mukaan
Job oli vakuuttunut siitä, -
että Jehova arvostaa häntä -
ja että Jehova kyllä
lunastaisi hänet koettelemuksista.
Hän oli valmis odottamaan Jehovaa.
Jos meidän elämässä tai olosuhteissa
tapahtuu suuria muutoksia -
tai menetämme jonkun
meille läheisen ihmisen, -
sopeutumiseen menee aikaa.
Odota silloin Jehovaa kuten Job.
Voit luottaa siihen, -
että hän näkee sen,
että haluat pysyä uskollisena, -
eikä hän unohda sitä.
Jobin elämästä opimme,
että vaikeimpia koetuksia voi olla se, -
kun joku läheinen
aiheuttaa meille henkistä painetta.
Mutta opimme myös sen,
että on mahdollista -
pysyä uskollisena Jehovalle
jopa elämän synkimpinä hetkinä.
Kun olet vaikeassa tilanteessa,
älä yritä pärjätä yksin.
Luota sen sijaan Jehovan viisauteen,
älä omiin tunteisiin.
Vaikket ymmärtäisi,
miksi tilanteesi muuttuu, -
pysy uskollisena ja odota Jehovaa,
sillä hän arvostaa kestävyyttäsi.
Jehova palkitsi Jobin uskollisuuden,
ja hän palkitsee myös sinut.

Peter Price: Älä anna henkisen painostuksen lannistaa (Job 2:9, 10)