JW subtitle extractor

Tämän päivän tekstissä
puhuttiin hyvästä käytöksestä, -
ja voidaan kyllä sanoa,
että tänäänkin yleisö on täynnä -
veljiä ja sisaria, jotka ovat
erinomaisia esimerkkejä tästä.
Mutta nyt haluaisin
kuitenkin puhua hieman -
hyvän käytöksen takana
olevista syistä, -
siitä, mikä Jehovan palvelijoita
motivoi toimimaan oikein.
Puheen teema on kysymys,
jonka Jehova kysyi kansaltaan, -
kun he olivat
palanneet vankeudesta.
Se löytyy Sakarjan 7:5:stä.
Jehova puhuu Sakarjan välityksellä,
ja tässä sanotaan:
”Sano koko maan
kansalle ja papeille:
’Kun te paastositte ja valititte -
viidennessä kuussa
ja seitsemännessä kuussa -
70 vuoden ajan, -
paastositteko te todella
minun vuokseni?’ ”
Juutalaiset paastosivat ja surivat
Jehovan antamien tuomioiden takia.
Siksi Jehova ei voinut
hyväksyä sitä.
Heidän olisi pitänyt paastota
siitä ilosta, -
että he olivat saaneet
palata kotimaahansa.
Sen sijaan he paastosivat
niiden ikävien seurauksien takia, -
jotka koituivat
heidän omista virheistään.
He siis paastosivat
aivan vääristä syistä.
Siksi Jehova kysyi heiltä:
”Paastositteko te todella
minun vuokseni?”
Jehova esitti tuon kysymyksen
israelilaisille, -
mutta tavallaan hän esittää
saman kysymyksen myös meille.
Paastoammeko me todella
Jehovan vuoksi?
Toisin sanoen
mikä oikein motivoi minua?
Minkä vuoksi, mistä syistä
hoidan tehtäväni?
Suurin osa teistä, jotka kuuntelette
tätä aamupalvontaa, -
on jossain kokoajanpalveluksen
muodossa.
Se on hienoa.
Se on sitä hyvää käytöstä.
Mutta eikö totta, monesti elämä
voi olla aika kiireistä?
Meillä riittää paljon tekemistä.
Tuntuu, että arki on yhtä
juoksemista paikasta toiseen.
Ei ehkä ole aikaa
pysähtyä ja miettiä:
Miksi minä oikein
teen tämän kaiken?
Miksi palvon Jehovaa?
Miksi olen Betelissä?
Miksi käyn kentällä
päivästä toiseen?
Miksi kierrän seurakunnissa
viikosta toiseen?
Miksi huollan ja rakennan
järjestön tiloja?
Miksi opetan VJK:ssa?
Miksi opetan kierrosvalvojia
tai seurakuntien vanhimpia?
Jehova ei mittaa palveluksen
arvoa vain sillä, mitä teemme -
tai kuinka paljon teemme.
Jehovaa kiinnostaa se,
minkä vuoksi palvomme häntä.
Hän näkee ihmisen sydämeen.
Tämä näkyy hyvin siinä,
mitä Jehova sanoi Samuelille, -
kun tämä etsi uutta kuningasta
hallitsemaan Israelia.
Luetaan tuttu jae,
1. Samuelin kirja 16:7.
Tässä sanotaan:
”Jehova kuitenkin sanoi Samuelille:
’Älä katso hänen ulkonäköään’ ”,
tämä tarkoittaa siis Eliabia, -
” ’äläkä pituuttaan,
sillä olen hylännyt hänet.’ ”
Miksi Jehova oli hylännyt Eliabin?
Siksikö, että hän oli pitkä?
Eliabin pituudella ei ollut merkitystä,
vaan Jehova näki sydämeen.
Eliabista oli sotilaaksi
mutta ei kuninkaaksi.
Eliabilta nimittäin puuttui kaksi
kuninkaalle tärkeää ominaisuutta, -
rohkeus ja arvostelukyky.
Mistä tiedämme sen?
Luvun 17 jakeessa 11 kerrotaan, -
että Eliab oli yksi niistä,
jotka pelästyivät Goljatia.
Eli häneltä puuttui rohkeutta.
Myöhemmin luvussa 17
Daavid astuu esiin.
Hän puolustaa Jehovaa ja kysyy:
”Miten tämä – – filistealainen voi
pilkata elävän Jumalan taistelurivejä?”
Mutta Eliab syyttää Daavidia
ja sanoo, että tämä on röyhkeä -
ja että tällä on pahat aikeet.
Eliabilta puuttui arvostelukykyä.
Hän ei ollut valmis.
Hän oli kyllä taistelussa
mutta oli unohtanut, kenen vuoksi.
Siksi Jehova sanoi Samuelille
1. Samuelin kirjan 16:7:n sanat:
”Jumala ei näe asioita
niin kuin ihminen:
ihminenhän näkee sen,
mikä näkyy silmille, -
mutta Jehova näkee sydämeen.”
Tässä ollaan asian ytimessä.
Tämä jae kertoo,
mikä on Jehovalle arvokasta.
Totta kai Jehova arvostaa sitä,
että olemme mukana taistelussa.
Mutta sitäkin tärkeämpää
on motiivimme -
ja se, kenen puolesta taistelemme.
