JW subtitle extractor

Me mentiin naimisiin
Alexandren kanssa kesäkuussa 2007.
Silloin hän oli vielä
aika hyvässä kunnossa, -
mutta vähitellen hän alkoi tarvita
yhä enemmän apua.
Nyt hän ei enää pysty
käymään yksin vessassa, -
napittamaan paitaa,
ajamaan partaa, -
ja hän tarvitsee
jatkuvasti fysioterapiaa.
Joskus tuntuu, että olen ihan yksin.
Mutta olen huomannut,
ettei se ole niin. En ole yksin.
Kaikki veljet ja sisaret ovat tukena.
Monet ystävät ovat antaneet
meille käytännön apua.
He ovat esimerkiksi tehneet
huoltohommia, korjanneet pyörätuolia.
Heistä on ollut meille tosi iso apu.
Lisäksi tietysti se hieno toivo,
jonka Jehova on antanut, -
auttaa näkemään asiat
oikeissa mittasuhteissa.
Kun miettii toivoa, niin silloin
vaikeitakin hetkiä on helpompi kestää.
Kun ajattelen tulevaisuutta,
näen meidät jo uudessa maailmassa.
Silloin Alexandre
ei tarvitse enää pyörätuolia.
Paavali sanoi hyvin, että nykyiset
vaikeudet ovat ”hetkellisiä ja kevyitä”, -
mutta ne siunaukset, joita
Jehova antaa, ovat ikuisia, -
ja niitä kannattaa miettiä.
Synnyin ja kasvoin
Mariupolissa Ukrainassa.
Se oli ihana ja kaunis kaupunki.
Sitten elämä muuttui ihan totaalisesti.
Kaikki, mitä kuuli uutisista ja
viranomaisilta, oli todella ahdistavaa.
Kaikki se hävitys ja oman kotikaupungin
tuhoutuminen silmien edessä -
sai miettimään,
että mitä ihmettä nyt teen?
Sitten rukoilin Jehovaa,
ja se selvensi asioita.
Tajusin, että minun täytyy lähteä,
mutten tiennyt minne.
Veljet auttoivat melkein kädestä pitäen.
Meiltä ei puuttunut mitään, -
ei ruokaa, vettä eikä sähköä.
Se oli aitoa rakkautta.
Rukous kantaa vaikeuksien keskellä.
Se antaa sisäistä rauhaa.
Pyhä henki auttaa olemaan levollinen
ja pitämään toivon kirkkaana.
Kun luottaa Jehovaan,
hän ei jätä ikinä pulaan.
Hän on meidän kanssa, joten
ei tarvitse pelätä mitään, ei mitään.

Voit suhtautua tulevaisuuteen luottavaisesti