JW subtitle extractor

Minulla oli hyvä ja
onnellinen lapsuus.
Vanhempani arvostivat Raamattua
ja opettivat rakastamaan Jumalaa.
Asuimme pienessä kaupungissa.
Kävimme säännöllisesti kirkossa.
Kävin yksityiskoulua, jossa oli
joka päivä raamattutunteja.
Silti tuntui, että
elämästä puuttui jotain.
Kun olin 15-vuotias, jouduin
onnettomuuteen, joka muutti elämäni.
Kiipeilin puussa ja oksa katkesi.
Putosin maahan ja halvaannuin.
Olin ollut tosi aktiivinen lapsi, -
mutta enää mikään ei
toiminut kaulasta alaspäin.
En tuntenut mitään.
18-vuotiaana olin saanut sen
verran voimaa käsiini takaisin, -
että pystyin taas elämään
suhteellisen itsenäistä elämää.
Menin yliopistoon
ja muutin opiskelija-asuntolaan.
Siitä alkoivat uudenlaiset vaikeudet.
Elämääni tulivat mukaan
huumeet, alkoholi, moraalittomuus.
Se kaikki vei minut mukanaan.
Luin silti Raamattua joka ilta
ja uskoin edelleen Jumalaan.
Aina kun pidin
iltarukousta ajattelin, -
että joutuisin kuitenkin helvettiin.
Olin kuullut siitä paljon lapsena.
Opiskeluaikana tapasin
tytön nimeltä Julie.
Menimme pian naimisiin.
Olimme molemmat hippejä.
Ymmärsimme, että jos
halusimme avioliittomme kestävän, -
meidän pitäisi
muuttaa elämäntyyliämme.
Kaipasimme Jumalaa ja halusimme,
että hän olisi osa elämäämme.
Yhtenä päivänä olin puistossa yksin.
Siellä oli järvi ja kallioita.
Oli tosi kaunista.
Siinä minä istuin
ja rukoilin Jumalaa.
Sanoin, että halusimme palvella
häntä. Emme vain tienneet miten.
Ei mennyt kuin 10 minuuttia,
niin siihen tuli mies, -
joka alkoi puhua minulle paratiisista.
Kaikki, mitä hän sanoi,
sopi yhteen sen kanssa, -
mitä olin lukenut Raamatusta.
Erityisen vaikutuksen teki se,
mitä hän sanoi helvetistä.
Se oli niin selvää ja järkevää.
Niin asian täytyi olla.
Hän kutsui meidät kokoukseen
ja menimme heti seuraavana päivänä.
Siitä on vierähtänyt jo 37 vuotta, -
mutta muistamme
sen kokouksen vieläkin.
Minulla oli pitkä tukka
ja reikäiset farkut.
Muistaakseni minulla
ei ollut edes kenkiä jalassa.
Vanhempi veli piti lavalla ohjelmaa.
Ajattelin, että hän pitää meitä
varmaan tosi vastenmielisinä.
Kokouksen jälkeen yllätyimme,
kun hän tuli juttelemaan meille -
ja kutsui meidät jopa
hänen perheensä luokse kylään.
Emme muista mitään sen
kokouksen ohjelmasta, -
mutta emme koskaan unohda,
miten meidät otettiin vastaan.
Aloimme heti käydä
kaikissa kokouksissa -
ja tutkia Raamattua veljen kanssa,
jonka olin tavannut puistossa.
Muutosten tekeminen ei ollut
helppoa. Se vei aikaa.
Veljet jaksoivat auttaa
meitä tosi kärsivällisesti.
Saimme tarkoituksen elämälle.
Se ei enää tuntunut
tyhjältä ja merkityksettömältä.
Saimme elämään
paljon uutta sisältöä.
Meillä oli Jehova,
veljet ja sisaret sekä kenttätyö.
Vihkiydyimme Jehovalle
ja päätimme mennä kasteelle.

Emme koskaan unohda miten meidät otettiin vastaan