Jeremian 17:10:ssä sanotaan:
”Minä, Jehova, tutkin sydämen,
koettelen sisimmät ajatukset, -
niin että voin antaa jokaiselle
hänen käytöksensä mukaan, -
jokaiselle
hänen tekojensa mukaan.”
Eräässä toisessa
käännöksessä jae kuuluu:
”Minä pääsen
ihmisen sydämeen saakka.
Pääsen asioiden juurille.
Kohtelen heitä
sen mukaan, mitä he ovat, -
en sen mukaan,
mitä he esittävät.”
Tähän liittyen Vartiotornissa
15. kesäkuuta 1995 oli hyvä ajatus.
Artikkelissa ”Mikä saa sinut
palvelemaan Jumalaa” sanottiin näin:
”Ihmisillä on – –
taipumus tuomita toiset -
ennemminkin sen perusteella,
mitä he tekevät, -
kuin sen perusteella, mitä he ovat.
Toisinaan saatamme langettaa -
itsellemmekin tuomion
tällä perusteella.
Teoista [eli siitä,
että olemme taistelussa] -
saattaa muodostua – –
pakkomielle, -
ikään kuin ne olisivat ainoa
hengellisyytemme arviointiperuste.
Voisimme unohtaa, että on tärkeää
tutkia vaikuttimiamme” -
eli sitä, kenen puolesta
taistelemme.
Tämä kolahti ainakin minuun.
Minulle kyllä välillä käy näin.
Joskus on niin kiireinen
ja uppoutunut asioihin, -
että unohtaa miettiä,
miksi tekee tätä kaikkea.
Kenen puolesta oikein taistelen?
Mikä minua motivoi,
ja mitä minun sydämessä on?
Eräs sisar sanoi:
”Minulla oli tapana käydä kentällä,
kokouksissa, tutkia, rukoilla, -
mutta tein sen kaiken konemaisesti,
tuntematta koskaan mitään.”
Minkä sitten pitäisi
motivoida meitä palveluksessa?
Senkö, että haluamme
miellyttää valvojaa -
tai saada hienoja tehtäviä
tai ikuisen elämän?
Ei, vaan kun oikein pysähtyy
ja miettii asiaa, -
niin kyllähän meitä ennen kaikkea
motivoi rakkaus Jehovaan.
Jeesus kuvaili,
miten kokonaisvaltaisesta -
rakkaudesta on kysymys,
täällä Markuksen luvussa 12.
Luetaan jae 30. Täällä sanotaan:
”Rakasta Jehovaa, Jumalaasi, -
koko sydämestäsi, koko sielustasi,
koko mielelläsi ja koko voimallasi.”
Jakeessa 30 on tutkimisviite, -
jossa kuvaillaan
tämän rakkauden syvyyttä.
Siinä on kiinnostava ajatus.
Tutkimisviitteessä sanotaan näin:
”Tässä sydän, sielu, mieli ja voima -
eivät tarkoita
neljää täysin eri asiaa, -
vaan niiden merkitykset
menevät osittain päällekkäin.
Tämä korostaa mahdollisimman
voimakkaasti sitä, -
että Jumalaa täytyy
rakastaa täydesti.”
Meidän rakkautemme
Jehovaa kohtaan -
pitäisi tosiaan olla
näin kaikenkattavaa.
Se on se, mikä motivoi meitä.
Jehova odottaa,
että rakastamme häntä -
koko sydämestä, koko sielusta,
koko mielellä ja koko voimalla.
Mutta on lohdullista tietää,
että Jehova kyllä muistaa, -
että me olemme vain tomua.
Toisin sanoen hän odottaa,
että teemme vain parhaamme.
Jaksaminen,
mahdollisuudet ja tilanteet -
vaihtelevat vuodesta toiseen,
joskus jopa päivästä toiseen.
Sananlaskut 21:2 sanoo,
että ”Jehova tutkii sydämet”.
Hän on kiinnostunut vaikuttimista,
ei saavutuksista.
Jehova ymmärtää, että on asioita,
joihin emme voi vaikuttaa.
Niitä voivat olla raha-asiat,
henkinen ja fyysinen terveys -
ja muut olosuhteet.
Jehova on täydellinen
mutta ei perfektionisti.
Hän ei ole kohtuuton,
eikä hän vaadi meiltä -
mitään sellaista,
mitä emme pysty tekemään.
Jos meitä motivoi aito ja syvä
rakkaus Jehovaa kohtaan, -
silloin me teemme parhaamme
Jehovan palveluksessa -
sen mukaan, mitä omat
olosuhteemme sallivat.
Joten pysähdy välillä ja mieti.
Kysy itseltäsi:
Miksi? Mikä motivoi minua?
Mistä syistä minä palvon Jehovaa?
Ja kun Jehova kysyy meiltä:
”Paastositteko te todella
minun vuokseni?”, -
vastaamme
täydestä sydämestä: ”Kyllä.”
Me teimme sen, koska meitä motivoi
ennen kaikkea rakkaus Jehovaan -
ja kiitollisuus meille annettua
tehtävää kohtaan.

Anthony Griffin: Paastoatko todella Jehovan vuoksi? (Sak. 7:5)